Kristiina23
Lisää vapaa kuvaus.https://api.suomi24.fi/uploads/34/82/19/original_20220430091714222.jpg?width=512&height=512
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia36 aloitusta · 2900 kommenttia
- "Kuivaajassa olen huovuttanut onnistuneesti."
Minä jopa pesussa.
Lainasin kerran tietenkin luvatta tyttäreni villapaidan, jonka oli ostanut "ties` mistä"ulkomailta ja pesin sen koneessa, tietenkin, kun laiskuutani en viitsinyt käsin pesaista.
No, nuken vaate siitä tuli ja kiireesti hankkimaan lankoja, joita olikin aikamoinen määrä, sillä se oli tosi kaunis, moni sävyinen.
Siinä olikin todellinen urakka, että saisin edes hieman saman oloisen, kunnes "omistaja" tulee sitä noutamaan. Melkein kuin siinä sadussa "Hiiri ja kissa", jossa lopuksi tulikin kukkaro.
Kyllä sain melkein saman oloisen, mutta ei samanlaista, joten pakko oli tunnustaa "syntini" ja sainkin anteeksi, onneksi, sillä äidille on helppo antaa anteeksi. - Kiitos SkillaN, että kirjoitit ja Makriinakin jo huomasi ja minä nyt.
Osaan neuloa villasukkia, lapasia ja jopa villapaitoja, puhumattakaan jakkupuvusta, jonka neuloin joskus nuorena itselleni. Olipa urakka, melkein kuin SkillaN;n sängynpeitto.
Nyt olisi tekemätöntä työtä noissa sukissa, koska on liian monet sukat, joihin täytyisi neuloa uudet terät, siis on sellaisia pitkävartisia, joita mieheni sisko aina antoi Jouluksi.
Harmi olisi pistää ne roskiin, mutta laiskuus on intohimoni ja/tai kirjojen lukeminen niin kauan, kun näkö ei petä. Sitten voisin alkaa tuon neulomisen/kutomisen, kuinka sen itsekukin käsittää. Minä kudon/kudoin kangasta, tai mattoja, mutta neulon sukkapuikoilla ja ompelen käsin tai koneella. Tosin, oli minulla joskus sellainen kutomakonekin, jolla sitten vaihtelevalla menestyksellä kudoin lapsilleni jos vaikka mitä, mutta en sukkia.
Uskallanko toivoa, että Jouluksi SkillaN avaisi uuden "pirtin"? Mikäli ei, niin toivottelen jo nyt "hyvää syntymä päivää" ja tietenkin Hyvää Joulua. - Paloma , sinulle esitän kysymyksen siksi, että luen juuri Eva Peronista kertovaa kirjaa.
Kuinka sinun aikanasi oli tämä "peronisti" siellä Kolumbiassa?
Minun lapseni oli vuoden "porkkanoiden" kasvattajana Boliviassa ja jotain heidän elintavoistaan sain kyllä kuulla ja etenkin sitten, kun hän lähetti tavaransa postissa minun haettavaksi, niin huumeita tulee Boliviasta, oli naureskelu postissa minulle.
Onneksi ei koskaan tullut, mutta olihan lapsenikin saanut "kokalehtiä " pureskeltavaksi, kun menivät sinne johonkin Intiaani kylään Perun puolelle. - Eliaana
"Enpä tiedä itkisikö vai naurausiko."
Nauretaan vaan noille kommenteille, sillä eikös ole joku laulukin "ei itketä lauantaina", mutta ei itketä, ainakaan tänään.
Eilen kyllä itketti pitkästä aikaa, kun katselin taas kerran sen "Tuntemattoman" elokuvan. Muistelin äitiäni, kuinka paljon hän joutui tekemään työtä, hoitaen karjan ja ne "kotiaskareet", mutta myös asuttaessaan evakoita ja siskoni oli syntynyt v -41, joten oli hänellä onneksi hieman apuja heistäkin.
Sellaisen muistan, tietenkin äitini kertomana, kun hän meni hakemaan heiniä "taka ladolta", niin sieltä oli ilmestynyt joku venäläinen mies. Oli ollut muutaman päivän töissäkin, mutta sitten oli kadonnut.
