jopa_vain

jopa_vain profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosittain 4.000 M€ yltävä maataloustuki on vastikkeeton ja siten aiheeton rasitus veronmaksajille.

VASTUSTAN MAATALOUSTUKIAISIA!



Maanviljelijäeläkeläisten työeläkkeen maksu valtion varoista
on yksi pahimpia tasa-arvon vääristäjiä yhteiskunnassamme.



MyEL ON LAKKAUTETTAVA JA VILJELIJÄT SIIRRETTÄVÄ KANSANELÄKKEEN

PIIRIIN; SAMAAN JOUKKOON MUIDEN VÄHÄOSAISTEN KANSSA, JOTKA EIVÄT

KYKENE TYÖELÄKETTÄÄN KUSTANTAMAAN.



Suosikkibändit/artistit: xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkileffat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Lempikirjat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vapaa-aikanani: xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Katson tv:stä mieluiten: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kotieläimet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

En pidä: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Parhaat matkakohteet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Ruoka & juoma: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Koulutus: Ammattikorkeakoulu

Koulut:

Työskentelen:

Ase tai siviilipalvelus:

Yhdistykset/kerhot:

Liittynyt 14v sitten
184 aloitusta · 1811 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Vuorineuvos Reijo Karhisen v. 2019 valtioneuvostolle laatimasta maatalouden kannattavuuden tiekartasta poimittua:

”On tunnistettava sekä tunnustettava, että tuottajahinnasta tuottajalle vastaa
viime kädessä vain teollisuus. Omistajalla on sekä valta että vastuu. Teollisuuden on oltava rakenteiltaan ja taloudeltaan sellainen, jolla on neuvotteluvoimaa kulloisessakin toimintaympäristössä.”

Mielenkiintoiseksi asian muuttaa se tosiasia, että maataloustuottajat omistavat niin vallan kuin vastuunkin suurimmasta osaa elintarviketeollisuutta.
- Atria Oyj:ssä lihantuottajilla liki 90 % määräysvalta
- HKFoods Oyj:ssä lihantuottajilla n. 60 % määräysvalta
- Valio Oy:ssä maidontuottajilla 100 % määräysvalta

Suorimman ja nopeimman palautteen elintarviketeollisuuden tilitysten vähäisyydestä maataloustuottaja saa ottamalla tiukan katsekontaktin lähimmästä peilistä näkyvään kuvatukseen!
Oletko muuten katsonut, kenellä on määräysvalta Atria Oyj:ssä?

Loppuviimein liki 90 % määräysvalta on Lihakunnan, Osuuskunta Itikan ja Osuuskunta Pohjanmaan Lihan lihantuottajilla!

Jos mahdollisesti olet jonkin em. osuuskunnan jäsen, lyhin palautteen muoto on katsekontakti lähimmästä peilistä näkyvään kuvatukseen.

Lihan tuottajahinnoista puhuttaessa maatalousministeri Essayah huutaa sutta kaupan suunnalta tulevaksi, mutta siellähän se oikeasti alkutuottajien huudeilla se susi luurailee.

Typeryyden huippu: lihantuottaja syyttämässä tietämättään itseään alhaisista tuottajahinnoista.
Tässä tapauksessa se vika tuottajassa onkin. Nyt on nimittäin niin, että tuottajilla on liki 90% määräysvalta Atria Oyj:ssä ja n. 60 % määräysvalta HK Foods Oyj:ssä. Miksi eivät käytä valtaansa? Eikö riitä kompetenssi? Pitäisikö olla yhteiskunnalta päätöksen tekoon tukea?
Oletteko panneet merkille, että ministeri Essayah enimmäkseen ”jyrähtelee” oman vaalialueensa syrjäkylillä, mutta on sitten isolla kirkolla hiljaista tyttöä. Hän on kohta toiminut ministerinä kaksi vuotta, eikä ole kertaakaan esimerkiksi Ylen Ykkösaamussa ollut haastateltavana.

Hänen pyrkimyksensä näkymättömyyteen isossa kuvassa saattanee johtua siitä, että näin menetellen hänen ei tarvitse vastata ikäviin kysymyksiin kuten:

”Kun lihantuottajat omaavat esimerkiksi Atria Oyj:ssä liki 90% määräysvallan ja HKFoods Oyj:ssäkin n. 60 % enemmistön määräysvallasta, niin miksi he eivät pistä lihatalojen johtoa kerta kaikkiaan kuriin määrittelemällä mikä on alin sallittu hinta myydä lihaa kaupalle. Mikä mättää?”

Surkuhupaisasti maataloustuottajat aina ”brändäävät” puheissaan ja somessa, kuinka suomalainen ruoka on maailman parasta, mutta eivät sitten todellisuudessa itsekään brändiinsä usko, kun eivät uskalla vaatia tuottamalleen muka premiumluokan lihalle premiumluokan hintaa tai edes keskimääräistä EU-hintaa.

Maksakie tukiaissia, maksakie! Antakie rahhaa! Aaaaah!
Nimimerkki kenny79 päästöstä huokuu varsin mainiosti se kaksinaamaisuus, kaksilla rattailla ajamisen eetos, jota maataloustuottajat päivät pääksytysten harjoittavat.

