Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

310

Kommenttia

11764

  1. Raamattu on kirja,
    jonka avulla
    Jumala kertoo ihmisille asioita.
    Siksi Raamattua sanotaankin
    Jumalan Sanaksi.

    Ensimmäinen asia,
    joka Raamatussa kerrotaan,
    on taivaiden ja maan luominen:

    ”Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”

    Sana Jumala
    on tuossa monikkomuotoinen
    ja tarkoittaa
    Valtiaiden perhettä,
    johon kuuluu
    Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

    Taivaassa on sen lisäksi
    muita olentoja
    – esimerkiksi enkeleitä.

    Raamattu kertoo muualla
    (Jobin kirjassa)
    että nuo enkelit
    olivat valtavan innoissaan
    ja suorastaan riemuitsivat,
    kun Jumala
    heidän silmiensä edessä loi Maan.
    Maa kun oli niin ihana paikka
    eriskummallisine
    eläimineen ja kasveineen.

    Kaikki olennot taivaassa
    rakastivat toisiaan.
    Niin myös maan päällä.
    Eläimet eivät syöneet toisiaan.
    Mahtavin eläin maan päällä
    oli nimeltään behemot.
    Se oli valtavan suuri eläin.
    Oikein sellainen jätti.
    Sekin söi silti vain ruohoa.

    Taivaassa olevista
    luoduista olennoista
    kaikin tavoin mahtavin oli
    eräs korkea-arvoinen enkeli,
    joita sanotaan kerubeiksi.

    Koko enkelikunnan
    kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
    oli saanut nimekseen
    Aamuruskon poika.
    Tätä Aamuruskon poikaa
    jotkut ihmiset
    nimittävät Luciferiksi
    eli Valon kantajaksi.

    Tämä kaikkein kirkkain enkeliolento
    ylpistyi
    ihanuudestaan ja kauneudestaan.

    Raamattu kertoo,
    että Hän halusi tehdä itsestään
    Jumalan vertaisen.
    Tuo ylpistynyt kerubi
    pyysi muita enkeleitä
    kanssaan sotimaan Jumalaa vastaan.
    Osa enkeleistä
    suostui Luciferin pyyntöön.

    Ja sitten taivaassa alkoi sota.
    Lucifer ja sen enkelit sotivat
    muita Jumalan enkeleitä vastaan,
    joiden johtajana oli
    enkeliruhtinas Mikael.

    Lucifer ja sen enkelit
    hävisivät tuon sodan.
    Heidät heitettiin taivaasta
    Maan päälle.
    Tämän seurauksena
    kaikki Jumalan luoma ihanuus
    maan päällä tuhoutui.

    Raamatun toinen jae
    kertoo tuhon jälkeisestä
    sekasorrosta ja kaaoksesta.

    ”Ja maa oli autio ja tyhjä,
    ja pimeys oli syvyyden päällä,
    ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”

    Jumala ei siis kuitenkaan
    jättänyt Maata tuohon
    sekasortoiseen tilaan
    pimeyden valtaan.
    Pyhä Henki eli Jumalan Henki
    leijui tai lepatti kuin lintu
    kaiken yläpuolella.

    Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.
    Kohta Maa olisi
    kuin uudestisyntynyt.
    Se olisi jälleen
    kuin Jumalan puutarha.

    ”Ja Jumala sanoi:
    ’Tulkoon Valkeus'”

    Tämä Valkeus on juuri
    se sama Persoona,
    jonka mainitsin
    edellisen viestini alkajaisiksi
    Johanneksen ilosanomaa lainaten:

    ”Totinen Valkeus"
  2. ”Totinen valkeus,
    joka valistaa jokaisen ihmisen,
    oli tulossa maailmaan.
    Maailmassa hän oli,
    ja maailma on hänen kauttaan
    saanut syntynsä,
    ja maailma ei häntä tuntenut.
    Hän tuli omiensa tykö,
    ja hänen omansa
    eivät ottaneet häntä vastaan. ”

    Siis Israel ei ottanut Messiastaan vastaan.
    Ja niin tuli taas päivitys asioiden kulkuun.
    Tähän väliin tuli ylimääräinen
    pakanoiden armotalouskausi.
    Ja tämän evankeliumin
    Jeesus antoi Paavalille tiettäväksi.

    Uusi Testamentti tuli päätökseensä,
    kun Jeesus ilmoitti Johannekselle
    ilmestyksessä,
    miten nyt kaiken jälkeen tulee
    lopun tapahtumat menemään.

    Ensin Jeesus kertoi
    nyt meneillään olevasta seurakuntakudesta
    (Ilm 2-3).
    Ja sitten siitä,
    mitä tämän jälkeen on tapahtuva
    (Ilm 4- ).

    Ilmestyskirja on siis
    viimeinen päitys koko Raamattuun.

    Siinä mainitaan myös
    1000 vuotta pitkä aikajakso,
    joka on ihmiskunnan historiassa
    seitsemäs millennium.

