Vapaa kuvaus

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

3

Kommenttia

88

  1. Tänään paikallislehdessä joku peräänkuulutti vihtoja, olisi maksanut vitosen kappale. Siinä näppärälle Papalle kannattava harrastus, kun tekee diilin jonkun torikauppiaan kanssa. Osaanhan minäkin niitä tehdä, mutta rutiini puuttuu. Luulen, että se oikea aika alkaa olla juuri nyt.
    Pitää lähteä tekemään. Nippusiteitä ja fillarinrenkaita minulla on, vain koivunokset pitää maalta hakea, kun en täällä kaupungin koivuista kehtaa niitä repiä.
  2. Nyt iski yksinäisyys ja masennus minuunkin. Tämän päivän suunnitelmat menivät totaalisesti pieleen. Aamulla piti aloittaa pyörälyn, ja olin ajatellut alkaa parin kymmenen kilsan lenkillä, mutta vettä satoi.
    Lähdin maalle katsomaan mistä kesällä alkaisin, kun nyt eläkeläisenä kuuluu olla aikaa kaikkeen. Siellä minua odotti varsin masentava näky, kova talvi oli tehnyt tehtävänsä. Ikkunoita oli rikki ja yhden liiterin katto oli romahtanut. Taivaalta tihkui yhä vettä ja kaikki paikat olivat märkiä. Traktoria en millään konstilla saanut käyntiin. Lähdin masentuneena kotiin laittamaan ruokaa ja juomaan alkoholia. Puolikas Rieslingiä kului jo, ja nyt läskisoosi hautuu hellalla.

    Pääsiäinen on monelle yksinäiselle masentumisen aikaa, vaikka yksinäisyys oma valinta onkin. Kaverit ovat perheellisiä tai parillisia, nais-/miesystävä on matkustanut synnyinseudulleen, lasten appivanhemmat ovat nyt näyttävästi esillä, vaikka visusti pysyivät piilossa silloin kun todellista apua tarvittiin.
    Nyt kun ei enää sada, voisin vaikka pyöräillä johohkin kaupunkimme kuppilaan. Kokemuksesta tiedän, että niissä juttuseura löytyy, varsinkin kun tarjoaa lasillisen jollekin onnettomalle, mutta toisaalta pitkänäperjantaina haratkatkin nauraisivat, kun "vanhus" yksin hiippailee kapakkaan. Joku nuori juntti saattaisi myös tulla kysymään talvisodasta, tai että onko lapsenlapsesi nyt hukassa.

    Kuten demeter sanoi, yhteisöllisyyden (olipa vaikea sana) muotoja edustaa myös tämä nettiseurustelu. Myös hänen kirjoituksensa katson aloittajan tueksi. Itselleni on jäänyt mieleen Ahtisaaren sanat vaalihaastattelussa: "Masentuminen vie liian paljon myönteistä energiaa". Vaikka heikolla menestyksellä olen sitä viisautta osannut noudattaa, pyrin tasapainoiseen loppuelämään, menetyksistä huolimatta. Olen iloinen siitä, että itse olen saanut elää monivivahteisesti ja myös siitä, että olen toisinaan voinut auttaa heikoimpia.
    Pitää kai kuitenkin hyväksyä että itsekin vanhenee, omat voimavarat ehtyvät ja pian on hyödytön vanhus.

    Aloittaja, demeter, lejanna ja kaikki te toisetkin: Iloista Pääsiäistä, pidetään lippu korkealla!
  3. Vaikea on olla ehdokas kun kaikkia äänestäjiä pitää yrittää miellyttää. Pitää eri kysymyksiin osata vastata riittävän epämääräisesti.

    Kysyn nyt minäkin, ilman odotuksia vastauksista:

    Kuinka senioripuolue suhtautuu köyhän eläkeläisen vaatimattomiin pääomatuloihin? Pitääkö verottaa ankarammin, vai voisivatko olla verovapaat?

    Onko meidän loppuelämämme tärkeämpi kuin jälkikasvumme hyvinvointi ja tulevaisuus?

    Ovatko senioripuolueen kaikki ehdokkaat työikäiset ja -kykyiset? Jos eivät ole, niin eikö kansanedustajana oleminen ole työ?