avaxt

Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Slot, Nightwish, J.S. Bach, Within Temptation (ja muu mekkometalli), G. P. da Palestrina. Suosikkileffat: Onhan niitä, en vain muista niiden nimiä. Enkä tunne näyttelijöitäkään. Lempikirjat: Lempikirjailijoita: Erlend Loe, Tapio Koivukari, A. H. Tammsaare, Jaan Kross. Vapaa-aikanani: Teutaroin puisen purjeveneen kanssa, soitan sähkökitaraa. Katson tv:stä mieluiten: Säätiediotuksen, jos siinä on Mette. Kotieläimet: Kissa olisi kiva. En pidä: kukkakaalista, äärilaidan poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä. Parhaat matkakohteet: Pinsiö, Ponsa, Parainen; Kolminaisuus ja Tupakka Ruoka & juoma: Liha, makkara, keskiolut, Kahvi, vesi, peruna, lohi, siika, tomaatti, savusilakka, oivariini. Linkit: http://tedinblogi.blogspot.com Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Koulut: Korkeat ovat kouluni Ammatti: Tiede/teknologia Työskentelen: tutkija Ase tai siviilipalvelus: Suoritettu kauan sitten. Yhdistykset/kerhot: Pauliinan päiväkahviseura ry.

Aloituksia

1

Kommenttia

236

  1. Joskus minuakin pännii nämä nopeusrajoitukset. Erittäinkin kevättalvisin, kun talvirajoitukset ovat vielä voimassa, ja köröttää kauniina päivänä kuivaa tietää kahdeksaakymppiä. Toisaalta, jospa joku ylinopeusmies nyt kertoisi, mitä olisivat sopivat nopeusrajoitukset, ja perustelisi ne vakuuttavasti. Itse nimittäin uskon, että mikään ei riitä. Ja kun monet nauttivat ajamisestaan, en usko, että mikään vaihtoehtokaan saisi heitä pois tieliikenteestä. Vaikka junalla pääsisi naapurikaupunkiin neljäsosassa autolla kuluvasta ajasta, nämä teuvot, maanteiden kuninkaat, haluaisivat itse kaahata kuten ennenkin. Urputtaisivat vain, että miksi rajoitus on 180 km/h, vaikka kyytipeli kulkisi 250 km/h. Ja osaamattomia typeryksiä ja tientukkoja ne juntit, jotka ajavat vain 170 km/h, ja vielä törmäilevät hirviin.

    Rajoituksille on perusteet: liikennekuolemien lukumäärä on pudonnut noin kolmannekseen siitä, kun koko tieverkon kattavat nopeusrajoitukset otettiin käyttöön 1970-luvun alussa. Kuinkahan moninkertaiseksi koko väestön ajosuorite on sillä ajalla noussut? Jos ajatellaan, että rajoituksia ei olisi, eiköhän keskiverto suomalainen, joka 90% tapauksista on muita taitavampi ja tunnollisempi kuljettaja, tekisi nykyautojen parantuneen turvallisuuden tyhjäksi ajamalla kovempaa kuin 70-luvun kotteroilla märimmissäkään päiväunissa pääsi.

    Lisäksi nopeusrajoitukset ovat olemassa ympäristösyistä. Ani harvan ajoneuvon polttoaineenkulutus kilometriä kohden laskee, kun nopeus kasvaa. Tämä seikka on kylmää fysiikkaa: lähtökohtaisesti vastus on suhteessa nopeuden neliöön. Aerodynamiikassa tosin on kummallisuutensa, mutta harvemman kappaleen vastus vähenee nopeuden kasvaessa. Lisäksi ylinopeutta ei tavallisesti voi ylläpitää tasaisena. Kiihdytyksessä kerätty liike-energia joudutaan törsäämään jarrutuksissa lämpönä ilmakehään. Polttoaineen lisäksi kiihdyttely ja jarruttelu kuluttaa renkaita ja muitakin auton osia. Nämä seikat vain eivät tunnu lompakossa yhtä välittömästi kuin polttoainelaskut. Mutta niin, eihän kaahailu kallista ole, köyhästä vain tuntuu siltä...

    Myönnän joskus ajaneeni ylinopeutta tahallani. Iän myötä olen pyrkinyt siitä eroon, etenkin kun noilla kaksipyöräkulkineilla ylinopeutta saa kerrytettyä nopeasti ja paljon. Nykyään ajan hyvissä oloissa suurinta rajoituksen sallimaa nopeutta. Jos se ylämäessä putoaa siitä pari, kolme km/h, kyse on siitä, että minua ei niin vähäinen heitto kiinnosta. Luojan kiitos jopa saksalaisautojen kuljettavat kunnioittavat ajokkini ilmeistä suorituskykyä osoittamatta kummempaa provosoitumista. Sitä paitsi minut saa ohittaa vaikka mossella, jos niitä sakkoja on ihan pakko haalia.

    Liikenne on olemassa siksi, että ihmiset pääsevät paikasta toiseen. Säännöt ovat olemassa, jotta kaikki pääsisivät liikkumaan sujuvasti, turvallisesti ja taloudellisesti. Ja ne pitää laatia niin, että myös riskiryhmiin kuuluvien on turvallista liikkua. Liikenteessähän on audikuskien lisäksi lapsia polkupyörineen, mummoja rollaattoreineen ja ensimmäisen kesän kevytmoottoripyörän kuljettajia. Viimeksi mainitut tosin ovat saaneet oman turvallisuussääntönsä: kortti joutuu helpommin poliisin haltuun kuin kokeneilta kuskeilta. Toivoisin, että jokainen tajuaisi ja hyväksyisi sen, että ääliömäinen ohittelu ja kaahailu lyhentää matka-aikaa ehkä muutamalla minuutilla sataa kilometriä kohti, mutta aiheuttaa muille tienkäyttäjille tarpeen hidastella ja väistellä. Vaikka kaahailija itse nauttisi ajotavastaan, se aiheuttaa muille hidastelua ja kiristää hermoja. Tai ainakaan minä en ole vielä kertaakaan erityisesti ihastunut, kun vastaantulevasta jonosta joku pösilö lähtee ohittamaan.

    Siitä alinopeudesta sen verran, että jos tosiaan ajaan vaikka parikymmentä kilometriä tunnissa alle sallitun nopeuden, niin on vähintäänkin kohteliasta tehdä sopivin kohdin tilaa takana jonottaville. Tässäkin avainsana on kohteliaisuus.
  2. Noita tapauksia kuuluu olevan. Ilmaista työvoimaa kohdellaan kuin vierasta sikaa. Monikohan joutilas yritys tekisi konkurssin, jos työväelle pitäisi maksaa palkkakin? Mitähän yhteiskunta menettäisi, kun noita hyväksikäyttäjiä hiukan siivottaisiin. Eivätköhän he sinne saunan taakse paremmin joutaisi, kun kyydistä pudotet työntekijät? Sitä minä en tiedä sanoa, millainen osuus työstä nykyään tehdään ilmaistyönä. Joitakin merkkejä tämän modernin orjatyön vastustamisesta on jo ollut ilmoilla. Onneksi ne ovat olleet maltillisia. Toivoisin, että jokainen työtä tekevä saisi palkkansa ilman että sitä tulevaisuudessa vaadittaisiin aiheuttamalla järjestyshäiriöitä.

    Jotkut ahneet eivät tajua omaa hyväänsä. Elintasoerojen kohtuuton kasvattaminen ja toisaalta työvoiman uuvuttaminen loppuun on melko lyhytkatseista puuhaa. Vielä olisi aika miettiä, voitaisiinko sekä työtä että ansioita hiukan jakaa uudelleen. Uskoisin, että sovinnollisella järjestelyllä saataisiin aikaan kestävämpiä tuloksia kuin ajamalla ihmiset kärhämöimään keskenään.
  3. Rekrytoija, missä ihmeessä sinä elät? Pitäisikö tosiaan saada 200 000 ihmistä lisää, vaikka väkeä lienee kilometritehtaalla karkeasti sanoen saman suuruinen määrä. Sitähän on vaikea sanoa, koska kaikki työttömät eivät ole tilastoissa työttömiä, vaan osa on jossakin roskakoulutuksessa ja kuka missäkin. Ihan hyvää väkeä on varmasti myös työttömyyden ja turhautumisen aiheuttamalla sairaslomalla. Kun heille järjestettäisiin maltillinen pehmeä lasku työelämään ja huomioitaisiin kunkin vahvuudet ja heikkoudet, oltaisiin taas vähän pitemmällä. Minkä hiton takia pitäisi rekrytoida ulkomailta ihmisiä, joiden pitäisi ensin sopeutua kulttuuriin ja sitten opetella ammatti, kun omaa väkeä on saatavissa ja työttömänä on ihmisiä, jotka olisivat ammattitaitoisia suhteellisen lyhyellä koulutuksella.

    Vai onko niin, että pitäisi saada 200 000 ilmaistyöläistä lisää, ettei sinunkaan ostovoimasi vähenisi?
  4. Tuskinpa nyt on kyse TV:ne erityisen huonosta kohtelusta. Sanoisin, että nämä nykyiset elektroniset huvitteluvempaimet ovat niin huonoja, etteivät kestä kauemmin. Käytöstä johtuva kuluminen taas ei kuulu asioihin, jotka vakuutus korvaa.

    Itse olen muuten hämmästellyt seikkaa joka, mainitaan aikaisemmin tässä keskustelussa: sitä, että tehdään kielteinen päätös, koska tapahtuma ei ollut ennalta-arvattava. Minä kun olen kuvitellut, että vakuutukset ovat ennalta arvaamattomia tilanteita varten. Arvattavi tilanteita pitää jo vakuutusehtojenkin mukana varoa. Jos tahallaan tai huolimattomuuttaan aiheuttaa vahingon, vakuutusyhtiö ei korvaa tai rajoittaa korvausta.

    Vakuutusyhtiö on liikeyritys, jonka ansaintalogiikka on yksinkertainen: laskutetaan mahdollisimman paljona ja korvataan mahdollisimman vähän. Siellä on töissä hymyileviä setiä ja tätejä kauppaamassa vakuutuksia ja happamia setiä ja tätejä etsimässä mitä tahansa perusteita, joilla tehdään kielteinen korvauspäätös. Valitettavasti näiden happamien virkailijoiden päätökset tuntuvat asiakkaista toisinaan kovin mielivaltaisilta. Lisäksi siellä lienee työssä kylmä laskinmies, joka pyrkii laskemalla osoittamaan, kuinka suuri osa vahingoista kannattaa korvata, ettei yhtiön uskottavuus mene. Eihän sellaisesta firmasta kukaan ota vakuutusta, josta tiedetään, ettei se korvaa. Näin arvelisin, vaan tokkopa moista saa selvitettyä.
  5. Itse en ota vapaaehtoisesti tatuointia erinäisistä syistä, enkä pidä edes kaunista kuvaa ihoon hakattuna kauniina. Se ei estä minua suhtautumaan jokseenkin suvaitsevaisesti tatuoituun myyjään, kunhan se tatuointi nyt ei sisällöltään ole loukkaava. Pidän niiden ottamista lähinnä lapsellisena, ja miten aikuinen ihminen suhtautuu lapsellisiin? Ei anna liikaa painoa niille. Pentagrammit, hakaristit ja muut suoranaiset pahan kanssa leikittelyt voivat olla hiukan eri asia. En taitaisi viitsiä katsoa moista myyntitykkiä toiste. Onneksi en ole kertaakaan nähnyt myyjillä sellaisia. Ja siinäkään tapauksessa tuskin tulisin antaneeksi sen kummempaa palautetta, paitsi että mahdollisuuksien mukaan äänestäisin jaloillani.

    Samoin sillä on merkitystä, millaisesta liikkeestä on kyse. Jos prätkä- tai musiikkiliikkeen myyjällä on tatuointi käsivarressa, en jaksa hätkähtää. Tiedänpä Loimaalla erään prätkämyyjän, joka on näkyvästi tatuoitu, mutta erittäin asiantunteva ja ystävällinen myyjä. Sanotaan nyt niin, että ammattitaito antaa yhtä ja toista anteeksi tässä. Jos kävisin antiikkiliikkeessä ja myyjä näyttäisi äitin pikku pahikselta, tulisi mieleeni, että onkohan myytävä tavara laillisesti hankittua. En ikinä ole käynyt oikein hienossa ravintolassa, mutta voisin kuvitella, että sellaisten asiakkaat ovat hyvin konservatiivisia. En näe mitään syytä, miksei sellaisen ravintolan johto saisi huomioida työnhakijan tatuointeja.
  6. Niin. Työnantajat luulevat, että he hyvää hyvyyttään antavat töitä ihmisille. Karu tosiasia on, että ihminen palkataan, kun työnantaja tarvitsee jonkun tekemään hommia ja työntoen taloudellinen motiivi on palkka. Sen lisäksi moni tekee työtään, koska pitää siitä - mutta toivottavasti hekään eivät tee sitä ilmaiseksi.

    Millähän noille työnantajille kertoisi, etteivät he ole jumalia, vaan heidän pitää rehellisesti ja avoimesti kertoa, mitä työtä he haluavat jonkun tekevän ja millaisen he haluavat työntekijän olevan. Joka paikassa toitotettaan nuorekkuutta, dynaamisuutta ja rentoa ilmapiiriä ja kannustavaa palkkausta ja milloin mitäkin muoti-ilmausta. Eivät liene pomot alaisiaan viisaampia. Tuntuu olevan ihan mahdotonta kertoa, että tarvitaan reipas taksikuksi ajamaan taksia tai näppärä puuseppä tekemään tyylihuonekaluja. Ei siinä tarvita tietoja tupakanpoltosta, koska tupakkaa poltetaan nykyään vain tauoilla tai e lainkaan, eikä nuorekkuutta, koska taksikuskin ja puusekän (ja monen muun hommassa) ikä ja arvokkuus voivat olla etu, eikä jauhaa paskaa kannustavasta palkkauksesta, koska se voi tarkoittaa monta asiaa: sitä, että liksa riittää tyydyttämään hakijan tarpeet; sitä, että tekemällä päivittäin ylitöitä voi pysyä nipin napin ansiossa tai sitä, että palkka kannustaa hakemaan töitä muualta.

    Näyttää noille amk:n jätkille ja muijille olevan liikaa kirjoittaa ytimekkäästi: "Palkataan sihteeri reskontranhoitajaksi" tai "Tarjolla on näpsäkälle asentajalle työ moottoripyörkorjaamossa" jne. Aina pitää sönköttää jotakin muotihölinää tuloksellisuudesta projekteista "päivän projektisi on pistää korkki 4000 mehupulloon." Tuottavuudestakaan ei liene tarvis jauhaa; ei kai kukaan palkkaa ketään tieten tahtoen tekemään tappiota? Dynaamisuus on jo vitsi. Siitä jauhettiin jo 80-luvulla, ja on töitä, joissa on parempi olla tarkkaavainen, rauhallinen ja huolehtia siitä, että hommat toteutuvat kuten pitää. Ja viimeisenä kehittämishölinät. Kyllä, muutokset ovat tarpeen, kun ilmenee tarvis tehdä jokin työ toisin. Kehitysuskoivaisuus siinä mielessä, että jotakin kelvollisesti toimivaa pitää muuttaa, tarkoittaa sitä, että työnantaja istuttaa tekijöitä joutavissa strategiapalavereissa ja hömppäkursseilla kun pitäisi tehdä töitä.
  7. Kyllä hiukan ihmetyttää nuo rajoitinpuheetkin. Joitakin vuosia sitten käännyin moottoripyörällä moottorien rampille, ja perääni kääntyä poliisi - moottoripyörällä hänkin. Liityin moottoritien liikennevirtaan heti rekka-auton taakse ja pyörän nopeusmittari näytti noin 110 km/h. Moottoripyöräpoliisi roikkui yhä perässäni seuraavaan liittymään asti. Rajoitus oli 100 km/h, joten pyöräni tuntien todellinen nopeus oli 100 - 105 km/h. Poliisi ei sakottanut minua, mutta eipä se myöskään pysäyttänyt ärhäkkää rekkamiestä. Ja samaa, vähäistä tiekohtaista ylinopeutta sekin ajoi sen lisäksi, että ylitti ajoneuvokohtaisen rajoituksen yli 20 km/h.

    Kaikesta päätellen poliisilla on jonkinmoinen linja, jonka mukaan ammattikuskeja sakotetaan vasta melko reippaista ylinopeuksista. Pohdin vain, että onko kyse poliisin jonkinlaisesta tarpeesta leikkiä herrasmiestä ammattikuljettajia kohtaan vai siitä, että raskaan liikenteen kuskit ajavat aina niin kovaa kuin auto kulkee tai nykyään rajoitin sallii.
  8. "Jätä se (sika)" ja "eroa jo" ovat neuvoja, jotka ovat muuttuneet vitseiksi näissä nettikeskusteluissa. Jotenkin nuo äkkipikaiset ohjeet tuovat mieleeni aikamme elinkeino- ja liike-elämän. Jos alkaa vähänkin näyttää huonolta, jätetään homma sikseen, potkitaan väki pihalle (kun vaihtoehtojakaan ei osata pohtia) tai siirretään ainakin omaksi koettu pääoma johonkin muualle. Ehkä ajan henki - mitä se nyt oikeastaan tarkoittaakin - ei suosi pitkäjänteisyyttä. Kiinnitän myös huomiota siihen, että olette olleet yhdessä kuusi vuotta. Aina joskus kuulee puhuttavan parisuhteen seitsemännen vuoden kriisistä. Kyse on siitä, että muutamien vuosien yhdessäolon jälkeen kumppanin kielteiset piirteet alkavat käydä toden teolla ilmi ja taakaksi arjelle. Siinä on kasvun paikka parisuhteen osapuolille, kun kummankin pitää muuttua ja opetella huomioimaan toistaan hiukan uudella tavalla.

    Eron tyrkyttäminen voi nähdäkseni perustua kahteen vaihtoehtoiseen hyvään: joko yksin on parempi kuin huonon kumppanin kanssa tai jossakin on parempi kumppani odottamassa. Näin varmaan onkin, jos kumppani tosiaan on alkoholisti, narkomaani tms. syviin ongelmiin ajautunut. Aikuisten parisuhdekäyttäytymiseen kuuluu kuitenkin ongelmien selvittely. Jos miehen tapa harjata hampaita ärsyttää tai hän ei koskaan harjaa hampaitaan tai nainen flirttailee kaikille miehille, asiasta puhutaan ensin pariskunnan kesken. Jos se ei auta, tarjolla on parisuhdeterapiaa. Muutama istunto ei ainakaan työssäkäyvien taloutta kaada, ja todennäköisesti parisuhde on kuitenkin joskus ollut arvokkaampi kuin muutamia satoja euroja.

    Ystäväsi ei mielestäni ole ollut tukenasi, kun on sanonut, että teet oikein. Sanoisin, että hän vahvistanut vakiintunutta käyttäytymistapaasi. Jos eroja on ollut monta, niin onkohan se käytösmalli ollut kenenkään kannalta paras? Hänen tehtävänsä ei ole ensisijaisesti ottaa kantaa, vaan kuunnella, mitä sinulla on sanottavana. Jos toimisit hänen mielestään jotenkin hölmösti, hänen tehtävänsä ei silloinkaan ole varsinaisesti ottaa kantaa vaan tarjota vaihtoehtoista ajatusmallia: "Entäpä jos itse toimisitkin noin tai entäpä jos pyytäisi mieheltäsi kauniisti..." Kyllähän se kanta noistakin käy ilmi, mutta jyrkkien kantojen ottaminen ei ole diplomaattista. Ja diplomatiaa ystävyyssuhteissa tarvitaan, muutoin vastakkaisista näkemyksistä voi koitua taakka. Nyt pitää huomioida, ettei diplomatia ole ongelmien peittelyä tai valkoisia valheita, vaan sellaisten käytös- ja puhetapojen käyttöä, joka ei provosoi. Se on sitten eri asia, kuinka hienovarainen kussakin ystävyys- tai parisuhteessa pitää olla. Joistakin se on jo huomaavaista, että ei vedetä turpiin, kun toinen on eri mieltä. Toiset äkämystyvät äänensävystäkin.

    Ehkäpä osoittaisit asiassasi nyt itsenäisyyttä ja selvittäisit sitä jonkun sellaisen kanssa, joka pohtii asioita laajemmin. Ystäväsi valmiudet on nyt tiedossa, ja kuten itsekin olet oivaltamassa, parisuhdeasioissa hänkin saattaisi tarvita vielä pientä kypsymistä.
  9. MIssähän on se loogisesti sitova peruste, joka osoittaa tuon tekstin olevan ylläpidon toimittama? Odotan pikaista vastausta, tosin en taida viitsiä tulla sitä täältä lukemaan.

    Niinkö se sitten on, että kovat naiset pyytävät äitiltään anteeksi? Jos todella pitää moisesta, niin miksi sitä pyytää anteeksi? Jotakin ihan pientä johtopäätöstä voi tehdä jo siitä, että tämä mimmi koki tarpeekseen kirjoittaa tuon viestin. Tai toisaalta, jos joku näki aiheekseen provosoida tuommoisella viestillä, niin kaiketi sekin jotakin kertoo. Ehkä kyvyttömyydestään hoitaa tunteitaan tai jostakin sellaisesta.

    Olipa nyt kummin vain, eiköhän elämä opeta. Vaikka ei valitsisi samaa kuin samtagnan, jossakin vaiheessa väsyy krapulaan, nikotiininmaku suussa alkaa pänniä eikä enää paneta, koska sitä tekee vain rahan takia ja se raha menee vain viinaan, tupakkaan ja muiden välittömien nautintojen tyydyttämiseen. Ilkeyskään ei aikanaan enää tullu omalta nasevalta terävyydeltä, vaan muuttuu katkeruudeksi niitä kohtaan, jotka opiskelivat, tekevät töitä ja hoitavat ihmissuhteitaan. Ainoa, jolle pystyy pätemään, ovat tuollaiset nettiin kirjoittelevat buahahahaaa. Jos vielä tajuaa pyytää äidiltään anteeksi, niin ehkä jossakin on jonkinlainen tolkun taimi. Jos sitä ei väheksy, voi kenties löytää elämäänsä muutakin kuin anteeksipyydettävää.
  10. Kyllä kai sille miehelle olisi hyvä ilmaista selvästi, että on kiinnittänyt huomiota flirttiin ja että ei pidä siitä. Sisarusten välisistä suhteista kuulee puhuttavan toisinaan, mutta enpähän olen yhtäkään havainnut. Oman siskoni kanssa saatan joskus ani harvoin, kerran viidessä vuodessa, laskea jotakin seksuaalista leikkiä, mutta luotan tässä vakaasti omaan arvostelukykyyni ja siihen, että aste-eroilla on asioissa merkityksensä.

    Kumpi tuossa sitten mättää enemmän, se, että miehellä kenties on ollut jonkinlaista seksuaalista kanssakäymistä sisarensa kanssa vai se, että siinä on toinen nainen, joka änkeää väliin? Yksi hyvän suhteen lähtökohta on, että tuollaisia kilpailijoita ei päästetä mustasukkaisuuden aiheeksi edes huumoriin vedoten. Jos tuo mies tosiaan on siskonsa kanssa suhteillut, sinun itse pitää miettiä, kuinka suhtaudut asiaan. Yleistä tuomiota täällä on jo syydetty, sille en näe aihetta. Pikemminkin miettisin, millaisia paineita se aiheuttaa. Pitääkö jotakin salailla tai tunteeko mies sittenkin huonoa omatuntoa? Tällaiset seikat voivat koitua taakaksi parisuhteelle.

    Jos kerran on vaivautunut ihmettelemään asiaa netissä, kai sitä kannattaisi selvittää myös siellä, missä asioita joutuu pohtimaan niin että seisoo nimeään ja kasvojaan myöten ajatustensa takana. Siellä ne muutokset ja ratkaisut syntyvät, netistä voi löytää enintään uusia ajatusmalleja. Ja niitäkin kaiketi aika harvoin.

    Ehdotan myös, että asiasta puhutaan mahdollisimman kohteliaasti ja fiksusti. Asia on vaikea ja saattaa nostattaa tunteet pintaan. Niillekin on sijansa ja ne saa näyttää, mutta kun asioista keskustellaan ja etsitään ratkaisuja, olisi hyvä olla sen verran sinut omien ajatustensa kanssa, ettei tarvitse käyttää mitään yök, kun pervoa -kommentteja. Ne eivät auta.
  11. Yhtäältä naisten asemassa on enemmän kuin paljon toivomisen varaa. Monissa kulttuureissa naisen oikeus täyteen ihmisyyteen on vielä kovin, kovin kaukana. Naisia pidetään kauppatavarana ja ilmaisina palvelijoina ja koriste-esineinä.

    Toisaalta täällä Suomessa vihaiset feministit eivät näytä ajavan tasa-arvoa vaan omaa henkilökohtaista etuaan. Karkein esimerkki on länsimainen akateeminen feminismi, joka nimeää mieheyden, patriarkaatin, maailman pahuuden syyksi.

    Jos minulla olisi paljon, mistä luopua, pitäisikö minun luopua tukeakseni esimerkiksi menestyvien naisten naistenpäiväkahvittelua muotijuottoloissa?

    Näen ongelmaksi tasa-arvon käsitteen. Mitä on tasa-arvo, koska se ei kuitenkaan voi olla tasapäisyyttä? Me olemme erilaisia, ja tämä yhteiskunta kaipaa erilaisia ihmisiä. Erilaisuuskin sillään olisi hyväksyttävä, ellemme sattuisi arvostamaan joitakin henkilökohtaisia asioita enemmän kuin toisia. Arvostukset ovat yksilökohtaisia, ja lisäksi niitä perustellaan henkilökohtaisin perustein.

    Kuunneltuani 10 vuotta vihaisten feministien arkisia puheita tulin siihen johtopäätökseen, että feminismin aate on heidän keinonsa purkaa pahaa oloaan, ajaa omaan etuaan ja taistella pelkäämiään asioita vastaan. He siis vain erehtyvätä käyttämään väärää työkalua.

    Naistenpäivää tarvitaan, mutta muotihölmöily ja lyhytnäköinen radikalismi tekevät lähinnä hallaa niille naisille, jotka eniten tarvitsisivat huomiota. Niin kauan kuin kohtalaisesti pärjäilevät naiset juhlistavat sukupuoltaan kuluttamalla halpamaissa tuotettua materiaalista hyvää, ollaan pahasti hakoteillä. Voi olla, että jossakin aasialaisessa tehtaassa nälkäpalkalla raatava nainen iloitsee kovastikin siitä, kun rikas pohjoismaalainen ostaa paidan, jossa on juuri hänen ompelemansa sivusauma....
  12. Katsoin nuo historiat ja tyhjensin tiedot. Kumman vähän sinne oli tallentunut mitään siihen nähden, kuinka paljon kulutan aikaa koneella.

    Varoituksen henki on minusta kuitenkin oikea. Tällaistan palvelujen tarjoajien ei ole tarvitse tietää asiakkaistaan yhtään enempää kuin maitokauppiaan käteisasiakkaastaan. Sen, keitä käyttäjät ovat, ei pitäisi olla näiden palveluiden liiketoiminnan kannalta tärkeää. Paino on sanalla pitäisi, koska mainosrahojen varassa nämä kai toimivat, ja mainostaja taas on hyvinkin kiinnostunut siitä, millaisia ihmisiä esimerkiksi googlessa tai täällä suomi24:ssä liikkuu.

    On kuitenkin muistettava, että näiden palveluiden käyttäjilläkin on vastuunsa. Netissä ei saa tehdä rikoksia. Mm. törkeiden kunnianloukkausten, omaisuus- tai seksuaalirikosten selvittämiseksi jonkinlainen mahdollisuus tunnistaa käyttäjiä pitäisi tietenkin olla. Asia on kuitenkin erittäin mutkikas: kenellä on oikeus päättää, millainen viranomainen tai muu tiedon tarpeessa oleva saa seurata verkon käyttöä, ja millä perustein?

    Niin kauan kuin nämä asiat ovat epäselviä, ajattelin olla antamatta itsestäni liian tarkkoja tietoja verkossa kenellekään tai millekään taholle, ellei se ole esimerkiksi maksuliikenteen takia välttämätöntä. Ja yksi tähän liittyvä toimintatapa on miettiä, millaisia tietoja hakee hakukoneilla. Me tavalliset pulliaiset emme tiedä, kuinka nettiä seurataan. Poliisi ja kansainvälisesti toimivat turvallisuuspalvelut esimerkiksi pyrkivät pitämään toimintatapansa omana tietonaan. En usko, että ketään kiinnostaa tavallisen sättäilijän jutut tai kakkureseptien haut, eikä edes kohtuullinen surffailu pornosivuilla. Pidän kuitenkin mahdollisena, että törkeitä laittomuuksia käsittelevillä sivuilla surffaavia pidetään silmällä jollakin tapaa.
  13. No eihän tässä mitään kummallista ole. Kääntääpä yhteiskunnallisen tilanteen kuinka päin vain, se on mahdoton. Kaikkia ei voi tyydyttää, ja ahneuttamme olemme ajanneet Suomen siihen jamaan, että yhteiskunta pystyy tyydyttämään yhä harvemman tarpeita - mieliteoista puhumattakaan.

    Valitettavaa on, että jotkut yhä ajattelevat, että valtion pitäisi olla järjestelmä, joka takaa mielihyvän. Näin ei ole. Suomessa on pitkään ymmärretty keinot, joilla taataan yhteiskunnan suhteellinen vakaus. Sisäisen vakauden merktitys taidettiin oppia vajaa sata vuotta sitten. Olemme tuudittautuneet siihen uskoon, että asiat maassamme ovat suhteellisen hyvin ja sisäpolitiikaksi riittää kiistely hankalimpien rikollisten rangaistusten pituuksista, liikennerajoituksista ja poliisin määrärahoista. (Toivottavasti kuntauudistussuunnitelmat herättävät perusteellisemman sisäpoliittisen keskustelun ylipäätään.)

    Yhtäältä työnteon pitäisi kannustaa ja yrittämisen olla tuottoisaa, ja toisaalta taas pitäisi välttää elintasoerojen kohtuuttomuutta, tai edes sitä, ettei synny suuria joukkoja, jotka ovat katkeria. Ahneudesta tai laiskuudesta syytteleminen ei ole oikea toimintatapa, mutta monet sortuvat siihen. Kaiketi jotkut tarvitsisivat lisäkoulutusta. En kuitenkaan pidä mahdottomana sitä, että Suomessakin syntyisi rettelöintiä. Vähäosaisten kansanluokka on jo muodostumassa. Puuttuu enää sopiva aate ja karismaattinen johtaja.

    Oma kantani on, että taloudellista valtaa käyttävät ovat ruvenneet kilpailu-uskovaisiksi ja sen lisäksi koko kansa on luopunut yhteishengestä. Suuryrityksiä ei kertakaikkiaan kiinnosta Suomi tai suomalaisuus. Tämän olisi pitänyt selvitä jo kauan sitten. Meidän vähäväkisempien - olipa sosiaalinen asemamme mikä tahansa - taas pitäisi tajuta, että kansojen välisessä kilpailussa pärjäämme joukkueena, emme toisiamme vastaan rähinöivänä kakaroiden laumana. Tällä hetkellä suomalaiset ovat kuin 7-vuotiaiden jalkapallojoukkue. Emme tavoittele voittoa tai edes rehellistä peliä, vaan tappelemme keskenämme siitä, kuka saa potkaista palloa seuraavaksi. Emmekä enää edes tajua, että mihin suuntaan.
  14. No... niille, joille annetaan älyä (mitä se lopultakaan on) vain lusikalla, on annettu ehkä sorminäppäryyttä tai sosiaalista kyvykkyyttä sillä kauhalla. Jotenkin arvelen, että meidän mentaalisissa kysyissämme vallitsee jonkinlainen tasapaino ja keskiarvo. Jos yhden lajin lahjoja on annettu paljon, jotakin muuta on annettu vähän. Ja jos yhtä lajia harjoittelee kovasti, jonkin toisen lajin harjoittelu jää vähemmälle.

    Testeistä vielä: ne ovat sellaisia, joihin pystyy jossain määrin harjoittelemaan. Niiden taustalla on tietynlaisia ajattelumalleja, joiden testin laatija olettaa olevan älykkyyttä. Sitä en osaa sanoa, paljonko harjoittelemalla voi parantaa tulostaan, mutta kokemukseni mukaan jo se, että on ennen tehnyt moisen testin, rentouttaa ja antaa jonkinlaisen mallin siitä, mitä on odotettavissa. Ja onhan osa tehtävistäkin samoja.

    Ajatellaanpa tehtävää "mikä ei kuulu joukkoon: viisi, kuusi, koivu?".

    Jos on älykkäämpi kuin testin laatinut tutkijaryhmä, jonka tiedot ja taidot taas perustuvat tuhansien ihmisten vuosikymmenten aikana tekemään työhön, voi tietenkin kusettaa testin tekijää.

    Jos älykkyystestissä olisi noin typerä tehtävä, kuin annoin, testattava voisi leikkiä antamalla ainakin kolme eri vastausta: 1) viisi, koska se on ainoa numeraali, 2) koivu, koska se on ainoa puu ja 3) kuusi, koska se on ainoa sana, joka voi olla sekä puulaji että numeraali. Kukin saa itse päättää, mikä oli älykkäin vastaus. Sitä me emme voi tietää, minkä vastauksen testin laatija oletti kuvastavan älykkyyttä.
  15. Älykkyystestit sinällään ovat koesarjoja, joiden on todettu kuvaavan joitakin mentaalisia kykyjä ja joiden tulosten on todettu käyvän yksiin tietynlaisen toiminnan kanssa. Ne eivät siis määrittele älykkyyttä ylipäätään, vaan pyrkivät mittaamaan laajuudeltaan vaihtelevia asiakokonaisuuksia. Ymmärtääkseni mensa tulkitsee yleisen älykkyyden taustalla olevan jonkin yksittäisen tekijän. En ole perehtynyt asiaan kovin syvällisestä enkä ole koskaan pyrkinyt mensan jäseneksi. Olen kuullut, että mensan toiminta on tylsää, ja uskonut kuulemani.

    Taidan kuulua samansorttiseen porukkaan kuin muutamat yllä. Minulla on akateeminen jatkotutkinto ja olen aina menestynyt koulussa erinomaisesti. Olen toisaalta hyvin herkkä ja toisinaan sosiaalisesti taitamaton. Minua ärsyttää melkoisesti monien ihmisten yksioikoiset näkemykset monimutkaisista asioista. Esimerkiksi väitteet, että vasemmistolaiset ovat työtä vieroksuvia, uskovaiset tyhmiä tai kokoomuslaiset ahneita pyrkyreitä, ovat minusta osoitus yksiviivaisesta ajattelusta. Niiden soveltaminen käytäntöön on jo sulaa tyhmyyttä ja saa minut tuntemaan kiukkua.

    Psykologi Elaine N. Aron kirjoittaa opuksessaan The Highly Sensitive Person herkistä persoonista, joille on tyypillistä asioiden harkinta ja tarkastelu monelta kannalta. Herkät persoonat, joita hänen määritelmänsä ja johtamiensa tutkimusten mukaan on noin 20 prosenttia väestöstä, huomioivat asioita laajemmin kuin ihmiset, jotka ovat taipuvaisia suoraan toimintaan.

    Äkikseltään voisi ajatella, että Aron esittää olevan olemassa herkkien älykköjen ihmisluokan. Varmasti joku täyttää hänen esittämänsä kriteerit viimeistä piirtoa myöten. Näkisin kuitenkin, että kirjan pääsisältö on esitellä sellaisia persoonallisuuden piirteitä, joita esiintyy suhteellisen monissa ihmisissä, ja kertoa, että niille piirteille on käyttöä ja tarvetta - mutta joita ei aina arvosteta erityisesti. Jos aina tyytyisimme suoraan toimintaan, taitaisimme yhä elää lähinnä itseämme suurikokoisempien lajien ravintona - jos sallitte kärjistyksen - ja kuten jo jouduitte sallimaan!

    Olen osallistunut joihinkin älykkyystesteihin. Puolustusvoimat soi minulle P-arvon 9. Kelan kuntoutustutkimuksessa testit kertoivat, että suoriudun useimmista tehtävistä keskimääräistä paremmin tai huomattavasti paremmin. Ammatinvalinnankallonkutistajan mukaan minulla on poikkeuksellisen laaja sanavarasto. En kuitenkaan usko tietäneeni asioita koulussa ennen koetta tai sen jälkeen muita paremmin. Enkä usko, että matemaattinen tai avaruudellinen hahmotuskykyni on olennaisesti parempi kuin muiden. Minussa ei ole mitään muuta kiistatonta poikkeavuutta tavallisesta, paitsi ehkä tuo sanavarasto ja keskittymiskyky koetilanteessa. Jännitän kokeita jonkin verran, mutta itse kokeen alettua tunnen itseni yleensä valveutuneeksi ja kiinnostuneeksi ja jos aikaa on, saatan pohtia hiukan syvemminkin, mitä jokin koetehtävä oikeastaan haluaa selvittää.

    Minulle on annettu paljon. Valitettavasti minulle ei ole annettu sosiaalisia valmiuksia käyttää ominaisuuksiani yhteiskunnan hyväksi, joten syrjäytymisen partaalla ollaan. En myöskään ole erityisen kilpailullinen. En motivoidu helposti siitä, että olisin jossakin parempi kuin toiset. Joskus kyllä, mutta harvoin. Tai asian voi vaikka esittää niin, että yleensä häviön tai keskinkertaisuuden tuottama pettymys voittaa mahdollisen voiton suoman ilon.

    Sopeuduin armeijaan erittäin huonosti - kesken jäi. Lintsasin koulusta, ja koulupäivät tuntuivat tavattoman raskailta. En ikinä tehnyt läksyjä. Hyvät koetulokset perustuivat huolelliseen ja häiriöttömään lukemiseen kotona. Työelämässä en ole menestynyt. Minut on liian helppo suistaa tasapainosta. Viimeisinä vuosina olen tehnyt paskaduuneja, joissa osa työkavereista on suoranaisia paskajätkiä: rikollisia, väkivaltaisia, vehkeilijöitä ja nilkkejä. Minua ei juurikaan kiinnosta lätkä, vaikka mm-otteluita voin seurata. Autot ovat minulle kulkuvälineitä. Juon alkoholia nähdäkseni kohtuullisesti (alle 10 annosta viikossa), joten minulla ei juuri tunnu olevan yhteistä juteltavaa muiden miesten kanssa etenkään suorittavan tason työpaikoissa - rehellisistä viheliäisistä duuneista puhumattakaan.

    Pidänkö itseäni muita älykkäämpänä? Kyllä - mutta vain niissä asioissa, joissa siitä on näyttöä. Ja tulkitsen sen erilaisuudeksi pikemminkin kuin joksikin arvoksi, jota muiden kovasti pitäisi kunnioittaa. Sen jo kerroinkin, mitä ajattelen älykkyystesteistä: käytännölliseen, laajaan vertailuaineistoon perustuvia pällikokeita. Ovatko muut ihmiset tyhmiä? Usein - ja niin huomaan minäkin olevani.
  16. Minulle on työnantajan edustaja valehdellut erittäin räikeästi tulevan työn sisällöstä. Lisäksi pitkäjänteisyyttä ei työsuhteissa nykyään vaadita työnantajilta, vaan tekijöiltä tai työttömiltä (Edellinen pienenä piikkinä: toistaiseksi tehty työsopimus on edes heppoinen osoitus sitoutumisesta.)

    Harjoittelijoita patistetaan tekemään parhaansa siinä toivossa, että saisivat palkallista työtä. Tosin ei siinä firmassa, jossa harjoittelevat... Koeajalla työsuhteen saa purkaa, mutta ainoastaan työntekijä on käytännössä edes jotenkin velvollinen perustelemaan sen purkamisen. Fiksu työnantaja perustelisi kyllä tuon koeajalla tapahtuneen työsuhteen purkamisen. Näköpiirissä ei ole, mutta teoriassa on mahdollista, että tulee tilanne, jossa työnantajan motiivit joutuvat tutkittavaksi. En tiedä, kieltääkö laki suoranaisesti työnantajaa johtamasta harhaan työntekijää solmimalla toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vaikka tarkoituksena on ilman muuta purkaa se koeajan kuluessa. Mutta jos moinen harhautus joskus tulee ilmi, työnantaja tuskin antaa itsestään hyvää kuvaa, ja lisäksi saattaa joutua vastaamaan jonkinlaiseen vahingontekosyytteeseen. Näin arvelen.

    Kaikkineen kuvatunlaiset temput ovat omiaan vähentämään työmarkkinaosapuolien välistä luottamusta. Toistaiseksi on pula työpaikoista, mutta voi tulla sellainenkin tilanne taas, että jollakin alalla tarvitaan tekijöitä. Yleensä ihmiset eivät kauan muistele kokemaansa pahaa, mutta aina on niitäkin, jotka jaksavat muistuttaa. Ja nyt, kun maailmanpolitiikan korttitalo huojuu pahasti, kannattaisi muistaa, että Suomen pärjääminen riippuu yhteishengestä, ja se yhteishenki perustuu jokaisen työntekijän ja -antajan toimintaan.
  17. Seksin väheneminen suhteen alusta on normaalia tai ainakin tavallista. Samoin halujen vaihtelu muun elämäntilanteen mukaan. Edelleen, jotkut ovat halukkaampia kuin toiset. Ja ne halukkaammat yleensä pyrkivät järjestämään aikaa seksille. Asiasta kannattaa keskustella, ja on tärkeä keskustella silloin, kun EI olla menossa sänkyyn. Nähdäkseni vain silloin on mahdollista välttää kummankaanpuolinen painostuksen tunne.

    Jos kovasti väsyttää, niin eihän silloin paneta. Tekeekö mies ankarasti töitä? Masentaako häntä jokin? Tai onko suhteessanne jokin koetinkivi, joka ilmenee myös tässä?

    Seksuaaliterapeutin vastaanotto ei ole ihan halpa, mutta jos ette ole aivan tyhjätaskuisia, niin kannattaahan siellä käydä. Suhteenne on todennäköisesti edes sen arvoinen, että tätä ongelmaa kannattaa selvittää ulkopuolisen avun voimin.

    Itse kärsin ammoin puolisoni vähemmäst halukkuudesta. Aikansa hän vetosi milloin mihinkin. Lopulta kysyin häneltä, että miten minun pitäisi hänen mielestään toimia saadakseni tarpeeni tyydytettyä. Seurasi räjähdys ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus. Vasta silloin hän tajusi, että myös hänen on pakko keskustella ja ottaa kantaa. Vasta se sai hänet lopulta ymmärtämään, että suhteessa seksi on yhteinen asia, ja että suhteen epätasapainosta koituu ikävyyksiä myös hänelle.
  18. Presidenttipeli ei kuulu tähän. Ja jos ajattelee, että Soini parantaa jonkun väestönosan asemaa, ei häntä kannata äänestää presidentiksi. Presidentin sisäpoliittiset toimet ovat lähinnä vetoamista. Niinhän Tarja Halonenkin on tehnyt, vaan onko yhteiskunta eri- vai tasa-arvoistunut? Jos toivot Soinin vaikuttavan asioihin, äänestä jotakuta muuta presidentiksi. Ja takaisin asiaan: ei se soinikaan niitä piuhoja siellä vetele. Sen sijaan suuryritysten pomojen liksoista tinkiminen olisi voinut mahdollistaa erinäisten työmiesten palkkaamisen. Ei se suuren yrityksen johtaminen NIIN vastuullista ja vaativaa ole, että ansaitsisi miljoonapalkat. Eiköhän nuo ole samanlaisia ukkeleita ja akkoja kuin muutkin, vaikka heillä onkin - kyseenalainen - taito suurten organisaatioiden hallintaan.
  19. En minä ainakaan viitsisi tilastoja katsoa. Myönnän, että viljelijän TUNTIpalkka voi olla hyvinkin alhainen. Miksi isännät silti isäni naapurustossa ajelevat kalliilla autoille ja joka tilalle nousee pojille oma omakotitalo? Ei niitä silkalla ahkeruudella hankita, kyllä siellä tililläkin pitää jotakin olla... Pistä jo tilasto kiinni ja käy maalla.
  20. Voi hyvät ihmiset....

    Kyse ei ole puoluepolitiikasta, vaan markkinakapitalismista. Hyvin tehty työ ei tarkoita sitä, että myyty tuote olisi korkalaatuinen, vaan sitä että yritys tuottaa paljon rahaa. Suomalainen laatu on enää muisto ja palvelu tarkoittaa standardihymyä ja jonottamista puhelimessa.

    Jos yrityksen johtoa ei kiinnosta tuotteen laatu, eikä sillä ole halua suhtautua työntekijöihin kuin pelinappuloina, niin miksi työmies viitsisi tehdä enemmän tai paremmin kuin on juuri ja juuri välttämätöntä? Ei tähän sen mutkikkaampi politiikka liity kuin yhteishengen puute ja tavaton lyhytnäköisyys.
    21. 11 / 12
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt