Vapaa kuvaus

Lihava, kalju ja keski-ikäinen. Mies, jossa ei ole muuta jäykkää kuin käytös. En juo, en polta, en harrasta yhden illan suhteita, ainoa paheeni on satunnainen valehtelu. En missään tapauksessa ole perhonen, joka liihoittaa kukasta kukkaan, korkeintaan koi, joka lentää lumpusta lumppuun. Mistä päästäänkin kätevästi seksuaalisiin saavutuksiini. Parasta mitä olen kuulemma seksin saralla naisystävälleni antanut on uudet patterit. Lauluääneni on kuin perskarva, yhtä ohut ja epäpuhdas. (Juha Torvista lainatakseni) Tekijöistä: Jos lapsi tulee isäänsä, se on perintötekijä ja jos lapsi muistuttaa postinjakajaa, se on ympäristötekijä. Muuten en halua riistää keneltäkään tutustumisen iloa ja riemua, hammastenkiristelystä puhumattakaan. Sanovat, että riita on oikopolku kahden mielen välillä. Oikopolkuja en hae, löydän niitä kyllä toisinaan. Kun sitä niin usein kysytään, niin sanottakoon, että nimimerkki tulee Kurt Vonnegutin kirjasta Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Kirjaa suosittelen lämpimästi, joskin oma suosikkini Vonnegutilta on Äiti Yö. [email protected] Linkit: http://www.jatkoaika.com, http://www.nhl.com/, http://www.telkku.com/, http://www.usatoday.com/, http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/, http://www.mtv3.fi/, http://www.huuto.net, http://www.imdb.com/, http://www.cbc.ca/sports/hockey/hnic/instigator/archive.html, http://www.oulunkarpat.fi/ Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

87

Kommenttia

622

  1. Minulla oli ensimmäisessä vastauksessa pari pointtia, jotka halusin tuoda esille. Yksi oli se, että Suomi ei ole yksin tässä nuorten pelaajien harvalukuisuudessa. Ruotsin ongelmaa on jopa suomalaisissa lehdissä käsitelty paljon laajemmin kuin Suomen ongelmaa. Täsmälleen saman asian kanssa painii USA, Venäjä ja Kanada. Maajoukkueet vanhenee, eikä nuorista tunnu vastuunkantajia löytyvän muissakaan maissa.

    Koska ketjun aloittaja kysyi, että mitä Selänteen ja Koivun jälkeen, niin oletin, että tässä ketjussa käsitellään pelaajia, joiden NHL-ura on alkanut kauden 95-96 jälkeen, joka oli Koivun ensimmäinen NHL-kausi. Sen kauden jälkeen on huippupelaajat kortilla oikeastaan joka maassa.

    Slovakian Nagy on vielä vuosien päässä ns Franchise-player luokasta, Hossaa voi pitää sellaisena jos liioittelee hirveästi, mutta Gaborik sellainen on tai oikeammin hänen osalleen sitä on kaavailtu, mutta kovin oli laimeaa Minnesotan menestys viime kaudella.

    Ruotsilla Zetterberg on selvä huippu moneen vuoteen, Sedinit kenties myös nousevat Vancouverissa merkittävään asemaan. Sanoisin, että Suomen ongelmat on melkoisen pieniä muutamaan muuhun maahan verrattuna.

    Ketjun aloitusta vastaava kirjoitus löytyi viime viikon Veikkaajasta, jossa nuorten lupausten perään kyseltiin. Urheilulehti on jo useammassa numerossa tehnyt samaa, ilman sen kummempaa tutkimusta asian tarkemmasta tilasta. Suomi on pieni maa ja täällä on lahjakkuuksia rajallinen määrä. Näen ongelman kovasti keinotekoisena Suomen osalta. Suomalaisia pelaa NHL:ssä (tai pelaisi) enemmän kuin koskaan ja edelleen he tuntuvat erikoistuvan puolustaviin rooleihin ja ovat arvostettuja kahden suunnan pelaajia. media tietenkin kaipaa kiekollisen pelin tähtiä, koska pistepörssin tehomiehillä on helpompi myydä lehtiä.
  2. No en minä tuossa ihmeempää ongelmaa näe.

    On totta ettei suomalaisia paljoa pistepörssin kärjessä keiku ja sitä kautta voisi helposti päätellä, että suomalainen jääkiekko on kriisissä. Ei se nyt ihan niinkään ole. Pienessä maassa on lahjakkuuksia rajallisesti. Minusta on haihattelua edes odottaa, että Suomesta nousisi tähtipelaaja vaikkapa vuosittain. Ei edes joka toinen vuosi, vaan realismia on odottaa yhden suomalaisen nousevan noin joka viides vuosi.

    Suomalaiset NHL-pelaajat ovat suurimmaksi osaksi erikoistuneet puolustaviin rooleihin. Lehtinen on tästä moneen otteeseen palkittu, jo Kurri oli Gretzkyn rinnalla se pelaaja, jonka piti huolehtia puolastamisesta, samoin Esa Tikkanen oli tunnettu varjostamistaidoistaan. Sittemminkin suomalaiset NHL-pelaajat ovat varsin usein kolmosketjun miehiä, jotka pelaa valtaosin vastustajien ykköskenttiä vastaan.

    Olen itse parina keväänä vertaillut MM-kisoissa pelanneiden joukkueiden kokoonpanoja siten, että miten pelaajat ovat tehneet pisteitä NHL:ssä sillä kaudella. Muihin maihin verrattuna Suomen joukkueet ovat olleet todella vaatimattomia verrattuna muihin maihin, mutta itse kisoissa Suomen otteet ovat olleet hyvinkin vertailukelpoisia.

    Kuten jo sanoin, turha olla huolissaan tällaisesta asiasta, joka on mielestäni tietyiltä osin sellaista optista harhaa. Suomi tulee olemaan "jääkiekon suurmaa" jatkossakin ja meillä on myös nuoria lupauksia, joista kasvaa NHL:ään tekijämiehiä. Ei ehkä tähdiksi, mutta uskoisin kuitenkin, että tärkeisiin rooleihin kuitenkin. Miten jonkun Ville Niemisen arvon laskee? Ei se tilastoissa näy, silti loistava joukkuepelaaja, tyypillinen suomalainen voisi sanoa.
  3. Tämän ongelman kanssa painii kaikki maat.

    Missä on Venäjän niin paljon hehkutetut lupaukset? Ilja Kovalchukin jälkeen on tyhjää ja 10 vuoden aikana ei venäläisiäkään ole ratkaisijoiden rooliin juuri noussut. Joku Samsonov on lähes ainoa.

    Slovakialla on yksi sukupolvi snipereita, mutta missä nuoret Slovakit? Missä slovakkipakit ja maalivahdit?

    Entäs Ruotsi, Forsbergin ja Sundinin jälkeen on sielläkin jokseenkin tyhjää. Modin on ok, samoin voi sanoa Zetterbergistä ja Sedineistä, mutta ollaan jokseenkin kaukana sellaisista joukkueen kantajista.

    Kanadastakaan ei paljoa ole Kariyan jälkeen huippuja tullut. Hyviä pelaajia kyllä, mutta Dany Heatley näyttää olevan ainoa sellainen superhuippu 10 vuoteen Kanadastakin.

    Ei Suomi yksin ole, kyllä tällä hetkellä valtaosa NHL-huipuista on noussut asemaansa noin 10 vuotta sitten. Suomessa vain tuntuu media kaipaavan uusia tähtiä, varmaankin myydäkseen itseään, mutta jos jääkiekkoa seuraa, niin ihan hyvin Suomen asiat tuntuvat olevan.
  4. Oikeastaan suomeksi ilmestyviä jääkiekkoon keskittyviä lehtiä on vähän. Tässä vähän mielipiteitä lehdistä.

    *Hockey: Tuhti satasivuinen kiekkopaketti, joka pureutuu lajin ytimeen. Hyviä juttuja jääkiekosta laidasta laitaan, mitään sarjaa väheksymättä.
    + Kannesta kanteen täyttä asiaa, haastattelut, suomalaisten legendojen jutut
    - Ulkoasu hieman ankea, käsittelee myös sarjoja, jotka eivät ole suomalaisten kannalta mielenkiintoisia, ilmestyy harvoin

    Jääkiekkolehti: Hyvä jääkiekkoaiheinen julkaisu, joka on ammattitaitoisesti ja huolellisesti tehty. Paino on SM-liigassa, mutta myös NHL-aiheisia juttuja löytyy. NHL:lle varattu tietyt sivut.
    + Ulkoasu, haastattelut, SM-liigan jutut, Erikoisnumerot esim MM-kisoista
    - NHL:ää vähän

    Kiekkolehti: Suomalaiseen jääkiekkoon puhtaasti keskittyvä lehti, jossa on paljon asiaa. Lehti tulee lisenssipelaajille ilmaiseksi.
    + Asiapitoisuus, virallisuus, ilmestyy viikottain
    - sivumäärä vähäinen, ulkoasu

    Pro Hockey: Puhdas NHL-lehti, joka on värikäs julkaisu, mutta asiapitoisuus on kaudesta toiseen vähentynyt. Jos NHL kiinnostaa, niin sitten hyvä vaihtoehto.
    + Ulkoasu (paras)
    - Jutut köykäisiä, painotus tähtikultissa, tappelijoista paljon juttua

    *Urheilulehti: Myös Urheilulehdessä käsitellään paljon jääkiekkoa, joskin pääpaino on maajoukkueessa ja SM-liigassa. NHL:stä kiinnostuneille lehti antaakin jo vähemmän.
    + Ulkoasu, kriittisyys, pyrkimys taktisen puolen analysointiin
    - Keskityy pitkälti suomalaisiin urheilijoihin, muuta urheilua paljon, lähdekritiikin puute

    *Veikkaaja: Viikottain ilmestyvä urheilulehti. Veikkaaja on myös tuhti paketti, josa ilmestymistiheyden ansiosta on tuoreet jutut ja kuumat pelaajat. Jos jalkapallo ja muu urheilu kiinnostaa, niin hyvä vaihtoehto
    + Ilmestymistiheys, asiapitoisuus, NHL- ja SMliiga -jutut
    - muutakin kuin jääkiekkoa

    Tässäpä uhden henkilön mielipiteet. Merkitsin tähdellä lehdet, jotka itse olen tilannut ja niihin olen tyytyväinen. Jääki4ekkolehden tilaus on harkinnassa.