se_vinee
Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.
Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.
Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.
Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm
Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys
Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/
Koulutus: Korkeakoulu
Ammatti: Opiskelija
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia9 aloitusta · 467 kommenttia
- Olet siis ihan aikuisten oikeasti sitä mieltä, että tilanteessa jossa
1. Sperman hankkiminen luovuttajalta on vaihtoehto (yksinäinen nainen, naispari, steriili mies yms.)
2. Suuri määrä suurta inhimillistä kärsimystä aiheuttavia geenejä tunnetaan ja voidaan paikallistaa luovuttajassa
Mitään karsivia toimenpiteitä ei missään nimessä pidä tehdä, koska Nietzche ja Hitler ja herrarotu?
Sama tietysti koskee munasolujen luovuttajia. Mitä "jos tuohon haluaa lähteä" kommentiin tulee niin minun täytynee puhkaista kuplasi, sillä luovuttajien seulontaa tehdään nykyäänkin: http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/suomessa-spermanluovuttajat-seulotaan-erittain-tarkasti-harva-kelpaa-ja - Jos tosiaan tulee, niin näen sen kyllä positiivisena kehityksenä. Tuossa on keskitytty sellaisiin seikkoihin kuin luovuttajan ulkoäpäin tarkasteltavissa olevat ominaisuudet, mutta kun geeniteknologia menee eteenpäin ja yhä uusia ominaisuuksia (tai niiden todennäköisyyksiä) voidaan paikantaa tiettyihin geeneihin niin voidaan ehkäistä paitsi suoranaisia perinnöllisiin sairauksia myös muita elämänlaatuun negatiivisesti vaikuttaviin asioihin kuten alkohlismia tai liikalihavuutta.
- :D Hauska sattuma, juuri ennen tälle sivulle tuloa luin toiselta foorumilta tämän aloituksen: http://www.demi.fi/keskustelut/keho/nyt-tehty-asiat-helpoiksi-naisihmisille#.VVdaDZNplZ0
- Cuckold/NTR, ei mitään uutta auringon alla.
- Ihan hauska ajatus tuo allmalepanels, ehtaa meemipotentiaalia. Käy tosin nopeasti itseään toistavaksi (huumoriarvon kannalta) kun suurin osa vain kuvia/listoja tapahtumista jossa on vain miespuhujia. Esim. bingokuvio oli vinkeä.
- "Sinäkin ajattelet yksilöllisyyttä sosiaalisen hyväksynnän kautta"
Ajattelen yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden vastakohtana. Yhteisöllisyys tarkoittaa yhteisön/yhteiskunnan näkökulman painottamista suhteessa ympäröivään maailmaan, käytännössä mm. sosiaalisten normien noudattamista ja muiten yhteisön jäsenten tukemista omilla omilla toimilla. Yksilöllinen ihminen toteuttaa omia tavotteitaan ja näkemyksiään riippumatta siitä, ovatko ne linjassa yhteisön sujuvuussäännösten kanssa.
Tästä tietysti herää kysymys, mistä tämä oma pyhä näkemys kumpuaa. Ihminen on paitsi biologinen, myös kulttuurillinen olento. Ajatus ihmisen yksilöllisyydestä jonain itseään toteuttavana voimana on melko hataralla pohjalla. Sen lisäksi että minä olen osa yhteisöä, yhteisö on osa minua. 'Omilla aivoillaan ajatteleminen' erilaisuuden ihannoimisen perustana tarkoittaa lähinnä itsetuntemuksen ja itsekriittisyyden puutetta, kun ympäristön vaikutuksia itsessä ei tunnisteta. Tästä hyvänä esimerkkinä juuri 'lampaiden' ja 'laumasielujen' halveksiminen pohtimatta, mistä tämä ajatusmaailma pohjimmiltaan kumpuaa.
"Eli tässäkin suhteutat yksilöllisyyden muiden mielipiteeseen."
Juuri näin. Yksilöllisyyttä ei voi olla ilman yhteisöä. - Olisi aika massaa karttaa laumasieluisuutta. Jokainen peruspelle tavoittelee läntisten ihanteiden mukaista ainutlaatuisuutta ja nostaa erilaisuuden jalustalle.
Itsehän olen siis uniiqqi lumihiutale kun en välitä pascaakaan olenko yksilöllinen vai en. - Itse aiheutetuksi hyväksyn kurjuuden silloin, kun olisi ollut aito mahdollisuus valita toisin. Tämä vaatisi kuitenkin sitä riman pudottamista, mikä ei mielestäni ole niin helppoa kuin joskus esitetään. Ja sekin on kyseenalaista, miksi itseaiheutettua kurjuutta tulisi pitää määrltään pienempänä kuin pelkästään olosuhteista aiheutunutta. Ymmärrän vähän paremmin jos valintaa on vielä mahdollista muuttaa (vaikka tähänkin suhtautuisin erittäin varovasti, ei ne läskitkään syytöksistä laihdu) mutta keuhkosyöpää sairastavan tupakoitsijan elämä on perin vittumaista siitäkin huolimatta että itse päätti aloittaa tupakan polton.
Esittämässi tilanteessa saisin varmasti kieroa mielihyvää näitten yh-miesten torjumisesta. Toki jossain mieleni syvänteissä pitäisin myös itseäni hiukan kohtuuttomana ja kapeakatseisena sen takia että rankaisen omasta historiastani ihmisiä joilla ei ole omien torjutuksi tulemisen kokemusteni kanssa mitään tekemistä, mutta kiero mielihyvä voittaisi silti.
Toki ymmärrän kustannusperusteiset valintasi jättää yh:t rauhaan, ei kritiikkiä sikäli. Mutta pidätkö, linjassa viestisi alkuosan kanssa, tilannettasi siis itseaiheutettuna? - Valinnan varaa on, mutta ei olemassa olevaa tarvetta vastaavaa. Ja jos tasoa ei voi tahdonvaraisesti laskea kuten edellisessä viestissä mainitsin, ei nirsouskortin heiluttelu vähennä yksilön kokemaa turhautumista - korkeintaa lisää syyllisyyden elementin.
Eikös sullekin ollut niitä yksinhuoltajia tarjolla? :D - Oho, pitänee heti käydä korjaamassa tämä valitettava freudilainen lipsaus. :D
- Hmm, kuvittelisi että tämä olisi sellainen palsta jolla se, että ei saa jotakuta jota kohtaa on tunteita ja/tai tietää etukäteen olevansa työntyämässä kättä nuotioon (viitaten "olen rakastunut pelimieheen" -ongelmaan, vrt. "se nainen panee sitä jännmiestä) olisi yleisesti hyväksytty huono juttu. Ilmeisesti ei.
Mitä suureen määrään yhteenottoja tulee, kaikki huomio ei ole positiivista. Tässä kohtaa voi erotella myös ne ryhmät, jotka ovat alusta asti "asiattomia", mitä se ikinä kenelle tarkoittaakaan, ja ne jotka eivät suhtaudu torjuntaan kovin hyvin: http://knowyourmeme.com/memes/bye-felipe
Tylsistä taviksista kiinnostumattomuus on varmasti turhauttavaa ihmiselle, joka kaipaisi läheisyyttä ja rakkauta yms. mutta ei olosuhteista johtuen koe pystyvänsä sellaista saavuttamaan, eli käytännössä kiinnostumaan kenestäkään saatavilla olevasta. Olosuhteet voivat liittyä omiin tasovaatimuksiin, mutta ei niitäkään ihan vaan sormia napsauttamalla lasketa, kuten palstalaiset ehkä tietävät. Hyvässä tapauksessa ne saatavilla olevat ovat ymmärtäväisiä asian suhteen, huonossa eivät. - Ottamatta ollenkaan kantaa siihen onko lista tyhjentävä tai kuinka suurta osaa naisia se koskee, oletteko siis sitä mieltä että kyseisiä asioita ei tulisi pitää ongelmina?
