Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Henkilökohtaisesti ajattelen, että kasteen ajankohta riippuu tilanteesta. Uskon toki, että lainaamastasi tekstistä ilmi tuleva alkuseurakunnan käytäntö kastaa välittömästi lähetystilanteessa on joskus oikea. Kuitenkin joskus on mielestäni viisaampaa lykätä kastetta, muuten voi tulla ongelmia. Tekstistä käy ilmi, että etiopialainen eunukki omisti profeetta Jesajan kirjan. Hänellä oli nähtävästi tietämystä siitä, mitä Vanha testamentti opettaa. Meille ei kerrota, minkä aikaa Filippos julisti miehelle evankeliumia, mutta uskon, että hän oli perusteellisempi kuin jotkut evankeliumin julistajat tänä päivänä ovat. Filippos ilmeisesti ehti opettaa kasteestakin, koska hoviherra sitä itse pyysi.

    Ajattelen, että on hyvä varmistaa, että ihminen todella uskoo Jeesukseen ennen kuin hänet kastetaan. Mielestäni vanhan kirkon katekumeeni-käytännössä on viisautta, kasteelle pyrkiville annettiin ensin kristinuskon perusopetusta. Ennen kuin sanomme "niin ei tehty UT:ssa" on hyvä muistaa, että kristityt olivat UT:n aikana halveksittu vähemmistö, jopa vainottu. Myöhemmin moni halusi kasteelle ja kirkon jäseneksi, koska siitä oli yhteiskunnallista etua. Kasteopetuksesta huolimatta kaikki kasteelle menevät eivät olleet vilpittömiä.

    Baptistisessa perinteessä törmää joskus siihen ongelmaan, että ihminen haluaa kasteelle, koska joku toinen haluaa, että hänet kastetaan, esim. perheenjäsen tai joku seurakuntalainen. Kasteessa ei saisi olla ensisijaisesti kysymys sosiaalisen hyväksynnän hakemisesta, puhumattakaan henkisestä painostamisesta. Jos ihminen ei aidosti ole valmis kasteelle, jos se ei tule hänen vapaasta tahdostaan, ajattelen, että voi olla viisaampaa kastaa hänet myöhemmin. Nykyisessä kontekstissa on myös otettava huomioon vanhojen kirkkojen lapsikastekäytäntö. Jos ihminen uskoo lapsena saamaansa kasteeseen, häntä ei tule mielestäni kastaa uskovien kasteella.
  2. Ajattelen, että on hyvä lähteä liikkeelle Jeesus Nasaretilaisesta. Kuka hän väitti olevansa? Nykyisessä historiantutkimuksessa tunnustetaan yleisesti, että Jeesus Nasaretilainen on historiallinen henkilö, Palestiinan juutalainen, joka teloitettiin ensimmäisellä vuosiadalla ristiinnaulitsemalla. Mikä sai aikaan sen, että hänet tapettiin? Vanhassa liberaalissa raamattukritiikissä Jeesus miellettiin opettajaksi, joka saarnasi sitä, että Jumala on kaikkien Isä ja että ihmiset ovat veljiä. Tämä ei riitä selittämään sitä, miksi Jeesus herätti valtaapitävien vihamielisyyden. Uskon, että todennäköisempi selitys on, että Jeesus nähtiin vääränä messiaana.

    Sinänsä tämä ei ole ainutlaatuista, sillä historia tuntee muitakin juutalaisia ennen ja jälkeen Jeesuksen, jotka esiintyivät messiaana ja pääsivät hengestään. Poikkeuksellista on kuitenkin se, että Jeesuksen kannattajat pitivät häntä Messiaana myös hänen kuolemansa jälkeen. Olisi historiallisesti järkevämpää, että hekin olisivat pitäneet Jeesusta vääränä messiaana tai korkeintaan marttyyrinä, jonka Jumalaa otti luokseen. Sen sijaan varhaiset kristityt julistivat, että Jeesus on ylösnoussut. Jeesuksen ajan juutalaiset uskoivat kyllä ylösnousemukseen, mutta odottivat sen tapahtuvan vasta historian lopussa. He eivät osanneet odottaa, että Messias kokisi ylösnousemuksen ennen viimeistä päivää. Jeesuksen ylösnousemus nähtävästi yllätti heidät kaikki.

