Itselle selvien ajatuksien perille meno muille ei aina näytä olevan aivan yksinkertaista.
Tehdäänpä selvyyttä asiaan ja käytetään erilaisia sanoja.
Uhri ja uhriasenne olisivat ehkä kuvaavimmat.
Uhriasenne on täällä palstalla yleinen. Uhriasenteella tarkoitan asennetta, joka sensuroi omia kielteisiä tarkoitusperiä ja jossa ihminen tekee itsestään passiivisen toimijan - kuin matkustajan ohjaajan sijaan. Tällöin hän syyttää muita, eikä ota vastuuta itsestään. Tästä johtuu, että osa kirjoittajista ei näe kotidiagnoosien tekoa mitenkään vahingollisena - he mieltävät sen itselleen positiiviseksi kokemukseksi - jopa välttämättömäksikin, sillä se tukee heidän uhriasennettaan.
Se, mikä ero on uhriasenteella ja uhrilla, on lähinnä juuri toiminnan tasossa. Kun on uhri, toimii ja pyrkii muuttamaan epämielyttävän tilanteensa, eikä irrota itseään kokonaisuudesta, pyrkien koko ajan ilman katkeruutta sopeutumaan siihen, mitä ei kykene muuttamaan. Sillä kaikkeahan ei voi muuttaa, pitää vain hyväksyä, että näin on.
Uhriasenteen tiedostaminen on ainut ulospääsy tilanteesta. Ihmisen ongelmien liiallinen selittely aiheuttaa usein hänen oikeiden ongelmiensa sensurointia. Kun omaa toimimattomuutta selitellään sillä, että vastus on liian ovela, ollaan juuri uhriasenteen syvimmillä lähteillä.
Uhreina eiintyvät kirjoittajat vol. 2
49
592
Vastaukset
- täysi amatööri.
Projektio toimii minän puolustuskeinona. Heijastamme usein omat negatiiviset ja kielletyt tunteememe toisiin ihmisiin. Jos mielestämme on väärin omata ylikorostuneen narsistisia haluja ja tunteita, heijastamme omat kielletyt tunteemme toiseen ihmiseen. Monesti olemme huomaavinamme toisen narsistiset piirteet jälkikäteen suuren riidan tai erimielisyyden jälkeen. Oma muistimme auttaa meitä löytämään todisteita toisen käytöksestä ja vuosien takaisista tapahtumista narsismiteoriamme tueksi. Tässä on se paha puoli, että muistimme on sekä selektiivinen, että huono. Muistimme on myös totuutta sepittävä. Muistamme totuuden sellaisena, kuin se meille sattuu sopimaan. Näin on meillä kaikilla. Tämän tietävät kaikki käräjäoikeuden tuomarit.
Koska emme voi koskaan konkreettisesti mennä toisen ihmisen pään sisälle, voimme vain projisoida omat tuntemuksemme ja kokemuksemme toiseen ihmiseen ja yrittää näin ymmärtää häntä tunteenomaisesti. Joskus onnistumme tässä kohtalaisestii, joskus projektiomme menee täysin metsään. Joka tapauksessa me olemme sen toisen ihmisen pään ulkopuolella, emmekä voi tietää mitä hänen päässään tapahtuu. Emme voi tietää oikeasti ex-puolisomme syviä tunteita. Sen sijaan olemme hyvinkin perillä omista tunteistamme. Monessa tapauksessa on sallitumpaa, että ex-puolison tunteet, halut ja teot ovat aiheuttaneet välirikon. Tiedossamme olevat tosiasiat ovat vain tapahtunut välirikko ja omat tunteemme sekä tekomme. Niiden perusteelle voimme hyvinkin kuvitella tilanteen, että ex-puolisomme halut ja tunteet välirikon aiheuttivat. Lisäksi kuvittelemme hänen syykseen tekoja joita olemme joko itse tehneet tai ainakin ajatelleet tekevämme. Ne teot voivat olla liian kielteisiä hyväksyttäväksi.
Liian usein narsistin uhri esittää erittäin varmoja mielipiteitä narsistinsa luonteesta, sekä tämän tunteista tai tunteettomuudesta. Lisäksi uhri kertoo ehdottomalla varmuudella narsistin päämääristä ja motiiveista. Sellaisella varmuudella jokainen meistä voi käsitellä vain omia tunteitaan, motiivejaan ja päämääriään. Se on sitten jo eri asia, että olisi paljon mukavampaa, että joku tapahtunut suuri riiuta, välirikko tai muuten valtavan epämiellyttävä tapahtuma olisikin tapahtunut jonkun muun, kuin minun itseni toimesta. Siksi siirrän tunteeni, tekoni, päämääräni ja motiivini toiseen ihmiseen. Ja kas, olenkin uhri.- lottamari_1
Me ollaan kaikille uhreille annettu narsisti diagnoosi, ne on nyt onnellisia narsisteja :D
*violettia* - henna001
Katselin samaa asiaa eilen, että uhrien osuus (ja ilmeisesti myös lukijoiden määrä on vähentynyt hirveästi ja kirjoittajien määrä on jämähtänyt ihan muutamaan ihmiseen) on vähentynyt alun jälkeen ja ajattelin, että luultavasti johtuu täällä olevan keskustelun tasosta (* nappaa violetin sienen * - loputtomiin jatkuvana, mutta onhan se Suomi24:n oma asia kun sallii sellaisen ja kai se tuo jonkinlaista vallantunnetta niille, ketkä haluavat täyttää ketjun toisensa perään noilla ) ja koska palstalla kirjoittavat myös (ja tuntuu että nykyisin pääasiassa) narsistit niin eihän heidän kanssaan oikein saa järkevää ja vastavuoroista keskustelua aikaiseksikaan; sen tietää jo live-elämästä jokainen joka on elänyt narsistin vaikutuspiirissä ja yrittänyt loputtomiin keskustella heidän kanssaan.
- lottamari_1
henna001 kirjoitti:
Katselin samaa asiaa eilen, että uhrien osuus (ja ilmeisesti myös lukijoiden määrä on vähentynyt hirveästi ja kirjoittajien määrä on jämähtänyt ihan muutamaan ihmiseen) on vähentynyt alun jälkeen ja ajattelin, että luultavasti johtuu täällä olevan keskustelun tasosta (* nappaa violetin sienen * - loputtomiin jatkuvana, mutta onhan se Suomi24:n oma asia kun sallii sellaisen ja kai se tuo jonkinlaista vallantunnetta niille, ketkä haluavat täyttää ketjun toisensa perään noilla ) ja koska palstalla kirjoittavat myös (ja tuntuu että nykyisin pääasiassa) narsistit niin eihän heidän kanssaan oikein saa järkevää ja vastavuoroista keskustelua aikaiseksikaan; sen tietää jo live-elämästä jokainen joka on elänyt narsistin vaikutuspiirissä ja yrittänyt loputtomiin keskustella heidän kanssaan.
En usko henna, että tuo on syy siihen, että uhrien määrä tällä palstalla on vähentynyt. Luulen, että uhreille mielekkäämpää oli mennä Nutin sivuille, mikä on etenkin narsitien uhreille tarkoitettu paikka. Täällä taas voi kirjoitella kaikki vaikka asiasta ei olisi mitään hajua, tai itse olisi narsisti tai mikä hyvänsä härö. Nyt, kun se on suljettu ehkä tällekin palstalle voi jokunen uhri löytää tiensä. Nyt pitäisi kai saada tänne asiallisempaa kirjoittelua. Hm...pitää ryhdistäytyä, olet oikeassa.
- lottamari_1
Nyt saat sinäkin Temppu ottaa itseäsi niskasta kiinni ja alat puhumaan asiaa tai tulen täältä antamaan sinulle näytön siitä miten me täällä Norjassa hoidamme tuollaiset tapaukset :-)
- lottamari_1
Lopeta Temppu! henna on oikeassa..paskan puhuminen saa nyt luvan loppua!!
lottamari_1 kirjoitti:
Lopeta Temppu! henna on oikeassa..paskan puhuminen saa nyt luvan loppua!!
OK.
- j.o.k.u.
henna001 kirjoitti:
Katselin samaa asiaa eilen, että uhrien osuus (ja ilmeisesti myös lukijoiden määrä on vähentynyt hirveästi ja kirjoittajien määrä on jämähtänyt ihan muutamaan ihmiseen) on vähentynyt alun jälkeen ja ajattelin, että luultavasti johtuu täällä olevan keskustelun tasosta (* nappaa violetin sienen * - loputtomiin jatkuvana, mutta onhan se Suomi24:n oma asia kun sallii sellaisen ja kai se tuo jonkinlaista vallantunnetta niille, ketkä haluavat täyttää ketjun toisensa perään noilla ) ja koska palstalla kirjoittavat myös (ja tuntuu että nykyisin pääasiassa) narsistit niin eihän heidän kanssaan oikein saa järkevää ja vastavuoroista keskustelua aikaiseksikaan; sen tietää jo live-elämästä jokainen joka on elänyt narsistin vaikutuspiirissä ja yrittänyt loputtomiin keskustella heidän kanssaan.
Täytyy sanoa, että tässä olen jo itsekin kyllästynyt näihin ainaisiin sieni-juttuihin, ja ois mukava palata ihan asialinjalle, mutta kun tuntuu, että tämä on niin kuollut palsta, ettei yksinkertaisesti ole mistä keskustella...
Lisää porukkaa tänne ja sassiin, että saadaan tämän palstan maine edes jotenkin pelastettua, enenkuin koko palsta unohdetaan ja uudistusten myötä lakkautetaan, pahimmassa tapauksessa. :P - lottamari_1
Kyllä se on yksi perusominaisuuksistamme, joskin aika tiedsotamaton alue vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Eikö juuri psykopaateilla, narsisteilla ja muillakin luonnehäiriöisillä projektio toimi aika vahvana? Eivätkö psykot ja narsistit heijasta omia negatiivisia mielialojaan ja mielensisältöään vahvasti muihin ja näe muissa kielteisinä ja torjuttavina ne ominaisuudet joita he itsestään haluavat ulkoistaa ??
Väittäisin, että projektio on juuri se suojakeino mitä pskykopaatit ja muut luonnehäiriöiset jatkuvasti joutuvat vuorovaikutuksissaan käyttämään ja heillä se toimiikin vahvempana kuin "normaaleilla" ihmisillä (?) - lottamari_1
Niin tajusinkin, että puhuttiin negatiivisisista projektioista, eikä positiivisista sillä mitä positiivista psyko tai narsiti voisi heijastaa itsestään toiseen, kun se puoli on vallan musta aukko sillä kohtaa positiivisen tunnealueen puolella?
Meinaatkos, että projektio tuolla rakastumisen alueella toimisi narsistilla kuitenkin vaikka muut positiiviset alueet jäisivätkin tunnistamatta? - henna001
"Väittäisinkin, että kyky projektioon puuttuu psykopaateilta sekä narsistisilta persoonallisuushäiriöisiltä."
Minä väittäisin että narsistisesti persoonallisuushäiriöisillä on nimenomaan tosi paljon projektioita, mm. tuntevat itse kaunaa, kateutta ja vihaa toisia ihmisiä kohtaan, projisoivat omat tuntemuksensa toisiin ja ovat siksi niin saakelin epäluuloisia ja loukkaantuvat pienimmästäkin kritiikistä juuri tämän vuoksi, koska kuvittelevat toistenkin tuntevan samoin = heidän omia tunteitaan. - henna001
lottamari_1 kirjoitti:
Kyllä se on yksi perusominaisuuksistamme, joskin aika tiedsotamaton alue vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Eikö juuri psykopaateilla, narsisteilla ja muillakin luonnehäiriöisillä projektio toimi aika vahvana? Eivätkö psykot ja narsistit heijasta omia negatiivisia mielialojaan ja mielensisältöään vahvasti muihin ja näe muissa kielteisinä ja torjuttavina ne ominaisuudet joita he itsestään haluavat ulkoistaa ??
Väittäisin, että projektio on juuri se suojakeino mitä pskykopaatit ja muut luonnehäiriöiset jatkuvasti joutuvat vuorovaikutuksissaan käyttämään ja heillä se toimiikin vahvempana kuin "normaaleilla" ihmisillä (?)Aha, Lottakin vastasi samaan tapaan, kerkesin jo kirjoittaa oman kommenttini.
- henna001
Tuo on mielestäni osatotuus kyllä, narsisti imee itseensä myös positiivista palautetta. Mutta mielestäni eri asia kuin projektio.
- lottamari_1
Mitä iloa narsitilla on sitten leikkiä rakastunutta tai ylipäätään suhdetta itselleen hankkia? Ymmärtääköhän narsisti, että toinen tuntee eri tavalla kuin hän,...tajuaako narsisti sitä, että hän ei tunne/koe samalla tavalla kuin tuo toinen? Millainen on narsitin "rakastumisen tunne", onko se mitään? Onko sitä?
Jotenkin vaikea käsittää, että narsisti ei pystyisi rakastamaan, uskon että narsistikin siihen pystyy, mutta se tunne jää vain kovin vajavaiseksi?? - 269
"Täysi amatööri" kirjoitti nyt sellaista puppua "psykologisesta näkökulmasta" että harvoin näkee.Kirjoituksesta näkyy ainoastaan täydellisen kokemattomuuden-syy ja seuraus suhteiden ym.asioiden täydellisestä ymmärtämättömyydestä syntynyt kirjoitelma.
- lottamari_1
Juu, lähde on kohde, mutta ne tunteet??? Narsisti pystyy heijasteesta mielestäni saamaan vain pinnallista mielihyvää, mutta rakkautta hän ei ymmärrä tunteena, eikä sitä osaa itse antaa...
- kuvio...
mitä sana "uhri" oikeasti merkitsee...
Uhri on puolustuskyvytön ansassa oleva olento, jolla ei ole mitään ulospääsyä tilanteesta. Uhri ei kysele syitä ja selityksiä ansassa oloonsa, vaan käyttää jokaisen pienenkin mahdollisuuden päästä tilanteesta vapaaksi.
Uhri ei kysele, saako hän paeta. Hän pakenee heti, kun siihen tilaisuus tarjoutuu.
Lapset, vammaiset, eläimet voivat joutua helposti uhreiksi, mutta hekin vaistonvaraisesti pakenevat tilanteesta heti tilaisuuden tullen. Moniko "uhri" on täällä niin ansassa?????
Ja jos on eronnut huonosta kumppanista, narsistista tai muusta, niin mitä hyötyä sitä on täällä vatvoa. Eikö olisi normaalimpaa yrittää rakentaa omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan? Niinpä niin. Onhan se helpompaa vatvoa menneisyyttään ja toisen tekosia. Itseasiassa mikään ei ole niin helppoa kuin vatvoa toisen ihmisen asioita.
Kysymys "uhreille"?
Miksi oma henkesi ei ole sinulle tärkeämpi kuin narsistin (ne narsistit, jotka uhkaavat itsemurhalla). Tai miksi lastesi hyvinvointi menee aikuisen ihmisen edelle? Narsisti voi kyllä hakea apua itselleen, jos ei osaa niin opetelkoon. Niin me kaikki on jouduttu tekemään. Samoin "uhri" voi opetella hakemaan apua itselleen. Entä perheen lapset? Kuka auttaa heitä? Kuka opettaa heitä hakemaan apua itselleen ja muille elämässään? Jokainen, joka ei vie lastaan turvaan huonoista oloistaan, syyllistyy siihen, että oma lapsi on uhri...
Olen itse ollut "uhri". Terapiassa oli pakko oppia näkemään, että vanhempiaan ei voi valita, mutta kumppaninsa voi (ainakin Suomessa.)- psykan ajattelija
Tuo terapiassa esiintullut pakko on juuri se juttu, jota ei voi muuttaa.....johon yllä viittasin.
- kuvio...
edelliseen, että "miksi lastesi hyvinvointi EI mene aikuisen ihmisen edelle?"
- kuvio...
kuvio... kirjoitti:
edelliseen, että "miksi lastesi hyvinvointi EI mene aikuisen ihmisen edelle?"
ollessani tunsin itseni tyhmäksi. Siinä tunteessa olin kyllä ihan oikeassa. Näen täällä kirjoittavat uhrit samanlaisina kuin itse olin. Niin totaalisen johdateltavissa. Että pyydetään vierailta ihmisiltä keskustelupalstalta apua siitä, onko kumppani narsisti vai ei...
Jos on niin hölmö, että on jonkun palstankin johdateltavissa, niin joutaakin olla uhri.
Muuten, jos nyt eroaisit puolisostasi SIKSI, että täällä joku kirjoittaa tukien sinua siihen suuntaan, vaikka puolisosi ei olisikaan muuta kuin v-mäinen ihminen, eikä narsisti... Ja jälkeenpäin katuisit eroasi... Olisiko seuraava syyllinen huonoon elämääsi tämä palsta ja me kirjoittajat? Vai, joko silloin myöntäisit, ettet viitsinyt taaskaan tehdä omaa päätöstä ja ottaa vastuuta valinnoistasi? - ////////////////////
kuvio... kirjoitti:
ollessani tunsin itseni tyhmäksi. Siinä tunteessa olin kyllä ihan oikeassa. Näen täällä kirjoittavat uhrit samanlaisina kuin itse olin. Niin totaalisen johdateltavissa. Että pyydetään vierailta ihmisiltä keskustelupalstalta apua siitä, onko kumppani narsisti vai ei...
Jos on niin hölmö, että on jonkun palstankin johdateltavissa, niin joutaakin olla uhri.
Muuten, jos nyt eroaisit puolisostasi SIKSI, että täällä joku kirjoittaa tukien sinua siihen suuntaan, vaikka puolisosi ei olisikaan muuta kuin v-mäinen ihminen, eikä narsisti... Ja jälkeenpäin katuisit eroasi... Olisiko seuraava syyllinen huonoon elämääsi tämä palsta ja me kirjoittajat? Vai, joko silloin myöntäisit, ettet viitsinyt taaskaan tehdä omaa päätöstä ja ottaa vastuuta valinnoistasi?"Jos on niin hölmö, että on jonkun palstankin johdateltavissa, niin joutaakin olla uhri."
Jos on vietävissä oleva uhri, niin sitten on vietävissä oleva uhri. Ei se ole sen "narsistin" syy: syy on se, että on vietävissä.
Uhrien pitää lopettaa olemasta vietävissä olevia uhreja. Muuten heilläkin on uhreja, mm. lapset ja tulevat kumppanit.
- l.saarela
Olen samaa mieltä kanssasi.
Oletko tutustunut jo näihin uudistettuihin Narsistien uhrien tuki ry:n sivuihin
Upeat ja asiantuntevat
http://www.narsistienuhrientuki.info/ - Uhriasennoitunut
En voi käsittää tätä ihmisten julistamaa "uhriasennekieltoa."
Elämässäni on jo aivan tarpeeksi tuttavia, joille kaikki valittelu on marttyyriksi tekeytymistä.
Sen sijaan, että voitaisiin käydä läpi se uusi ja pelottava asia, on heillä jokin tarve vetäytyä ja sanoa että "toimi." Että niin kuin "lakkaa häiritsemästä mua, sä et merkkaa mulle mitään." Kyllä sen muuten kestäisi, mutta kun KAIKKI ajattelee näin.
Olettavat varmaan, että kavereilta voi aina kysyä. Keneltä? Kun kaikki pitävät marttyyrina tai kiusaavat, niin keneltä voi muka kysyä?
Eikä pidä ymmärtää väärin. Mä haluun oppia tekemään asioita ja huolehtimaan itsestäni siinä missä muutkin. Mä en vaan halua joutua uudelleen kiusatuksi niin kuin yläasteella! Mutta mistä mä voin tietää, millainen kusipää on missäkin asiakaspalvelijana!? Entä jos joku taas solvaa mua pilasoitolla?
Mutta siis teidän näkökulmasta mulla on vaan "uhriasenne," josta pitää päästä eroon. Te itseriittoiset paskiaiset luulette tietävänne kaiken siitä, mitä mä oon joutunut ja mitä mä joudun kokemaan elääkseni sellasta elämää kuin olisin halunnut.
Jos mulla vaan pokka rittäisi, mä niin kostaisin sen valehtelun, jolla mut kasvatettiin uskomaan että mulla ja mun elämällä on väliä. Ei ole valtion tasolla, mutta mikä pahinta, ei edes läheistasolla. Miksi siis kiittää heitä ilmaisesta ruuasta ja kodista, kun eivät ihmisenä piittaa minusta paskaakaan!?
("toisilla ei kuule oo ruokaa, toiset käy leipäjonoissa, toiset ei saa hoitoaikoja niin kuin sä, toisilla ei oo vanhempia")
VITTU MÄ EN JAKSA TOLLASTA "HUONOMPIIN" SUHTEUTTAMISTA! MÄ HALUUN OIKEUTTA MUN ELÄMÄÄN! LAHJAKKUUTENI PERUSTEELLA MÄ OON SEN ANSAINNUT, MUTTA EI VAAN MEE PERILLE, KOSKA SUURIN OSA TEISTÄ JA KOKO IHMISKUNNASTA OOTTE MUA HALVEKSUVIA IDIOOTTEJA, MÄNTTEJÄ, IMBESILLEJÄ, PUTKIAIVOJA, RUNKKAREITA JA HUORIA, JOILLA EI OLE MUUTA ELÄMÄSSÄÄN KUIN PALKKA JA PROSTITUUTIO! VITTU TEIDÄN IHMISTEN KANSSA! OPPIKAA NYT SAATANA KUNNIOITTAMAAN MUAKIN!- metall-leidi
Mene jonnekin terapiaan tai hoitoon poikkeamatta tämän palstan kautta.
- Uhriasennoitunut
metall-leidi kirjoitti:
Mene jonnekin terapiaan tai hoitoon poikkeamatta tämän palstan kautta.
On käyty terapiassa. Tulos: bensaa kului ja solmu mutkistui. Miksi edes yrittää avata ja antaa taas mahista pettureille? Mielisairaalaanko tässä pitäis mennä?
Hah! Siellä multa vaan vietäisiin loputkin mahikset alottaa alusta. (Jollei kukaan yksittäinen ihminen, niin järjestelmä estäis mua joka tapauksessa (hei, potilas karkaa, pankaa takasin häkkiin jotta pysyy yhteiskuntakelvottomana). Kokemusta on tuttavien tarinoista.)
Suomi on virkailijadiktatuurien kommuuni, jossa viattomien henkinen kiduttaminen on kehittynyt kansanhuviksi. Ja mikä parasta, heidän kannaltaan, meidät pakotetaan maksamaan tätä nousuaan tekevää bisnestä. Hyvinvointivaltioksi puettu rikollisuus ihmisyyttä vastaan on takuuvarmasti pysynyt politiikassa sukupolvittain, ja saa teknistymisen kautta yhä jalostuneempia muotoja.
TÄTÄ yhteiskuntamme puolta EI tietenkään mainita poliittisessa sanahelinässä. Tarkoitushan on lupailla kansalle mammonaa samalla kun mielenterveytensä menettäneet istuvat mielipidevankeina kaameissa laitoksissa. En aio olla yksi heistä, vaan vapauttaa uhriasenteellani Suomen kansan sorron yöstä. (Enää puuttuu vain Mooseksen taikakeppi, jolla rakentaisin Itämerestä reitin kohti parempia maisemia) (Tai Woodoo-nuket, joilla voisin heitellä, puukottaa, lyödä ja mukiloida vihollisiani mieleni mukaan)
Mutta ei väkisin, todellisuuden kun on oltava niin paska ettei mitään oikeaa voi eikä pääse tekemään, koska... Koska turmeltunut pääministeri ja hänen turmeltunut jälkikasvunsa haluavat sinkkujen kärsivän (sehän jarruttaakin bordellien laillistamista, kun halutaan "sukupuolitautien" tai "Kristuksen" varjossa estää ihmisiä pariutumasta (parinvalintapreferenssit vääristyvät ilkeämielisten suuntaan, mikä sinällään on jo osoitus kansakuntamme sairaalloisuudesta)). - _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Uhriasennoitunut kirjoitti:
On käyty terapiassa. Tulos: bensaa kului ja solmu mutkistui. Miksi edes yrittää avata ja antaa taas mahista pettureille? Mielisairaalaanko tässä pitäis mennä?
Hah! Siellä multa vaan vietäisiin loputkin mahikset alottaa alusta. (Jollei kukaan yksittäinen ihminen, niin järjestelmä estäis mua joka tapauksessa (hei, potilas karkaa, pankaa takasin häkkiin jotta pysyy yhteiskuntakelvottomana). Kokemusta on tuttavien tarinoista.)
Suomi on virkailijadiktatuurien kommuuni, jossa viattomien henkinen kiduttaminen on kehittynyt kansanhuviksi. Ja mikä parasta, heidän kannaltaan, meidät pakotetaan maksamaan tätä nousuaan tekevää bisnestä. Hyvinvointivaltioksi puettu rikollisuus ihmisyyttä vastaan on takuuvarmasti pysynyt politiikassa sukupolvittain, ja saa teknistymisen kautta yhä jalostuneempia muotoja.
TÄTÄ yhteiskuntamme puolta EI tietenkään mainita poliittisessa sanahelinässä. Tarkoitushan on lupailla kansalle mammonaa samalla kun mielenterveytensä menettäneet istuvat mielipidevankeina kaameissa laitoksissa. En aio olla yksi heistä, vaan vapauttaa uhriasenteellani Suomen kansan sorron yöstä. (Enää puuttuu vain Mooseksen taikakeppi, jolla rakentaisin Itämerestä reitin kohti parempia maisemia) (Tai Woodoo-nuket, joilla voisin heitellä, puukottaa, lyödä ja mukiloida vihollisiani mieleni mukaan)
Mutta ei väkisin, todellisuuden kun on oltava niin paska ettei mitään oikeaa voi eikä pääse tekemään, koska... Koska turmeltunut pääministeri ja hänen turmeltunut jälkikasvunsa haluavat sinkkujen kärsivän (sehän jarruttaakin bordellien laillistamista, kun halutaan "sukupuolitautien" tai "Kristuksen" varjossa estää ihmisiä pariutumasta (parinvalintapreferenssit vääristyvät ilkeämielisten suuntaan, mikä sinällään on jo osoitus kansakuntamme sairaalloisuudesta)).Olet vihainen. Se on ihan hyvä. Anna vihan vallata koko kehosi ja tunne se kokonaan. Sitten voit alkaa päästää siitä irti.
- _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
metall-leidi kirjoitti:
Mene jonnekin terapiaan tai hoitoon poikkeamatta tämän palstan kautta.
Terapiaan ohjaaminen on yleensä hyvä juttu, mutta tuo kuulosti hieman ilkeältä ja sarkastiselta.
- j.o.k.u..
- maljojen_prinsessa
Psykan ajattelija:
hieno aloitus! Olen lähes täydellisesti samaa mieltä.
Olen myös todella onnellinen, että olen itse saanut työstettyä tuon uhriasenteeni pois, koska se on ollut aika käänteentekevä kohta omassa elämässäni. Joskus se yrittää aina puskea esiin, mutta tietoisuustaidot auttavat. Niitä täytynee myös joteniin ylläpitää.
Ja sanoisin vielä, että valittaminen tai omien tunteiden purkaminen esim. ystäville ei ole välttämättä uhriasennetta: kyseessä on enemmänkin se, miten itsensä näkee ja millaisia ominaisuuksia itseensä liittää.
Parastahan tässä kaikessa on se, että jos haluaa parantaa omaa oloansa ja kehittää tietoisuustaitoja, niin se on mah-dol-lis-ta !!! - Sandeline P.
"Uhrit" myös oikeuttavat itselleen kaiken oman käyttäytymisensä tekeytymällä uhriksi: silloin saa surutta syytellä ja osoitella muita kaikesta mitä he ovat ja tekevät.
Itseään ja omaa käytöstään he eivät pysty arvioimaan millään tavalla. Jos olisimme ilkeitä, alkaisimme osoittelemaan myös uhrien vikoja samalla, syyttelevällä ja moittivalla mentaliteetilla, kuin he syyttelevät muita.- metall-leidi
Omalla kohdallani väärin, en ole antanut mitään sen kummempia oikeutuksia syytellä ketään. Silloin kun olin pahimmassa myrskynsilmässä niin enhän minä raukka ollut edes oikein kuullutkaan narsismista.
Itsetuntoni oli aivan pohjalukemissa ja katsoin, että olen juuri tuollainen mätämuna mitä ex-ystävätär totuutena toitottikin ja miten hän hyvän hyvyyttään oli mun ystäväni.
minä olen joutunut arvioimaan itseäni ja omaa käytöstäni ja tuollainen on mustavalkoista ajattelua koska kaiken järjen mukaan uhrilla on elämänsä varrella ollut muitakin ihmissuhteita.
olen joutunut arvioitavaksi kouluttautuessani, ystävien ja sukulaisten parissa ja tietysti mua on arvioitu myös työpaikoissani.
Olen saanut kritiikkia aiheesta ja sen ollut rakentavaa ja olen ottanut opikseni.
Mutta annoin ex-ystävättärelle valtaa ja hän, mitätöi ja systemaattisesti loukkasi mua.
Minä en ole muita syytellyt, mutta katson että mulla on täysi oikeus loukkaantumiseen silloin kun mua on tietoisesti loukattu muka totuuden varjolla.
- _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
"Minä en ole muita syytellyt"
Ohhoh, aika sokea olet omille teksteillesi. - xcch
Kai se maillä miehillä on vähän erinlaista, en ole ajatellut asiaa uhrin näkökulmasta tai yrittänyt projoisoida mitään toista vastaan. Se mitä olen tässä puolivuotta selvitellyt ja yrittänyt ymmärtää on narsistin toimintaa ja ajatusmaailmaa.
Se saa näköjään uskomattomia ulottuvuuksia ja toiminta näkyy olevan täysin suunniteltua pitkällä aikavälillä. Tämä ei meinannut mennä minulle jakeluun, uskoin pitkään että narsulla on vaikeuksia tunteitten hillitsemissä ja sen takia ajautuu vaikka minkälaisiin vaikeuksiin.
Nyt olen älynnyt että narsistilla ei ole läheistunteita lainkaan, vaan tekee kaiken kylmän harkitusti, muualle päin minä olen "joskus" syyllinen psykopaatti (salaa puheensa minulta) ja kun pettyy johonkin ihmiseen tai ihmisiin, niin ne ovat käyttäneet häntä hyväksi, saaneet hänet sanomaan jne. Kaikki täyttä roskaa ja valehtelua ja peliä.
En minä näitä hänelle kerro, elän kuin tähänkin asti. Olen hyväksynyt sen että narsistia ei voi muuttaa, eikä edes yrittää muuttaa. Ei silti tarvi kuunnella herjoja, pitää välillä käskeä pitämään suunsa kiinni kun ei jaksa kuunnella.
Oli se kuitenkin melkoinen järkytys kun ymmärsin tosiasiat, tajusin että kaikki työ parisuhteen eteen on ollut täysin turhaa ja tulee oleman turhaa. Nyt täytyy olla henkisellä tasolla yksin ja itsenäistyä.
Olen ollut siis kokoajan yksin, mutta en ole sitä vain tajunnut, ihemetellyt vaan että miksi kaikki menee päinseiniä teki mitä hyvänsä.
Mitä tähän palstaan tulee, niin kirjoitelkaa asiallisesti ja suosittelen että jättäisitte syvällisemmät analyysit muiden kirjoituksista vähemmälle tai ainakin negatiivinen sävy pois (tämä siis vain suositus).
Täällä selvästi on ilmassa stereotypiaa, eli yleistetään uhrin ja narsistin roolit ja käytösmallit. Ongelmat ovat samoja, mutta reaktiot ja suhtautuminen voi todellisuudessa vaihdella melkopaljon.
Kaiken koneella terapeutillakin voi mennä tunteja solmujen avaamisessa, vaikka henkilö on läsnä. Täällä jotkut tekevät syvällisiä ja joskus varsin negatiivisia analyysejä yhden tai muutaman kirjoituksen perusteella, vaikka eivät tunne ko. henkilöä lainkaan.
Koko homma koostuu eri kokemumuksista, siis kononaiskäsitys ja sen eri vivahteet. Siitä voi jokainen ammentaa itsellen tarvitsemansa tiedon.
Palstalla näkyy olevan myös kohtuullinen määrä naristeja, se on hyvä koska oppii sitäkin puolta tuntemaan käytännössä enenmmän kuin pelkästään oman kotinarsun kautta :) - xcch
Hyvä huomio, mutta yks huomio..i Vastuuntunnottomuus ja uhriasenne kuuluvat narsistin tuntomerkkeihin, en tiedä voiko lähiomainen vajota noin alas että olisi täysin vastuuntunnoton?
Kannattas otta huomioon että myös narsuja on täällä ja olen huomioinut että jotkut kirjoittajat reakoivat varsin voimakkaasti jonkun "aidon" uhrin negatiiviseen kirjoitukseen narsisista. Eihän ne reakoijat pidä itseään narsistina, vaan uhrina, mutta kirjoituksen sisältö kolauttaa, kun liippaa niin läheltä heidän omaa ajatusmaailmaa. "Vastuuntunnottomuus ja uhriasenne kuuluvat narsistin tuntomerkkeihin, en tiedä voiko lähiomainen vajota noin alas että olisi täysin vastuuntunnoton?"
Vastuuntunnottomuutta on myös jättäytyä kaltoinkohdeltavaksi (jopa lasten kanssa ja "lasten vuoksi(?) " ) vaikka tiedostaa tilanteen jo. Tämän sisäistäminen voi viedä aikaa koska toinen on esim väkivaltainen ja näin "valtaa tilaa"....vastaus omaan kiperään tilanteeseen löytyy kuitenkin aina itsestä.
On aikoja jolloin ei jaksa tai näe mutta tiedostaminen on jo alku ja silloin vastuu siirtyy itselle. Epäreilua mutta totta.- _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
"Vastuuntunnottomuutta on myös jättäytyä kaltoinkohdeltavaksi"
Juuri näin. Uhreja ovat myös lapset, jotka oppivat vanhemmiltaan mallioppimisen kautta tavan kohdella muita ihmisiä, sekä perheen sisällä että ulkopuolella. Lasten persoonasta rakentuu yhtä häiriöinen kuin narsistisesta vanhemmasta. - olen vastuuntunnoton
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ kirjoitti:
"Vastuuntunnottomuutta on myös jättäytyä kaltoinkohdeltavaksi"
Juuri näin. Uhreja ovat myös lapset, jotka oppivat vanhemmiltaan mallioppimisen kautta tavan kohdella muita ihmisiä, sekä perheen sisällä että ulkopuolella. Lasten persoonasta rakentuu yhtä häiriöinen kuin narsistisesta vanhemmasta.Ihan oikein. En tosin kuulu tälle palstalle, kun exäni on riippuvainen eikä narsisti. Ajoittain hänkin muuten aktivoituu ahdistelemaan minua vielä yli kolmen vuoden jälkeen erosta. En uskaltanut erota, koska pelkäsin häntä enkä tiennyt miten väkivallan uhan alla vain "otetaan ero". Psykologi ja lakimies auttoivat minua aikanaan, Avasivat silmäni näkemään kokemani uhkan tunteen olevan todellinen uhka ja että sen tunteen mukaan piti toimia, mutta näen muutkin seuraukset. Elän niiden kanssa. Poikani kohtelee minua ajoittain kuin isänsä. Syyttäen ja halveksien, on jopa töninyt. Toiveeni että kaikki vain muuttuisi itsestään hyväksi meidän kaikkien kohdalla, valui hiekkaan. Apua on tarjottu. Poikani ei suostu ottamaan sitä vastaan, koska minähän se hullu olen ja isä oli oikeassa. (olin jo naimisissa ollessa hakenut apua itselleni, en syyttänyt muita ahdistuksestani eli exän mielestä "tunnustautunut hulluksi" - sillä että päästäni ei etsinnöistä huolimatta vikaa löytynyt ei ollut merkitystä) Toki elämämme on paljon rauhallisempaa nyt. Poika, juuri täysi-ikäseksi kasvanut, oireilee vain ajoittain, mutta en haluaisi olla hänen tuleva vaimonsa, jos hän ei tiedä muuta tapaa naisen kohteluun kuin isältään oppimansa tapa. Minulle exä puolestaan sai ennen naimisiinmenoa uskoteltua olevansa itse muiden uhri. Tiedän häntä monien muidenkin uskovan, kukaan ei kyseenalaista tai edes uskalla kyseenalaistaa... Exän exä puolestaan varoitti tulevasta henkisestä väkivallasta. Minä puolestaan en koskaan ollut sellaisesta väkivallasta kuullutkaan, mutta tulin kyllä oppimaan, mitä se on.
Enempää en jaksa aihetta edes vatkata. Pistin koko elämäni uusiksi, mutta saattaisin olla yhä se elinkautisvanki, joka ei uskalla lähteä, kun pelkää henkensä puolesta eikä kukaan auta, kun ystävät ja sukulaiset olivat aikaa sitten kaikoneet exän heitä kohtaan loukkaavaa käytöstä ja itse ei jaksanut enää ylläpitää omaa sosiaalista verkostoa väen väkisin. Sillekin oltiin mustiksia.
Nämä luonnehäiriöt ovat sitä paitsi senverran harvinaisia, etten minä ainakaan ole kohtalotovereita löytänyt. Narsisteja on moninkertaisesti enemmänkin kuin näitä riippuvaisia eivätkä hekään kaikki käyttäydy samalla tavoin. Lähinnä omaa tarinaani muistuttavia tarinoita on perheväkivallan uhreilla. Meillä poika sai "isän kädestä". Jouduin todistamaan jotain mitä en voinut käsittää enkä hyväksyä. Pelkäsin joskun niin että se lamautti enkä muista mitä kaikkea meillä on tapahtunut. Liekö niiden kaivelusta olisi edes hyötyä koska katsoessani taakseni näen pelon ja ahdistuksen ja unelman onnesta, joka ei osunut kohdalleni. Tunteen siitä että olisin ansainnut parempaa ja lapsenikin olisivat. Ennenkaikkea lapseni. Lopullinen eropäätös syntyi psykologin vedottua lasteni tulevaisuuteen, vaikka itsestäni en oliskaan välittänyt. Olin jo senverran masentunutkin, etten voinut uskoa koskaan pääseväni enää vapauteen ainakaan hengissä. Kaipa minä olisin ajautunut sitten siihen itsemurhaan, mihin psykologi myös minun povasi ajautuvan, jos en eroa. Aivan ilmeisiesti niin olisi käynyt. Tosi rankkoja juttuja. Ei tästä yhtään enempää. Onneksi minua ei kukaan tunnista tästä. Näen mielessäni exäni raivoavan oven takana, kun kirjoitan näin kauheita... jos hän tietäisi...
Tästä tuli vuodatus yhdeltä hiljaiselta uhrilta jostain... En oikein uskalla vieläkään ilmaista mielipiteitä, kun pelkään vastaani hyökättävän. Netti on terapiakanava siihen että täällä saa joko vastaksen huutoonsa tai sitten omat mitäänsanomattomat tekstit haudataan hiljaisuuteen... Tunnen olevani ihan hullu itsekin kun tänne tällaista kirjoitan vailla riittävää psykologian tietämystä mutu-tuntumalla. olen vastuuntunnoton kirjoitti:
Ihan oikein. En tosin kuulu tälle palstalle, kun exäni on riippuvainen eikä narsisti. Ajoittain hänkin muuten aktivoituu ahdistelemaan minua vielä yli kolmen vuoden jälkeen erosta. En uskaltanut erota, koska pelkäsin häntä enkä tiennyt miten väkivallan uhan alla vain "otetaan ero". Psykologi ja lakimies auttoivat minua aikanaan, Avasivat silmäni näkemään kokemani uhkan tunteen olevan todellinen uhka ja että sen tunteen mukaan piti toimia, mutta näen muutkin seuraukset. Elän niiden kanssa. Poikani kohtelee minua ajoittain kuin isänsä. Syyttäen ja halveksien, on jopa töninyt. Toiveeni että kaikki vain muuttuisi itsestään hyväksi meidän kaikkien kohdalla, valui hiekkaan. Apua on tarjottu. Poikani ei suostu ottamaan sitä vastaan, koska minähän se hullu olen ja isä oli oikeassa. (olin jo naimisissa ollessa hakenut apua itselleni, en syyttänyt muita ahdistuksestani eli exän mielestä "tunnustautunut hulluksi" - sillä että päästäni ei etsinnöistä huolimatta vikaa löytynyt ei ollut merkitystä) Toki elämämme on paljon rauhallisempaa nyt. Poika, juuri täysi-ikäseksi kasvanut, oireilee vain ajoittain, mutta en haluaisi olla hänen tuleva vaimonsa, jos hän ei tiedä muuta tapaa naisen kohteluun kuin isältään oppimansa tapa. Minulle exä puolestaan sai ennen naimisiinmenoa uskoteltua olevansa itse muiden uhri. Tiedän häntä monien muidenkin uskovan, kukaan ei kyseenalaista tai edes uskalla kyseenalaistaa... Exän exä puolestaan varoitti tulevasta henkisestä väkivallasta. Minä puolestaan en koskaan ollut sellaisesta väkivallasta kuullutkaan, mutta tulin kyllä oppimaan, mitä se on.
