se_vinee
Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.
Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.
Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.
Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm
Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys
Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/
Koulutus: Korkeakoulu
Ammatti: Opiskelija
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia9 aloitusta · 467 kommenttia
- Riippuu siitä mikä nakertaa. Minulle pahaa mieltä aiheuttaa lähinnä epäonnistumminen sekä tunne, että asioita on liikaa hoidettavaksi ja kaikki kaatuu niskaan. Olo helpottaa yleensä laatimalla kirjallisesti yksityiskohtaisia aikatauluja, suunnitelmia ja listoja. Kaikki mikä lisää kontrollin tunnetta on hyväksi.
Toinen hyvä apu on energiatason nostaminen, mikä onnistuu parhaiten lepäämällä. Peitto pään yli ja unta palloon. Myös kahvi ja energiajuomat saavat mielialani väliaikaisesti nousemaan, mutta jälkimmäistä koitan hinta- ja osin myös kalorisyistä vältellä.
Toisista ihmisistä nyt mitään apua pahaan mieleen saa. - Kuulostaa lähinnä valikoivalta muistilta. Tiettyyn rajaan asti varsin inhimillinen ominaisuus, kukapa nyt haluaisi jatkuvasti pitää mielessään omia paheitaan ja epäonnistumisiaan.
- Eipä ole sellaista rääpystystä jota kieltäytyisin seinällä katselemasta, jos se toiselle tärkeää olisi. Välitän asumukseni ulkonäöstä vain minimaalisesti, toimivuus on paljon tärkeämpää. Toisaalta jos oltaisiin siinä pisteessä että talous olisi yhteinen, niin kalliita taidehankitoja varrmasti toppuuttelisin.
Suhtaudun kuvataiteeseen ns. semikiinnostuneesti: kuuntelen mielelläni ihmisten näkemyksiä jos he niistä haluavat selittää, samoin monia teoksia pysähtyy katselemaan jos niitä jossain näkee. Kutkuttavat sekä silmää että mieltä. Itsenäisesti en kuitenkaan yleensä hakeudu taiteen ääreen. - Visualision mielessäni kahvilaan, ravintolaan yms. sijoittuvan sinkkukulman, jossa on vain kahden hengen pöytiä. Kahvilan säännöt kieltävät ehdottomasti yksin istumisen, mikäli jossain pöydässä jo istuu yksinäinen vastakkaisen sukupuolen edustaja. Vähän kuin speed dating ilman speediä ja vähemmillä paineilla.
Menisin sinne kahville. Sosiaaliset taidot kehittyisivät ellei muuta. :D - Ruoassa ja säässä on se hyvä puoli keskustelunaiheina, että niistä harvoin voi syntyä ainakaan kovin vakavia ristiriitoja ihmisten kesken.
Se, etteivät ihmiset arkisissa tilanteiss pui maailmankuvansa yksityiskohtia ei tarkoita ettei heillä olisi mielipiteitä, mutta ainakin suomalaisessa keskustelukulttuurissa nämä asiat ovat hyvin henkilökohtaisia. Ainakin itse kokisin sen kovin tungettelevana, jos joku bussissa tai kaupan kassalla alkaisi tiedustella poliittisia kantojani tai ottaisi muuten puheeksi raskaita aiheita.
Läheisten kanssa on luontevampaa vaihtaa mielipiteitä kaikenlaisista aiheista. Voi olla että ainakin itse saattaisin suhtautua hyvänpäiväntuttuihin entistä karvaammin ja epäluuloisemmin jos tietäisin heidän kaikkein voimakkaimmat mielipiteensä.
Ehkä parempi näin? - Väsyttää, selkää särkee ja luen sinkut-palstaa keskellä torstaipäivää.
Tämä hetki on melko perseestä. - No jaa. Kuukupin saa parilla kympillä, meikit voiteet yms. eivät ole pakollisia.
- Ja siitä lähti. Tätä näkee harvoin tällä sivustolla. Ihan tuli hyvä mieli. :D
- "Se on vaan ärsyttävä tunne kun ei ole mitään tietoa onko nainen kiinnostunut vai ei eikä edes suoraa kysymällä voi olla ihan varma..."
Eikö? Oletko koittanut? Sanovatko jotain epäselvää/ympäripyöreää, vai arveletko että huijaavat? - Jaa.
- Uskon että parempi vertaus olisi, jos joku ilmoittaisi ettei voisi ikimaailmassa ampua aseella. Koska alkoholinkäyttö ainakin jossain määrin kuuluu suomalaiseen sosialisointkulttuuriin, oletetaan että 100% kieltäytymisessä on jokin erityinen syy.
- Pukeudun kokopitkiin mustiin housuihin ja samaa väriä oleviin t-paitoihin. Kun tähän vielä lisätään hikeni voimakas aromi, niin avot.
- Ehkä pitäisi mennä tuonne kadulle ja kampata joku... pääsisi ainakin sanomaan, että on vienyt naiselta jalat alta.
- En.
Tosin en juuri nauti lomailusta ja olen 20-vuotias. - Miksikäs ei? :D
- Olen kerran käynyt, ja tulin siihen tulokseen, ettei se ole minun paikkani. Meluisaa, ahdasta ja hämärää.