- Ei ne miehetkään koneita ole, kerrankos sitä sattuu. Turhaa miettiä että "varmasti haittasi kuitenkin" etenkin jos sormin ja kielin tulit vielä vastaan. En tietenkään voi puhua koko naissukupuolen puolesta, mutta veikkaan että aika monelle (siis puhtaasti nautinnon kannalta, voihan asiaan liittyä jotain "ei seissyt koska en ole tarpeeksi kaunis" yms. ajatuksia) todella on aivan sama seisooko vai ei.... ellei jopa ole parempi ilman, jos saa pikittynyttä suuhoitoa kaupan päälle.
Ei paineita ja leuka pystyssä kiohti uusia pettymyksiä. - https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Kesä ja paskakärpäset. - Koetko siis, että juuri sinun on "väärin" panostaa ulkonäköön, vai ajatteletko samoin muista ihmisistä? Tai haluaisitko ylipäänsä panostaa enemmän, mutta koet että et kehtaa?
Tunnistan tietyssä mielessä itseni: tunnen oloni naurettavaksi jos tälläydyn ja tulen vain turhaan itsetietoiseksi. Sitä jotenkin ajattelee että jos näyttää joka tapauksessa epäviehättävältä, niin on vähemmän noloa olla edes yrittämättä kuin yrittää ja epäonnistua. Toisaalta voin ihan hyvin elää asian kanssa ja enkä edes pidä ulkonäön tuunaamista miellyttävänä puuhana, joten asia ei ole varsinaisesti ongelma. - Äkkinäinen köyhtyminen olisi varmasti kova paikka itsenäisyyden ja myös tietynlaisen itsemäärämisoikeuden menettämisen vuoksi. Olen sivusta seurannut muutaman tuttavan sosiaalitukirallia ja olen niin saakelin iloinen ettei minun tarvitse. Syvästi toivon ettei tarvitse jatkossakaan, mutta ellei tähän sisältyisi jotain tukiverkon 100% katoamistemppua niin eiköhän siitäkin selvittäisi, kunnialla tai ilman.
Rikastuminen tuskin juuri muuttaisi elämääni merkittävästi. En ole kovin elämyshakuinen ja enkä kaipaa arkeeni kovinkaan eksoottisia. Pyrkisin pitämään matalaa profiilia, ettei tulisi turhia paineita siitä sijoittaako massit järkevästi vai ei. - Itse olen ottanut sellaisen asenteen, että uusia tuttavuuksia haaliessa koitan suhtautua kuin oltaisi kaveerattu pidempäänkin ja oltaisiin jo läheisiä. Jos tulee tunne ettei tiedä mistä puhua niin miettii mitä sanoisi kaverille vastaavassa tilanteessa. Poistaa ainakin turhaa kankeutta/jännitystä jos ei muuta.
Muista tulla raportoimaan miten meni! - Ymmärsin, että sekä kemiat että ko. ominaisuudet ovat tärkeitä. Jotta siis parisuhde saataisiin aikaiseksi, molempien kohtien pitää täyttyä. Ihan loogiselta kuulostaa mielestäni, ja järkevältä myös.
- Tiedän että ajatus on uusi ja varmaan vähän pelottava, mutta naisillakin voi olla toisistaan eriäviä mielipiteitä.
- Oikeastaan mikään puolue ei herätä kovinkaan kummoisia tunteita. Tuntemistani ihmisistä (joiden puoluekannan tiedän) persuja avoimesti kannattavissa on eniten ihmisiä joiden kanssa en syystä tai toisesta tule toimeen, mutta liekö sekään puolueen syy.
KD:n kanssa ei arvomaailmat ihan kohtaa, RKP on ihmeturhake.