    On totta, että raamatunkirjat sisältävät vaikeuksia. Ne on kirjoitettu yli tuhannen vuoden aikana ja nuorimmatkin kirjat noin 1900 vuotta sitten. Kulttuurimme ja ajattelutapamme ovat kovin erilaisia nykyisin. Mielestäni ei meidän tarvitse tehdä valintaa sen välillä, uskooko sokeasti kaiken mitä nämä kirjat sisältävät, vai eikö usko mitään mitä siellä sanotaaan. Minäkin rohkaisisin lukemaan Raamatun läpi avoimin mielin ja sydämin.
  3. Näkisin niin, että luomiskertomus opettaa perusasioita Jumalasta ja maailmasta, kuten että on olemassa persoonallinen Luoja, joka on erillään luomakunnasta, mutta kuitenkin siinä läsnä ja johon ihminen voi olla persoonallisessa suhteessa, että ihminen on luotu Jumalan kuvan kantajaksi ja näin ihminen heijastaa erityisellä tavalla jotain Jumalasta ja että ihmisen elämänkumppani on vastakkainen sukupuoli, ei eläin. On mahdollista, että luomiskertomuksen yksi tarkoitus on myös kumota sellaisia pakanallisia ajatuksia, kuin että taivaankappaleet olisivat jumalia.

    Ajattelen, että syntiinlankeemuskertomus on parempi tulkita siten, että ihminen eli alunperin yhteydessä Luojaansa, mutta tämä yhteys rikkoutui. En tulkitse sen olevan vain jotain, mitä tapahtuu jokaisessa ihmisessä. En osaa sanoa, miten lankeemus tarkalleen ottaen tapahtui, mutta se tapahtui käsittääkseni jo kivikaudella.

    Uskon, että jos Jumala tuomitsisi oikeudenmukaisesti, yksikään ei pelastuisi. Jos meistä on epäreilua, että Jumala lukee meille syyksi alkuihmisen lankeemuksen, on loogista ajatella, että sekin on epäreilua, että Jumala lukee syntimme Jeesuksen syyksi ja Jeesuksen kuuliaisuuden meidän ansioksemme.

    Luulen, että Jumala kyllä pelastaa ainakin ne pienet lapset ja vaikeasti kehitysvammaiset, jotka eivät ole tehneet väärin, kun eivät ymmärrä oikean ja väärän eroa. Me loput olemme vastuussa siitä, että olemme toimineet tietoisesti väärin. Mikä on niiden kohtalo, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia on Jumalan käsissä, mutta kuten John Stott sanoi, jos heidän on mahdollista pelastua, on se todennäköisesti vaikeampaa, kuin niiden kohdalla, jotka ovat kuulleet hyvän sanoman.

    Mielestäni Raamatun tärkein sanoma on Kristuksen persoona ja työ, joka tulee ymmärrettäväksi suuren kertomuksen kautta (pelastushistoria) luomisesta lankeemuksen ja lunastuksen kautta uuteen luomiseen. Eettiset säännöt eivät nähdäkseni ole kristinuskon syvin sisältö, vaikka mm. kymmenen käskyä, rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovatkin tärkeitä eettisiä ohjeita.
  4. Kiitos ystävällisestä palautteesta. :)

    Näkisin, että ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Vaikka hellenistijuutalaiset (kuten Filon) ottivat vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, he säilyttivät silti monoteistisen uskon. Näin ollen pidän epätodennäköisenä, että ensimmäinen kristitty sukupolvi (jonka vielä eläessä kirjoitettiin UT:n kirjoja) olisi lainannut pakanauskonnoista ajatuksen siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. Sen sijaan juutalaisuudessa (kuten Qumranin kääröissä) on käsittääkseni enemmän yhtäläisyyksiä UT:n aatehistoriaan.

    Monia uskonnonhistoriallisen koulukunnan ajatuksia (suuntaus kukoisti erityisesti saksankielisellä alueella 1800-luvulla, sekä 1900-luvun alkupuolella) on myöhemmin akateemisessa keskustelussa osoitettu puutteellisiksi. Koulukunnan mukaan kristinusko lainasi keskeiset käsityksensä pakanauskonnoista. Vaikka koulukunnan käsityksiä elää kyllä vieläkin (erityisesti internetin artikkeleissa ja uusateistien kirjoituksissa), uudemmassa tieteellisessä Jeesus-tutkimuksessa on korostettu Jeesuksen juutalaisuutta.

    On totta, että antiikin ajan pakanauskonnoilla ja kristinuskolla on yhteisiä piirteitä, mutta mielestäni on myös olennaisia eroja. Esim. kreikkalaisessa mytologiassa Zeus himoitsee naisia ja saa heidän kanssaan jälkeläisiä yhdynnän seurauksena. Jälkeläiset ovat puolijumalia. Kristinusko opettaa, että Jeesus on ennaltaoleva Jumala ja ettei Pyhän Hengen ja Marian välillä tapahtunut seksuaalista kanssakäymistä.

    Osiris jatkoi elämäänsä manalassa, hän ei kokenut samankaltaista ylösnousemusta kuin Kristuksen väitetään kokeneen. Attiksen ylösnousemuskertomuksen suhteen on luultavaa, että se on peräisin vasta kristinuskon synnyn jälkeiseltä ajalta. Pakanauskonnot olivat antiikissa kristinuskon kilpailijoita ja nähtävästi lainasivat ajatuksia myös kristityiltä. (Tämä siis ennen kuin kristityt alkoivat vainota pakanoita. Olen samaa mieltä Philip Yanceyn kanssa siitä, että kristinusko toimii yleensä paremmin vastakulttuurisena liikkeenä, kuin vallankahvassa). Mithralaisuuden ja kristinuskon suhteen monet tutkijat ajattelevat nykyisin, ettei kumpikaan ole vielä varhaisessa vaiheessa vaikuttanut suoraan toistensa perusajatuksiin. Lisäksi monissa pakanallisissa myyteissä jumalien kuolema ja ylösnousemus ovat toistuvia tapahtumia, jotka liitettiin vuodenaikojen vaihteluun ja sadonkorjuuseen.

    Sain mysteeriuskontoihin liittyviä ajatuksia kirjasta The Case for the Real Jesus, jossa Lee Strobel haastattelee luvussa neljä kahta UT:n tutkijaa - Michael Licononan erityisala on Jeesuksen ylösnousemus ja Edwin Yamauchi on perehtynyt antiikin ajan mysteeriuskontoihin, erityisesti mithralaisuuteen.

    Myönnän kyllä etten ole lukenut antiikin ajan pakanallisista uskonnoista vielä riittävästi. Kristinuskon perusteidenkin ymmärtämisessä riittää haasteita ja elämä on lyhyt. Toivon Sinulle kaikkea hyvää!

    - Juha
  5. Kiitos ajatuksia herättävästä vastauksesta. Käytän jatkossa omaa nimimerkkiäni.

    Mielestäni kirjallisen ilmoituksen ei tarvitse olla täydellinen ollakseen riittävä. Yleensä kristillisessä teologiassa korostetaan Jeesus Nasaretisen merkitystä Jumalan ilmoittajana. Raamattu on toki tärkeässä asemassa klassisessa kristinuskossa, mutta Jeesus on vielä tärkeämpi. Ajattelen, että Raamattu on hyvin inhimillinen kirjakokoelma. Mielestäni sitä ei voi erottaa niistä kulttuurillisista ja historiallisista kehyksistä, joissa se on muotoutunut. Ei muutkaan antiikin lähteet täytä nykyisiä akateemisia vaatimuksia historiallisen tarkkuuden suhteen. Kunnioitan kyllä suuresti esim. Platonia ja Aristotelesta vaikka ajattelenkin, että heidän maailmankuvansa on osin vanhentunut.

    On hyvä muistaa, että UT:n evankeliumit eivät ole vanhimmat kristilliset lähteet. Paavali siteeraa 1. Kor. 15:3-5 nykytutkijoiden enemmistön mukaan varhaiskristillistä uskontunnustusta, joka on vanhempi kuin 1. Kor. Raymond Brown ajoittaa 1. Korinttilaiskirjeen 54-57 jKr. Aikaa legendojen muotoutumiselle on rajallisesti.

    Olet oikeassa, että Jeesusta ennen ja hänen jälkeensä on teloitettu toisinajattelijoita. Kuitenkin, kuten N. T. Wright on todennut, teloitetut Messiaat nähtiin väärinä Messiaina. Jeesuksen ylösnousemus oli yllätys, sillä ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuteen kuului ajatus ylösnousemuksesta vasta aikojen lopulla. On toki totta, että ihmiset kokevat kaikenlaista ja meidän tulee olla terveen kriittisiä. Kuitenkin skeptisyys voi mennä liiallisuuksiinkin, esim. Hume sanoi, ettei uskoisi ihmeeseen, vaikka kaikki Pariisin ihmiset kertoisivat sellaisesta.

    En tulkitse luomiskertomusta kirjaimellisesti. Ajattelen, ettei universumi ole ikuinen, vaan n. 13,7 miljardia vuotta vanha, kuten nykyfyysikkojen konsensus asian kertoo. Klassisen teismin mukaan Jumala on immateriaalinen. En sulkisi a priori sitä mahdollisuutta pois, että voisi olla olemassa mieli, joka ei ole riippuvainen aineesta. En usko että universumi olisi syntynyt tyhjästäkään. En väitä pystyväni todistamaan Jumalan olemassaoloa tai edes ymmärtäväni häntä kunnolla. Olisihan se helpompaa, jos hän näyttäytyisi, mutta voi olla että suuri osa ihmisistä taitaisi mennä silloin psykiatrin juttusille mieluummin kuin seurakuntaan.

    Minusta antrooppinen periaate on vakuuttava, muttei vastaansanomaton. Ajattelen, että teismi tarjoaa vahvan perustan ja hyvän selityksen ihmisistä riippumattomille arvoille, mutta olen samaa mieltä siitä, että uskonnottomat ihmiset voivat olla, ja usein ovatkin, hyvin moraalisia ihmisiä. Kristillisen moraalin tulisi perustua aitoon lähimmäisenrakkauteen, mutta myönnän että kirkkohistoria ja nykytilanne osoittaa ettei ihanteita useinkaan täytetä.