Nyt vanhempana olen vasta ymmärtänyt senkin, miksi meillä oli pimennysverhot ikkunoissa ja ulkona ei saanut liikkua pimeällä. Selityshän oli meille lapsille silloin, että Jääkarhuja voi liikkua, mutta kyllä isällä oli pelko desanteista.
Nyt toivoisin, että SkillaN;kin tulisi tänne ohittaen nuo kaikki herjaukset, jotka kohdistuvat häneen. Uskoisin, että meitä on toisiakin, jotka ei yhdy niihin. - Eliaana
Luin tuo artikkelin kokonaan ja oikein huvitti, sillä osaan tehdä jopa pajupillin, mutta kun niitä pillejä saa kaupastakin. Ai niin, se raha, mutta on minulla neuvot siihenkin.
Sinulla on viisaita ajatuksia lämmityksestä, kun taas alla oleva on ilmeisesti se uusavuton, kun rahaa tarvitsee. Minäpä neuvon. Ennekin vaihdettiin tavaraa "oravan nahoilla", siis tavarat vaihtoi omistajaa ja jos naapuri paleli, niin lämmitettiin sauna puilla, jotka itse kaadettiin, kuivattiin ja ei kun kylpemään.
Katovuosi voisi olla jo hankalampi minullekin, jos leipäjauhoja ei saisikaan ja karja kuolisi nälkään. Tuskin oppisin pettua syömään, mutta kyllä minä nälkääni söisin oravan ja hiirenkin, rotasta puhumattakaan, sillä onhan se lihaisempi kuin gramman painava hiiri sillä sen häntä painaa jo sen verran.
Itse mietin näitä asioita vuosia sitten, kun luin Remeksen kirjan; "Jäätävä polte" ja yritin ratkaista oman selviytymiseni. No, nyt mietin, kuinka välttyä coronalta ja sen useista mutaatioista- - Tuohon sian teurastukeen, kuten vasikoiden, lampaiden ja jopa kanojenkin lopettamiseen sain tutustua/nähdä lapsena, mutta lehmän poikimista en koskaan. Sen äitini kielsi ja nyt ymmärrän miksi? Ei hän koskaan puhunut edes kuukautisista, mutta peloistaan, että poikia tapailtiin siskoni kanssa.
Kanoja kerran jouduin, siis halusin lopettaa ja kun seitsemäs lähti lentoon, siis räpiköimään, niin siihen loppui minun urakkani. Eläkööt, kun kuolleenakin vielä lentelette, ja päättöminä.
Tosin en niitä suolia polkemassa ollut, mutta joskus kaapimassa siasta niitä karvoja, vai oliko ne harjaksia.
Aikui`s iällä tuli mieleeni se lapsuuden syltty, siis jonkun elikon mahanahkaa, jota sainkin Joensuun kauppahallista ja lapset inhosi sitä. Sitten keksin, että Hesan Hakaniemen hallista saa tarpeet ja sainhan ne pakasteena, putsaamattomana. Olipa urakka "siivota" ne keittää ja suolata ja toista kertaa en moiseen ryhtyisikään.
Olen minä jäniksenkin nylkenyt ja fasaanin, puhumattakaan useista sorsista, tai mitä vesilintuja ne oli, joita veljeni ja mieheni ampuivat. Kalan perkaus onnistuu mainiosti, mutta harmi vain, että harvoin saa edes torilta perkaamatonta kalaa, vaan kaikki on läpikäyneet jonkun koneen ja tuhonneet kalan.
Palataksini vielä tuohon Joulun viettoon lapsuudessa/aikuisena, niin parasta oli kaiketi se kuusen haku metsästä, siis omille lapsilleni ja sitten se kuusen koristelu.
Kinkku oli aina ja Karjalanpaistia, puhumattakaan äidin hyvistä piirakoista ja etenkin leivästä.
No, tulipa taas tarinaa, kun eilen lapseni oli konettani "korjaamassa" ja ostoksiani tuomassa, joten se oli auki sanomaani pidempään, mutta ei meillä ole mikään sanoma toiminut niin "pilkunpäälle", että poikkeuksia tulee joskus. - "Ellen nyt innostu, kun menen Tuomaan markkinoille viikonloppuna."