Kennyn mielipiteellä kuittautuu humpuukiksi kaksinaamaisuuden kuningatar, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah’in puheet siitä, että huoltovarmuuden takia on tarpeellista maksaa maataloustukea hömppäheinäkeisareille ja peltoparoneille.

Kun hömppäheinäkeisareilla ja peltoparoneilla ei riitä komptenssia käyttää peltojaan ruuantuotantoon normaalioloissa, on turha luulo, että he siihen kriisitilanteessakaan pystyisivät.

Maa- ja metsätalousministerin titteli oli selvyyden vuoksi tarve vaihtaa nimikkeeseen maataloustukiministeri.

Maksakie tukiaissia, maksakie! Antakie rahhaa! Aaaaaah!
Tähän on kyllä huomautettava, että maataloustuottajat omistavat itse suurimman osan elintarviketeollisuudesta, määräysvallan ollessa vielä omistusosuuttakin suurempaa.

Megalomaanisten maataloustukiaisten hyöty valuu pitkälti maatalouskoneiden, -lannoitteiden ja -myrkkyjen kauppiaille johtuen maataloustuottajien lähes täydellisestä hankintaosaamisen puuttteesta.
Dava Foods on todistetusti (kts. leimat) ostanut nuo kananmunat suomalaisilta maatiloilta, joten ei suomalainen maataloustuottaja voi vastuutaan paeta tukkuria syyttämällä. Toisaalta mistäpä muustakaan tukijussi on vastuuta loppu viimein ollut valmis kantamaan. Ever!
Tämä oli myös tosi hyvä kysymys Karhiselta: "Miksi omistajaohjaus ei toimi?".
Karhisen raportin parasta antia oli hänen ehdotuksensa maareformista. Toteutuessaan se tarkoittaisi, että pellot lunastettaisiin kohtuu ehdoin peltoparoneilta ja hömppäheinäkeisareilta ja uusjaettaisiin aktiiviviljelijöille järkevällä tavalla.

Nythän tilanne on sillä tavoin tragikoominen, että aktiiviviljelijät vuokraavat peltoa sieltä mistä saavat, usein jopa sadan kilometrin päästä. Matkalla pellolta toiselle puolessa välissä tulee vastaan toinen viljelijä, joka on menossa omille vuokrapelloilleen sinne mistä tämä toinen lähti.

Karhisen raportti kauttaaltaan oli myrkkyä tilajilleen pääministeri Juha Sipilälle ja maatalousministeri Jari Lepälle, ja nämä kiireen vilkkaa hautasivatkin sen syvälle ministeriön arkistoholviin paikkaan, mihin ei päivä paista. Heillä kai oli odotuksena, että Karhinen olisi ehdottanut rapsakkaa maataloustukien lisäämistä, ja kun tämä ei sitä tehnyt, vaan pikemminkin oli tukien vähentämisen kannalla, niin raportti vaiettiin ja häivytettiin.

Ainoa keino saada Karhisen raportti toteutukseen olisi, että maatalousministeriksi saataisiin kokoomukselainen tai demari. Näin tuskin kuitenkaan käy.
Vaikuttaa siltä, pääasiallinen siipikarjasta jalsotettu vientituote olisi broilerin varpaat kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin, joten ei ehkä kannattaisi tukijussin pahemmin suomalaisen elintarvikkeiden korkealaatuisuudella elämöidä.

No, viedäänhän Suomesta voitakin enimmäkseen teollisuussrasvoiksi.
Ja omat eväät ja varsinkin maitopullot matkassa mukana?
Enpä malta olla nostamatta esille ProAgrian järjestämää opintomatkaa Puolaan. Näin matkaa hehkutetaan:

”Tervetuloa johtamisteemaiselle opintomatkalle Puolaan 28.10-1.11.2024! Puolassa kehittyvillä tiloilla on esimerkiksi maidon keskituotos noussut huimasti viime vuosina. Selvitämme porukalla, miten tuloksiaan kehittäneet tilat ovat johtaneet tätä muutosta ja millaiset tulevaisuuden näkymät paikallisilla karjatiloilla on.”

Tuon matkan tarkoitus ja hyöty on siinä mielessä kyseenalainen, että suomalaiset tukijussithan ovat universumin ylivoimaisesti parhaita maidontuottajia niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Ainakin jos uskomme heitä itseään. Vaikka tämä Puolan matka kyllä pistää epäilemään muuta.
Niinpä. Megalomaanisia maataloustukiaisia menee paljon kohteille, joille ei ole mitään tekemistä ruuan tuottamisen kanssa.

Tukiaisrahoja valuu isosti hömppäheinäkeisareille, jotka niittävät kerran kesässä nurmensa nurin, jättävät sen paikoilleen mätänemään ja nauravat juostessaan pankkiin kuittaamaan tukiaisrahojaan tuosta tempusta.

