jmmikkonen

jmmikkonen profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Liittynyt 14v sitten
60 aloitusta · 833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Edesmennyt Helsingin yliopiston Uuden testamentin selitysopin professori Aimo T. Nikolainen arveli, että Matteuksen evankeliumin Jeesuksen sukuluettelo olisi Joosefin ja Luukkaan evankeliumin sukuluettelo Marian.
Voisin kuvitella että liittyy hepreaan. Ehjee asher ehjee tarkoittaa "minä olen se joka olen". 2. Moos. kirjassa kerrotaan, että Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle tuolla nimellä. Siitä nimi Jahve, "hän on".

Kristityt uskovat Johanneksen evankeliumin pohjalta, että Jeesus käytti itsestään minä olen-nimeä. Hänet tuomittiinkin ristiinnaulittavaksi evankeliumien mukaan jumalanpilkasta, vaikka juutalaiset antoivatkin roomalaisille poliittisemman syyn (messias-kandidaatti kansanvillitsijä).
Kristus varmasti samaistuu Sinuun. Hänkin oli kiusattu, jopa vainottu. Olisiko joku aikuinen johon luotat ja jolle voisit puhua? Terveydenhoitaja, opettaja, seurakunnan työntekijä tai ihan vanhempasi? Puhuminen tekee usein hyvää. Ei kannata jäädä yksin asioineen.

Nuoret osaavat joskus olla todella epäkypsiä. Kiusaajilla itsellään on ongelmia, he valikoivat uhrinsa usein hyvin sattumanvaraisesti. Seurakunnassakaan nuorilla ei välttämättä ole valmiuksia käsitellä toisen hätää. Helpommalta voi tuntua vetäytyä kuin kohdata toinen, jolla on vaikeaa. Se ei tietenkään tunnu hyvältä.

Voimia Sinulle.
Olen käynyt Kuopion vapaaseurakunnalla useita kertoja. Kaverini on siellä tällä hetkellä nuorisotyöntekijänä. Oma kokemukseni on, että seurakunta on melko konservatiivinen vapaaseurakunta. Kun kävin siellä ensimmäisiä kertoja vuosia sitten lukiolaisena, minulle tultiin juttelemaan, mutta en kokenut sitä ahdistavana. Ihan hyvä ilmapiiri.

Uskon, että Kuopion vapiksen työntekijät tekevät sydämellä työtään. Seurakuntakulttuuri on mielestäni siellä ehkä hieman vanhanaikaista (tapa julistaa, siis tyyli ja ilmaisut). Kyseinen seurakunta tekee paljon diakoniatyötä. Nuortentoiminta taitaa olla suhteellisen virkeää, en ole nyt muutamaan vuoteen käynyt.
Olen ikävä kyllä joskus törmännyt samaan. Kaverini teki lopputyön Suomen teologisessa opistossa erään vapaaseurakunnan yhteisöllisyyden kokemisesta ja havaitsi puutteita osalla seurakuntalaisten huomioimisessa. Toinen kaverini oli nuorisotyöntekijänä vapiksella ja koitti puhua nuorille siitä, että ei ketään jätetä yksin, mutta kuitenkin useampi tuli hänelle puhumaan murheissaan yksinäisyydestään. Hän pyrki sitten organisoimaan pienryhmätoimintaa.

Oma kokemukseni on että soluissa tai muissa pienemmissä ryhmissä tutustuu toisiin syvällisemmin kuin nuortenilloissa tai muissa yhteisissä riennoissa. Raamatussa Uuden testamentin kreikassa yhteydestä käytetään sanaa koinonia joka tarkoittaa myös jakamista. Jos uskallamme puhua avoimesti emmekä näyttele, että meillä menee aina hyvin, niin syntyy syvempää kohtaamista, jos toinenkin on siihen valmis. Myös harrastaminen ja muu yhdessä tekeminen voi luoda yhteyttä, esim. liikunta.