Älä mene, vaikka sinulla on rokotukset, vaikka mikä minä olen ohjeistamaan sinua. Ajattelin vain, että on kuitenkin mukamas tämä uusi versio hanakampi tarttumaan, jopa rokotteuihin.
Itseltäni loppui Joulun vietto äitini kuoleman jälkeen, jota ennen olimme aina lapsuuskodissa, jossa oli ainainen Joulun tunnelma, joskus kyllä vuosien vieriessä, siellä kävi useitakin "pukkeja", mutta muistot on niin mukavia.
Onneksi minunkin lapseni saivat kokea sen, mutta lapsenlapseni eivät. Omat lapseni kun hävisivät omaan olonsa, niin eihän me mieheni kanssa kovinkaan kummallisia rituaaleja järjestetty, paitsi, mitä nuo naapurit jotain järjesti ja aina meillä oli kuitenkin se kinkku ja niitä laatikoita sillien ja rosollien kera.
Sitten tuli aika minullekin, että en halua edes Joulua muistaa, enkä mitään lahjoja antaa saati mitään Joulukortteja lähettää. Mitään musiikkia en halua edes kuunnella ja yhtään joulukoristetta ei ole pihassani, ei edes valoja.
Olen siis erakoitunut, mutta en silti. Onneksi toinen lapseni asuu lähellä ja toi hyviä "herkkuja" minulle äsken, joita olin tilannut häneltä. Toinen lapseni toi Tanskalaista maksapateeta, jota olin toivonut ja se on jo syöty, samoin kuin lapseni tuomat sienet, joten nekin on jo syöty, joten mitäs nyt keksin?
Tietenkin täytyy saada siian mätiä ja smetanaa, lasimestarin silliä ja rosollia, jot taisikin olla tuolla ostoksissa.
Viihdyn todellakin yksin, eikä ahdista edes tämä korona uusine mutaatioineen, koska tuskin se tunkeutuu yksinäisen asuntoon. - Onnistuuko näin , että vastaa vain aloitukseen?
Sitten on pieni pykälä , josta kirjoitukset menee sinne edelliseen, tahtomattakin, koska se on se "kuuluissa" , no hitsi, nyt unohdin, mutta se entinen, mukamas parempi?
Noista kirjoitusten katoamisesta on joitain kokemuksia, sillä jos olen kirjoittanut viestini siihen aloittajaan ja siellä on se "liidokki" ollut, niin sitä kun painaa uudestaan, niin siellä palautuu.
Olipa vaikea selostus minulta, joka en tiedä, miltä "härpälleltä" te lähettelet viestejä.
Nyt olisi mielenkiintoista saada viesti, kenelle tämä tuli? - Minulla on häälahjaksi v-63 saatu "Kennevudin" yleiskone ja toimii edelleen loistavasti ja on kyllä käytettykin ahkerasti.
Tietenkin toimii myös se ns. mandoliini" leikkuri, joka onkin aivan mahtava, jonka ostin "Stokalta" firman lahjakortilla, joskus v-79, mutta ostin myös "hienot" kengät. Harmi, että koirani söi ne pilalle.
Ostin myös tämän uutuuden "soodastriimin", vai mikä se olikaan tämä kone, jolla pore vettä laitettiin ja myös eri mausteitakin siihen oli. No nyt on koneet uusittu ja entisiä patruunoita ei ole saatavissa, joten se on jätettä, ne kaasupullotkin.,
Aivan järjetöntä tuhlausta ja luonnon pilaamista, mutta olkoon minun puolestani, koska miksi minä näistä huolta kannan , koska ei minulla ole mitään sanan valtaa moiseen. - On sinulla ainakin huumorin taju tallella, jota minulla ei tunnu olevan, koska ajattelin heti aamulla kirjoitella tänne, mutta sitten siellä olikin, että joku "mölisi" viesti, joten se jäi siihen.
Taitaa jäädä minunkin "mölisemiset" tähän, koska en hyväksy tuonlaisia viestejä, edes ohitettavaksi, koska siellä on takana kuitenkin kirjoittaja, joka ei pidä Kahvipirtistä.