Tukiaisrahoja valuu isosti myös peltoparoneille, jotka eivät itse viljele peltojaan, mutta nostavat silti hehtaarituet omaan plakkariinsa. Se vuokraviljelijä, joka niitä peltoja Euroopan kovimmalla hehtaarivuokralla viljelee, ei noita tukia saa.

Tukiaisrahoja valuu isosti myös esimerkiksi Pro Agrioille, jotka roudaavat niillä rahoilla tukijusseja Eurooppaan muka opintomatkoille ja kansallista häpeää moukkamaisilla tavoillaan tuottamaan.
Kepulaisia ovat, ja totta kai jo oman etunsakin puolesta suhmuroivat maataloustukia mahdollisimman suuriksi. Se ei ole aivan pieni se kovapalkkaisten virkamisten määrä, joka tarvitaan hallinnoimaan maataloustukijärjestelmää.
Toki luonnonhaittakorvauksia on budjetoitu tämänkin vuoden talousarvioon kaiken kaikkiaan 496 815 000 euron verran eli ei ihan pienessä määrin.
Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalitukena maksama osuus viljeliäeläkeläisten eläkekorvauksista lähee miljardia euroa ja 100 % sellaista vauhtia, että lähitulevaisuudessa ongelmaan on etsittävä toista ratkaisua, enkä oikein näe - se on totta - mitä muutakaan se voisi olla kuin sitä, mitä olen vuosikausia esittänyt.
Kyllä minulla on aina (jo yli kymmenen vuotta) ollut mukana myös klausuuli ”ilman työeläkkeen maksuvelvoitetta”. Ja tämähän poistaa vain pakollisuuden ja sitä vastaan sen, että talonpojan eläkekorvauksiin ei käytetä verorahaa sen enempää kuin muidenkaan omaa työeläkettään kustantamaan kykenemättömien eläkekorvauksiin.

Vapaan talonpojan omalle kontolle, ilman yhteiskunnan velvoitusta, valvontaa tai tukea jäisi järjestellä oma eläketurvansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Yhteiskunnan vastuu loppuisi siihen, että hänelle sitä kansaneläkettä kuitenkin maksettaisiin, jos ei ole aktiiviaikanaan kompetenssi riittänyt omaehtoiseen eläketurvan kartuttamiseen.
Kyllä siinä taisi olla siitä kysymys, että apurahansaajat pakotettiin MyELiin, jottei MELAn vakuutettujen määrään nähden suhteettoman suuri organisaatio niin härskiltä vaikuttaisi.

Jäi toki vaikutus kuitenkin suht’ olemattomaksi.
Tärkeintä olisikin saada tulevaisuutta silmällä pitäen MyEL välittömästi lakkautetuksi, mistä automaattisesti seuraisi tietenkin myös MELAn alasajo, mistä koituisi välittömästi säästöjä.

Nykyeläkeläisille työeläkekorvaus ohjattaisiin kansaneläkkeenomaisesti KELAn kautta. Nykyisiltä aktiiveilta loppuisi työeläkkeen maksuvelvollisuus heti. Heille ilmoitettaisiin siihen asti kertyneen eläkkeen määrä ja tieto, että sen verran he tulevat saamaan kansaneläkettä, ja jos määrä olisi alle takuueläkkeen, niin mahdollisesti anomuksen perusteella takuueläkkeen verran, mutta ei sen yli.

Näin tämä savuverhoilu saadaan tiensä päähän.
Väite, että MyELin valtionosuus olisi seuraus maatilojen vähenemisestä, ei kestä kriittistä tarkastelua. Nimittäin nyt on niin, että jo vuonna 1969, kun MyEL on perustettu, siihen on ollut sisään leivottuna valtion osallistuminen eläkekorvausten maksamiseen. Siis lakia ensi kertaa laadittaessa on jo tasan tarkkaan tiedetty, että se ei koskaan kykene omille siivilleen nousemaan, toisin kuin TyEL.

Voidaan niin muodoin todellakin ajatella, että jo perustamisvaiheessa lain on ollut tarkoitus vain toimia savuverhona, minkä takaa viljelijöille on voitu luoda illuusio, että he itse muka kustantaisivat työeläkkeensä. Savuverho on ollut kätevä myös kätkemään sen, että viljelijöille on maksettu ja maksetaan sosiaalitukenea suurempia korvauksia kuin muille ryhmille, jotka eivät kykene omaa työeläkettään kustantamaan, ja se on epäoikeudenmukaista.

Maatiloja on vieläkin liikaa. Vähän yli 40.000 tilasta alle 10.000 tilaa tuottaa n. 90 % Suomen tarvitsemasta ruokahuollosta. Toki tilojen määrä edelleenkin alenee, mutta vauhtia voitaisiin lisätä ryhtymällä vähentämään reippaalla kädellä megalomaanisia maataloustukiaisia.

Ja samaan syssyyn per heti tietenkin MELA pitäisi lakkauttaa, MyEL lopettaa, ja siirtää maataloustuottajat ilman työeläkkeenmaksuvelvoitetta suoraan kansaneläkkeen piiriin; samaan joukkoon muiden omaa työeläkettään kustantamaan kykenemättömien joukkoon.
2 / 91
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt