!4.7 2011

Palsta 2v ... Paljon onnea vaan ... ja kiitos kaikille osallistujille! :-D

Täällä viettämäni reilu vuosi tuntuu jostain syystä ainakin kymmeneltä vuodelta, en tiedä mistä tällainen aikavääristymätunne johtuu? Ehkä siitä että vuorovaikutusta on ollut niin paljon eri kirjoittajiin

Merkityksettömyyden merkillinen merkittävyys ---> sanoillamme ja teoillamme ei ole merkitystä ennenkuin ne löytää vertaisensa ihmisen joka niitä arvostaa. Se kasvattaa kummasti nöyryyttä :-D

Muuten, minkä tahansa vaikeuden voittaminen nostaa omanarvontunnetta, eikö vaan...olipa kyseessä vuorikiipeily tai narskusta selviäminen ;-)

Minulla on vierähtänyt tällä palstalla vasta alle puolisen vuotta, koska vuosi sitten olin vielä terapiassa, opiskelemassa ja keskellä monien sisäisten prosessien temmellystä.

Tajusin vasta tätä kirjoittaessani, miksi tulin tälle palstalle. Siksi, koska terapiani loppui ja minulla oli vielä asioita prosessoitavana. Valtavan hienoa on ollut olla vuorovaikutuksessa kaikkien TEIDÄN kirjoittajien kanssa, kuunnella teidän ajatuksianne ja tuntemuksianne. Pelkästä palstan seuraamisesta oppii ITSESTÄÄN paljon, erityisen paljon myös, jos osallistuu keskusteluun kertoen omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Kun laittaa itsensä peliin, saa monesti takkiin, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa.

Elämä on prosessi. Sitä ovat monet kuvanneet matkaksi tai täyttyväksi maljaksikin. Eri aikoina ihmisen elämänkaaressa tulee erilaisia asioita vastaan ja pitää joko opetella olemaan ja ajattelemaan uudella tavalla tai jäädä jumiin omien ajatusten ja tunteiden suohon: siellä on ikävä rypeä (mutta sitäkin on tehtävä, jos tarvitsee sitä). Onneksi meillä kaikilla on oma tietoinen olemus, joka voi huomata tällaiset tilanteet ja auttaa pois paikoista, joissa itsensä kehittäminen ei onnistu. Usein tarvitsemme siihen myös toisen ihmisen apua.

Minun matkallani tässä kohtaa on ollut tällainen kevät ja kesä, joina olen ollut "kuolemassa" eli "syntymässä", jotain vanhaa on pitänyt prosessoida ja jättää taakse, irroittaa kivusta ja surusta, ja on ollut hienoa tehdä se mielenkiintoisten palstalaisten kanssa. Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran tulin tälle palstalle: temppuilija pisti heti silmään .D

Luin ketjun läpi ja siinä oli paljon hyviä kirjoituksia. Vuosi on lyhyt aika itsensä oivaltamiseen ja elämän oppimiseen.
Välillä tuntuu siltä, että olen paljonkin oppinut, sitten taas tunnen voimakasta taantumusta. Sik sakkia ettenpäin elämäni tiellä. ehkä tässä vielä vahvistun toivossa on hyvä elää, eletään elämää hissun kissun eteenpäin.

Puolestani myös onnittelut palstalle.

Narsismin lyhyessä oppimäärässä olemme havainneet:

- Narsismi on myötäsyntyistä ja jokaiselle ihmiselle ominaista.
- Ilman narsismie ei myöskään olisi ihmiselämää tällä planeetalla.
- Kun puhutaan nph:sta, sillä tarkoitetaan sitä persoonallisuuden tasoa jolla
häiriöt kehittyvät. Syntipukkina ei siis tule pitää narsismia, vaan syntipukkina
tulee pitää niitä yhteikunnallisia tekijöitä jotka aiheuttavat häiriöitä
persoonallisuuden narsistisella tasolla.

Vuosi 2011. Paljon onnea palsta 2 v ja kiitokset kaikille niille lukemattomille kirjoittajille jotka ovat myötäauttaneet sen kehittämisessä ja arvokkaissa kommenteissa.

Minulla on syy ja kunnia kiittää.

Tullessani palstalle talvipakkasissa olin ensimetreillä kirjoittamisessa ja ymmärryksessä. Aiemmin jakanut kokemuksiani muualla. Kun tulin, minut otettiin kanoottiin mukaan ja vietiin soljuvaan virtaan matkalle uuteen maailmaan. Matkatovereina kohtalotovereita; sisaria ja veljiä, jotka auttoivat ymmärtämään paremmin kokemuksiani, ajatuksiani, tunteitani ja käyttäytymistäni. Vaikka uhrinäkökulmassa olin rannalle ajautunut, niin matkan edetessä löysin paljon kätkettyä sisältäni ja muistoissani. Asioita joita olen pohtinut monissa kommenteissani ja tarinoissani. Kaikkea en ole kertonut.

Olen itkenyt ja nauranut. Tuntenut surua ja ja iloa. Itseni mutta myös kirjoittajatovereiden ja satunnaisten matkailijoiden puolesta. Tulin vain käymään mutta huomasin tarvitsevani tätä matkaa.

Puolen vuoden aikana löysin itseni ja kipeät muistoni. Olen työstänyt asioita ankarasti ja saanut jotain aikaankin. Olen itsestäni ylpeä. Koskaan aiemmin minulla ei riittänyt sisu siihen mitä täällä tulin tehneeksi.

Olin rohkea. Mutta kiitos tänään kuuluu kaikille palstalaisille: jotka tuitte, kerroitte, kuuntelitte, jaoitte kokemuksianne, valvoitte kanssani, itketitte ja nauratitte. Ennenkaikkea: autoitte ketun sanoilla puhumaan.

Valmentajalle, uskotulle, kunnioitetulle, veljelle, sisarelle, ystävälle, sielunkumppanille, kohtalotoverille, satunnaiselle matkaajalle. Olette tavattoman arvokkaita.

En mitään...
Sama paska, taas vähän rupsahtaneemmassa paketissa vain.

:D

Olen alkanut myös oppia luottamaan ihmisiin.

Hallelujah!!!!!