Voin oikein hyvin ja rivitalomme edustalle rakennetaan terassit, joten porakoneet herättävät ne, jotka nukkuvat aamuisin. Minua ei häiritse sekään, vaikka tulee mieleeni ne vanhat porakoneet siellä hammaslääkärillä.
Koronan pelkoakaan ei ole, koska viihdyn yksin, mitä nyt tuo lapseni "palvoo" minua, toimittaen ostokseni heti, tietenkin rahasta. Lapseni lastakin olen uskaltanut halata, milloin on mukana.
Yritetään pitää nyt tätä uutta Kahvipirttiä pystyssä, mutta mitään mieltä ylentävää ei minulta nyt heru. - Anonyymi
21.11.2021 04:35
Anonyymi
Sait minultakin "peukun", koska oli niin osuvasti kirjoitettu "miun mielen mukaan", koska tuollaista olen kokenut itsekin. - Ramoona, olet upea noissa sisustus asetelmissasi, mutta oletko kokeilut laittaa kävyistä hyasintejä, jota jostain kuvista näin.
Naapurini rouva oli oikein "luova" näissä töissä, joita hieman,...
mutta minä kudoin sukkia, villapaitoja ja hän teki taidetta, johon minulla ei ollut kykyjä. - "Joku kohtuus asioilla pitää olla."
Todellakin ja se kohtuus täytyy olla myös "korppiksen" arvosteluun, joka ei ole saanut myötätuntoa, kuin itse kirjoittelemalla anona, tai Ploman puolustuksia.
Aloitus koski SkillaNin ikävää/kaipuuta, siis haikeutta, koska oli pois palstalta ja saimme hänet takaisin, kunnes "korppis" taas tunki joukkoon, pilaten kaikki keskustelut.
Nyt en keksi sanamuotoa, millä ilmaisisin "suruni", että Makriinan sovinnollinen aloitus taas tuhottiin syyttelyihin, kuka sanoi mitäkin ja milloin?
"Itse myötäilet anotoimintaa, jopa liittymällä kk:n mollaajiin vanhoilla asioilla kahvipirtissä."
Entä jos meillä toisillakin on samanlaisia muistoja ja olisimme samaa mieltä, niin miksi SkillaN ei voisi myös tuoda niitä esiin, meidän toistenkin puolesta?
Jos entiset "Pirttiläiset" ovatkin inhokkeja joillekin, niin pysykää pois ja avatkaa oma ketjunne, jossa sitten teette ne arvostelunne. Kyllä kai kaikki osaa lukea muutakin, kuin Makriian aloitusta, tai SkillaNin.
Eikös se niin mene, että "maassa maan tavalla" ja Kahvipirtti jättäkää rauhaan, joka on toiminut jo yli 20-v .
Terkkuja SkillaN. Minullakin oli rakastava koti, jonne aina palasin lomillani ja jopa lapseni saivat viettää sitä maalaiselämään karjan parissa. Molemmat oppivat myös lypsämään lehmiä ja paistamaan karjalan piirakoita.
Sitä "onnea" ei ole enää lapsenlapsillani ja tuskin he ovat tietoisiakaan, mitä menettävä, vai menettävätkö edes mitään, sillä digiaika ja muut viihdykkeet ovat ilmeisesti paremmat - Onhan se "kuolinpesä" jaettu, josta on puolet minun ja lapsieni, niiden kahden, on se toinen puoli ja yhdessä ja sovinnolla yritämme pärjätä tämän kiinteistön kuluista.
Vaan, mitäpä se kenellekään kuuluu, kuka mitenkin omaisuuttaan hoitaa ja miten asiansa järjestää, joten turha siitä on ottaa murheita, ainakaan tällaisella yleisellä palstalla ja toisten spekuloinnilla.
Ainahan voi "irvailla", kuka asuu jakamattomassa kuolinpesän asunnossa ja kuka asuu mukamas "rappujen alla". !
Harmi, että meillä on vain yksikerroksinen omakotitalo. - Kerrankos meille sattuu näitä lyöntivirheitä, mutta näkyy noita olevan toisillakin.
Minä toivoisin, että "SkillaN" ilmestyisi tähän ketjuun, koska olet sinä "Makriina" sellainen hyvän tuoja kanssa. - Et ole väärässä, ainakaan minun mielestä, koska aina jaksan lukea kirjoituksesi, joka todellakaan ei ole koskaan tyyliin, että olen niin "clever" ja sinä "stubit", joita lapseni käyttivät, opittuaan hieman englantia. Vuoron perään he olivat niitä molempia ja kun riita yltyi huudettiin äiti apuun.
Minäkö mukamas olisin ratkaissut riidan, kumpi on tyhmä ja kuka viisas, siis viisas väistyi "taka vasemmalle", että ratkaiskaa itse ongelmanne, minä en puutu, en sekaannu.
Tuossa viikko "harjoiteltiin" suomi, ruotsi, englanti sanastoa, kun olin lasteni ja lapsenlapsieni kanssa tapaamisessa siellä "jakamattomassa" kuolinpesässä, josta on tullut jo vitsi tännekin palstoille. Vaan poikapa pisti paremmaksi, hän jutteli venäjäksi, koska oli oppinut sanontoja peli maailmasta.
Ei ole tarvetta ilmoittaa tänne, mitä kieltä käytimme jutellessamme, eikä ruokalistoja, mitä söimme. Omapahan on asiamme. - Haikein mielin minäkin muistelen ihanan SkillaNin avauksia aamuisin ja etenkin hänen niin ystävällisiä muistamisia hänen ketjuunsa kirjoittajista. Itse harvemmin kirjoitin, mutta ilolla luin hänen muistamisensa toisia kohtaan.
- Hyvä, että teit aloituksen, vaikka murheellisissa merkeissä, koska minäkin luen aina kuolin ilmoitukset ja hetken suren, kun on minua nuorempi, mutta tällä paikkakunnalla on paljon evakoita, joiden syntymävuosi on noin 20-30, joten heidän on jo aika päästä lepoon.
No, eihän tänne uskalla kirjoittaa mitään omista kokemuksista, tai suruistaan, koska ne vääristyvät heti, kuin sinun "pimeä pirtti" tyyliin.
Minunkin mieheni kuolema "kuitattiin", tosin toisella palstalla, että " joutipa jo pois kuleksimasta"? Samoin naapurini kuolema yhdistettiin mieheeni, mukamas heidän rakkaus-suhteensa vuoksi?
Olin viikon, siellä "jakamattomassa" kuolinpesän asunnossa lasteni kanssa ja kyllä se on jaettu ja verot maksettu. Kovasti remonttia tarvitsee, mutta eiköhän me niitä selvitä.
Onneksi minulla ei ole huolta, miten se "jakamaton" kuolipesä siellä Espoossa jaksaa, koska huomasin, että on nuo lapsetkin perillä jostain asioista ja osaavat hoitaa paremmin, kun minä.
Joskus kirjoitin, että vastaan näille puhelinmyyjille, että olen "holhouksella" ja sekin tulkittiin todesta, että olisin sitä muka? No en vielä, onneksi.
Pärjäillään "Makriian" hetken ilman SkillaniN- avausta.
Toivottavasti hän tulee vielä luoksemme. - demetet1
On minunkin naamani painettu muistiin, kun kirjoitin, että suljen koneeni klo 17, mutta jäi mainitsematta, että yleensä ja joskus jo klo 15.
Vaihdan viestejä lapseni kanssa vain s-postilla, joten on poikkeus, kun joku asia on kesken ja kone on auki. Onko tuo nyt niin suuri synti? Ilmeisesti on. - Tekisi mieli vastata sinulle, mutta nettiaikani sulkeutuu, kun "lörpöttelin" tuossa naapurin kanssa ja sitten tuli lapseni siihen hakemaan autoani katsastukseen, jonka sain delegoitua hänelle.
On se helppoa, kun on edes joku omainen, joka huolehtii kaikesta, tietenkin maksua vastaan, sillä lapseni täytti tänään jo 54-v ja pian tapaan toisenkin lapseni, joka on nyt jo "uskomatonta" 56-v.
Ihanaa on kuitenkin nähdä heidät taas yhdessä siellä Espoossa, jossa minulla on halveksittava perikunnan talo, jonka kuitenkin omistamme lapsieni kanssa.