Vapaa kuvaus

Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.

Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.

Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.

Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm

Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys

Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/

Koulutus: Korkeakoulu

Ammatti: Opiskelija

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: En halua lapsia

Aloituksia

9

Kommenttia

467

  1. Jaa.
  2. Miksikäs ei? :D
  3. En tiedä sinusta, mutta minä en ainakaan osaa tulkita kenenkään silmäripsiä sellaisella tarkkuudella että voisin varmasti sanoa juuta tai jaata yhtään mistään, joten olen jo luovuttanut ihan suosiolla. Jos saan vaikutelman, että en ole toivottua seuraa, varmistan sen kysymällä. Harva nyt suoraan kysymykseen rupeaa kiertelemään, että en kehtaa sanoa tuolle ei.

    Mutta jos ajatellaan, että käpistelet jonkun ihmisen luoksi ja pidät lähtökohtana, että hän haluaa seuraasi:
    1. Saat selkeän, verbaalisen ein.
    -> elämä jatkuu
    2. Saat vastaukseksi kuuluuisan silmäripsien rypistyksen, jota kukaan ei voi ymmärttää.
    -> kysy (muotoilu tilanteesta riippuen, esim. saako tähän istua) onko seurasi toivottua
    -> vastaus on väistämättä joko myönteinen tai kielteinen,
    3. Saat selkeän myöntävän vastauksen.
    -> jippii

    Perimmäinen logiikka on minimoida todennäköisyys sellaiseen tilanteeseen, että tulkitaan toista väärin ja menetetään hyvät mahkut. Kunhan toimii rikoslain asettamissa puitteissa eikä ensitervehdys ole sormien työntäminen toisen pilluun, niin en usko että seuraukset voivat olla kovinkaan vakavat. Jos hän oikeasti pitää sinua syystä X vastenmielisenä limanuljaskana, niin eiköhän se kieltomuoto tipu aika nopeaan.

    Tätä tuskin voi suositelle kaikille ihmisille, mutta itse olen suosiolla jättänyt muutaman ensimmäisen "negatiivisen eleen" humiotta, sillä logiikalla, että jos he pitävät minua suhteellisen ärsyttävänä, tilanne on jo se, ettei minusta pidetä, joten en menetä mitään jos otan riskin. Joissain tapauksissa olen myöhemmin saanut tietää, että negatiivinen tulkinta olikin vain minun pääsäni. Ei läheskään aina, mutta sen verran usein että sanoisin riskin kannattaneen, kun en heittänyt hanskoja tiskiin. Tietysti jos tilanne on baarivonkaus, niin haaskaa vain aikaansa antamalla huomiota ihmiselle, joka ei sitä näköjään halua, ja kannattaa kysyä heti.

    Minun henkilökohtainen uskomukseni on, että jos uskoo sanaa ei sekä pitäytyy kohteissa jotka ovat niin halutessaan kykyneviä kommunikoimaan sanan ei, niin liikutaan moraalisesti turvallisilla vesillä. Lapset ovat siinä mielessä poikkeus, että vaikka he kykyenevät sanomaan ei, niin tässä yhteydessä heitä pidetään siihen kykyenemättöminä.
  4. Kaikki vastaukset jotka voit saada ovat enemmän tai vähemmän vääriä, sillä mikään ei päde kaikkiin. Voisihan sitä periaatteessa koittaa todennäköisyyksillä pelata, mutta sekin on kyseenalaista missä määrin stereotypiat mukailevat tyyppiesimerkkinaista, tai miten ne pitäisi ottaa huomioon.

    Jos sinusta kuitenkin kiinnostutaan, niin toimisikohan toisenlainen menetelmä: sen sijaan, että mietit mitäköhän tuokin haluaa ja koitat toimia sen mukaisesti, mietit mitä sinun tavoittelemasi, "ihanteellinen" nainen haluaisi itseään lähestyttävän ja lähdet siitä. Olen kuullut että paras tapa ystävystyä ihmisen kanssa on kohdella häntä kuin te olisitte jo ystäviä. Josko sama toimisi parisuhteissa: jos haluat että joku pitää sinusta, niin kohtele häntä kuin hän jo pitäisi sinusta. Jos taho sanoo painokkaasti ei, niin sitten se on ei.

    Tietysti tämä on hiukan riskialtista on niissä ylikohteliaissa tyypeissä, jotka eivät kehtaa sanoa ei vaan ovat vaan olettavat katseesta tai äänenpainosta käyvän ilmanmuuta ilmi, mitä he haluavat tai eivät halua...

    Aika ikäviä nuo viime hetken pakit. Ei kannata kuitenkaan ihan heti tehdä päätelmää että kysymys olisi haluttomuudesta, vaan ehkä niille tuli ihan oikeati joku peruuttamaton meno? Eipähän ainakaan luovuta liian aikaisin, jos pyrkii tulkitsemaan kaiken parhain päin. :D