se_vinee
Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.
Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.
Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.
Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm
Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys
Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/
Koulutus: Korkeakoulu
Ammatti: Opiskelija
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia9 aloitusta · 467 kommenttia
- Onko siis tilanne, jossa naiset eivät meikkaa tai käytä vaatetuksessaan minkäänlaisia korostavia/nostavia yms. vaatekappaleita (nekin ovat luonnollisesti huijausta) toivottava?
Olisivat monet kauniit kuvat jääneet ottamatta, jos naisen ulkomuodosta pitäisi aina pystyä päättelemään miltä hän näyttää heti herättyään.
En kannata. - Käsittääkseni kritisoit aloituksessa sitä, että nykyään avioerot ovat liian helppoja ja yhteiskunnasta tulisi parempi, jos ne eivät olisi mahdollisia.
"Nykyinen malli suosii vain tietyntyyppisiä ihmisiä eli hyvännäköisiä, trendikkäitä ja suulaita ihmisiä."
Miten eroamisen vaikeuttaminen muuttaisi tätä kuvioita yhtään mihinkään? Saadessaan vapaasti valita ihmiset haluavat edelleen omasta mielestään parhaimman mahdollisen vaihtoehdon - eli sen hyvännäköisen, trendikkään ja suulaan. Nyt vaan avioliittojen määrä vähenee dramaattisesti, koska sitoutumiskynnys nousee niin korkealle. Avoliitosta tulee entistä vahvemmin uusi normi ja avioliittossa elävien ns. kiertävät järjestelyt kuten erillinen asuminen, pettäminen tai avoin suhde muuttuvat arkipäiväisemmiksi.
Toivomaasi lopputuloksella on vain vähän tekemistä kristillisyyden kanssa. Se voidaan saavuttaa vain riistämällä toiselta sukupuolelta taloudellinen itsemääräämisoikeus ja luomalla näin pakollinen riippuvuussuhde puolisoon. Silloin ei enää charmilla pärjää vaan tarvitaan elatuskykyä, eli rahaa tai ainakin työ. - Noin syy-seuraus -suhteiden näkökulmasta vaikuttaisi mielekkäämmältä pyrkiä hyvien asioiden tekemiseen kuin hyvänä ihmisenä olemiseen. Luonnettaan voisi siis kehittää vaikka elämällä mahdollisuuksiensa ja voimavarojensa mukaan sellaista elämää, jota itse pitää mallikelpoisena. Aloittaen vaikka vessan siivoamisesta ja päätyen tuntemattomien kohtelemiseen kunnioittavasti.
- Jos pari säilyykin yhdessä niin enemmin tai myöhemmin jompikumpi kuolee. Kaikki loppuu aikanaan, tavalla tai toisella. Ei se välttämättä tarkoita, ettei kannattaisi ikinä tehdä mitään.
Auringonlasku kestää vain hetken mutta sen kauneus säilyy sydämissämme ikuisesti ja silleen. - Oikeastihan treffit ovat vain tekosyy käydä kalliissa ravintoloissa tai kahvilassa syömässä ylihinnoiteltuja leivoksia. :D
Tietyssä mielessä olen aloittajan kanssa samaa mieltä: ei yhden tapaamiskerran jälkeen voi mitenkään muodostaa todenmukaista kuvaa toisesta ihmisestä. Mutta toisaalta, jos ei ole minkäänlaista yllykkettä ja halua tavata toista ihmistä uudestaan, niin miksi tehdä se?
Vaikka on olemassa mahdollisuus että toisesta paljastuu rakastettavia piirteitä tulevaisuudessa, niin veikkaisin että suuri osa (ainakin nuoremmista?) ihmisistä hakee suhteilta elämyksiä. Varmasti paljon muutakin, mutta halu tuntea asioita on yksi pääsyistä siihen että sinne treffeille on edes menty. Jos ei heti "palkita" vaivasta, niin hankitaan korvaava tuote eikä oteta riskiä. - 158cm.
Perkele. - Minua risoo parisuhdekulttuurissa eniten se, että pitää olla toiselle niin paljon. Se The One. Enkä edes puhu mistään syvistä rakkaustuntemuksista tai ufoista kemioista vaan esim. seksin määrästä ja laadusta, läheisyyden tarpeen määrästä ja laadusta, arvoista, tulevaisuuden suunnitelmista, kiinnostuksen kohteista. Ja näitä ei edes pääse miettimään ennen kuin täytetään toisen vaatimukset sosiaalisiin taitoihin ja ulkonäköihin liittyeen, mahdollisesti johonkin muuhunkin. Kuinka paljon duunia pitää tehdä että kaikista asioista saadaan aikaan edes välttävä kompromissi, ja jos saadaankin, niin kuinka paljon sen eteen joutuu uhraamaan?
Helpoimmalla pääsisi polyamorialla tai avoimella suhteella. Jokaiselta saisi vähän jotakin. Ehkä eroamiskynnys ei silloin olisi niin korkealla, ja väistämättömät erotkin eivät tuntuisi niin pahalta kun/jos olisi useampi pyörityksessä. - Sanoisin että lumen puute aiheuttaa joitain ongelmia tämän nimenomaisen aktiviteetin harrastamiselle.
- Ei hätää: eivät taida ole turvassa nekään urokset jotka kelpaavat parittelukumppaneiksi. Ruoaksi joutuvat yhtä kaikki, elleivät pääse karkuun. Kaikki elukat eivät edes niin kohteliaita että odottaisivat aktin päättymiseen asti.
http://www.hs.fi/tiede/a1385780860382 - Ulkona liikkuessa pitää kyllä jo olla pitkät kalsarit. Mutta helpoin tapa puolustautua kylmää vastaan on pysyä neljän seinän sisällä.
Joensuussa on kyllä jo miinuksella lämpötila. - Melko perus - seuraan politiikka- ja talousaiheita niissä uutiskanavissa joita käytän, joskus erehdyn lukemaan jonkun yksittäisen vaikuttajan blogia tai selvittämään muuten jonkun "kohun" taustoja. Naamakirjassa muutama poliitikko seurauslistalla, lähinnä eduskunnassa istuvia, mepeistä ja kunnallispoliitikoista en oikein tiedä mitään. Vaalien alla katselen vaaliväittelyjä ja täytän vaalikoneita.
Periaatteessa näkemykset voisivat olla melko erilaisia, jos toisen näkemyksiä onnistuisi kunnioittamaan, ja tietysti tulla kunnioitetuksi takaisin. Jo "agree to disagree" on aika hyvä pohja. Tietysti jos toinen on hyvä keskustelija, niin pienistä erimielisyyksistä voi saada aikaan kiinnostavaa ajanvietettä. :D - Ihmisillä voi olla ja onkin hirvittävän vaihtelevia näkemyksiä siitä, mitä tarkoittaa suuri oman tilan tarve. Asian ilmaisee niin selkein sanoin kuin osaa, toinen nyökyttelee ja hymyilee ymmärtäväisenä, ja sitten heti ensitilassa ihmetellään kun ei haluakaan sinne kainaloon ryömiä. Hankala tietää päältäpäin tai edes mittavan kuulustelun jälkeen kuka on samanmielinen kuin itse.
Isoa asuntoa sopivalta alueeltakaan ei tuosta noin saada sormia napsauttamalla.
Tietysti ymmärrän näkökulman: jos haittatekijät Y hyödyn X esteiksi, niin keksimällä tapoja Y:n poistamiseksi tai alentamiseksi kokonaisonnellisuus kasvaa. Jos X on kuitenkin alun alkaenkin pieni, ja sen saavuttamiseksi pitää luopua asiantilasta jossa nykyinen hyöty X1 on suuri ja nykyinen haitta Y1 pieni, ja kaikenlisäksi asiaan liittyy vaivaa ja monenlaisia riskejä, niin eihän siinä kukaan järkevä ihminen ala mitään säätämään. - "normaaliksi luokiteltava painoindeksi on 18,5-24,9 ja mallinuken indeksi on 18,8"
Häh? Kuvittelisi että painoindeksiä olisi järkevää mitata vain lihaa ja verta olevilta ihmisyksilöiltä? - Pari päivää sitten tuli yliopistolla vastaan mies, jolla oli musta knallihattu, musta salkku, musta sateenvarjoo (ei satanut) ja polviin asti ulottuva beige takki.
Melkein kävin ilmaisemassa kunnianosoitukseni tuolle uljaalle uroolle, mutta jänistin sitten kuitenkin.
Hitto kun ei tule koskaan oltua kännissä koulussa, olisi sosialisointikin niin paljon helpompaa. - Ehkä osasyynä on kohdeyleisö: internetsin syövereissä voi olla tilastojen valossa todennäköisempää kohdata ihminen, jolle luontainen viestimisympäristö on kirjallinen ja joka näin ollen myös arvostaa muissa sujuvaa ilmaisua ns. omalla kielellä. Ihan samalla tavoi naamatusten vastaantulevista joutuu arvailemaan, käyttääkö tuo liikaa hymiöitä vai skippaako peräti isot kirjaimet kokonaan.
- Miksi ihmiset ylipäänsä ottavat isestään kuvia ja laittavat niitä sosiaaliseen mediaan? Tai kirjoittavat tilapäivityksiä?
Olettaisin että taustalla on tarve jakaa itseään ja omaa arkea muiden kanssa. Eräänlainen sosialisoinnin kevyempi muoto. Joillain se arki sisältää sitten ne juomat. Toisilla on sitten vaikkapa ne salikuvat ja ruoka-annokset.
Ei toki varmuudella sanoa ihmistä tuntematta, mutta sanoisin myös että usein kommentit "NY LÄHTEE, PERC OLALLE KAIKKI" ovat vähän itseironian makuisia. - Voi teitä ihme seikkailijoita.
Helpoiten "pois" pääsee laittamalla ovet ja ikkunat lukkoon, itsensä näkyväksi offline tilassa ja harjoittamalla vanhaa kunnon eskapismia. Apuvälineiksi on kirjoja, sarjoja, elokuvia. Jos mikään tehty ei miellytä, niin voi kirjoittaa jotain itse, sillon vasta vapaa onkin.
Jos matkustaisin yksin mökkiin järven rannalle niin siellähän kököttäisin oman elämäni kanssa. Lähtisi viimeisetkin järjen rippeet siinä touhussa. - En.
En koe saavani mitään erityisiä kiksejä "henkisestä läheisyydestä" ja seksikin hoituu pidemmän päälle helpommin oman käden kautta. Asun lisäksi ideaalitilanteessa mieluiten yksin. Jos sitä joskus ihastumis- ja hormonipörinöitä kaipaa niin voi lukea vaikka lässyjä kertomuksia internetin syövereistä tai muuten vaan haaveilla. - Saattaa olla väsymyksen tai alkavan hulluuden merkki mutta nauroin ääneen emättimen verimyrskylle. :D
- Eikös tämä ole jees uutinen miesnäkökulmasta? Jos se kaverisektori kyrpii niin sieltä voi vielä nousta.