Luommeko me oman todellisuutemme?

"On se muuten jännä, että nämä tietyt tyypit eivät juuri koskaan lainaile nimenomaan narsisteja ja psykopaatteja koskevia asiantuntijakirjoituksia (niitä tunnutaan joukolla halveksittavan ja väheksyttävän) mutta lainailevat sitten kyllä muita psykologisia kirjoituksia joissa ei puhuta persoonallisuushäiriöstä mitään ja soveltavat sitten niitä mollatakseen uhreja tai ainakin antavat sen käsityksen että se vika on vaan uhrissa ja uhrin asenteessa ja mielenterveydessä ja suhtautumisssa narsistiin."

Tarkoititko minua tuolla "tyypillä"?

Olen monesti kirjoittanut siitä, millä tavalla epävakaa ja narsistinen äitini on tuhonnut minut. Olen perehtynyt oman psykoterapiani aikana hyvin monipuolisesti narsisteista ja persoonallisuushäiriöistä kertovaan kirjallisuuteen ja olen lukuisia kertoja kirjoittanut siitä, miten tuhoisaa on elää persoonallisuushäiriöisen ihmisen lähellä ja käynyt läpi myös omat tuntemukseni, tekoni ja persoonani.

En voi kuin ihmetellä tuota kommenttiasi. Minusta tuntui myös hieman pahalta, jos kutsuit minua "tietyksi tyypiksi", koko kommentissasituntui olevan aika ikävä vire.

Ja kyllä, tässä aloituksessa en todella puhunut juuri persoonallisuushäiriöistä. Puhuin todellisuuden luomisesta, oppimisesta, ikävissä tunteissa junnaamisesta ja itseensä katsomisesta (introspektiosta). Haluatko sinä, että jokaisessa kommentissa mainittaisiin persoonallisuushäiriö? Ja paheksut, jos näin ei tee, vaikka haluaisit?

Jos minun kysymykseni tuntuivat sinusta mollaamiselta, niin tuo tunne tuli aiheettomasti sinulta, ei minulta. Ehkä sinä olet keskellä jonkinlaista tunneprosessia ja se heijastuu kaikkeen, mitä ajattelet ja tulkitset. Voi tietysti olla, ettet halua millään tavalla tutkiskella, minkälainen itse olet tai mitkä ovat sinun heikot kohtasi: jos näin on, tuollaiset kysymykset kolahtavat arkaan paikkaan ja helposti itsestä nousee vastarintaa ja ärtymystä,varsinkin jos ei ole valmis itsereflektioon.

Ja jos ajattelet, että vain "narsistissa" on vikaa - siis aina vain hänessä - ja "uhri" on täysin ulkopuolinen, viaton, hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on päätynyt narsistisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa yhteen, tai että hän on vain ottanut kaiken vastaan, niin et varmaankaan osaa katsoa itseesi yhtään sen enmpää kuin narsistikaan. Silloin on hyvä mennä psykoterapiaan käsittelemään ikäviä tunteita, etsimään tasapainoa omaan minäkäsitykseen ja kasvattamaan itsetuntemusta: ne ovat jokaisen ihmisen tärkein omaisuus ja estävät myös jatkossa uhriksi joutumisen. (Tällainen asetelma jossa näkee itsensä vain hyvänä ja toisen vain pahana, kertoo myös splittaamisesta, psyyken defenssistä, jossa todellisuutta jaetaan omassa mielessä vain kahteen leiriin.)

Minä en puolustele kenenkään henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, moittimista, piikittelyä tai muutakaan sellaista. Kokemuksesta kuitenkin ymmärrän, että syyttämisvaiheessa (joka liittyy yhtenä vaiheena varmasti jokaisen toipumiseen), on sen verran rikki sisältä, että alkaa helposti nähdä narsisteja joka paikassa.

Mutta jos jokainen, joka on eri mieltä jostain asiasta, alkaa vaikuttaa narsistilta, niin silloin asia on oman pään sisältöä.

maljojen_prinsessa kirjoitti:

"On se muuten jännä, että nämä tietyt tyypit eivät juuri koskaan lainaile nimenomaan narsisteja ja psykopaatteja koskevia asiantuntijakirjoituksia (niitä tunnutaan joukolla halveksittavan ja väheksyttävän) mutta lainailevat sitten kyllä muita psykologisia kirjoituksia joissa ei puhuta persoonallisuushäiriöstä mitään ja soveltavat sitten niitä mollatakseen uhreja tai ainakin antavat sen käsityksen että se vika on vaan uhrissa ja uhrin asenteessa ja mielenterveydessä ja suhtautumisssa narsistiin."

Tarkoititko minua tuolla "tyypillä"?

Olen monesti kirjoittanut siitä, millä tavalla epävakaa ja narsistinen äitini on tuhonnut minut. Olen perehtynyt oman psykoterapiani aikana hyvin monipuolisesti narsisteista ja persoonallisuushäiriöistä kertovaan kirjallisuuteen ja olen lukuisia kertoja kirjoittanut siitä, miten tuhoisaa on elää persoonallisuushäiriöisen ihmisen lähellä ja käynyt läpi myös omat tuntemukseni, tekoni ja persoonani.

En voi kuin ihmetellä tuota kommenttiasi. Minusta tuntui myös hieman pahalta, jos kutsuit minua "tietyksi tyypiksi", koko kommentissasituntui olevan aika ikävä vire.

Ja kyllä, tässä aloituksessa en todella puhunut juuri persoonallisuushäiriöistä. Puhuin todellisuuden luomisesta, oppimisesta, ikävissä tunteissa junnaamisesta ja itseensä katsomisesta (introspektiosta). Haluatko sinä, että jokaisessa kommentissa mainittaisiin persoonallisuushäiriö? Ja paheksut, jos näin ei tee, vaikka haluaisit?

Jos minun kysymykseni tuntuivat sinusta mollaamiselta, niin tuo tunne tuli aiheettomasti sinulta, ei minulta. Ehkä sinä olet keskellä jonkinlaista tunneprosessia ja se heijastuu kaikkeen, mitä ajattelet ja tulkitset. Voi tietysti olla, ettet halua millään tavalla tutkiskella, minkälainen itse olet tai mitkä ovat sinun heikot kohtasi: jos näin on, tuollaiset kysymykset kolahtavat arkaan paikkaan ja helposti itsestä nousee vastarintaa ja ärtymystä,varsinkin jos ei ole valmis itsereflektioon.

Ja jos ajattelet, että vain "narsistissa" on vikaa - siis aina vain hänessä - ja "uhri" on täysin ulkopuolinen, viaton, hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on päätynyt narsistisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa yhteen, tai että hän on vain ottanut kaiken vastaan, niin et varmaankaan osaa katsoa itseesi yhtään sen enmpää kuin narsistikaan. Silloin on hyvä mennä psykoterapiaan käsittelemään ikäviä tunteita, etsimään tasapainoa omaan minäkäsitykseen ja kasvattamaan itsetuntemusta: ne ovat jokaisen ihmisen tärkein omaisuus ja estävät myös jatkossa uhriksi joutumisen. (Tällainen asetelma jossa näkee itsensä vain hyvänä ja toisen vain pahana, kertoo myös splittaamisesta, psyyken defenssistä, jossa todellisuutta jaetaan omassa mielessä vain kahteen leiriin.)

Minä en puolustele kenenkään henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, moittimista, piikittelyä tai muutakaan sellaista. Kokemuksesta kuitenkin ymmärrän, että syyttämisvaiheessa (joka liittyy yhtenä vaiheena varmasti jokaisen toipumiseen), on sen verran rikki sisältä, että alkaa helposti nähdä narsisteja joka paikassa.

Mutta jos jokainen, joka on eri mieltä jostain asiasta, alkaa vaikuttaa narsistilta, niin silloin asia on oman pään sisältöä.

Lue lisää

Mielestäni Henna vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Kaukana häiriintyneestä, ellei empaatikoille ole keksitty omaa häiriöluokitusta. :)
"Häiriöiset" kyllä tunnistaa jo teksteistä hyvin lyhyen ajan sisään.

Minun mielestäni on puuduttavaa aina avata saman linkin kautta sama sivu. Mielipiteeni. Senkin takia nuppineulasysteemi pelkille linkityksille olisi hyvä jo aloitussivulla. Jos löytyy jokin uusi sivusto-sivu-linkki-ihan mikä vaan ennen lukematon tai ennen esiintymätön palstalla, sen voisi lisätä sinne samaan syssyyn muitten linkkien kanssa.

Yks healingeaglelinkitys-niin sen on jo kohta kolmatta kertaa lukenut koko pumaskan siitä. Himolukija kun vain jos on.

Vaikka mieleenpalauttamiset ovatkin asiallisia, niin karsastan tiettyä ameriikkaalaista oppikirjameininkiä, missä samaa asiaa jauhetaan palaamlaa siihen viidellä peräkkäisellä sivulla viiteenkymmeneen kertaan. Ja tietyt linkitykset ovat sitä. Samaan palaamista. Ehkä sitten kun pahempi dementia iskee. Niin on enemmän paikallaan.

d.i.c.e kirjoitti:

Mielestäni Henna vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Kaukana häiriintyneestä, ellei empaatikoille ole keksitty omaa häiriöluokitusta. :)
"Häiriöiset" kyllä tunnistaa jo teksteistä hyvin lyhyen ajan sisään.

Lue lisää

Empaatikolle ?? hah HAH HAAAAA

maljojen_prinsessa kirjoitti:

"On se muuten jännä, että nämä tietyt tyypit eivät juuri koskaan lainaile nimenomaan narsisteja ja psykopaatteja koskevia asiantuntijakirjoituksia (niitä tunnutaan joukolla halveksittavan ja väheksyttävän) mutta lainailevat sitten kyllä muita psykologisia kirjoituksia joissa ei puhuta persoonallisuushäiriöstä mitään ja soveltavat sitten niitä mollatakseen uhreja tai ainakin antavat sen käsityksen että se vika on vaan uhrissa ja uhrin asenteessa ja mielenterveydessä ja suhtautumisssa narsistiin."

Tarkoititko minua tuolla "tyypillä"?

Olen monesti kirjoittanut siitä, millä tavalla epävakaa ja narsistinen äitini on tuhonnut minut. Olen perehtynyt oman psykoterapiani aikana hyvin monipuolisesti narsisteista ja persoonallisuushäiriöistä kertovaan kirjallisuuteen ja olen lukuisia kertoja kirjoittanut siitä, miten tuhoisaa on elää persoonallisuushäiriöisen ihmisen lähellä ja käynyt läpi myös omat tuntemukseni, tekoni ja persoonani.

En voi kuin ihmetellä tuota kommenttiasi. Minusta tuntui myös hieman pahalta, jos kutsuit minua "tietyksi tyypiksi", koko kommentissasituntui olevan aika ikävä vire.

Ja kyllä, tässä aloituksessa en todella puhunut juuri persoonallisuushäiriöistä. Puhuin todellisuuden luomisesta, oppimisesta, ikävissä tunteissa junnaamisesta ja itseensä katsomisesta (introspektiosta). Haluatko sinä, että jokaisessa kommentissa mainittaisiin persoonallisuushäiriö? Ja paheksut, jos näin ei tee, vaikka haluaisit?

Jos minun kysymykseni tuntuivat sinusta mollaamiselta, niin tuo tunne tuli aiheettomasti sinulta, ei minulta. Ehkä sinä olet keskellä jonkinlaista tunneprosessia ja se heijastuu kaikkeen, mitä ajattelet ja tulkitset. Voi tietysti olla, ettet halua millään tavalla tutkiskella, minkälainen itse olet tai mitkä ovat sinun heikot kohtasi: jos näin on, tuollaiset kysymykset kolahtavat arkaan paikkaan ja helposti itsestä nousee vastarintaa ja ärtymystä,varsinkin jos ei ole valmis itsereflektioon.

Ja jos ajattelet, että vain "narsistissa" on vikaa - siis aina vain hänessä - ja "uhri" on täysin ulkopuolinen, viaton, hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on päätynyt narsistisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa yhteen, tai että hän on vain ottanut kaiken vastaan, niin et varmaankaan osaa katsoa itseesi yhtään sen enmpää kuin narsistikaan. Silloin on hyvä mennä psykoterapiaan käsittelemään ikäviä tunteita, etsimään tasapainoa omaan minäkäsitykseen ja kasvattamaan itsetuntemusta: ne ovat jokaisen ihmisen tärkein omaisuus ja estävät myös jatkossa uhriksi joutumisen. (Tällainen asetelma jossa näkee itsensä vain hyvänä ja toisen vain pahana, kertoo myös splittaamisesta, psyyken defenssistä, jossa todellisuutta jaetaan omassa mielessä vain kahteen leiriin.)

Minä en puolustele kenenkään henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, moittimista, piikittelyä tai muutakaan sellaista. Kokemuksesta kuitenkin ymmärrän, että syyttämisvaiheessa (joka liittyy yhtenä vaiheena varmasti jokaisen toipumiseen), on sen verran rikki sisältä, että alkaa helposti nähdä narsisteja joka paikassa.

Mutta jos jokainen, joka on eri mieltä jostain asiasta, alkaa vaikuttaa narsistilta, niin silloin asia on oman pään sisältöä.

Lue lisää

En tarkoittanut mitenkään erityisesti sinua. Tuollainen tunne vain tuli sillä hetkellä kun kirjoitin tuota. Ehkä liikaa yleistän, kärjistän asioita joskus. Niin kuin kai jokainen joskus... Totta, että prosessi on vielä kesken vaikka erostani on kulunut jo vuosia. Ehkä sillä on merkitystä tähän kun entinen kumppanini vieläkin yrittää saada minut "haaremiinsa" vaikka on vuosia asunut toisen kanssa, yrittää hyvällä sekä pahalla. Voisin olla myös kaveri hänen kanssaan mutta se ei tunnu onnistuvan, hän olisi valmis pettämään nykyistä puolisoaan hyvin kevyesti ja minusta se on väärin tätä kohtaan. Hän kokee minun puolelta tulevan ystävällisyyden merkkinä siitä että olen valmis hänen kanssaan esim. seksisuhteeseen ja se loukkaa minua, näin hän mitätöi täysin sen mitä olen sanonut hänelle eli sen että en missään tapauksessa halua hänen kanssaan mitään suhdetta, en koskaan. Vahvistaa sitä mitä narsistista sanotaan eli että hänen kanssaan ei voi olla missään tekemisissä eron jälkeen. Mikä on sinänsä harmi, koska hän on älykäs ihminen jonka kanssa olisi kivakin jutella kaiken maailman asioista, mutta tuntuu (ja olen todennut) että hänen pääasiallinen tarkoituksensa on kyylätä äänensävyjäni ja etsiä niistä merkkejä että vieläkin olisin valmis entisenlaiseen pyöritykseensä, esim jos hän soittaa ja rupattelen iloisesti ja vapautuneesti hänen kanssaan jostakin asia-asiasta niin saa olla varma että hyvin pian tulee häneltä soitto jossa hän ehdottaa että jospa hän tulisi "kahville" ja "haluaa kainalooni". Varmasti häntä kohtaan tuntemani antipatia saa minut tuntemaan kiukkua sellaisia kirjoituksia kohtaan jotka itse koen narsistisiksi. Siis joskus näin tapahtuu, nykyisin ei yleensä mielestäni.

Olen hyvinkin paljon miettinyt omaa osuuttani ja omia puutteitani, en koe olevani mikään yli-ihminen ja viaton enkeli mutta on myös ollut pakko todeta että NPH on NPH riippumatta siitä miten se toinen toimii. Ja exäni ainakin on toiminut ihan samalla tavalla muitakin kumppaneitaan kohtaan.

Olen myös vuosien ajan hyvin paljon lukenut siitä mitä narsisteista sanotaan ja yrittänyt ymmärtää mistä se kaikki johtuu, miksi he ovat sellaisia kuin ovat.

d.i.c.e kirjoitti:

Mielestäni Henna vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Kaukana häiriintyneestä, ellei empaatikoille ole keksitty omaa häiriöluokitusta. :)
"Häiriöiset" kyllä tunnistaa jo teksteistä hyvin lyhyen ajan sisään.

Lue lisää

Kiitos d.i.c.e. :)

henna... kirjoitti:

En tarkoittanut mitenkään erityisesti sinua. Tuollainen tunne vain tuli sillä hetkellä kun kirjoitin tuota. Ehkä liikaa yleistän, kärjistän asioita joskus. Niin kuin kai jokainen joskus... Totta, että prosessi on vielä kesken vaikka erostani on kulunut jo vuosia. Ehkä sillä on merkitystä tähän kun entinen kumppanini vieläkin yrittää saada minut "haaremiinsa" vaikka on vuosia asunut toisen kanssa, yrittää hyvällä sekä pahalla. Voisin olla myös kaveri hänen kanssaan mutta se ei tunnu onnistuvan, hän olisi valmis pettämään nykyistä puolisoaan hyvin kevyesti ja minusta se on väärin tätä kohtaan. Hän kokee minun puolelta tulevan ystävällisyyden merkkinä siitä että olen valmis hänen kanssaan esim. seksisuhteeseen ja se loukkaa minua, näin hän mitätöi täysin sen mitä olen sanonut hänelle eli sen että en missään tapauksessa halua hänen kanssaan mitään suhdetta, en koskaan. Vahvistaa sitä mitä narsistista sanotaan eli että hänen kanssaan ei voi olla missään tekemisissä eron jälkeen. Mikä on sinänsä harmi, koska hän on älykäs ihminen jonka kanssa olisi kivakin jutella kaiken maailman asioista, mutta tuntuu (ja olen todennut) että hänen pääasiallinen tarkoituksensa on kyylätä äänensävyjäni ja etsiä niistä merkkejä että vieläkin olisin valmis entisenlaiseen pyöritykseensä, esim jos hän soittaa ja rupattelen iloisesti ja vapautuneesti hänen kanssaan jostakin asia-asiasta niin saa olla varma että hyvin pian tulee häneltä soitto jossa hän ehdottaa että jospa hän tulisi "kahville" ja "haluaa kainalooni". Varmasti häntä kohtaan tuntemani antipatia saa minut tuntemaan kiukkua sellaisia kirjoituksia kohtaan jotka itse koen narsistisiksi. Siis joskus näin tapahtuu, nykyisin ei yleensä mielestäni.

Olen hyvinkin paljon miettinyt omaa osuuttani ja omia puutteitani, en koe olevani mikään yli-ihminen ja viaton enkeli mutta on myös ollut pakko todeta että NPH on NPH riippumatta siitä miten se toinen toimii. Ja exäni ainakin on toiminut ihan samalla tavalla muitakin kumppaneitaan kohtaan.

Olen myös vuosien ajan hyvin paljon lukenut siitä mitä narsisteista sanotaan ja yrittänyt ymmärtää mistä se kaikki johtuu, miksi he ovat sellaisia kuin ovat.

Lue lisää

Tossa edellisessä siis myös vastasin maljojen_prinsessalle...

maljojen_prinsessa kirjoitti:

"On se muuten jännä, että nämä tietyt tyypit eivät juuri koskaan lainaile nimenomaan narsisteja ja psykopaatteja koskevia asiantuntijakirjoituksia (niitä tunnutaan joukolla halveksittavan ja väheksyttävän) mutta lainailevat sitten kyllä muita psykologisia kirjoituksia joissa ei puhuta persoonallisuushäiriöstä mitään ja soveltavat sitten niitä mollatakseen uhreja tai ainakin antavat sen käsityksen että se vika on vaan uhrissa ja uhrin asenteessa ja mielenterveydessä ja suhtautumisssa narsistiin."

Tarkoititko minua tuolla "tyypillä"?

Olen monesti kirjoittanut siitä, millä tavalla epävakaa ja narsistinen äitini on tuhonnut minut. Olen perehtynyt oman psykoterapiani aikana hyvin monipuolisesti narsisteista ja persoonallisuushäiriöistä kertovaan kirjallisuuteen ja olen lukuisia kertoja kirjoittanut siitä, miten tuhoisaa on elää persoonallisuushäiriöisen ihmisen lähellä ja käynyt läpi myös omat tuntemukseni, tekoni ja persoonani.

En voi kuin ihmetellä tuota kommenttiasi. Minusta tuntui myös hieman pahalta, jos kutsuit minua "tietyksi tyypiksi", koko kommentissasituntui olevan aika ikävä vire.

Ja kyllä, tässä aloituksessa en todella puhunut juuri persoonallisuushäiriöistä. Puhuin todellisuuden luomisesta, oppimisesta, ikävissä tunteissa junnaamisesta ja itseensä katsomisesta (introspektiosta). Haluatko sinä, että jokaisessa kommentissa mainittaisiin persoonallisuushäiriö? Ja paheksut, jos näin ei tee, vaikka haluaisit?

Jos minun kysymykseni tuntuivat sinusta mollaamiselta, niin tuo tunne tuli aiheettomasti sinulta, ei minulta. Ehkä sinä olet keskellä jonkinlaista tunneprosessia ja se heijastuu kaikkeen, mitä ajattelet ja tulkitset. Voi tietysti olla, ettet halua millään tavalla tutkiskella, minkälainen itse olet tai mitkä ovat sinun heikot kohtasi: jos näin on, tuollaiset kysymykset kolahtavat arkaan paikkaan ja helposti itsestä nousee vastarintaa ja ärtymystä,varsinkin jos ei ole valmis itsereflektioon.

Ja jos ajattelet, että vain "narsistissa" on vikaa - siis aina vain hänessä - ja "uhri" on täysin ulkopuolinen, viaton, hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on päätynyt narsistisen persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa yhteen, tai että hän on vain ottanut kaiken vastaan, niin et varmaankaan osaa katsoa itseesi yhtään sen enmpää kuin narsistikaan. Silloin on hyvä mennä psykoterapiaan käsittelemään ikäviä tunteita, etsimään tasapainoa omaan minäkäsitykseen ja kasvattamaan itsetuntemusta: ne ovat jokaisen ihmisen tärkein omaisuus ja estävät myös jatkossa uhriksi joutumisen. (Tällainen asetelma jossa näkee itsensä vain hyvänä ja toisen vain pahana, kertoo myös splittaamisesta, psyyken defenssistä, jossa todellisuutta jaetaan omassa mielessä vain kahteen leiriin.)

Minä en puolustele kenenkään henkistä tai fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, moittimista, piikittelyä tai muutakaan sellaista. Kokemuksesta kuitenkin ymmärrän, että syyttämisvaiheessa (joka liittyy yhtenä vaiheena varmasti jokaisen toipumiseen), on sen verran rikki sisältä, että alkaa helposti nähdä narsisteja joka paikassa.

Mutta jos jokainen, joka on eri mieltä jostain asiasta, alkaa vaikuttaa narsistilta, niin silloin asia on oman pään sisältöä.

Lue lisää

Maljojen-prinsessa

Tarkennen vähän kirjoitustani. Tämä oli se oleellinen juttu kirjoituksessani:

"..soveltavat sitten niitä mollatakseen uhreja tai ainakin antavat sen käsityksen että se vika on vaan uhrissa ja uhrin asenteessa ja mielenterveydessä ja suhtautumisssa narsistiin. "

Siis kun lainataan sellaisia psykologisia juttuja tai filosofisia teorioita (olikohan nyt oikea nimitys), missä ei sinänsä ole mitään "epäilyttävää" vaan se on ärsyttävää että niitä sovelletaan sen todisteluun että narsisti toimii kuten toimii SIKSI että uhri toimii jollakkin tietyllä tavalla tai on jonkin tietynlainen persoona kun narsisti kuitenkin toimii itselleen ominaisella tavalla siksi kun on narsisti, ei se ole riippuvainen siitä minkälainen uhri on mikä ei tarkoita sitä että uhri olisi ihmisenä täysin ilman vailla vikoja.

Minua henk koht ei ärsytä/raivostuta täällä niinkään se että jos joku sanoo olevansa narsisti/narsistinen, jos on niin on, ei hän kai itselleen mitään voi, mutta se ärsyttää jos tämä syyttää uhreja siitä että itse toimii narsistille ominaisilla tavoilla. Tai ylipäänsä narsistit toimivat kuten toimivat koska uhri sitä tai tätä... Koen sen jotenkin paljon "suoraselkäisempänä" vaikka sanookin olevansa narsisti mutta ei syyttele omasta narsismistaan uhreja ja selitä sitä sillä. En tarkoita tällä sitä että jos joku kirjoittaa olevansa narsisti/narsistinen omasta lapsuudestaan johtuen.

Kun täällä joskus puhutaan narsistin kehittymisestä ihmisenä, suvaitsevaisuudesta ja avarasta inhimillisestä katsantokannasta niin en usko siihen niin kauan kun oman narsistiselle/narsistille ominaisten käyttäytymistapojan syynä nähdään pääasiassa uhrin "väärä" asenne, toiminta, viat uhrissa jne. Uhreissa on puutteita ja vikoja, niin kuin jokaisessa ihmisessä mutta ne eivät ole syy narsistin narsistiseen toimintaan. (toistan itseäni, tiedän)

henna... kirjoitti:

Maljojen-prinsessa

Tarkennen vähän kirjoitustani. Tämä oli se oleellinen juttu kirjoituksessani:

"..soveltavat sitten niitä mollatakseen uhreja tai ainakin antavat sen käsityksen että se vika on vaan uhrissa ja uhrin asenteessa ja mielenterveydessä ja suhtautumisssa narsistiin. "

Siis kun lainataan sellaisia psykologisia juttuja tai filosofisia teorioita (olikohan nyt oikea nimitys), missä ei sinänsä ole mitään "epäilyttävää" vaan se on ärsyttävää että niitä sovelletaan sen todisteluun että narsisti toimii kuten toimii SIKSI että uhri toimii jollakkin tietyllä tavalla tai on jonkin tietynlainen persoona kun narsisti kuitenkin toimii itselleen ominaisella tavalla siksi kun on narsisti, ei se ole riippuvainen siitä minkälainen uhri on mikä ei tarkoita sitä että uhri olisi ihmisenä täysin ilman vailla vikoja.

Minua henk koht ei ärsytä/raivostuta täällä niinkään se että jos joku sanoo olevansa narsisti/narsistinen, jos on niin on, ei hän kai itselleen mitään voi, mutta se ärsyttää jos tämä syyttää uhreja siitä että itse toimii narsistille ominaisilla tavoilla. Tai ylipäänsä narsistit toimivat kuten toimivat koska uhri sitä tai tätä... Koen sen jotenkin paljon "suoraselkäisempänä" vaikka sanookin olevansa narsisti mutta ei syyttele omasta narsismistaan uhreja ja selitä sitä sillä. En tarkoita tällä sitä että jos joku kirjoittaa olevansa narsisti/narsistinen omasta lapsuudestaan johtuen.

Kun täällä joskus puhutaan narsistin kehittymisestä ihmisenä, suvaitsevaisuudesta ja avarasta inhimillisestä katsantokannasta niin en usko siihen niin kauan kun oman narsistiselle/narsistille ominaisten käyttäytymistapojan syynä nähdään pääasiassa uhrin "väärä" asenne, toiminta, viat uhrissa jne. Uhreissa on puutteita ja vikoja, niin kuin jokaisessa ihmisessä mutta ne eivät ole syy narsistin narsistiseen toimintaan. (toistan itseäni, tiedän)

Lue lisää

"Siis kun lainataan sellaisia psykologisia juttuja tai filosofisia teorioita (olikohan nyt oikea nimitys), missä ei sinänsä ole mitään "epäilyttävää" vaan se on ärsyttävää että niitä sovelletaan sen todisteluun että narsisti toimii kuten toimii SIKSI että uhri toimii jollakkin tietyllä tavalla tai on jonkin tietynlainen persoona"

Minä aloin oman terapiani aikana lukemaan narsismista juuri sen takia, että edes jollain tasolla ymmärtäisin, miksi narsisti toimii niin kuin toimii. Ennen tätä vain vihasin ja inhosin JOKA IKISTÄ ihmistä, joka edes jollain tavalla vaikutti narsistiselta. Tuo oli vainoharhainen kausi elämästäni, joka kesti onneksi vain melko lyhyen aikaa, koska etenin terapiassani ja luin valtavasti tietoa epäterveestä narsismista. Aloin ymmärtää narsisteja (huom! en hyväksyä heidän ikäviä tekojaan) ja tuntea heitä kohtaan myös empatiaa, koska aloin tajuta, että jokaisella narsistilla on ollut hirveä lapsuus ilman rakkautta, hyväksyntää, lämpöä, turvaa.

Jos en voi tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka on kärsinyt koko lapsuuden ja nuoruuden saamatta hyväksyvää rakkautta, lämpöä ja turvaa, niin minkälainen ihminen minä olen? Vastaan tähän itse: kylmä ja kova ihminen.

Jos joku on satuttanut minua, minulla on luonnollisesti kaikki oikeus tuntea kaikki tunteeni häntä kohtaan. Sen sijaan esim. tällä keskustelupalstalla kenelläkään ei ole oikeutta kohdella ketään keskustelijaa ikävästi, vaikka arvelisi, että joku on narsistinen. Sama pätee tietysti myös toiseen suuntaan.

Ja vielä tuosta "psykologiasta" perusteluna johonkin. Minä otan usein kantaa johonkin keskusteluun silloin, kun arvelen, että joku ei välttämättä ymmärrä itseään tai jotakin asiaa koskien narsismia. Joku voi halutessaan kutsua sitä viisasteluksi ja kaikkitietävyydeksi (saakin jos haluaa). Minä itse ajattelen tekeväni tällä tavalla jonkinlaista vastapalvelusta siitä, että olen saanut niin paljon apua omalta terapeutiltani ja ymmärtänyt itseäni ja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, että haluaisin jakaa jollain tavalla tätä rakentamaani tietämystä tästä asiasta. Yritän tavallaan antaa vähän takaisin saamaani hyvää.

Ja vielä tuosta narsisti-uhri -asetelmasta. Kyllä, narsistinen persoona on olemassa kaikkine ikävine ominaisuuksineen, vaikka ketään muita ei olisikaan olemassa (paitsi että narsisteja ei tietenkään olisi ilman heitä huonosti kohdelleita vanhempia/kasvattajia). Se, että kertoo esim. narsistisen persoonallisuushäiriön syistä, EI kuitenkaan ole samalla kertomista siitä, millaisia uhrit ovat ja miten he käyttäytyvät.

Tehdään kuitenkin pieni ajatusleikki: jos ei olisi ketään, jotka ottavat vastaan sellaista kohtelua, jota narsistit "antavat", olisiko uhreja olemassakaan? Siis tavallaan uhrit myös mahdollistavat omilla valinnoillaan sen, että heistä tulee uhreja: jos he lähtisivät pakoon hyvissä ajoin ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu, heitä ei sattuisi. (Narsisti on silti luonnollisesti vastuussa kaikista teoistaan, kuten pahoinpitelystä.)

Narsistin uhriksi päätyy yleensä huonon itsetunnon omaava ihminen, jolla ei ole tavittavaa määrää itseluottamusta ja omanarvon tuntoa. Tämä ei ole syytös uhreja vastaan vaan se on toteamus, joillekin jopa raaka totuus. Ja olen hyvin pahoillani siitä, että näin on! Toivoisin kaikille parempaa. Minä arvelen, että tätä ei uskalleta myöntää ääneen, koska se otetaan monesti vastaan juuri uhrin syyttelynä. Joskus oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi se on kuitenkin paras myöntää.

maljojen_prinsessa kirjoitti:

"Siis kun lainataan sellaisia psykologisia juttuja tai filosofisia teorioita (olikohan nyt oikea nimitys), missä ei sinänsä ole mitään "epäilyttävää" vaan se on ärsyttävää että niitä sovelletaan sen todisteluun että narsisti toimii kuten toimii SIKSI että uhri toimii jollakkin tietyllä tavalla tai on jonkin tietynlainen persoona"

Minä aloin oman terapiani aikana lukemaan narsismista juuri sen takia, että edes jollain tasolla ymmärtäisin, miksi narsisti toimii niin kuin toimii. Ennen tätä vain vihasin ja inhosin JOKA IKISTÄ ihmistä, joka edes jollain tavalla vaikutti narsistiselta. Tuo oli vainoharhainen kausi elämästäni, joka kesti onneksi vain melko lyhyen aikaa, koska etenin terapiassani ja luin valtavasti tietoa epäterveestä narsismista. Aloin ymmärtää narsisteja (huom! en hyväksyä heidän ikäviä tekojaan) ja tuntea heitä kohtaan myös empatiaa, koska aloin tajuta, että jokaisella narsistilla on ollut hirveä lapsuus ilman rakkautta, hyväksyntää, lämpöä, turvaa.

Jos en voi tuntea empatiaa ihmistä kohtaan, joka on kärsinyt koko lapsuuden ja nuoruuden saamatta hyväksyvää rakkautta, lämpöä ja turvaa, niin minkälainen ihminen minä olen? Vastaan tähän itse: kylmä ja kova ihminen.

Jos joku on satuttanut minua, minulla on luonnollisesti kaikki oikeus tuntea kaikki tunteeni häntä kohtaan. Sen sijaan esim. tällä keskustelupalstalla kenelläkään ei ole oikeutta kohdella ketään keskustelijaa ikävästi, vaikka arvelisi, että joku on narsistinen. Sama pätee tietysti myös toiseen suuntaan.

Ja vielä tuosta "psykologiasta" perusteluna johonkin. Minä otan usein kantaa johonkin keskusteluun silloin, kun arvelen, että joku ei välttämättä ymmärrä itseään tai jotakin asiaa koskien narsismia. Joku voi halutessaan kutsua sitä viisasteluksi ja kaikkitietävyydeksi (saakin jos haluaa). Minä itse ajattelen tekeväni tällä tavalla jonkinlaista vastapalvelusta siitä, että olen saanut niin paljon apua omalta terapeutiltani ja ymmärtänyt itseäni ja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, että haluaisin jakaa jollain tavalla tätä rakentamaani tietämystä tästä asiasta. Yritän tavallaan antaa vähän takaisin saamaani hyvää.

Ja vielä tuosta narsisti-uhri -asetelmasta. Kyllä, narsistinen persoona on olemassa kaikkine ikävine ominaisuuksineen, vaikka ketään muita ei olisikaan olemassa (paitsi että narsisteja ei tietenkään olisi ilman heitä huonosti kohdelleita vanhempia/kasvattajia). Se, että kertoo esim. narsistisen persoonallisuushäiriön syistä, EI kuitenkaan ole samalla kertomista siitä, millaisia uhrit ovat ja miten he käyttäytyvät.

Tehdään kuitenkin pieni ajatusleikki: jos ei olisi ketään, jotka ottavat vastaan sellaista kohtelua, jota narsistit "antavat", olisiko uhreja olemassakaan? Siis tavallaan uhrit myös mahdollistavat omilla valinnoillaan sen, että heistä tulee uhreja: jos he lähtisivät pakoon hyvissä ajoin ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu, heitä ei sattuisi. (Narsisti on silti luonnollisesti vastuussa kaikista teoistaan, kuten pahoinpitelystä.)

Narsistin uhriksi päätyy yleensä huonon itsetunnon omaava ihminen, jolla ei ole tavittavaa määrää itseluottamusta ja omanarvon tuntoa. Tämä ei ole syytös uhreja vastaan vaan se on toteamus, joillekin jopa raaka totuus. Ja olen hyvin pahoillani siitä, että näin on! Toivoisin kaikille parempaa. Minä arvelen, että tätä ei uskalleta myöntää ääneen, koska se otetaan monesti vastaan juuri uhrin syyttelynä. Joskus oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi se on kuitenkin paras myöntää.

Lue lisää

Oho, tulipas taas paasattua... =o

henna... kirjoitti:

En tarkoittanut mitenkään erityisesti sinua. Tuollainen tunne vain tuli sillä hetkellä kun kirjoitin tuota. Ehkä liikaa yleistän, kärjistän asioita joskus. Niin kuin kai jokainen joskus... Totta, että prosessi on vielä kesken vaikka erostani on kulunut jo vuosia. Ehkä sillä on merkitystä tähän kun entinen kumppanini vieläkin yrittää saada minut "haaremiinsa" vaikka on vuosia asunut toisen kanssa, yrittää hyvällä sekä pahalla. Voisin olla myös kaveri hänen kanssaan mutta se ei tunnu onnistuvan, hän olisi valmis pettämään nykyistä puolisoaan hyvin kevyesti ja minusta se on väärin tätä kohtaan. Hän kokee minun puolelta tulevan ystävällisyyden merkkinä siitä että olen valmis hänen kanssaan esim. seksisuhteeseen ja se loukkaa minua, näin hän mitätöi täysin sen mitä olen sanonut hänelle eli sen että en missään tapauksessa halua hänen kanssaan mitään suhdetta, en koskaan. Vahvistaa sitä mitä narsistista sanotaan eli että hänen kanssaan ei voi olla missään tekemisissä eron jälkeen. Mikä on sinänsä harmi, koska hän on älykäs ihminen jonka kanssa olisi kivakin jutella kaiken maailman asioista, mutta tuntuu (ja olen todennut) että hänen pääasiallinen tarkoituksensa on kyylätä äänensävyjäni ja etsiä niistä merkkejä että vieläkin olisin valmis entisenlaiseen pyöritykseensä, esim jos hän soittaa ja rupattelen iloisesti ja vapautuneesti hänen kanssaan jostakin asia-asiasta niin saa olla varma että hyvin pian tulee häneltä soitto jossa hän ehdottaa että jospa hän tulisi "kahville" ja "haluaa kainalooni". Varmasti häntä kohtaan tuntemani antipatia saa minut tuntemaan kiukkua sellaisia kirjoituksia kohtaan jotka itse koen narsistisiksi. Siis joskus näin tapahtuu, nykyisin ei yleensä mielestäni.

Olen hyvinkin paljon miettinyt omaa osuuttani ja omia puutteitani, en koe olevani mikään yli-ihminen ja viaton enkeli mutta on myös ollut pakko todeta että NPH on NPH riippumatta siitä miten se toinen toimii. Ja exäni ainakin on toiminut ihan samalla tavalla muitakin kumppaneitaan kohtaan.

Olen myös vuosien ajan hyvin paljon lukenut siitä mitä narsisteista sanotaan ja yrittänyt ymmärtää mistä se kaikki johtuu, miksi he ovat sellaisia kuin ovat.

Lue lisää

Henna; kuten moni muukin on maininnut, sinulla on tosiaan hyviä kirjoituksia täällä, jo paljon aiemminkin syntyneitä kuin viimeaikaiset pohdinnat. Olet varmaan saanut monenkin pohtimaan.

Kiitän tuosta edellisestä nyt tällä kertaa.

Jäin murehtimaan sitä, että joudut vielä olemaan hänen kanssaan tekemisissä, vaikka olisi hyväkin tyyppi. Minusta -se on siis henkilökohtainen mielipiteeni - se syö ihmistä. En soisi sinua syötävän. Toivon että saisit oman elämäsi hallintaasi, tarkoitan siis ainoastaan N-henkilöstä irrottautumista. N nimittäin pystyy tunnevaikutuksillaan merkitsemään lähteensä sisään paljon kätkettyä, hänen omia tunteitaan siirrettynä tai niitä vahvistavan. Eräs niitä hienosyisiä rakennelmia, joita emme aina näe tai havaitse.

Mutta sinä tiedät tämän, eikä se ole varsinaisesti neuvo, vaan toivon, että ymmärrät, että kaikki me keskustelijat kuitenkin (useimmat, yleensä) haluamme tukea toisiamme näissä kokemuksissa, mitkä ovat alunperinkin tänne tuoneet.

Sanojaan, kirjoituksiaan on joskus vaikea asetella sellaiseen muotoon, että lukija näkisi ne kuten kirjoittaja on ajatellut. Toisen ajatuksia emme näe. Ja koska todellinen keskustelu puuttuu, asiaa ei voi selvennyksesi aina vatuloidakaan. Kaikkea pohtimaansa ei saa sellaiseen muotoon, että toinen näkisi sen samoin. Ja sitten on vielä se matkan vaihe; kukin omalla polullaan tarpomassa, käpyjä etsimässä.

Me kaikki olemme arvokkaita ja hienorakenteisia, mutta haavoittuvia. Ihan jokainen. Yrittäkäämme vahvistaa itseämme, ja auttaa sitten heitä, joiden haavat ovat vielä syvempiä ja kipeämpiä. Mutta omatkin haavat on hoidettava.

maljojen_prinsessa kirjoitti:

Oho, tulipas taas paasattua... =o

Olet hyvä ihminen, paasaa rauhassa :)

M.B. kirjoitti:

Olet hyvä ihminen, paasaa rauhassa :)

Vähän kyllä punastuttaa, koska en ole erityisen hyvä, yhtään parempi kuin kukaan muukaan =o

Kiitos silti tuosta

maljojen_prinsessa kirjoitti:

Vähän kyllä punastuttaa, koska en ole erityisen hyvä, yhtään parempi kuin kukaan muukaan =o

Kiitos silti tuosta

Ihmisenä samanarvoinen, kuitenkin piirun verran enemmän hyvyyden puolella kuin moni muu ;)

*reippaasti vaan paukuttelemaan henskeleitä*

Kirjoituksiasi on ilo lukea. Ovat tasapainoisia ja huomioonottavia. Positiivisuutta ja positiivisuuden merkitystä korostavia. hmm... silittäviä ja paijaavia.. voiko niin sanoa?

henna... kirjoitti:

Maljojen-prinsessa

Tarkennen vähän kirjoitustani. Tämä oli se oleellinen juttu kirjoituksessani:

"..soveltavat sitten niitä mollatakseen uhreja tai ainakin antavat sen käsityksen että se vika on vaan uhrissa ja uhrin asenteessa ja mielenterveydessä ja suhtautumisssa narsistiin. "

Siis kun lainataan sellaisia psykologisia juttuja tai filosofisia teorioita (olikohan nyt oikea nimitys), missä ei sinänsä ole mitään "epäilyttävää" vaan se on ärsyttävää että niitä sovelletaan sen todisteluun että narsisti toimii kuten toimii SIKSI että uhri toimii jollakkin tietyllä tavalla tai on jonkin tietynlainen persoona kun narsisti kuitenkin toimii itselleen ominaisella tavalla siksi kun on narsisti, ei se ole riippuvainen siitä minkälainen uhri on mikä ei tarkoita sitä että uhri olisi ihmisenä täysin ilman vailla vikoja.

Minua henk koht ei ärsytä/raivostuta täällä niinkään se että jos joku sanoo olevansa narsisti/narsistinen, jos on niin on, ei hän kai itselleen mitään voi, mutta se ärsyttää jos tämä syyttää uhreja siitä että itse toimii narsistille ominaisilla tavoilla. Tai ylipäänsä narsistit toimivat kuten toimivat koska uhri sitä tai tätä... Koen sen jotenkin paljon "suoraselkäisempänä" vaikka sanookin olevansa narsisti mutta ei syyttele omasta narsismistaan uhreja ja selitä sitä sillä. En tarkoita tällä sitä että jos joku kirjoittaa olevansa narsisti/narsistinen omasta lapsuudestaan johtuen.

Kun täällä joskus puhutaan narsistin kehittymisestä ihmisenä, suvaitsevaisuudesta ja avarasta inhimillisestä katsantokannasta niin en usko siihen niin kauan kun oman narsistiselle/narsistille ominaisten käyttäytymistapojan syynä nähdään pääasiassa uhrin "väärä" asenne, toiminta, viat uhrissa jne. Uhreissa on puutteita ja vikoja, niin kuin jokaisessa ihmisessä mutta ne eivät ole syy narsistin narsistiseen toimintaan. (toistan itseäni, tiedän)

Lue lisää

"...kun oman narsistiselle/narsistille ominaisten käyttäytymistapojan syynä nähdään pääasiassa uhrin "väärä" asenne, toiminta, viat uhrissa jne."

Tätä en usko monenkaan tarkoittavan, vaikka en kenenkään pään sisään voikaan nähdä. Välillä tulee sellainen fiilinki, että kaksi keskustelijaa ei pääse samalla aaltopituudelle (vaikka oiskin mielipide-eroja) ja käsittää toisensa siksi väärin. Terminologia, kirjoitustapa jne jne saattaa jo muuttaa käsitystä toisen kirjoituksesta.

Itte monesti huomaan, että kirjoitukseni ilmiasu tai jokin uusi näkökanta jota jään jankkaamaan/pähkäämään, aiheuttaa sen, että toinen onkin käsittänyt ihan väärin koko homman. Tai sitten itse luen jonkin kirjoituksen uudestaan (eri fiiliksellä) ja näenkin käsittäneeni sen "suodattimeni" läpi.
Sellaista sattuu mutta sen voi myöntääkin. Näin välillä vain käy, varsinkin kun sanaton viestintä jää täällä täysin pois.

M.B. kirjoitti:

Minun mielestäni on puuduttavaa aina avata saman linkin kautta sama sivu. Mielipiteeni. Senkin takia nuppineulasysteemi pelkille linkityksille olisi hyvä jo aloitussivulla. Jos löytyy jokin uusi sivusto-sivu-linkki-ihan mikä vaan ennen lukematon tai ennen esiintymätön palstalla, sen voisi lisätä sinne samaan syssyyn muitten linkkien kanssa.

Yks healingeaglelinkitys-niin sen on jo kohta kolmatta kertaa lukenut koko pumaskan siitä. Himolukija kun vain jos on.

Vaikka mieleenpalauttamiset ovatkin asiallisia, niin karsastan tiettyä ameriikkaalaista oppikirjameininkiä, missä samaa asiaa jauhetaan palaamlaa siihen viidellä peräkkäisellä sivulla viiteenkymmeneen kertaan. Ja tietyt linkitykset ovat sitä. Samaan palaamista. Ehkä sitten kun pahempi dementia iskee. Niin on enemmän paikallaan.

Lue lisää

Musta on vain ihan hjyvä kun välillä puhutaan vain inhimillisyyden vaikeuksista, keittiöpsykologiaa ja tarkastellaan villejäkin vaihtoehtoja, eikä aina lueta niitä tieteellisyyksiä sillä huomaan nyt kun en ole niitä samaan tahtiin lukenut, että näen asiat inhimillisemmin enkä luokittele heti kaikkia ihmisiä.

Niihin jotenkin uppoutuu sitten liikaa ja alkaa perinteinen ongelma, mikä muodostuu kun lukee esim lääketiedettä ja alkaa näkemään kaikkea itsessään ja toisissa.

Noita härömääritelmiä kun lukee, niitä voi istuttaa esim itseensä ihan niin paljon kuin haluaa ja mitä enemmän testailee, lukee ja tutkailee, sitä enemmän alkaa uskomaan siihen vaikka itsediagnosointi lienee aika mahdotonta.

Toinen on juuri se mistä aiemminkin sanoin, että tarkastelee asiaa toiselta kantilta ja "unohtaa" tavallaan muut puolet ja katselee asiaa vain sen kautta. Reeniä taas tarttee....