Vapaa kuvaus

Olen uskis,ev.lut..naimisissa.

Harrastan kuntoilua, lukemista, penkkiurheilua.

"Ei uskonmäärä pelasta vaan uskon kohde".

Sanal.11:25:"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu."

Koulutus: yo, laborantti

Aloituksia

12

Kommenttia

6913

  1. Luukkaan evankeljumi on kirjoitettu huomattavasti aijemmin. Jerusalemin häviön ennustus on hyvä mittari tässäkin evankeljumissa.

    Aapeli Saarisalon arvio on 57-59 jKr.
  2. Samaa se edustaa Hamas.
  3. Pii on likiarvo

    Sangen nykyaikainen merkitsevien numeroiden periaate taas kumoaa väitteen, jonka mukaan Raamatussa käytetään väärää piin arvoa Salomon rakentaessa valettua merta temppeliin 1 Kun. 7:23 kuvauksessa. Pii kuvaa ympyrän kehän ja halkaisijan suhdetta tai vaihtoehtoisesti sellaisen ympyrän pinta-alaa, jonka säde on yksi. Salomo käyttää altaan ympärysmitan arvona 30 kyynärää ja halkaisijana 10 kyynärää. Tämä on kuitenkin sangen järkevää ja nykyaikaista. Numerot pitää nimittäin joka tapauksessa pyöristää. Miksei siis sille tarkkuudelle joka on käyttökelpoisin rakentajille?



    Jos viisaksi mainittu Salomo olisi osannut käyttää myös arvoja 9.67 ja 30.4 ja tehnyt niin, olisi se saattanut saada vanhan sepän tai timpurin hymähtämään. Piin arvo ei tunnetusti ole edes tasan 3.14. Itse asiassa ihmiskunnan historiassa kukaan ei ole vielä laskenut piilaskuja numeroita pyöristämättä. Näin on siitä yksinkertaisesta syystä, että lukusarja joka kertoo ympyrän kehän suhteen sen halkaisijaan, ei näytä päättyvän milloinkaan! (Tokion yliopistossa laskettiin Hitachi SR8000-tietokoneella 206 158 430 000 piin ensimmäistä desimaalia syksyllä 1999.) Piitä ei voi kirjoittaa tarkkana desimaalilukuna eikä edes murtolukuna. Pii on ns. irrationaaliluku, jota ei voi määrittää kahden kokonaisluvun suhteen. Luvun laskeminen on mahdollisesti ainoa antiikin matematiikan ongelmista, jota yhä tutkitaan aktiivisesti. Epätavallisen suuren muistikapasiteetin omaavat henkilöt käyttävät kilpailussaan mittapuuna usein siitä, kuka osaa luetella piin likiarvoa pisimmälle. (Parhaimmat muistavat kuulemma 42 000 ensimmäistä numeroa, kun itse unohdan joskus oman puhelinnumerommekin.)



    Lopuksi on vielä on huomautettava, että kyseinen ympyräksi mielletty hepreankielen termi voi tarkoittaa periaatteessa mitä tahansa kehän tekevää kuviota. Mikäli kyseessä olisi ollut kuusikulmio, 30:n ja 10:n kyynärän mitat olisivat olleet täsmälliset. Heksagonin - puhekielellä mutterin - piirin suhde halkaisijaan on tasan kolm


    lähde:http://www.helsinki.fi/~pjojala/Raamatun_virheet.htm
  4. Tuohon aikaan historioitsijat kirjoittivat vain kuninkaista ja hallitsioista.Olisi ihme jos Jeesuksesta löytyisi jotain. Mutta koskapa Jeesus on "ihme" niin löytyyhän Hänestä mainintoja ja itse asiassa aika paljonki:


    FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974:


    Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).


    Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).


    Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.


    Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).


    Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).


    Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.


    Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.

    Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications. Jerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)


    Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.


    Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.


    Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ’itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.’


    Eli jos haluaa perustaa uskonsa historialliseen Jeesukseen todistusaineiston valossa ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin uskoa.