- Tuotapa juuri tarkoitinkin, että ei ole mitään tekstejä. Ainoastaan ut:n evankeliumeissa kerrotaan Jeesukseta ja tämän väitetystä suosiosta ja ihmeteoista yhtään mitään. Mitenkään spuolueettomana lähteenä tätä ei voi pitää.
Josephuksen lyhyt viittauskin Jeesukseen / Kristukseen on kyseenalainen, eikä sitäkään voi pitää luotettavana eikä välttämättä edes autenttisena. - Kumma kun missään muualla kuin kymmeniä vuosia myöhemmin kirjoitetuissa teksteissä ei kerrota sanallakaan noin kuuluisasta ja suuria väkijoukkoja liikutelleesta miehestä...
Mistähän se mahtaisi johtua? - Vanhemmat valitsee lapsen nimen, kyllä. Vanhemmat voivat opettaa lapsilleen omaa uskontoaan, kyllä. Miksi koulun pitäisi tätä vanhempien uskontoa erikseen opettaa lapsille, eikö vanhemmat ja oma uskonnollinen yhteisö saa hoidettua tätä tehtäväänsä?
Miksei koulu sitten myös opettaisi vanhempien puoluetaustan mukaisia näkemyksiä ja oppeja lapsille? - Laittaisko linkin johonkin lähteeseen, jossa vaparit haluavat kieltää suvivirren.
Minun käsitykseni mukaan vaparit ovat halunneet saattaa kaikki vakaumukset samalle viivalle julkisessa koululaitoksessa, ja tähän päästäisiin helpoiten lopettamalla kouluista pakolliset tunnustukselliset tilaisuudet kuten päivänavaukset, uskonolliset laulut (virret) jne.
Edelleen, käsitykseni mukaan, vapareidenkin mielestä uskonnollisia tilaisuuksia saa järjestää ja virsia veisata ihan niin paljon kuin haluttaa, kunhan se tapahtuu vapaaehtoisesti, vapaa-ajalla eikä osana koulupäivää.
Korjaa, jos olen väärässä. - Paavali kertoo kohdanneensa Kristuksen jonkinlaisena näkynä tai "henkenä",ei todellisena henkilönä.
Vanhimmat säilyneet kertomukset eivät ajoita tapahtumia viimeaikaisiksi.
Passiokertomukset pohjautuvat hyvin todennäköisesti vanhan testamentin kirjoituksiin sekä alueen muiden uskontojen vastaaviin myytteihin, eikä niissä ole viitteitä todellisista tapahtumista. Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin kirjatut evankeliumit yrittävät luoda Jeesuksesta lihallisen hahmon ja jonkinlaisen elämäntarinan. - "Monista syistä olen tullut tulokseen, että evankeliumien kertomukset Jeesuksen kuolemaan liittyen ovat ne kaikkein vanhimmat ja luotettavimmat."
Miten olet päätynyt tuohon tulokseen?
Vanhimmiksi uuden testamentin teksteiksi ajoitettu Paavalin kirjeet eivät kerro oikeastaan mitään Jeesuksen elämästä tai kuolemasta. Ja siinäkin mitä Paavali kertoo, hän viittaa vanhan testamentin kirjoituksiin,ei viimeaikaisiin tapahtumiin tai silminnäkijäkertomuksiin. - No ei nuo varsinaisesti uskonnotonta vakaumusta rassaakaan. Lähinnä kyse on kirkon itse itselleen rakentamasta erityisasemasta kaikkiin muihin uskontoihin ja katsomussuuntiin verrattuna. Kirkolla on vapaakortti moneen asiaan, joihin sillä ei nykymaailmassa enää pitäisi olla.
Jos kirkko lypsäisi vain jäseniään, niin asia olisi ihan ok. Mutta kun siihen on sotkettu myös valtio ja erilaiset siviiliviranomaisen tehtävät ja yritysten veroeurotkin, niin asia koskettaa uskonnottomia ja muihin uskontokuntiin kuuluvia. Tämän erityisaseman turvin kirkko sitten päsmäröi monessa asiassa, joiden ei sille pitäisi mitenkään kuulua.
Ei siis tosiaankaan mitenkään vakaumusta suuntaan tai toiseen heiluttelevista asioista, vaan kirkon kummallisesta erityisasemasta. Etenkin kun kirkon edustajat leuka väpättäen valistavat aina tilaisuuden tullen, ettei Suomessa mitään valtionkirkkoa ole. - Merja, sinulla lienee Raamatusta käytössäsi eri versio kuin meillä muilla
.En ole löytänyt Raamatusta yhtään kohtaa, jossa olisi näiden opetuslasten omia kertomuksia. Vai olenko kenties ymmärtänyt jotain väärin? - "kristinuskossa uskominen perustuu Jeesuksen opetuslasten kertomiin kokemuksiin"
Missäs näihin opetuslasten kertomiin kokemukseen voi tutustua? Onko Raamatussa jossain kohden opetuslasten kertomuksia? - Raamattu puhuu lukuisia kertoja jumalista monikossa. Ja ei, kyseessä ei ole ns.kuninkaallinen me -muoto itsestä puhuttaessa, koska raamatun jumala puhuu tarinoissa itsestään kuitenkin minä-muodossa, siis yksikössä.
- Pirkko,
mielestäsi on kurjaa, että ateisti-mies on noin ehdoton asiassa.
Ymmärrän,ettet halua kirjoittaa, että "kurjaa, että olet itse noin ehdoton asiassa etkä halua keskustella miehesi kanssa tämän näkemyksestä, mikä on toisaalta ymmärrettävää, jos olet itse kristitty."
Kuten kirjoitit, lapsi voi osallistua uskonnolliseen toimintaan vaikkei kuulukaan kirkkoon. Ilmeisesti kirkkoon kuuluminen ei ole ollut mikään merkittävä asia, koska lasta ei ole kastettu syntymän jälkeen. Miksi kirkkoon kuuluminen olisi merkittävää nytkään? Palveleeko asiasta kiisteleminen lapsen etua?
Ehkä olisikin hyvä keskustella rakentavasti siitä, miksi ja mihin lapsi tarvitsee uskontoa tai kirkon jäsenyyttä. Jääkö lapsi oikeasti jostakin paitsi, vaikkei kuuluiskaan kirkkoon? - Julkinen veroviranomainen hoitaa tuon verotuksen kirkon puolesta.
Julkinen viranomainen ylläpitää rekisteriä kansalaisten uskonnollisista vakaumuksista.
Kirkollisveron piiriin liitetään rutiininomaisesti alaikäisiä ilman näiden omaa suostumusta; näiden ei tarvitse vahvistaa haluaan kuulua kirkkoon täysi-ikäisinä, vaan verotuksen piiristä poistuminen vaatii aktiivista omaa toimintaa vaikkei ole itse omasta halustaan sen piiriin päätynytkään.
Yritysten ja yhteisöjen täytyy maksa yhteisöveroa kirkolle.
Kirkko on ominut itselleen julkisen vallan tehtäviä, ja käyttää näitä perusteena verotuksellisella erityisasemalleen.
Siinä aluksi muutama. - "toistuvasti esillä." = pari prometheusleirien suosiosta katkeroitunutta hörhöä vaahtoaa vaatimattomalla menestyksellä nimettöminä s24-keskusteluissa samaa yksittäistä kirjoitusta toistelemalla?
- "Hyvin inhimillisen kuvan siitä saa minun mielestä."
Ehkä jossain määrin inhimillisen, mutta ei minusta ainakaan mitenkään jumalallista. Eikä etenkään nykyaikaan sopivaa ohjeistusta hyvään elämään, ellei päädytä taas siihen sopivien, hyvien kohtien poimintaa ja yritetä mitätöidä niitä muita.
Ne hyvät, edelleen toimivat ohjeet Raamatusta eivät edes ole pelkästään juutalaiselle tai kristilliselle uskolle ominaisia, vaan muistakin kulttuureista, filosofioista ja uskonnoista löytyviä humaaneja, yleismaailmallisia arvoja. - Missä tuo sanotaan? EIkö muka koskenutkaan koko ihmiskuntaa?
Mutta entäs se eläinten lukumäärä per laji? Kaksi kutakin, vai jotenkin muuten? - En ole raamatuntutkija, joten en sovella lukemiseeni mitään erityistä paradigmaa. Eksegetiikka on myös käytännössä tavallisten lukijoiden ulottumattomissa, koska harvalla on mahdollisuutta tutustua ja perehtyä alkuperäisteksteihin ja opiskella edes muinaiskreikkaa muista raamatun tekstien alkukielistä puhumattakaan.
Cherry picking -kysymys oli lähinnä retorinen. Valitettavasti valtaosa raamatun lukijoista ja uskovaisista lukee raamattuaan - jos edes lukee - juuri noin.
En tiedä, onko raamattua mahdollista lukea täysin ilman ennakkoasenteita. Kirja on tavalla tai toisella kaikille länsimaalaisille ja monelle muullekin tavalla tai toisella tuttu. Mutta jos sitä lähdetään lukemaan alusta alkaen, niin eihän siitä kovin valoisa ja miellyttävä kuva tule. - Jos raamattua lukee ilman ennakkoasennetta, että kyseessä on jokin jumalallinen ilmoitus, tulee siitä lähinnä kuva ristiriitaisesta, väkivaltaisesta ja vihamielisestä tarinakokoelmasta. Mukana on toki myös humaaneja ja hyviä opetuksia, mutta niiden varjolla ei voi mitätöidä tuota toista puolta.
Jos taas kirjoituksia pitää jumalallisina ilmoituksina ja jumalan sanana, en haluaisi moista skitsofrenenistä, väkivaltaisen pakkomielteistä ja kansaansa kaltoin kohtelevaa epäpätevää sählää jumalakseni.
Ongelmahan ratkeaa monen mielestä sillä, jätetään ne ikävät kohdat lukematta tai muuten yritetään mitätöidä ne merkityksettömiksi. Onko se sitten oikea tapa lukea ja tulkita raamattua?
Mikä muuten on se suositeltava tieteellinen lähestymistapa raamattuun? - Mielenkiintoista nähdä, saako tällaiset virsivisan kaltaiset älyttömyydet lasten kirkostaeroamis/-erottmisvauhdin kiihtymään.
- Mitäpä jos Suomessakin siirryttäisiin samanlaiseen käytäntöön kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa, jossa tällaiset siirretään maanantaiksi, jolloin tulee kätevästi pitkä viikonloppu, eikä hankalia yksittäisiä vapaapäiviä keskelle viikkoa?
- juu, noin raamattu ensin väittää, että ihmisten ikä olisi korkeintaan 120 vuotta. Ja sen jälkeen raamattu vähän myöhemmin kertoo monen hahmonsa eläneen paljon pidempään. Mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa kun sekalaisia ja päällekkäisia tarinoita kootaan yhteen.