    Silloin toteutuu myös
    kaikki se ihanuus,
    mitä Israelin kansalle on luvattu
    Vanhan Liiton puolella.
    Israel on sillon pää eikä enää häntä.

    Tuo seitsemäs päivä on
    iki-ihana 1000 vuotta kestävä
    Herran valoisa loistava päivä,
    jolloin paholainen on sidottuna
    syvyyden kahleilla
    ja Jeesus Kristus hallitsee.

    Silloin tämä nykyinen maailma
    on alkuperäisessä asetelmassaan.
    Edes eläimet eivät enää tapa
    eivätkä syö toisiaan.

    Ja kaiken tämän jälkeen
    Jumala luo Uudet taivaat ja Uuden maan.

    Siitä päivityksestä
    meille ei ole paljon kerrottu.
    Mutta aivan Ilmestyskirjan
    loppulehdellä sanotaan:

    ”Eikä yötä ole enää oleva,
    eivätkä he tarvitse
    lampun valoa eikä auringon valoa,
    sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
    ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”

    Siis tämä 6000 vuotta
    kestänyt tragedia
    on vihdoin saanut vanhurskaan päätöksensä,
    ja paholainen omiensa kanssa
    on eristetty ikuiseen karanteeniin.

    Rauha Rakkaus ja Sopusointu täyttää
    taivaat ja maan.

    Ja me ihmislapset teemme sitä,
    mikä jo alussa
    ihmislasten tehtäväksi annettiin.
    Vallitsemme Jumalan luomakuntaa.
    Jo Aadam antoi aikanaan
    nimet kaikille
    kaikille metsän eläimille
    ja taivaan linnuille.

    Mutta näistä Uusista taivaista
    ja uudesta Maasta
    meille ei paljon kerrota.

    Mutta silloin ei enää
    ole synkkää taivasta erottamassa
    Taivasta ja Maata,
    vaan Taivaallinen Jerusalem
    laskeutuu alas Jumalan taivaasta
    Uuden Maan päälle
    ja niin Jumalan Maja
    on ihmisten keskellä aina ja ikuisesti.
  3. Mutta sitten on toinen asia,
    joka tapahtui
    noin kolme vuotta myöhemmin.

    Jumalan Karitsa,
    meidän Pääsiäislampaamme,
    teurastettiin meidän
    syntiemme sovitukseksi:

    "onhan
    meidän pääsiäislampaamme,
    Kristus,
    teurastettu"
    (1 Kor 5:7)

    Jeesus toteutti siis molemmat asiat.
    Ensin Hän otti meidän
    syntimme päälleen kantaakseen
    ne lopulta Golgatalle,
    jossa Hän kärsi
    niistä aiheutuvan rangaistuksen.

    Mutta kolme vuotta myöhemmin
    Golgatalla Hänet sitten oikein
    tehtiin synniksi,
    ja Hän kuoli tuon synnin kera
    eli siis kertakaikkiaan
    kuoli pois synnistä,
    ja niin Hän vapautti meidät
    synnin hallintavallasta.

    Jeesuksen kaste on
    siis aivan eri asia
    kuin meidän kasteemme.

    Kaiken kaikkiaan UT
    kertoo seitsemästä eri kasteesta.

    Jos jätetään
    Johanneksen kasteet,
    joita oli siis kaksi erilaista
    edellisen kuvaukseni mukaisesti,
    niin uskovaa ihmistä koskien
    on viisi eri kastetta.

    1) Kaste PILVESSÄ

    Kaste,
    joka tapahtuu
    uudestisyntymisen yhteydessä,
    kun me synnymme Hengestä.

    Meihin on silloin
    puhallettu Elämän Henki.

    Tuossa hetkessä
    meidät on siirretty
    Pyhän Hengen pilven alle,
    ja me hengitämme Sitä,
    elämme Siitä.

    Se uudistaa ja tekee eläväksi meidät.
    Meistä on tullut eläviä.
    Se ilmenee muun muassa siten,
    että me alamme hengittää.
    Ja sitten me hengitämme koko ajan.
    Rukoilemme ja huokailemme koko ajan.

    Jos lakkaamme hengittämästä,
    niin kohta jokainen
    solu meissä huutaa:
    Hengitä!!!


    2) Kaste VEDESSÄ/MERESSÄ

    Entinen hallitsijamme on
    näkyvällä tavalla jäänyt taaksemme.
    Se haudattiin vesimassojen alle.


    3) Kaste PYHÄSSÄ HENGESSÄ

    Astiamme upotetaan Pyhään Henkeen niin,
    että se myös täyttyy Pyhällä Hengellä.
    Emme enää vain Elä Pyhässä Hengessä,
    eli vaella tuon Pilven alla, jota hengitämme.
    Nyt me juomme Elävää Vettä pelastuksen kalliosta,
    jotta saamme voimaa vaellukseen.