Enempää en jaksa aihetta edes vatkata. Pistin koko elämäni uusiksi, mutta saattaisin olla yhä se elinkautisvanki, joka ei uskalla lähteä, kun pelkää henkensä puolesta eikä kukaan auta, kun ystävät ja sukulaiset olivat aikaa sitten kaikoneet exän heitä kohtaan loukkaavaa käytöstä ja itse ei jaksanut enää ylläpitää omaa sosiaalista verkostoa väen väkisin. Sillekin oltiin mustiksia.
Nämä luonnehäiriöt ovat sitä paitsi senverran harvinaisia, etten minä ainakaan ole kohtalotovereita löytänyt. Narsisteja on moninkertaisesti enemmänkin kuin näitä riippuvaisia eivätkä hekään kaikki käyttäydy samalla tavoin. Lähinnä omaa tarinaani muistuttavia tarinoita on perheväkivallan uhreilla. Meillä poika sai "isän kädestä". Jouduin todistamaan jotain mitä en voinut käsittää enkä hyväksyä. Pelkäsin joskun niin että se lamautti enkä muista mitä kaikkea meillä on tapahtunut. Liekö niiden kaivelusta olisi edes hyötyä koska katsoessani taakseni näen pelon ja ahdistuksen ja unelman onnesta, joka ei osunut kohdalleni. Tunteen siitä että olisin ansainnut parempaa ja lapsenikin olisivat. Ennenkaikkea lapseni. Lopullinen eropäätös syntyi psykologin vedottua lasteni tulevaisuuteen, vaikka itsestäni en oliskaan välittänyt. Olin jo senverran masentunutkin, etten voinut uskoa koskaan pääseväni enää vapauteen ainakaan hengissä. Kaipa minä olisin ajautunut sitten siihen itsemurhaan, mihin psykologi myös minun povasi ajautuvan, jos en eroa. Aivan ilmeisiesti niin olisi käynyt. Tosi rankkoja juttuja. Ei tästä yhtään enempää. Onneksi minua ei kukaan tunnista tästä. Näen mielessäni exäni raivoavan oven takana, kun kirjoitan näin kauheita... jos hän tietäisi...
Tästä tuli vuodatus yhdeltä hiljaiselta uhrilta jostain... En oikein uskalla vieläkään ilmaista mielipiteitä, kun pelkään vastaani hyökättävän. Netti on terapiakanava siihen että täällä saa joko vastaksen huutoonsa tai sitten omat mitäänsanomattomat tekstit haudataan hiljaisuuteen... Tunnen olevani ihan hullu itsekin kun tänne tällaista kirjoitan vailla riittävää psykologian tietämystä mutu-tuntumalla."Olen vastuuntunnoton"
Kiitos kirjoituksestasi. Sanattomaksi vetää kertomuksesi, mutta tämä tarinasi on tavallaan juuri niin kipeä ja samalla avoimuudellaan antava kaikille huonossa parisuhteessa tai perhetilanteessa olleille tai oleville.
Hienoa että olet ottanut vastuun itsestäsi ja pystynyt irrottautumaan. Et ole myöskään jämähtänyt suhteen synnyttämään uhriasenteeseen, vaan urheasti polskutellut kivuliasta matkaasi eteenpäin. Yksin, ilman juuri läheisten tukea, jos ymmärsin oikein. Mutta eteenpäin silti olet mennyt, etkä ole jäänyt taakse vilkuilemaan.
Mitä sanoit persoonallisuushäiriöistä; mielestäni ei ole niin absoluuttisen tärkeää onko kaltoinkohtelijalla NPH vai jokin muu luonnehäiriö; narsistisen häiriön tunnusmerkkejä on kuitenkin nähtävissä ja se yksinään on syy tulla juuri tälle palstalle pohtimaan ja jakaa kokemuksiaan muiden kanssa. Tulet huomaamaan samankaltaisuuksia monien kirjoituksissa ja kokemuksissa.
Sinä et ole hullu etkä tarvitse psykologian tietämystä kirjoitellaksesi tänne. Mututuntumalla täällä kaikki mennään, jokainen on vain kokemuksissaan, tiedoissaan ja eheydessään omalla matkallaan eikä kirjoittajia siksi voi eikä pidäkään verrata keskenään.
Mainitsit sanan hiljainen uhri, sekä sen ettet halua esittää mielipiteitäsi. Sinua on satutettu julmasti, mutta sinua ei ole oikeutta kenenkään satuttaa nyt eikä koskaan enää. Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, olemassaoloosi ja minuuteesi. Pidä kiinni siitä. Olet hyvä ihminen. Ja sinusta tulee vielä parempi ajan kanssa, kun opettelet vahvistamaan minuuttasi. Eräs keino on kirjoittaminen. Kirjoita mihin vain; itsenäsi, tuntemattomana, omalla tavallasi, sitä mitä haluat. Tunteita, ajatuksiasi, kokemaasi. Puhdistaudu. Se vapauttaa. Ja se tekee sinusta vahvemman ja vähentää pelkoja.
Voimia sinulle.- _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
olen vastuuntunnoton kirjoitti:
Ihan oikein. En tosin kuulu tälle palstalle, kun exäni on riippuvainen eikä narsisti. Ajoittain hänkin muuten aktivoituu ahdistelemaan minua vielä yli kolmen vuoden jälkeen erosta. En uskaltanut erota, koska pelkäsin häntä enkä tiennyt miten väkivallan uhan alla vain "otetaan ero". Psykologi ja lakimies auttoivat minua aikanaan, Avasivat silmäni näkemään kokemani uhkan tunteen olevan todellinen uhka ja että sen tunteen mukaan piti toimia, mutta näen muutkin seuraukset. Elän niiden kanssa. Poikani kohtelee minua ajoittain kuin isänsä. Syyttäen ja halveksien, on jopa töninyt. Toiveeni että kaikki vain muuttuisi itsestään hyväksi meidän kaikkien kohdalla, valui hiekkaan. Apua on tarjottu. Poikani ei suostu ottamaan sitä vastaan, koska minähän se hullu olen ja isä oli oikeassa. (olin jo naimisissa ollessa hakenut apua itselleni, en syyttänyt muita ahdistuksestani eli exän mielestä "tunnustautunut hulluksi" - sillä että päästäni ei etsinnöistä huolimatta vikaa löytynyt ei ollut merkitystä) Toki elämämme on paljon rauhallisempaa nyt. Poika, juuri täysi-ikäseksi kasvanut, oireilee vain ajoittain, mutta en haluaisi olla hänen tuleva vaimonsa, jos hän ei tiedä muuta tapaa naisen kohteluun kuin isältään oppimansa tapa. Minulle exä puolestaan sai ennen naimisiinmenoa uskoteltua olevansa itse muiden uhri. Tiedän häntä monien muidenkin uskovan, kukaan ei kyseenalaista tai edes uskalla kyseenalaistaa... Exän exä puolestaan varoitti tulevasta henkisestä väkivallasta. Minä puolestaan en koskaan ollut sellaisesta väkivallasta kuullutkaan, mutta tulin kyllä oppimaan, mitä se on.
Enempää en jaksa aihetta edes vatkata. Pistin koko elämäni uusiksi, mutta saattaisin olla yhä se elinkautisvanki, joka ei uskalla lähteä, kun pelkää henkensä puolesta eikä kukaan auta, kun ystävät ja sukulaiset olivat aikaa sitten kaikoneet exän heitä kohtaan loukkaavaa käytöstä ja itse ei jaksanut enää ylläpitää omaa sosiaalista verkostoa väen väkisin. Sillekin oltiin mustiksia.
Nämä luonnehäiriöt ovat sitä paitsi senverran harvinaisia, etten minä ainakaan ole kohtalotovereita löytänyt. Narsisteja on moninkertaisesti enemmänkin kuin näitä riippuvaisia eivätkä hekään kaikki käyttäydy samalla tavoin. Lähinnä omaa tarinaani muistuttavia tarinoita on perheväkivallan uhreilla. Meillä poika sai "isän kädestä". Jouduin todistamaan jotain mitä en voinut käsittää enkä hyväksyä. Pelkäsin joskun niin että se lamautti enkä muista mitä kaikkea meillä on tapahtunut. Liekö niiden kaivelusta olisi edes hyötyä koska katsoessani taakseni näen pelon ja ahdistuksen ja unelman onnesta, joka ei osunut kohdalleni. Tunteen siitä että olisin ansainnut parempaa ja lapsenikin olisivat. Ennenkaikkea lapseni. Lopullinen eropäätös syntyi psykologin vedottua lasteni tulevaisuuteen, vaikka itsestäni en oliskaan välittänyt. Olin jo senverran masentunutkin, etten voinut uskoa koskaan pääseväni enää vapauteen ainakaan hengissä. Kaipa minä olisin ajautunut sitten siihen itsemurhaan, mihin psykologi myös minun povasi ajautuvan, jos en eroa. Aivan ilmeisiesti niin olisi käynyt. Tosi rankkoja juttuja. Ei tästä yhtään enempää. Onneksi minua ei kukaan tunnista tästä. Näen mielessäni exäni raivoavan oven takana, kun kirjoitan näin kauheita... jos hän tietäisi...
Tästä tuli vuodatus yhdeltä hiljaiselta uhrilta jostain... En oikein uskalla vieläkään ilmaista mielipiteitä, kun pelkään vastaani hyökättävän. Netti on terapiakanava siihen että täällä saa joko vastaksen huutoonsa tai sitten omat mitäänsanomattomat tekstit haudataan hiljaisuuteen... Tunnen olevani ihan hullu itsekin kun tänne tällaista kirjoitan vailla riittävää psykologian tietämystä mutu-tuntumalla.Hyvä "olen vastuuntunnoton",
minusta on hienoa, että kuuntelit psykologin neuvoa ja lähdit pois kumppanisi luota. Olen myös hyvin pahoillani sinun ja perheesi puolesta. Kauheita on tapahtunut.
Minua jäi ihmetyttämään, miksi et lähtenyt jo aikaisemmin? Miksi annoit esimerkiksi poikaasi mukiloitavan?
