Vapaa kuvaus

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

3

Kommenttia

88

  1. Nyt iski yksinäisyys ja masennus minuunkin. Tämän päivän suunnitelmat menivät totaalisesti pieleen. Aamulla piti aloittaa pyörälyn, ja olin ajatellut alkaa parin kymmenen kilsan lenkillä, mutta vettä satoi.
    Lähdin maalle katsomaan mistä kesällä alkaisin, kun nyt eläkeläisenä kuuluu olla aikaa kaikkeen. Siellä minua odotti varsin masentava näky, kova talvi oli tehnyt tehtävänsä. Ikkunoita oli rikki ja yhden liiterin katto oli romahtanut. Taivaalta tihkui yhä vettä ja kaikki paikat olivat märkiä. Traktoria en millään konstilla saanut käyntiin. Lähdin masentuneena kotiin laittamaan ruokaa ja juomaan alkoholia. Puolikas Rieslingiä kului jo, ja nyt läskisoosi hautuu hellalla.

    Pääsiäinen on monelle yksinäiselle masentumisen aikaa, vaikka yksinäisyys oma valinta onkin. Kaverit ovat perheellisiä tai parillisia, nais-/miesystävä on matkustanut synnyinseudulleen, lasten appivanhemmat ovat nyt näyttävästi esillä, vaikka visusti pysyivät piilossa silloin kun todellista apua tarvittiin.
    Nyt kun ei enää sada, voisin vaikka pyöräillä johohkin kaupunkimme kuppilaan. Kokemuksesta tiedän, että niissä juttuseura löytyy, varsinkin kun tarjoaa lasillisen jollekin onnettomalle, mutta toisaalta pitkänäperjantaina haratkatkin nauraisivat, kun "vanhus" yksin hiippailee kapakkaan. Joku nuori juntti saattaisi myös tulla kysymään talvisodasta, tai että onko lapsenlapsesi nyt hukassa.

    Kuten demeter sanoi, yhteisöllisyyden (olipa vaikea sana) muotoja edustaa myös tämä nettiseurustelu. Myös hänen kirjoituksensa katson aloittajan tueksi. Itselleni on jäänyt mieleen Ahtisaaren sanat vaalihaastattelussa: "Masentuminen vie liian paljon myönteistä energiaa". Vaikka heikolla menestyksellä olen sitä viisautta osannut noudattaa, pyrin tasapainoiseen loppuelämään, menetyksistä huolimatta. Olen iloinen siitä, että itse olen saanut elää monivivahteisesti ja myös siitä, että olen toisinaan voinut auttaa heikoimpia.
    Pitää kai kuitenkin hyväksyä että itsekin vanhenee, omat voimavarat ehtyvät ja pian on hyödytön vanhus.

    Aloittaja, demeter, lejanna ja kaikki te toisetkin: Iloista Pääsiäistä, pidetään lippu korkealla!
  2. Kuolevaisuus on sataprosenttinen, sen me kaikki tiedämme. Vain milloin ja miksi, sitä emme voi enteillä. Emme voi tietää sitäkään, että kun se hetki lähestyy, olemmeko silloin siihen valmiit. Keskimääräinen elinikä on nyt +80 luokkaa, ja siksi asia ei vielä pitäisi meitä koskea.

    Hyödytön eläkeläinen on, mutta on aktiivivuosina itse eläkkeensä maksanut, joten yhteiskunnan loisiksi emme itseämme saa tuntea. Usealla meistä on lähes 50 vuoden työrupaeama takanaan, ja moni maksaja ei ole lainkaan ehtinyt siitä hyötyä.

    Luopumiseta olen puhunut minäkin ja paljosta myös luopunut, mutta elämänmuutoksia pitää kai hyväksyä. Pitää myös hyväksyä, etteivät kaikki nuoruuden haaveet toteutuneet. Myös että nyt on "hyödytön vanhus".

    Elämäniloa enemmän, ei juuttumista synkistelyyn, sanoit. Synkkää itseään säälivää vanhusta ei kukaan halua kuulla eikä nähdä. Elämänmyönteinen löytää ilon aiheet vaikka sammaltuneesta kivestä.