- En tiedä sinusta, mutta minä en ainakaan osaa tulkita kenenkään silmäripsiä sellaisella tarkkuudella että voisin varmasti sanoa juuta tai jaata yhtään mistään, joten olen jo luovuttanut ihan suosiolla. Jos saan vaikutelman, että en ole toivottua seuraa, varmistan sen kysymällä. Harva nyt suoraan kysymykseen rupeaa kiertelemään, että en kehtaa sanoa tuolle ei.
Mutta jos ajatellaan, että käpistelet jonkun ihmisen luoksi ja pidät lähtökohtana, että hän haluaa seuraasi:
1. Saat selkeän, verbaalisen ein.
-> elämä jatkuu
2. Saat vastaukseksi kuuluuisan silmäripsien rypistyksen, jota kukaan ei voi ymmärttää.
-> kysy (muotoilu tilanteesta riippuen, esim. saako tähän istua) onko seurasi toivottua
-> vastaus on väistämättä joko myönteinen tai kielteinen,
3. Saat selkeän myöntävän vastauksen.
-> jippii
Perimmäinen logiikka on minimoida todennäköisyys sellaiseen tilanteeseen, että tulkitaan toista väärin ja menetetään hyvät mahkut. Kunhan toimii rikoslain asettamissa puitteissa eikä ensitervehdys ole sormien työntäminen toisen pilluun, niin en usko että seuraukset voivat olla kovinkaan vakavat. Jos hän oikeasti pitää sinua syystä X vastenmielisenä limanuljaskana, niin eiköhän se kieltomuoto tipu aika nopeaan.
Tätä tuskin voi suositelle kaikille ihmisille, mutta itse olen suosiolla jättänyt muutaman ensimmäisen "negatiivisen eleen" humiotta, sillä logiikalla, että jos he pitävät minua suhteellisen ärsyttävänä, tilanne on jo se, ettei minusta pidetä, joten en menetä mitään jos otan riskin. Joissain tapauksissa olen myöhemmin saanut tietää, että negatiivinen tulkinta olikin vain minun pääsäni. Ei läheskään aina, mutta sen verran usein että sanoisin riskin kannattaneen, kun en heittänyt hanskoja tiskiin. Tietysti jos tilanne on baarivonkaus, niin haaskaa vain aikaansa antamalla huomiota ihmiselle, joka ei sitä näköjään halua, ja kannattaa kysyä heti.
Minun henkilökohtainen uskomukseni on, että jos uskoo sanaa ei sekä pitäytyy kohteissa jotka ovat niin halutessaan kykyneviä kommunikoimaan sanan ei, niin liikutaan moraalisesti turvallisilla vesillä. Lapset ovat siinä mielessä poikkeus, että vaikka he kykyenevät sanomaan ei, niin tässä yhteydessä heitä pidetään siihen kykyenemättöminä. - Kaikki vastaukset jotka voit saada ovat enemmän tai vähemmän vääriä, sillä mikään ei päde kaikkiin. Voisihan sitä periaatteessa koittaa todennäköisyyksillä pelata, mutta sekin on kyseenalaista missä määrin stereotypiat mukailevat tyyppiesimerkkinaista, tai miten ne pitäisi ottaa huomioon.
Jos sinusta kuitenkin kiinnostutaan, niin toimisikohan toisenlainen menetelmä: sen sijaan, että mietit mitäköhän tuokin haluaa ja koitat toimia sen mukaisesti, mietit mitä sinun tavoittelemasi, "ihanteellinen" nainen haluaisi itseään lähestyttävän ja lähdet siitä. Olen kuullut että paras tapa ystävystyä ihmisen kanssa on kohdella häntä kuin te olisitte jo ystäviä. Josko sama toimisi parisuhteissa: jos haluat että joku pitää sinusta, niin kohtele häntä kuin hän jo pitäisi sinusta. Jos taho sanoo painokkaasti ei, niin sitten se on ei.
Tietysti tämä on hiukan riskialtista on niissä ylikohteliaissa tyypeissä, jotka eivät kehtaa sanoa ei vaan ovat vaan olettavat katseesta tai äänenpainosta käyvän ilmanmuuta ilmi, mitä he haluavat tai eivät halua...
Aika ikäviä nuo viime hetken pakit. Ei kannata kuitenkaan ihan heti tehdä päätelmää että kysymys olisi haluttomuudesta, vaan ehkä niille tuli ihan oikeati joku peruuttamaton meno? Eipähän ainakaan luovuta liian aikaisin, jos pyrkii tulkitsemaan kaiken parhain päin. :D - Eihän kyseinen nimimerkki maininnut miehekkyyttä tai sen puutetta viestissään lainkaan.
En myöskään käyttäisi sanaa "moraalipoliisi" tässä yhteydessä, sillä eihän Wanhaa curaa myöskään millään tapaa viitannut moraalittomuuteen, korkeintaan ärsyttävyyteen. - Ajattelen itseäni paljon mielummin hylkeenä kuin valaana.
Mikäs tässä löllyessä.