Tavallaan voin ymmärtää, että poikasi halveksuu myös sinua, koska olit toinen niistä aikuisista, jotka eivät huolehtineet hänestä: vaikka miehesi "antoi isän kädestä", sinä et ilmeiseti puuttunut tilanteeseen.
Persoonallisuushäiriöisten aikuisten perheissä asiat periytyvät sukupolvelta toiselle niin kauan, kuin ihmiset hoitavat oman persoonansa puutteet psykoterapiassa. Tämän takia poikasi käyttäytyy todennäköisesti tulevassa parisuhteessaan niin kuin isänsä ja hankkii itselleen puolison, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin sinä. Persoonallisuushäiriöt periytyvät opittuina ajattelu- ja käyttäytymismalleina.
Minusta sekä miehesi, sinä itse sekä poikanne ovat uhreja. Kaikilla on ollut traumaattinen lapsuus ja nuoruus, koska olette kasvaneet persoonaltanne sellaisiksi, kuin olette. Parantamista tarvittaisiin varmasti paljon: sitä saa, jos suostuu ottamaan apua vastaan.
Omien tuntemusten kirjoittamiseen ei tarvita psykologian opintoja. Kirjoittamista kannattaa harrastaa omien kokemustensa läpikäymiseksi ja omaa oloansa parantaakseen. Ehkä sinunkin on hyvä jatkaa kirjoittamista.
Toivottavasti sinä ja koko perheesi saatte myös ammattilaisapua. - olen vastuuntunnoton
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ kirjoitti:
Hyvä "olen vastuuntunnoton",
minusta on hienoa, että kuuntelit psykologin neuvoa ja lähdit pois kumppanisi luota. Olen myös hyvin pahoillani sinun ja perheesi puolesta. Kauheita on tapahtunut.
Minua jäi ihmetyttämään, miksi et lähtenyt jo aikaisemmin? Miksi annoit esimerkiksi poikaasi mukiloitavan?
Tavallaan voin ymmärtää, että poikasi halveksuu myös sinua, koska olit toinen niistä aikuisista, jotka eivät huolehtineet hänestä: vaikka miehesi "antoi isän kädestä", sinä et ilmeiseti puuttunut tilanteeseen.
Persoonallisuushäiriöisten aikuisten perheissä asiat periytyvät sukupolvelta toiselle niin kauan, kuin ihmiset hoitavat oman persoonansa puutteet psykoterapiassa. Tämän takia poikasi käyttäytyy todennäköisesti tulevassa parisuhteessaan niin kuin isänsä ja hankkii itselleen puolison, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin sinä. Persoonallisuushäiriöt periytyvät opittuina ajattelu- ja käyttäytymismalleina.
Minusta sekä miehesi, sinä itse sekä poikanne ovat uhreja. Kaikilla on ollut traumaattinen lapsuus ja nuoruus, koska olette kasvaneet persoonaltanne sellaisiksi, kuin olette. Parantamista tarvittaisiin varmasti paljon: sitä saa, jos suostuu ottamaan apua vastaan.
Omien tuntemusten kirjoittamiseen ei tarvita psykologian opintoja. Kirjoittamista kannattaa harrastaa omien kokemustensa läpikäymiseksi ja omaa oloansa parantaakseen. Ehkä sinunkin on hyvä jatkaa kirjoittamista.
Toivottavasti sinä ja koko perheesi saatte myös ammattilaisapua.Meillä oli eläimiä, joita ei voinut jättää heitteille lähtemällä. Minun exäni järjesti niin, että hän auttoi minut toteuttamaan unelman omasta yrityksestä. Oli mukava minua kohtaan niin kauan kuin oli tarpeen. luulin eläväni hänen kanssaan yhteisiä unelmia, ei niin että toteutettiin minun unlmaani jota hän ei todellisuudessa edes halunnut. Kun olin naimisissa myös työni, en vain exäni kanssa, hän alkoi käyttäytyä huonosti isompaa lasta ja minua kohtaan.
Hän sanoi jopa ääneen, etten voi karata kun on eläimet.
Pelkäsin myös väkivallan pahenemista. Meidän oli joka tapauksessa karattava salaa ja lopulta karkasinkin lasten kanssa tuntemattomaan osoitteeseen ja kävin töissä kotona niin, että minulla oli aina joku "turvahenkilö" mukana.
Vasta kun yritys tuotti niin paljon, että sain säästettyä rahaa lähtöäni varten, saatoin erota. Minulta meni monta vuotta ennenkuin löysin sanoja, jotka saivat muutkin ymmärtämään, että minulla ja meillä ei ole kaikki hyvin. Henkistä väkivaltaa on vaikea kuvata jos sitä ei itse ymmärrä voivan oikein olla olemassakaan.
Kaiken mitä kirjoitat alleviivaan. Minun kokemukseni omasta lapsuudestani oli onnellinen. Olin hyvästä perheestä ja itsenäiseksi kasvatettu. Kaikki juopot ja väkivaltaiset olivat jossain muualla... en olisi koskaan voinut kuvitella omalle kohdalle sitä elämää jonka keskellä jouduin elämään. Minä en ymmärtänyt ikäänkuin omasta elämästäni yhtään mitään kun sellaista ei voi olla olemassakaan... Minulta itseltäni puuttuvat personallisuushäiriöiden piirteet ja se teki minusta aika puolustuskyvyttömän. Toisaalta jos olisin provosoitunut käyttäytymään exäni tahdon mukaan, olisivat kyllä puurot ja vellit menneet sekaisin sen suhteen kuka on syyllinen mihinkin. Minusta tuli sen liiton myötä myös lähes absotulisti.
Menen siis jossain vaiheessa juttelemaan perheväkivallan uhrien kanssa työtä tekevien kanssa omasta tilanteestani.
Hyvin varovasti tulin nytkin kurkistamaan tänne, onko joku kommentoinut :) Pelkään yhä että joku tulee nurkan takaa haukkumaan minua ja en ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Sellainen pelkojälki itselleni niistä vuosista jäi. - olen vastuuntunnoton
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ kirjoitti:
Hyvä "olen vastuuntunnoton",
minusta on hienoa, että kuuntelit psykologin neuvoa ja lähdit pois kumppanisi luota. Olen myös hyvin pahoillani sinun ja perheesi puolesta. Kauheita on tapahtunut.
Minua jäi ihmetyttämään, miksi et lähtenyt jo aikaisemmin? Miksi annoit esimerkiksi poikaasi mukiloitavan?
Tavallaan voin ymmärtää, että poikasi halveksuu myös sinua, koska olit toinen niistä aikuisista, jotka eivät huolehtineet hänestä: vaikka miehesi "antoi isän kädestä", sinä et ilmeiseti puuttunut tilanteeseen.
Persoonallisuushäiriöisten aikuisten perheissä asiat periytyvät sukupolvelta toiselle niin kauan, kuin ihmiset hoitavat oman persoonansa puutteet psykoterapiassa. Tämän takia poikasi käyttäytyy todennäköisesti tulevassa parisuhteessaan niin kuin isänsä ja hankkii itselleen puolison, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin sinä. Persoonallisuushäiriöt periytyvät opittuina ajattelu- ja käyttäytymismalleina.
Minusta sekä miehesi, sinä itse sekä poikanne ovat uhreja. Kaikilla on ollut traumaattinen lapsuus ja nuoruus, koska olette kasvaneet persoonaltanne sellaisiksi, kuin olette. Parantamista tarvittaisiin varmasti paljon: sitä saa, jos suostuu ottamaan apua vastaan.
Omien tuntemusten kirjoittamiseen ei tarvita psykologian opintoja. Kirjoittamista kannattaa harrastaa omien kokemustensa läpikäymiseksi ja omaa oloansa parantaakseen. Ehkä sinunkin on hyvä jatkaa kirjoittamista.
Toivottavasti sinä ja koko perheesi saatte myös ammattilaisapua.Jatkan...
Siis ymmärrän tänä päivänä sen että luonteeltaan mustasukkaisesti ja väkivaltaisesti käyttäytyvän ihmisestä eroaminen on hengenvaarallista.
Ennenkuin on näkyviä todisteita, mitään ei ikäänkuin pysty todistamaan. Todellisuudessahan väkivaltaisen käytös vain ajan myöstä pahenee ja saa koko ajan uusia, entistä pahempia muotoja. Sitä sai osakseen apua hakiessaan asenteen, että mitäs tänne tulet turhista valittamaan, tuollaistahan kaikilla on ja sinullahan on kaikki hyvin, kun on perhe ja työ. - henna...
olen vastuuntunnoton kirjoitti:
Meillä oli eläimiä, joita ei voinut jättää heitteille lähtemällä. Minun exäni järjesti niin, että hän auttoi minut toteuttamaan unelman omasta yrityksestä. Oli mukava minua kohtaan niin kauan kuin oli tarpeen. luulin eläväni hänen kanssaan yhteisiä unelmia, ei niin että toteutettiin minun unlmaani jota hän ei todellisuudessa edes halunnut. Kun olin naimisissa myös työni, en vain exäni kanssa, hän alkoi käyttäytyä huonosti isompaa lasta ja minua kohtaan.
Hän sanoi jopa ääneen, etten voi karata kun on eläimet.
Pelkäsin myös väkivallan pahenemista. Meidän oli joka tapauksessa karattava salaa ja lopulta karkasinkin lasten kanssa tuntemattomaan osoitteeseen ja kävin töissä kotona niin, että minulla oli aina joku "turvahenkilö" mukana.
Vasta kun yritys tuotti niin paljon, että sain säästettyä rahaa lähtöäni varten, saatoin erota. Minulta meni monta vuotta ennenkuin löysin sanoja, jotka saivat muutkin ymmärtämään, että minulla ja meillä ei ole kaikki hyvin. Henkistä väkivaltaa on vaikea kuvata jos sitä ei itse ymmärrä voivan oikein olla olemassakaan.
Kaiken mitä kirjoitat alleviivaan. Minun kokemukseni omasta lapsuudestani oli onnellinen. Olin hyvästä perheestä ja itsenäiseksi kasvatettu. Kaikki juopot ja väkivaltaiset olivat jossain muualla... en olisi koskaan voinut kuvitella omalle kohdalle sitä elämää jonka keskellä jouduin elämään. Minä en ymmärtänyt ikäänkuin omasta elämästäni yhtään mitään kun sellaista ei voi olla olemassakaan... Minulta itseltäni puuttuvat personallisuushäiriöiden piirteet ja se teki minusta aika puolustuskyvyttömän. Toisaalta jos olisin provosoitunut käyttäytymään exäni tahdon mukaan, olisivat kyllä puurot ja vellit menneet sekaisin sen suhteen kuka on syyllinen mihinkin. Minusta tuli sen liiton myötä myös lähes absotulisti.
Menen siis jossain vaiheessa juttelemaan perheväkivallan uhrien kanssa työtä tekevien kanssa omasta tilanteestani.
Hyvin varovasti tulin nytkin kurkistamaan tänne, onko joku kommentoinut :) Pelkään yhä että joku tulee nurkan takaa haukkumaan minua ja en ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Sellainen pelkojälki itselleni niistä vuosista jäi."Hyvin varovasti tulin nytkin kurkistamaan tänne, onko joku kommentoinut :) Pelkään yhä että joku tulee nurkan takaa haukkumaan minua ja en ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Sellainen pelkojälki itselleni niistä vuosista jäi. "
Tällä palstalla on paljon hyvin narsistisia kirjoituksia, palstalla saa kirjoittaa myös narsistit. Täällä on hyvinkin mahdollista että joku tulee nurkan takaa haukkumaan. Tosin kun ne näkee kuka tämän on kirjoittanut, siis nimimerkkini, niin saattaa olla että keskittävät haukkumisensa minuun ja saatat saada hyvinkin "myötäeläviä" vastauksia, kun nyt näyttävät kohdistavat ajojahtinsa minuun kun eivät kestä sitä että kirjoitan totuuksia narsisteista. Kyllä täällä muutaman ihan aidon tuntuinen empaattinenkin ihminen vaikuttaisi olevan.
Vaikka kirjoitatkin että miehesi ei ole narsisti niin tuntuu siltä, että hänestäkin noita narsistisia piirteitä löytyy, teitä kumpaakaan tuntematta en tietysti voi sanoa kuitenkaan sen enempää.
Jos sinua kiinnostaa lukea narsistien uhrien kirjoituksia ja ehkä kirjoittaakin kokemuksistasi, niin onko sinulle tuttu narsistien uhrit info? Palsta on sillä tavalla hyvin erilainen kuin tämä palsta koska sinne on narsisteilta "pääsy kielletty", moderointi on tarkkaa ja narsistiset viestit poistetaan.
http://www.narsistienuhrit.info/ henna... kirjoitti:
"Hyvin varovasti tulin nytkin kurkistamaan tänne, onko joku kommentoinut :) Pelkään yhä että joku tulee nurkan takaa haukkumaan minua ja en ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Sellainen pelkojälki itselleni niistä vuosista jäi. "
Tällä palstalla on paljon hyvin narsistisia kirjoituksia, palstalla saa kirjoittaa myös narsistit. Täällä on hyvinkin mahdollista että joku tulee nurkan takaa haukkumaan. Tosin kun ne näkee kuka tämän on kirjoittanut, siis nimimerkkini, niin saattaa olla että keskittävät haukkumisensa minuun ja saatat saada hyvinkin "myötäeläviä" vastauksia, kun nyt näyttävät kohdistavat ajojahtinsa minuun kun eivät kestä sitä että kirjoitan totuuksia narsisteista. Kyllä täällä muutaman ihan aidon tuntuinen empaattinenkin ihminen vaikuttaisi olevan.
Vaikka kirjoitatkin että miehesi ei ole narsisti niin tuntuu siltä, että hänestäkin noita narsistisia piirteitä löytyy, teitä kumpaakaan tuntematta en tietysti voi sanoa kuitenkaan sen enempää.
Jos sinua kiinnostaa lukea narsistien uhrien kirjoituksia ja ehkä kirjoittaakin kokemuksistasi, niin onko sinulle tuttu narsistien uhrit info? Palsta on sillä tavalla hyvin erilainen kuin tämä palsta koska sinne on narsisteilta "pääsy kielletty", moderointi on tarkkaa ja narsistiset viestit poistetaan.
http://www.narsistienuhrit.info/".............kirjoitan totuuksia narsisteista. ....."
Vai että ihan totuuden torvi, grandisioteetillasi ei ole rajaa.- _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
olen vastuuntunnoton kirjoitti:
Meillä oli eläimiä, joita ei voinut jättää heitteille lähtemällä. Minun exäni järjesti niin, että hän auttoi minut toteuttamaan unelman omasta yrityksestä. Oli mukava minua kohtaan niin kauan kuin oli tarpeen. luulin eläväni hänen kanssaan yhteisiä unelmia, ei niin että toteutettiin minun unlmaani jota hän ei todellisuudessa edes halunnut. Kun olin naimisissa myös työni, en vain exäni kanssa, hän alkoi käyttäytyä huonosti isompaa lasta ja minua kohtaan.
Hän sanoi jopa ääneen, etten voi karata kun on eläimet.
Pelkäsin myös väkivallan pahenemista. Meidän oli joka tapauksessa karattava salaa ja lopulta karkasinkin lasten kanssa tuntemattomaan osoitteeseen ja kävin töissä kotona niin, että minulla oli aina joku "turvahenkilö" mukana.
Vasta kun yritys tuotti niin paljon, että sain säästettyä rahaa lähtöäni varten, saatoin erota. Minulta meni monta vuotta ennenkuin löysin sanoja, jotka saivat muutkin ymmärtämään, että minulla ja meillä ei ole kaikki hyvin. Henkistä väkivaltaa on vaikea kuvata jos sitä ei itse ymmärrä voivan oikein olla olemassakaan.
Kaiken mitä kirjoitat alleviivaan. Minun kokemukseni omasta lapsuudestani oli onnellinen. Olin hyvästä perheestä ja itsenäiseksi kasvatettu. Kaikki juopot ja väkivaltaiset olivat jossain muualla... en olisi koskaan voinut kuvitella omalle kohdalle sitä elämää jonka keskellä jouduin elämään. Minä en ymmärtänyt ikäänkuin omasta elämästäni yhtään mitään kun sellaista ei voi olla olemassakaan... Minulta itseltäni puuttuvat personallisuushäiriöiden piirteet ja se teki minusta aika puolustuskyvyttömän. Toisaalta jos olisin provosoitunut käyttäytymään exäni tahdon mukaan, olisivat kyllä puurot ja vellit menneet sekaisin sen suhteen kuka on syyllinen mihinkin. Minusta tuli sen liiton myötä myös lähes absotulisti.
Menen siis jossain vaiheessa juttelemaan perheväkivallan uhrien kanssa työtä tekevien kanssa omasta tilanteestani.
Hyvin varovasti tulin nytkin kurkistamaan tänne, onko joku kommentoinut :) Pelkään yhä että joku tulee nurkan takaa haukkumaan minua ja en ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Sellainen pelkojälki itselleni niistä vuosista jäi."Meillä oli eläimiä, joita ei voinut jättää heitteille lähtemällä."
"hän auttoi minut toteuttamaan unelman omasta yrityksestä"
Eläimet ja oma yrityksesi olivat siis ilmeisesti tärkeämpiä sinulle kuin omat lapsesi.
Eikö eläimiä olisi voinut antaa tarvittaessa vaikka eläinsuojeluyhdistykselle? Eikö yrityksesi olisi voinut odottaa poislähtösi jälkeistä aikaa?
Olen todella pahoillani sinun puolestasi, että olet joutunut kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Edelleenkään en ihmettele, että lapsesi kohtelevat sinua halveksien: samaa halveksuntaa hekin ovat saaneet, todennäköisesti teiltä molemmilta vanhemmilta. Olen todella pahoillani. - _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
henna... kirjoitti:
"Hyvin varovasti tulin nytkin kurkistamaan tänne, onko joku kommentoinut :) Pelkään yhä että joku tulee nurkan takaa haukkumaan minua ja en ymmärrä mitä pahaa olen tehnyt. Sellainen pelkojälki itselleni niistä vuosista jäi. "
Tällä palstalla on paljon hyvin narsistisia kirjoituksia, palstalla saa kirjoittaa myös narsistit. Täällä on hyvinkin mahdollista että joku tulee nurkan takaa haukkumaan. Tosin kun ne näkee kuka tämän on kirjoittanut, siis nimimerkkini, niin saattaa olla että keskittävät haukkumisensa minuun ja saatat saada hyvinkin "myötäeläviä" vastauksia, kun nyt näyttävät kohdistavat ajojahtinsa minuun kun eivät kestä sitä että kirjoitan totuuksia narsisteista. Kyllä täällä muutaman ihan aidon tuntuinen empaattinenkin ihminen vaikuttaisi olevan.
Vaikka kirjoitatkin että miehesi ei ole narsisti niin tuntuu siltä, että hänestäkin noita narsistisia piirteitä löytyy, teitä kumpaakaan tuntematta en tietysti voi sanoa kuitenkaan sen enempää.
Jos sinua kiinnostaa lukea narsistien uhrien kirjoituksia ja ehkä kirjoittaakin kokemuksistasi, niin onko sinulle tuttu narsistien uhrit info? Palsta on sillä tavalla hyvin erilainen kuin tämä palsta koska sinne on narsisteilta "pääsy kielletty", moderointi on tarkkaa ja narsistiset viestit poistetaan.
http://www.narsistienuhrit.info/"Tällä palstalla on paljon hyvin narsistisia kirjoituksia, palstalla saa kirjoittaa myös narsistit."
Tällä palstalla on myös uhrien kirjoituksia, jotka ovat todellisuudessa narsistien kirjoituksia (uhrit, jotka ovat todellisuudessa itse narsisteja). He saavat monesti muutkin uhrit rypemään omassa uhriudessaan sen sijaan, että alkaisivat todella tutkia itseään ja parantua oman persoonansa häiriöstä.
Uhri-narsistien kirjoituksista saa varmasti omaan uhriuteensa polttoainetta, mutta todellista apua ei. Pitkä psykoterapia on apu kaikkiin persoonan ongelmiin. - olen vastuuntunnoton
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ kirjoitti:
"Meillä oli eläimiä, joita ei voinut jättää heitteille lähtemällä."
"hän auttoi minut toteuttamaan unelman omasta yrityksestä"
Eläimet ja oma yrityksesi olivat siis ilmeisesti tärkeämpiä sinulle kuin omat lapsesi.
Eikö eläimiä olisi voinut antaa tarvittaessa vaikka eläinsuojeluyhdistykselle? Eikö yrityksesi olisi voinut odottaa poislähtösi jälkeistä aikaa?
Olen todella pahoillani sinun puolestasi, että olet joutunut kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Edelleenkään en ihmettele, että lapsesi kohtelevat sinua halveksien: samaa halveksuntaa hekin ovat saaneet, todennäköisesti teiltä molemmilta vanhemmilta. Olen todella pahoillani.Ei, kyse oli elinkeinosta. Minulla oli paljon työtä - 365 päivänä vuodessa- Päiväni alkoi ennen seitsemää ja loppui 21. Vapaa-aika ja perhe sijoittuivat johonkin siihen väliin. Eläimet eivät olleet omiani, ei niitä mihinkään saanut. Olin vastuuhenkilö. Minulla ei olisi ollut edes varaa uuden elämän aloittamiseen. Ei mitään paikkaa mihin mennä. Jos olisin yrittänyt lähteä ja joutunut palaamaan, mies olisi varmasti alkanut painamaan päälleni tosi rankasti kuten tekikin ennen lopullista eroa. Psykologi laittoi minut pitämään kiinni rajoistani niin että se todella sai exäni ahdistelemaan ja kiusaamaan minua koko viimeisen puolen vuoden ajan täysillä. Esim. valvotti kerran viikon putkeen, jotta peruisin erouhkaukseni. Aiemminhan hän antoi minulle ja lapsille sentään joskus pitkiäkin hengähdystaukoja jotka saivat kuvittelemaan, etteihän tässä hätiä mitiä ole. Olen kyllä tutustunut narsistisivuihin ja tiedän mikä on väkivallan kierre. Tiedän myös mikä ero on rakkaudella ja riippuvuudella. Käytöksensä puolesta tämäkin sopii "narsisti"-otsikon alle, vaikka suuria erojakin on jos asiaan tarkemmin perehtyy.
Jälkeenpäin on hyvä olla viisas, kuten sinäkin olet ja minä huom. Ilmoittauduin tähän ketjuun ihan vapaaehtoisesti tunnustamaan virheeni. Totta kai olisi pitänyt olla ennustaja ja lähteä ennenkuin mitään tapahtui. Exäni osasi kääntää nimenomaan puurot ja vellit sekaisin ja olla toisten uhri. Jopa pienten lastensa uhri. Hän oli edellisen vaimonsakin uhri. Asia oli ilmeisesti aivan päinvastoin, minkä minäkin hölmöydessäni uskoin. Hän oli sairastuttanut meitä ennen jo yhden perheen ja lapsensa. Hänen ensimmäinen vaimonsa sairastui loppuiäkseen työkyvyttömäksi ja nyt jo aikuinen lapsi on täysin rappiolla huumeista ja viinasta eikä koskaan päässyt kiinni työelämään. Elämä luonnehäiriöisen kanssa on todella vakava asia ja se, että saisi ulkopuoliste uskomaan totuuden. Toisaalta opin että totuus riittää omaksi puolustukseni.
Minä sentään olen työkykyinen ja mieleltänikin terve ja "terapiana" minulle on täysin uuden elämän aloitus. Ehkä minua on sittenkin suojannut oma ehjä lapsuus? Olisin suonut saman lapsillenikin, mutta näillä on nyt elettävä. - _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
olen vastuuntunnoton kirjoitti:
Ei, kyse oli elinkeinosta. Minulla oli paljon työtä - 365 päivänä vuodessa- Päiväni alkoi ennen seitsemää ja loppui 21. Vapaa-aika ja perhe sijoittuivat johonkin siihen väliin. Eläimet eivät olleet omiani, ei niitä mihinkään saanut. Olin vastuuhenkilö. Minulla ei olisi ollut edes varaa uuden elämän aloittamiseen. Ei mitään paikkaa mihin mennä. Jos olisin yrittänyt lähteä ja joutunut palaamaan, mies olisi varmasti alkanut painamaan päälleni tosi rankasti kuten tekikin ennen lopullista eroa. Psykologi laittoi minut pitämään kiinni rajoistani niin että se todella sai exäni ahdistelemaan ja kiusaamaan minua koko viimeisen puolen vuoden ajan täysillä. Esim. valvotti kerran viikon putkeen, jotta peruisin erouhkaukseni. Aiemminhan hän antoi minulle ja lapsille sentään joskus pitkiäkin hengähdystaukoja jotka saivat kuvittelemaan, etteihän tässä hätiä mitiä ole. Olen kyllä tutustunut narsistisivuihin ja tiedän mikä on väkivallan kierre. Tiedän myös mikä ero on rakkaudella ja riippuvuudella. Käytöksensä puolesta tämäkin sopii "narsisti"-otsikon alle, vaikka suuria erojakin on jos asiaan tarkemmin perehtyy.
Jälkeenpäin on hyvä olla viisas, kuten sinäkin olet ja minä huom. Ilmoittauduin tähän ketjuun ihan vapaaehtoisesti tunnustamaan virheeni. Totta kai olisi pitänyt olla ennustaja ja lähteä ennenkuin mitään tapahtui. Exäni osasi kääntää nimenomaan puurot ja vellit sekaisin ja olla toisten uhri. Jopa pienten lastensa uhri. Hän oli edellisen vaimonsakin uhri. Asia oli ilmeisesti aivan päinvastoin, minkä minäkin hölmöydessäni uskoin. Hän oli sairastuttanut meitä ennen jo yhden perheen ja lapsensa. Hänen ensimmäinen vaimonsa sairastui loppuiäkseen työkyvyttömäksi ja nyt jo aikuinen lapsi on täysin rappiolla huumeista ja viinasta eikä koskaan päässyt kiinni työelämään. Elämä luonnehäiriöisen kanssa on todella vakava asia ja se, että saisi ulkopuoliste uskomaan totuuden. Toisaalta opin että totuus riittää omaksi puolustukseni.
Minä sentään olen työkykyinen ja mieleltänikin terve ja "terapiana" minulle on täysin uuden elämän aloitus. Ehkä minua on sittenkin suojannut oma ehjä lapsuus? Olisin suonut saman lapsillenikin, mutta näillä on nyt elettävä."Jälkeenpäin on hyvä olla viisas, kuten sinäkin olet ja minä huom."
Se on totta. Minua vain edelleenkin ihmetyttää se, miksi niin monet ihmiset vain alistuvat sen sijaan, että hakisivat jo varhaisessa vaiheessa apua.
Tavallaan palasin omaan lapsuuteeni lukiessani tuota kirjoitustasi. Minulle tuli hirveän huono olo, kun ajattelin, millaisessa tilanteessa teidän lapsenne ovat kasvaneet. Minulla on omia kokemuksia siitä, miten narsistinen vanhempi tuhoaa lapsen psykologisen minän sisältä päin ja miten toinen vanhempi (alistuja) katsoo kaikkea tuota vain sivusta.
Kuten tuossa kuvasit, pahimmillaan lapsi menee niin rikki, ettei enää koskaan pääse ylös eikä voi alkaa elää omaa elämää. - olen vastuuntunnoton
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ kirjoitti:
"Jälkeenpäin on hyvä olla viisas, kuten sinäkin olet ja minä huom."
Se on totta. Minua vain edelleenkin ihmetyttää se, miksi niin monet ihmiset vain alistuvat sen sijaan, että hakisivat jo varhaisessa vaiheessa apua.
Tavallaan palasin omaan lapsuuteeni lukiessani tuota kirjoitustasi. Minulle tuli hirveän huono olo, kun ajattelin, millaisessa tilanteessa teidän lapsenne ovat kasvaneet. Minulla on omia kokemuksia siitä, miten narsistinen vanhempi tuhoaa lapsen psykologisen minän sisältä päin ja miten toinen vanhempi (alistuja) katsoo kaikkea tuota vain sivusta.
Kuten tuossa kuvasit, pahimmillaan lapsi menee niin rikki, ettei enää koskaan pääse ylös eikä voi alkaa elää omaa elämää.Alistetun näkökulmasta alistetulla ei oikein ole keinoja. Voihan sitä sanoa että olet tuhma ja noin ei saa tehdä... Ja pelko on vakavasti otettava tunne, joka kertoo vaaran läsnäolosta. Minähän hainkin apua monta vuotta ennen eroani, mutta kesti, ennenkuin kukaan uskoi tai otti minua tosissaan. Minulla olisi pitänyt olla oma mielenterveysongelma, jotta kukaan olisi välittänyt tai ohjannut eteenpäin. Eli elin sairastumista odotellessa... Varmaan jos olisivat tulleet kotiini, olisivat vain nyrpistelleet, kun meillä oli niin sotkuista. Minua ahdisti niin kotona etten viimeisinä vuosina jaksanut enää edes siivota kaiken sen huutamisen ja haukkumisen keskellä. Sittenhän oli syy haukkua minuakin... Exälleni avun hakeminen taas merkitsi, että tunnustauduin hulluksi. Hän uskoo vahvasti tänä päivänäkin, siis vuosien päästä, ettei hänessä ole mitään vialla, mutta meissä muissa on ja pahasti. Oikeastaan en nyt yhtään ihmettele, miksi tykkään nykyään siivoilla ja tehdä kotitöitä kaikessa rauhassa ja minulla ei ole mitään menohaluja mihinkään kodin ulkopuolisiin rientoihin. Toisaalta tiedän että olisi terveellistä käydä joskus "ihmisten ilmoillakin".
- Tietäjä-
Iskit kultasuoneen, ja tämän tajuttuaan ihminen tajuaa myös sen jotta koko yhteiskuntamme perustuu narsismille. Lakeja ja sääntöjä kehittää yhteiskunnallemme narsistit tai narsistien äänitorvina toimivat "kouluttautuneet henkilöt".
Koulutusjärjestelmämme on narsistinen, aivan kaikki on narsismia jossa ei hyväksytä omatoimisuutta vaan pitää tehdä kuten määrätään.
Onko siis ihmeteltävä edes, kun lapsemme masentuvat, yhä vain useampi lapsonen sairastuu ahdistukseen, masennukseen johon muuten tyrkytetään taas väkisin masennuslääkkeitä eikä anneta parantua luonnollisesti.
Elikkä narsistinen lääketeollisuus kerää ahneudella rahaa kassaansa.
Voiko inhimillisyyttä enää pahemmin kuoppaan enää ajaa.
Markkinoinnin uhrit yhdistys olisi myös perustettava ihmisille jotka elävät materianarsismissa.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla7012773Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,311376Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki131324Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2511259- 1131245
- 1051085
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?112973Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k105959Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50779- 64761