    4) Kaste TULESSA

    Meidät upotetaan ahdistuksiin.
    Kuonat palavat pois.
    Meillä ei enää ole muuta kuin Kristus.
    Olemme kuin Sadrak, Meesak ja Abed-Nego
    tulisessa pätsissä.


    5) Kaste KÄRSIMYKSISSÄ

    Osallisuus Kristuksen kärsimyksiin

    Kaste mainitaan siis UT:n sivuilla monissa eri yhteyksissä,
    ja se merkitsee siis Jeesukseen uskovalle viittä eri asiaa.
    Ne ovat kaikki merkityksellisiä,
    mutta vain ensimmäinen on ratkaisevan tärkeä
    iankaikkisen pelastuksen kannalta.

    Kaste pilvessä,
    upottaminen tuohon pilveen,
    on tuo ratkaisevan tärkeä kaste.

    Vaelluksemme alkaa
    tuon pilven alla,
    sen varjossa.
    Tuo pilvi seuraa meitä sitten
    koko vaelluksemme ajan.
    Jos emme ole tuon pilven alla,
    emme ole matkalla ollenkaan.

    Jos taas emme kulje meren läpi,
    on vihollinen jatkuvasti kintereillämme.

    Jos emme täyty Elävästä Vedestä,
    me näännymme vaelluksen aikana.

    Jos emme käy tulen läpi,
    me emme puhdistu astiaksi jaloa käyttöä varten.

    Jos emme suostu kärsimyksen kasteeseen,
    emme voi olla soihtuna pimeässä maailmassa.


    Mutta ratkaisevan tärkeää on se,
    että meitä kutsutaan pois maailmasta
    ja tämän maailman jumalan otteesta
    niin läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa,
    että me olemme kastetut eli upotetut
    Hengessä Kristuksen ruumiin jäseniksi.

    Meitä kutsutaan siis
    niin läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa,
    että Kristuksen omien joukko
    on itse asiassa Kristuksen Morsian.
  4. Keskustelumme aihe
    'Evankeliumi Markuksen mukaan'
    on siitä erikoinen,
    että se alkaa ja päättyy
    mainintaan kasteesta.

    Ymmärrän kuitenkin niin,
    että lopussa oleva maininta kasteesta
    ei tarkoita vesikastetta.

    "Menkää
    kaikkeen maailmaan
    ja saarnatkaa evankeliumia
    kaikille luoduille.
    Joka uskoo ja kastetaan,
    se pelastuu;
    mutta joka ei usko,
    se tuomitaan kadotukseen."
    (Mark 16:15-16)

    Saarnaamme evankeliumia
    seurauksin,
    jotka tuossa mainitaan.
    Toiset uskovat.
    Toiset eivät.

    Tätä evankeliumin julistusta seuraa
    niiden kohdalla,
    jotka ottavat
    Sanan (Jeesuksen) vastaan,
    uskoontulo eli
    uudestisyntyminen Hengestä,
    jolloin meidät upotetaan
    Pyhän Hengen pilveen.
    Siis on kysymyksessä
    ensimmäinen vaihe,
    eli uskoontulossa tapahtuva
    uudestisyntyminen
    ja kaste pilvessä.

    Nämä ihmiset sitten
    opetuslapseutetaan
    kastamalla heidät
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
    nimeen,
    ja opettamalla heitä
    pitämään kaikki,
    mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää.
    Ja tämän opetuslapseuttamisosan
    Jeesuksen viimeisestä puheesta
    on meille tallentanut Matteus.

    Eli uskoontuloa ja kastetta pilvessä
    seuraa opetuslapseuttaminen:
    kaste meressä
    ja sitten erämaavaelluksen aikana
    opetetaan pitämään kaikki käskyt.

    "Menkää siis
    ja tehkää kaikista kansoista
    opetuslapsia
    ja kastakaa heidät
    Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    ja opettakaa heitä pitämään kaikki,
    mitä olen teille käskenyt.
    Katso,
    Minä olen kanssanne joka päivä
    mailmanajan täyttymykseen asti."
    (Matt 28:19-20 AS)

    Evankeliumi Markuksen mukaan
    alkaa Johannes Kastajan toiminnalla.

    Johannes kastaa heidät,
    kun he tunnustavat syntinsä.

    Mutta ei kasta niitä,
    jotka eivät tee
    parannuksen soveliaita hedelmiä.

    Koko kastetoiminnan ajan
    Johannes julistaa Messiasta.

    Ja sitten Jeesus tulee
    Johanneksen kastettavaksi.

    Markus ei kerro sen enempää,
    kuin että Johannes kastoi Hänet.

    Ja heti taivaista kuului ääni:

    "Sinä olet minun rakas Poikani;
    sinuun minä olen mielistynyt".
    (Mark 1:11)

    Muista evankeliumeista kuitenkin
    tiedämme,
    että Johannes Kastaja ei ensin
    halunnut ollenkaan kastaa Jeesusta.

    Eihän Synnitön
    voi mennä parannuksen kasteelle.

    Ei Jeesuksella ollut syntejä,
    mitä voisi tunnustaa,
    jonka jälkeen vasta
    Johannes Kastaja
    suostui kastamaan ihmiset.

    Mutta Jeesus sanoi
    jotain järisyttävää
    Johannes Kastajalle,
    jonka jälkeen
    Johannes Kastaja suostui
    kastamaan Jeesuksen.

    "Salli nyt,
    sillä näin meidän sopii
    täyttää kaikki vanhurskaus."
    (Matt 3:15)

    Siis ihmiset olivat tuoneet Jordanille
    syntinsä.
    Jeesus toi sinne
    Vanhurskautensa.

    Tuosta virrasta tuli ihmislle
    Elämän virta.
    Jeesukselle
    kuoleman virta.

    Ihmiset saivat saivat
    jättää syntinsä Jordanille.
    Jeesus tuli ja otti
    heidän syntinsä
    päälleen kannettavakseen.

    Näin täyttyi Vanhurskaus.
    Ei niin,
    että Jeesus olisi tullut
    vanhurskaammaksi.

    Vaan nyt meidätkin
    voidaan lukea vanhurskaiksi,
    kun syntimme on Jeesuksen päällä.

    Ja kun tämä kerran oli tapahtunut,
    niin Jeesus saattoi sanoa syntiselle:

    "Sinun syntisi
    annetaan sinulle anteeksi."

    Ennen kuin Jeesus oli kastettu
    ja Hän oli kasteessa ottanut päälleen
    koko maailman synnin,
    Hän ei antanut ihmisille
    syntejä anteeksi
    eikä parantanut sairaita.

    Mutta nyt kun Hän oli kasteessa
    ottanut maailman synnin harteilleen,
    niin Hän kantaen itsessään
    synnin seuraukset,
    saattoi täyttäen kaiken Vanhurskauden
    antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi
    ja vapauttaa ihmiset
    synnistä ja sen seurauksista.

    Eli kun Johannes Kastaja
    oli kastanut Jeesuksen
    ja seuraavana päivänä
    saa nähdä Jeesuksen,
    niin Johannes Kastaja
    oikein huudahtaa ihmeissään,
    kun hänen silmänsä saavat nähdä
    jotain ihmeellistä:

    "Katso!
    Jumalan Karitsa,
    joka kantaa maailman synnin."
    (Joh 1:29)

    Tuo verbi on sellaisessa muodossa,
    että Hän jo tekee sen.

    Johannes Kastaja näki jotenkin
    ehkä ilmestyksen omaisesti
    Jeesuksen Jumalan Karitsana,
    joka oli ottanut päälleen
    ja kantoi koko maailman kaiken synnin.

    Eli Jeesuksen kasteen jälkeisenä päivänä
    koko maailman synti oli jo
    Jeesuksen kannettavana.
    Ja mitä sitten tapahtui.
    Henki vei Hänet erämaahan.

    "Kohta sen jälkeen
    Henki ajoi hänet erämaahan."
    (Mark 1:12)

    Ei ole sattumaa,
    että Johannes Kastaja
    eli Jeesuksen
    edelläkävijä ja tienraivaaja
    oli Aaronin sukukuntaa.

    Sillä esikuva siitä,
    mitä tapahtui Jeesuksen kasteessa,
    kuinka vanhurskaus täytettiin,
    kuinka Hän otti päälleen
    maailman synnin, löytyy
    Kolmannesta Mooseksen kirjasta:

    "Ja Aaron laskekoon
    molemmat kätensä
    elävän kauriin pään päälle
    ja tunnustakoon siinä
    kaikki israelilaisten pahat teot
    ja kaikki heidän rikkomuksensa,
    olipa heillä mitä syntejä tahansa,
    ja pankoon ne kauriin pään päälle
    ja lähettäköön sen,
    sitä varten varatun miehen viemänä,
    erämaahan."
    (Lev 16:21)

    Eli Johannes Aaronilaisena
    sai olla nyt täyttämässä
    tuon esikuvan mukaisesti sen,
    kuinka koko kansan synti
    pantiin kauriin päälle,
    ja vietiin sitten pois erämaahan.
    Kauriin päälle laitettiin
    meidän syntimme.
    Ja tuo kauris parka
    joutui ne sitten
    kantamaan erämaahan.
  5. Jeesus siis ilmestyy lopulta
    opetuslapsijoukolle.

    "Vihdoin hän ilmestyi
    myöskin niille yhdelletoista
    heidän ollessaan aterialla;
    ja hän nuhteli
    heidän epäuskoaan
    ja heidän sydämensä kovuutta,
    kun he eivät olleet uskoneet niitä,
    jotka olivat nähneet
    hänet ylösnousseeksi."
    (Mark 16:14)

    Ja sitten ...
    ei suinkaan ...
    tapahtunut niin,
    että Jeesus jatkoi ja sanoi:
    Menkää kaikkeen maailmaan ...

    Markus ei siis tallennuksessaan
    kylmäverisesti vain ilmoita
    Jeesuksen ilmestyneen
    keskelle ateriahetkeä
    nuhtelemaan heidän epäuskoaan,
    ja samaan hengenvetoon
    antaneen lähetyskäskyn
    todeten, että joka ei usko,
    tuomitaan kadotukseen.

    Jos tuo tilannekuvaus
    pitäisi paikkansa,
    niin opetuslasten ruoka
    olisi jäänyt kurkkuun kiinni.

    Mutta tosiasiassa
    tuohon kohtaamiseen ei sisältynyt
    lähetyskäskyn antamista.

    Se oli kohtaaminen,
    jolla opetuslapset
    herätettiin eloon
    tai elvytettiin ymmärtämään se,
    missä nyt mennään.

    Aivan samoinkuin
    Emmauksen tien kulkijat
    tarvitsivat saada kuulla
    pitkän selvityksen
    Mooseksesta alkaen,
    mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta,
    tarvitsivat kaikki
    Jeesuksen opetuslapset
    pitkän briiffauksen.

    Ei siis niin,
    että kesken ateriaa tullut
    Jeesuksen ilmestyminen ja moitesana
    ja sitten käskysana lähteä liikkeelle.

    Ei ollenkaan.
    Tuossa tilanteessa Jeesus
    ei antanut tuota lähetyskäskyä.
    Sen antaminen tapahtui
    vasta neljäkymmentä
    päivää myöhemmin.
    Briiffaus kesti siis 40 päivää.

    Siis mitä tapahtui tuossa tilanteessa,
    jossa Jeesus ilmestyy ensimmäisen
    kerran opetuslapsijoukolle.

    Markus on sen
    kirjoittanut evankeliumiinsa.
    Jostain syystä sitä vaan ei ole
    otettu mukaan kaikkiin käännöksiin.

    Mutta useissa varhaisissa käsikirjoituksissa
    tuo teksti on
    alkuperäisessä muodossaan
    ja suomennettuna se menee
    kokonaisuudessaan siis näin:

    "Vihdoin hän ilmestyi
    myöskin niille yhdelletoista
    heidän ollessaan aterialla;
    ja hän nuhteli heidän epäuskoaan
    ja heidän sydämensä kovuutta,
    kun he eivät olleet uskoneet niitä,
    jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi.
    Ja he pyysivät anteeksi sanoen:
    'Tämä
    laittomuuden ja uskottomuuden aika
    on Saatanan alainen,
    eikä hän salli
    Jumalan totuuden ja voiman
    kukistaa saastaisia henkiä.
    Ilmoita siksi nyt vanhurskautesi'
    He sanoivat näin Kristukselle,
    ja Kristus vastasi heille:
    'Saatanan valtakauden aika
    on ohitse,
    mutta muita pelottavia asioita
    on pian tapahtuva.
    Minut annettiin kuolemaan
    niiden tähden,
    jotka ovat tehneet syntiä,
    jotta he palaisivat totuuteen
    eivätkä enää syntiä tekisi
    ja niin perisivät taivaan
    hengellisen,
    turmeltumattoman
    ja hengellisen
    kunnian'."
    (Mark 16:14- )

    Opetuslapset
    uskoivat Jeesuksen elävän,
    kun näkivät Hänet.

    Eli kun edes opetuslapset eivät
    uskoneet heidän keskuudessaan
    olevien naisten todistusta,
    kuinka maailma uskoisi
    kalastajien todistuksen Jeesuksesta.

    He olivat edelleen peloissaan,
    ja viittasivat pahuuden voimiin.

    Mutta Jeesus kertoo asioiden
    nyt muuttuneen.
    Saatanan valtakauden
    aika on nyt ohitse.

    Mutta se edellyttää,
    että ihmiset saavat kuulla
    ilosanoman Jeesuksesta.

    Silloin ihmiset vapautuvat
    paholaisen vallasta.

    Tämän kohtaamisen jälkeen
    seuraa siis 40 päivää
    pitkä aikajakso,
    jonka aikana opetuslapset
    monestikin kohtasivat Jeesuksen.

    Niin myös monet muut.
    Jeesus näyttäytyi kerralla
    jopa yli puolen tuhannen
    suuruiselle ihmisjoukolle.

    Ja viimeisenä päivänä maan päällä
    Jeesus pitää puheen,
    josta Matteus on tallentanut
    opetuslapseuttamisosan
    ja Markus lähetyskäskyn
    eli Jeesuksen viimeiset sanat.

    Siinä on vastaus kaikkeen siihen,
    mitä opetuslapset olivat
    sanoneet Jeesukselle
    esimerkiksi saatanan vallasta.

    "Ja hän sanoi heille:
    'Menkää kaikkeen maailmaan
    ja saarnatkaa evankeliumia
    kaikille luoduille.
    Joka uskoo ja kastetaan,
    se pelastuu;
    mutta joka ei usko,
    se tuomitaan kadotukseen.
    Ja nämä merkit seuraavat niitä,
    jotka uskovat:
    minun nimessäni
    he ajavat ulos riivaajia,
    puhuvat uusilla kielillä,
    nostavat käsin käärmeitä,
    ja jos he juovat jotakin kuolettavaa,
    ei se heitä vahingoita;
    he panevat kätensä sairasten päälle,
    ja ne tulevat terveiksi.'"
    (Mark 16:15-20)

    Ja nyt opetuslapset
    rohkenivat mennä
    kaikkeen maailmaan ...
  6. "Niin he tulivat ulos
    ja pakenivat haudalta,
    sillä heidät oli vallannut
    vavistus ja hämmästys,
    eivätkä sanoneet kenellekään mitään,
    sillä he pelkäsivät."
    (Mark 16:8)

    Siis naiset tulivat ulos haudasta,
    mutta eivät alkaneet selittää
    kohtaamilleen ihmisille mitään,
    vaan kiiruhtivat sanomaan
    enkelin käskyttämän viestin
    Pietarille ja opetuslapsille.

    Markuksen alkuperäinen tallennus
    jatkuu suomeksi ja englanniksi
    käännettynä näin:

    "Silloin he pian kertoivat
    kaikki nämä ohjeet
    Pietarille ja hänen seuralaisilleen."
    (Mark 16:8- )

    "Then they briefly reported
    all this to Peter and his companions."
    (Mark 16:8- )

    Tuo teksti puuttuu
    monista käännöksistä,
    mutta se löytyy
    useammastakin käsikirjoituksesta
    ja varhaisista käännöksistä.

    Ja vasta sen jälkeen,
    kun naiset olivat kertoneet viestinsä
    Pietarille ja hänen seuralaisilleen,
    oli mahdollista jatkotapahtumat,
    joista Markus on myös kertonut.

    Seuraava monista käännöksistä
    puuttuva kappale
    edellä olevan jatkoksi
    meneekin näin:

    "Sen jälkeen Jeesus itse
    lähetti heidän kauttaan
    idästä länteen
    pyhän ja katoamattoman
    julistuksen iankaikkisesta pelastuksesta."
    (Mark 16:8- )

    "And afterward Jesus himself
    sent out through them,
    from east to west,
    the sacred and imperishable
    proclamation of eternal salvation."
    (Mark 16:8- )

    Ja tätä kappaletta
    selventämään
    Markus kirjoitti sen perään
    aivan huikean suuren asian.

    "Mutta ylösnousemisensa jälkeen
    hän varhain aamulla
    viikon ensimmäisenä päivänä
    ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle,
    josta hän oli ajanut ulos
    seitsemän riivaajaa."
    (Mark 16:9)

    Nyt tuossa on selkeä
    yhtenäinen ilmoitus.

    Eli Markus korostaa tuossa
    jotain aivan valtavaa ja mullistavaa
    asiaa tuon ajan lukijalle.

    Naiset saivat ensimmäisenä nähdä
    tyhjän haudan.

    Naisille enkeli ilmoitti ensimmäisenä
    Jeesuksen nousseen ylös haudasta.

    Naiset olivat ensimmäiset lähettiläät
    kertomaan ilosanomaa.

    Ja lähetyskenttä oli
    Pietari ja muut opetuslapset.

    Ja sitten Jeesus itse ilmestyy
    opetuslasten joukolle
    ja lähettää idästä länteen
    pyhän ja katomattoman
    julistuksen iankaikkisesta pelastuksesta.

    Mutta tämän jälkeen,
    Markus vielä korostaa sitä,
    että myöskin Jeesuksen itsensä
    ilmestyminen tapahtui ensin naiselle
    eikä suinkaan miesjoukolle.

    Kaikkein ensimmäiseksi siis
    Jeesus ilmestyi Maria Magdaleenalle,
    josta oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.

    Maria Magdaleenalla on tässä
    tuplarooli.

    Ensin Maria Magdaleena
    oli muiden naisten kera vienyt
    opetuslapsille
    enkelin kehottaman viestin.
    Pietari ja Johannes juoksevat haudalle.
    He näkevät sen tyhjänä.

    Mutta Maria Magdaleenan rakkaus
    Jeesusta kohtaan oli niin syvä,
    että hän tuli heidän perässään
    taas haudalle
    ja jäi sinne itkemään,
    kun Pietari ja Johannes
    poistuivat haudalta.
    Ja silloin Maria Magdaleena
    saa kuulla tutun äänen.
    Hän kohtaa Jeesuksen.

    Ja nyt Maria Magdaleena palaa
    taas opetuslasten tykö,
    jotka murehtivat ja itkevät sitä,
    että Jeesuksen ruumiskin on hävinnyt.
    Ja Maria Magdaleena kertoo,
    että nyt hän jo näkikin Jeesuksen.
    Jeesus on noussut ylös. Hän Elää.
    Sen tähden hauta on tyhjä.

    "Mutta ylösnousemisensa jälkeen
    hän varhain aamulla
    viikon ensimmäisenä päivänä
    ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle,
    josta hän oli ajanut ulos
    seitsemän riivaajaa.
    Tämä meni ja vei sanan niille,
    jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa
    ja jotka nyt murehtivat ja itkivät.
    Mutta kun he kuulivat,
    että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt,
    eivät he uskoneet."
    (Mark 16:9-11)

    Jeesus lähetti siis ensin
    enkelin eli sanansaattajan kautta
    naisjoukon tuomaan sanoman opetuslapsille

    Pietari ja Johannes
    juoksevat haudalle.
    Maria menee heidän jälkeensä.

    Pietarin ja Johanneksen poistuttua haudalta
    Jeesus ilmestyy Marialle
    ja lähettää Marian uudelleen
    nyt silminnäkijänä
    kertomaan ylösnousemuksesta opetuslapsille.

    Ja opetuslapset eivät vieläkään usko.
    Ja näiden kautta pitäisi julistus
    pyhästä ja katoamattomasta pelastuksesta
    mennä idästä länteen.
    Niin uskomatonta kuin se onkin,
    niin näin kuitenkin tapahtui
    näiden epäuskoisimmista epäuskoisimpien
    miesten kautta.

    Ensin oli siis vuorossa
    kolme naista ilosanoman todistajana.
    Näistä avainasemassa oli
    Maria Magdaleena,
    josta Jeesus oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.

    Sitten Jeesus ilmestyy kolmelle miehelle.
    Näistä avainasemassa oli Pietari,
    joka oli kieltänyt kolme kertaa Jeesuksen.
    Muut kolmesta miehestä ovat
    kaksi Emmauksen tien kulkijaa,
    jotka tulevat kertomaan
    opetuslapsijoukolle,
    että Simon eli Pietari eli Keefas
    on nähnyt Jeesuksen
    ja he itsekin
    ovat kohdanneet Jeesuksen.

    "Ja sen jälkeen
    hän toisenmuotoisena
    ilmestyi kahdelle heistä,
    heidän kävellessään,
    matkalla maakylään.
    Hekin menivät ja veivät sanan toisille;
    mutta nämä eivät uskoneet heitäkään."
    (Mark 16:12-13)

    Ja sitten Jeesus itse ilmestyy
    koko opetuslapsijoukolle,
    paitsi kaikkein epäuskoisimmalle
    Tuomaalle.
    Hän kun tarvitsi käsinkosketeltavan
    kohtaamisen Jeesuksen kanssa,
    jotta uskoisi.

    Olemme sitten miten epäuskoisia tahansa,
    niin Jeesus voi synnyttää meissä uskon,
    kun kohtaamme Hänet.
  7. Tuossa oliki jo hyvä
    vastaus Anonyymilta.

    Paitsi Johannes,
    jonka nimi on kirjoitettuna
    Elämän kirjaan tuossa hetkessä,
    myös ne kuolleet,
    joiden nimiä siellä ei enää ole,
    ovat läsnä
    ja varmasti näkevät tuon
    kaiken tuomaroinnin syytettyinä.

    Kaikki ovat kuitenkin
    tuossa tilanteessa jo kokeneet
    ruumiillisen kuoleman
    ja ylösnousemisen.

    Tässä nykyisessä ruumiissamme
    emme voi nähdä niitä asioita,
    mitä Johannes näki
    alkaen Jumalan Valtaistuimella
    istuvasta Jumalasta.

    Johannes sai Hengessä
    nähdä ihan paikan päällä
    tulevat tapahtumat.

    Ja hän näki kaikki
    uudestisyntyneet pelastettuina
    Jumalan Valtaistuimen edessä,
    ja myöskin heti alkuunsa
    paitsi Jumalan myös kirjan,
    joka tosin ei ollut Elämän kirja.

    "Ja minä näin valtaistuimella istuvan
    oikeassa kädessä kirjakäärön,
    sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun,
    seitsemällä sinetillä suljetun."
    (Ilm 5:1)

    Vaikka Johannes
    taivaaseen nostettuna
    Hengessä ollessaan
    näki tuon kirjakäärön,
    ei kuitenkaan ollut ketään,
    joka olisi voinut avata sen
    ja katsoa siihen
    eli lukea sitä.

    "Eikä kukaan taivaassa
    eikä maan päällä
    eikä maan alla
    voinut avata kirjaa
    eikä katsoa siihen."
    (Ilm 5:3)

    Mutta sitten havaitaan
    Teurastettu Karitsa,
    joka voi avata tuon kirjakäärön sinetit.

    Ja tuossa vaiheessa me pelastetut
    taivaaseen temmattuina
    laulamme kiitosta Karitsalle:

    "Sinä olet arvollinen
    ottamaan kirjan
    ja avaamaan sen sinetit,
    sillä sinut on teurastettu.
    Sinä olet verelläsi ostanut
    meidät Jumalalle
    kaikista sukukunnista,
    kielistä, kansoista ja heimoista."
    (Ilm 5:9 JKR)

    Eli taivaassa olevat kirjat
    ovat kyllä näkyviä
    ruumiin ylösnousemuksen kokeneille.

    Mutta tässä nykyisessä ruumiissa
    emme normaalisti näe
    taivaallisia esineitä tai olentoja.

    Mitä materiaalia taivaassa olevat
    moninaiset kirjakääröt sitten ovat.

    Koska suuri osa niistä on laadittu
    jo ennen maailman perustamista,
    niinkuin Elämän kirjakin,
    niin ne eivät voi olla
    tämän katoavan maailman materiaaleja.

    Minä miellän Elämän kirjan
    olevan jotain valkoista kirkkautta.
    Jotain sellaista,
    mitä meillä ei nyt ole.

    "Joka voittaa,
    se näin puetaan
    valkeihin vaatteisiin,
    enkä minä pyyhi pois
    hänen nimeänsä
    elämän kirjasta"
    (Ilm 3:5)

    Mainittakoon,
    että tuo ensimmäinen verbi
    on viittaus Jeesukseen.
    Vanhan Testamentin hepreassa
    vastaava ilmaisu
    pohjautuu verbiin
    Jasa = Pelastaa
    Kysymys on siis itse asiassa
    Jeesuksesta, joka pelastaa.
    Juuri sen tähden,
    että Hän pelastaa,
    oli Hänelle annettava nimi,
    joka tulee tuosta verbistä Jasa.
    Siis Jesua.
    Eli armosta PELASTUVAT
    Jeesuksen omat kuuluvat sarjaan,
    jota toinen kuolema ei vahingoita.

    Se ei vahingoita silloinkaan,
    kun tapahtuu
    seurakunnan tempaus.
    Mutta siinäkin silmänräpäyksessä
    tapahtuu tälle katoavaiselle
    ruumiille jotakin,
    sillä se ei voi periä
    Jumalan Valtakuntaa.
    Ja niin se kuolee
    ja herää eloon samantien.
    Eli me emme kuoleman uneen nuku.

    "Katso,
    minä sanon teille salaisuuden:
    emme kaikki kuolemaan nuku,
    mutta kaikki me muutumme,
    yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
    viimeisen pasunan soidessa;
    sillä pasuna soi,
    ja kuolleet nousevat
    katoamattomina,
    ja me muutumme."
    (1 Kor 15:51-52)

    Ja sitten taivaassa
    me näemme kaiken.
    Myös tuon kirjakäärön.
    Ja siellä sen valkoisilla
    sivuilla on meidän nimemme,
    joka on ollut siellä kirjoitettuna
    maailman perustamisesta asti.
    Eikä sitä ole pyyhitty pois.

    Kaikki Elämään liittyvä
    (kirjakin)
    hehkuu Armon Kirkkautta.

    "Ja hän näytti minulle
    elämän veden virran,
    joka kirkkaana kuin kristalli
    juoksi Jumalan ja Karitsan
    valtaistuimesta.
    Keskellä sen katua
    ja virran molemmilla puolilla
    oli elämän puu,
    joka kantoi kahdettoista hedelmät,
    antaen joka kuukausi hedelmänsä,
    ja puun lehdet ovat
    kansojen tervehtymiseksi.
    Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
    Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
    on siellä oleva,
    ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
    ja näkevät hänen kasvonsa,
    ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
    Eikä yötä ole enää oleva,
    eivätkä he tarvitse lampun valoa
    eikä auringon valoa,
    sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
    ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti."
    (Ilm 22:1-5)

    Voi kunpa Aadam olisi
    jättänyt syömättä
    hyvän- ja pahantiedon puusta.
    Mutta hän söi.
    Ja tosiasia on,
    että jokainen meistä
    on myös maistanut siitä.
    Ja siksi oli tarpeen
    tämä järjestely,
    jossa me joudumme tietämään
    mitä paha on.

    Silloin tulee kaipuu myös
    Elämän puulle.
    Ja se pystytettiin Golgatalle
    2000 vuotta sitten.
    Ja siinä Jeesus antoi Elämänsä,
    lahjoittaakseen sen meille.
    Hän otti päälleen meidän syntimme.
    Kärsi niistä aiheutuvan rangaistuksen.
    Antoi oman Vanhurskautensa
    meidän vaatteeksemme.

    Ja niin me olemme
    jo kirkkauden lapsia,
    kun olemme Hänestä syöneet
    ja olemme Hänessä.

    Eikä meidän nimeämme
    silloin koskaan pyyhitä pois
    Elämän kirjasta,
    jonne se on kirjoitettu jo silloin,
    kun laadittiin Pelastussuunnitelma.

    "niinkuin hän
    ennen maailman perustamista
    oli hänessä valinnut meidät ...
    armonsa kirkkauden kiitokseksi"
    (Ef 1:4-6)