Toivon oikein hyvää jatkoa. Toivottavasti saat ystäviä.
Olisi kiva kuulla ketkä tällaista väittävät. Olen kerran törmännyt vapaakirkolliseen filosofianopiskelijaan, joka ei oikein uskonut ihmisen kuolemattomaan sieluun/henkeen. Tunnen paljon vapaakirkollisia, muilla ei ole ollut tietääkseni kyseistä käsitystä, tämäkään kaveri ei ollut asiasta aivan varma.

Markus Nikkanen, vapaakirkon työntekijä ja teologian opiskelija kirjoitti joskus artikkelin, jossa sanoi että kristittyjen lopullinen päämäärä on ruumiin ylösnousemus ja uusi luomakunta, eikä taivas. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Se on lähempänä Raamatun kirjoittajien kuvausta. Meillä lännessä on pelastuksesta usein kovin henkistynyt/hengellistynyt käsite platonilaisuuden vaikutuksesta. Juutalaiskristillisessä ajattelussa on kyse konkreettisemmasta, voisi sanoa fyysisemmästä todellisuudesta.

Homot saa minun puolestani rakastella. En sitä ole kieltämässä. Vapaakirkossa ajatellaan että Kristuksen seuraajan tulee rakastella vastakkaista sukupuolta olevan aviopuolisonsa kanssa. Ongelma on minusta ehkä pikemminkin avoliitot vapiksessa, ei tosin työntekijöiden, vaan joidenkin riviseurakuntalaisten, ja avioerot ja uudelleenavioitumiset. Niitä ei pidetä vapiksessa ehkä niinnhyvinä juttuina, mutta kuitenkin niitä suvaitaan jossainmäärin.

Minusta vieraiden uskontojen edustajien kanssa on hyvä ja tarpeellista käydä dialogia. Ekumeniaa voi kuitenkin harrastaa vain kristittyjen kesken. Vapaakirkossa ekumeniaan suhtaudutaan aika usein hieman varauksellisesti, taustalla mm. Uuras Saarnivaaran vaikutus, joskus kuitenkin (minusta onneksi) myönteisemmin. Kaverini teki aiheesta lopputyön Suomen teologisessa opistossa. Hän totesi että yhteiskristillisyyteen suhtaudutaan hyvin myönteisesti ja sanoi ajatuksenaan että ekumenia on hänestä kirkkojen yhteiskristillisyyttä, ei sen kummempaa. Ylösnousemusta ei meillä kielletä, en ainakaan ole siihen törmännyt kertaakaan.
Kristillisessä fundamentalismissa Raamattua tosiaan nähdään suoraan taivaasta saneltuna. Tämä asennoituminen ei kuitenkaan edusta historiallista valtavirran kristinuskoa. Teologit käyttävät joskus sanaa bibliolatria (kirjanpalvonta) väärästä asennoitumisesta Raamattuun. Raamattu ei ole Jumala.

Toisaalta kristillisessä teologiassa tunnustetaan myös Raamatun inspiraatio ja auktoriteetti. Kyse ei ole siitä, että Raamattu olisi ainoastaan ihmisten sanoja, vaan se nähdään Jumalan johdatuksessa syntyneeksi kirjakokoelmaksi, jonka kautta ihminen voi kokea Jumalan puhuttelua.

Mielestäni "joko tai" asetelma ei ole tässä niin hyvä kuin "sekä että". Raamatulla on kristinuskon mukaan sekä aidosti inhimillinen puoli (jota äärikonservatiivit vieroksuvat) että myös jumalallinen puoli (jota liberaaliteologit ja ei-kristityt eivät tunnusta).
Kristillisessä teologiassa ei yleensä mielletä Raamattua suoraan taivaasta tulleeksi, niin kuin Koraani islamissa. Raamattu on pikemminkin kirjasto kuin kirja. Jokaisella kirjalla oma syntyprosessinsa taustalla. Kunkin kirjan ymmärtämiseen vaikuttaa kirjallinen, historiallinen ja kulttuurinen konteksti. Muut antiikin lähteet (kuten egyptiläiset, assyrialaiset, heettiläiset ja babylonialaiset löydöt VT:n kohdalla ja juutalaiset, roomalaiset ja kreikkalaiset tekstit UT:n suhteen) auttavat ymmärtämään Raamatun ajan maailmaa ja ajattelua.

Hyvä on muistaa tosiaan, että kristinuskossa tunnustetaan se, että Raamattu on ihmisten kirjoittama. Voisin mainita UT:n puolelta sen, että esim. Paavali lainasi hellenistien kirjoituksia. Tekijänoikeuksista sen verran, että niitä ei tunnettu. Aika oli hyvin erilainen.

Jos haluamme ymmärtää antiikin tekstejä, kuten Raamattua, meidän tulee pyrkiä ajattelemaan samoin kuin menneisyyden ihmiset. Kaikilla meillä on kiusaus lukea omia ajatuksiamme vanhoihin teksteihin (eisegeesi). Opiskelu ja koulutus voi auttaa meitä oppimaan eksegeettistä ajattelua (pyrkimys ymmärtää kirjoittajien omaa intentiota). Maallikoille esim. paralleelit Raamatun ja muiden antiikin lähteiden välillä voivat tulla yllätyksenä, mutta teologeille, niin kristityille kuin ei-kristityille, ne ovat tutumpia.
Ainakin 18-19 vuotiaita.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014102018766625_uu.shtml
Seppo todettiin syyttömäksi Helsingin käräjäoikeudessa.
Samaa mieltä siitä, että Israelin valtiossa on paljon homoystävällisyyttä. Toivon, että kristittyinäkin osaisimme ottaa huomioon homoseksuaalisia lähimmäisiämme myös Suomessa.

Minua hieman häiritsee joskus joidenkin uskovien keskittyminen nyky-Israeliin ja tietyt siihen liitetyt käsitykset, joilla ei nähdäkseni ole todellisuuspohjaa. Kyseessä on sekulaari ja demokraattinen valtio, ei Vanhan testamentin teokraattinen Israel. Monet juutalaiset eivät edes usko Jumalaan.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014102018766625_uu.shtml
Seppo Juntunen todettiin syyttömäksi Helsingin käräjäoikeudessa.
Meidän pitäisi varmaan määritellä aluksi, mitä tarkoitetaan sanalla liberalismi. Jos sillä tarkoitetaan sitä, että meidän tulee elää nykyajassa ja kuunnella erilaisia ihmisiä, silloin minusta kaikkien kristittyjen olisi hyvä olla liberaaleja.

Usein liberalismiin liitetään kristillisessä kontekstissa kuitenkin kristinuskon oppien kieltämistä ja Raamatun arvovallan suhteellistamista. Minusta tämä ei ole kirkolle oikea tie.

Toki kristillistä traditiota voi tulkita uudelleen, varmaan pitääkin, ja Raamatun tieteellinen tutkimus on hyvä ottaa huomioon. Ajattelen, että ehkä kumpikaan ääripää (fundamentalismi/äärikonservatiivisuus vs. radikaalikriittisyys/liberaaliteologia) ei ole hyvä vaihtoehto.

Kirkon tulisi mielestäni löytää uudelleen luottamus kristinuskon perussanomaan ja julistaa sitä rohkeasti ja anteeksipyytelemättä. Samalla kirkon olisi hyvä olla lähellä nykyihmistä, välittää, tukea ja kutsua kaikki yhteyteensä, jotka haluavat tulla. Usein onnistutaan jommassakummassa paremmin kuin toisessa.
Moi!

Oletko miettinyt kotisaman deittiä? Siellä on uskovaisia käyttäjiä. Kaveri löysi sieltä vaimon itselleen, ihan mukavasti on heillä mennyt. Sanoi ainoastaan, että ensi tapaaminen oli hieman shokki, kun toinen oli erilainen kuin mitä odotti.

http://www.kotisatamandeitti.fi/

Toivon kaikkea hyvää!
Hyvä kysymys! Ainakin jos voitaisiin osoittaa, että Jeesus Nasaretilainen on ollut aivan erilainen henkilö kuin se, miten evankeliumit hänet kuvaavat, luopuisin luultavasti kristinuskosta. En puhu nyt seurakuntien julistuksesta, vaan ihan historian Jeesuksesta, joka on toki toisenlainen kuin monien kristittyjen kuva hänestä. Koen rehellisen epäuskon parempana vaihtoehtona, kuin sen että teeskentelisin olevani kristitty, vaikken pysty enää uskomaan Jeesukseen.
Epäilykset ovat Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professorin Alister McGrathin sanojen mukaan "uskon kasvukipuja". Niitä on jokaisella. Epäilys ei ole syntiä. Se on eri asia kuin epäusko. Epäusko on asenteellista, ei haluakaan uskoa. Epäily on vasta sen tunnustelemista, onko asia niin vai ei. Epäilykset saavat meidät miettimään asioita paremmin läpi ja kyselemään ja etsimään ja löytämäänkin. Ei niitä tarvitse pelätä tai kokea huonommuutta niiden vuoksi.

Seurakunnissa olen pannut saman merkille, että meissä on usein vähemmän lahjakkaita. Toki on myös fiksuja ja kypsiä uskovia. Minusta monien uskovien pitäisi opetella suomalaista kulttuuria, puhua suomea eikä hengellistä slangia (kaanaankieli), ei kristityn tarvitse olla "outo". Voidaan käyttäytyä tavallisesti. Kun esim. rukoilemme, voimme puhua ihan normaalilla äänellä, niin kuin ihmiselle puhuisimme.

Synti on osa elämää. Jumalan armo ja Pyhän Hengen voima voi auttaa elämään niin, ettei synti saa hallita meitä.Omissa voimissa ei oikein onnistu. Voi kuitenkin pyytää Jumalalta apua. Jeesus opetti rukoilemaan "äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta". Mutta kuten sanoit, kaikki teemme kuitenkin syntiä enemmän tai vähemmän, Herra sanoi myös "rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen, henki on altis, mutta liha on heikko".

Kaikkea hyvää Sinulle!
Ylläpito on kyseisessä ryhmässä hieman varovainen. On ollut joitakin hankalia tilanteita. Pääosin ryhmän viestintä on mielestäni myönteistä, vaikka joskus niissä tilanteissa, missä joku/jotkut haluavat kyseenalaistaa rajusti Raamatun opetuksia, keskustelu toisinaan on kärjistynyt. Sitä ylläpito ei toivo, sillä ryhmän tarkoituksena koetaan olevan uskovaisten nuorten rohkaiseminen, ei niinkään väitteleminen.
Hei!

Kiva, että kristinusko kiinnostaa. Varmaan voisi olisi paras mennä jonkin kristillisen kirkon työntekijän juttusille. Jos haluat netissä keskustella, niin sähköpostitsekin voi ottaa yhteyttä. Usein löytää yhteystiedot seurakuntien ja liikkeitten kotisivuilta.

Olet ilmeisesti luterilainen, niin mietin olisikohan oman paikkakuntasi seurakunnassa sopivaa henkilöä? Tai jos ottaisit yhteyttä johonkin kirkon järjestöön tai herätysliikkeeseen?

Uskoisin, että ilahtuvat yhteydenotosta. Suomessa luterilaisen kirkon jäseniä eroaa ja moni ei sitoudu kirkon uskoon. Varmasti mielellään opettavat motivoitunutta aikuista kristinuskon tuntemiseen.

Toivon hyvää jatkoa!
Japanissa kaikki lukee sarjakuvia lapsista vanhuksiin. Minulla on kristittyjä kavereita jotka tykkäävät japanilaisista sarjakuvista ja piirretyistä. Itsekin olen joskus katsellut japanilaisia piirrettyjä. Minusta on aika normaalia katsoa piirrettyjä ja/tai lukea sarjakuvia.
Minulle uskovaisuus ei ole ratkaiseva kriteeri suuntaan eikä toiseen, tärkeintä on pätevyys. Jo Martti Luther sanoi, että mielummin turkkilainen (eli muslimi) vallanpitäjänä jos osaa hyvin hallita kuin kristitty, jos ei tämä satu olevan hyvä hallitsija.
34 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt