herrens_tiggare

Vapaa kuvaus

Bara en sten i havet.

Harrastan runoutta, matematiikkaa ja tupakointia.

Ihmisenä olen viimeisen päälle vittumainen paskiainen.

Aloituksia

67

Kommenttia

1959

  1. Täsmennän. En usko Jumalan olemassaoloon. Minulta vain puuttuu usko Jumalan olemattomuuteen.
  2. Totta kai jumalankieltäjä elää valheessa tai ainakin erehdyksessä, ja ilman muuta kaikki ateistiset maailmankatsomukset, joihin kuuluu myös kommunismi tai marxilaisuus, ovat filosofisella tasolla moraalisesti kelvottomia, koska ilman persoonallista Jumalaa objektiivisia, ihmisten mielipiteistä riippumattomia moraalisia velvollisuuksia ei voida oikeuttaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ateismi oli se tekijä, joka aiheutti Neuvostoliiton tai kommunistisen Kiinan toimeenpanemat hirmuteot. Kannattaa jättää tällaiset yksinkertaistukset.
  3. Tärkeämpi arvovalinta on olla ostamatta lapsi- tai halpatyövoimalla valmistettuja tuotteita, tehotuotettua lihaa ja ylipäänsä ruokaa ja tavaroita, joiden tuotantoketjussa on eettisiä ongelmia.
  4. Jumala on fyysisesti läsnä ehtoollisen pyhässä sakramentissa: "Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että pyhässä ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri ovat läsnä todellisesti ja olemuksellisesti ja että ne todella jaetaan ja otetaan vastaan leivän ja viinin myötä." (http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/t7.html)
  5. Meillä on kaikilla omat kokemuksemme, ja kaikki me elämme ja teemme päätöksiä omista kokemuksistamme käsin. Olen kristitty sillä ainoalla tavalla, joka on minulle mahdollinen.
  6. Kaste on arvokkain lahja, jonka olen kirkoltani ja vanhemmiltani saanut. Jos minua ei olisi lapsena kastettu, minua ei kastettaisi koskaan. Kirkon nimellinen jäsenyys on minulle myös elintärkeää nimenomaan siksi, että en koskaan käy kirkossa enkä ole käytännössä missään yhteydessä muihin kristittyihin. Kun tilanne on tällainen, kaste ja kirkon muodollinenkin jäsenyys nousevat arvoon arvaamattomaan kristityn identiteetin kannalta. Kokemukseni mukaan vallitseva kansankirkkojärjestelmä lapsikasteineen on taivaan lahja.
  7. He he. Sinulla taitaa sitten olla aika omaperäinen määritelmä tasapuolisuudelle ja uskonnonvapaudelle.

    Neuvostoliitossakin vallitsi uskonnonvapaus: päänsä sisällä jokainen pystyi vapaasti uskomaan ihan mihin tahansa.
  8. "Uskontoa ei saa sekoittaa politiikkaan" ja vastaavat iskulauseet ovat naiiveja ja propagandistisia sotahuutoja. Vaatimus uskonnon ja politiikan erottamisesta toisistaan on ristiriidassa kristittyjen ja muiden uskontojen uskovien kansalaisoikeuksien kanssa. Henkilön maailmankatsomus, uskonnollinen tai muunlainen, vaikuttaa joka tapauksessa henkilön politiikkaan – poikkeuksena nihilistit ja opportunistit, joilla ei ole mitään periaatteita – joten uskovan kohdalla uskonto ei voi olla sekoittumatta politiikkaan. Jos uskontoa ja politiikkaa ei oikeasti saisi sekoittaa, politiikkaan osallistuminen pitäisi kieltää kaikilta, jotka aidosti ja vilpittömästi tunnustavat jotain uskontoa, mikä tietysti olisi räikeästi näiden ihmisten uskonnonvapauden ja kansalaisoikeuksien vastaista.

    Sitä paitsi millä perusteella, minkä arvojärjestelmän nojalla ja kenen valtuutuksella juuri uskonnolliset maailmankatsomukset pitäisi sulkea pois politiikasta?
  9. Syitä lienee miljoona, mutta ainakin yksi syy voisi olla se, että eri tavalla uskovat kristityt kyseenalaistavat minun kristittyyteni pelkällä olemassaolollaan. Koska olen ensisijaisesti ja ennen kaikkea kristitty, he kyseenalaistavat koko identiteettini ja persoonani. Toiset kristityt pystyvät näin ollen loukkaamaan minua tavalla, jolla kukaan muu ei pysty. Tämä perimmältään hyvin subjektiivinen asiaintila saattaa sitten manifestoitua objektiivisina harhaoppisyytöksinä tai vastaavina. Elämä olisi yksinkertaisesti turvallisempaa, jos kaikki olisivat oikeassa samalla tavalla kuin minä.
  10. Epäilemättä Hitlerin uskonnolliset, poliittiset ja muut uskomukset sallivat tai jopa vaativat sotaa ja kaikenlaisia julmuuksia. Ei kai hän muuten olisi määrätietoisesti tahtonut sotaa ja systemaattisesti harjoittanut julmuuksia. Mutta miettiköhän hän koskaan, "ob es wirklich richtig ist, alle diese Juden zu dezimieren", tai vastaavaa? Jos mietti, hänessäkin oli jotain hyvää. Kyllähän jo tuollainen pienen pieni inhimillisyyden häivähdys oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa olisi voinut säästää miljoonia henkiä.
  11. Hitler uskovainen? Pahassa miehessä oli siis jotain hyvääkin. Tämä tieto lisää uskoani ihmisyyteen. Edes pahimmat meistä eivät ole läpeensä pahoja.

    Ehkä Stalinkin jossain sydämensä syvimmissä sopukoissa salaa uskoi Jumalaan. Olisihan se hienoa, jos Stalinin pimeydessä olisi kaikesta huolimatta tuikkinut pienen pieni inhimllisyyden liekki: jotain aitoa ja vilpitöntä, mihin olisi voinut vedota ja minkä kautta häntä olisi voinut vannottaa.
  12. Aloituspostauksessa oli tosiaan aika paljon langanpäitä, joihin tarttua. Otsikko on vähän huono, koska helvetin ruumiit eivät oikeastaan ole pääasia. Ehkä eniten minua tässä kiinnostaa Luuk. 23:43, joka on yksi UT:n kauneimmista, lohdullisimmista ja rohkaisevimmista kohdista.

    καὶ εἶπεν αὐτῷ, Ἀμήν σοι λέγω, σήμερον μετ' ἐμοῦ ἔσῃ ἐν τῷ παραδείσῳ. Hän sanoi: Totisesti sanon sinulle: tulet olemaan minun kanssani paratiisissa tänään.

    UT:n vanhoissa käsikirjoituksissa ei käytetä välimerkkejä, joten pilkun paikka on tulkintakysymys. Pilkkua siirtämällä jakeen merkitys muuttuu täysin.

    καὶ εἶπεν αὐτῷ, Ἀμήν σοι λέγω σήμερον, μετ' ἐμοῦ ἔσῃ ἐν τῷ παραδείσῳ. Hän sanoi: Totisesti tänään sanon sinulle: tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.

    Jälkimmäisessä tulkinnassa ryöväri siis pääsee Jeesuksen kanssa paratiisiin joskus tulevaisuudessa (ἔσῃ on futuuri), mutta ajankohtaa ei määritellä tarkemmin. Jotkut tulkitsevat näin, koska syystä tai toisesta eivät voi hyväksyä sitä, että ryöväri pääsee paratiisiin heti kuoltuaan. Ilmeisesti he katsovat, että ryöväri voi päästä paratiisiin vasta yleisen ylösnousemuksen yhteydessä. Kirkkoraamatun suomennoksen pohjana oleva tulkinta on kuitenkin luontevampi, joten jos konteksti tai teologiset syyt eivät pakota tulkitsemaan toisin, virallinen suomennos on syytä hyväksyä.

    Jakeessa myös esiintyy sana 'paratiisi' παραδείσῳ (datiivi). Täsmälleen sama sana esiintyy tietysti Septuagintan luomiskertomuksessa: παράδεισον (akkusatiivi, 1. Moos. 2:8), παραδείσῳ (datiivi, 1. Moos. 2:9) jne.

    Kyllä tästä siis saa sellaisen käsityksen, että ryöväri meni kuolinpäivänään siihen samaan paratiisiin, jossa Adam ja Eva elivät. Mutta tietenkään hän ei mennyt sinne ruumiillisesti, koska yleistä ylösnousemusta ei ole vielä tapahtunut. Ryövärin sielu on siis paratiisissa.

    Entä missä Adamin ja Evan sielut ovat? Ovatko hekin nyt Kristuksen sovitustyön ansiosta paratiisissa, josta heidät kerran karkotettiin? Vai pitäisikö Adamia ja Evaa edes ymmärtää historiallisiksi henkilöiksi? Ehkä he ovat enemminkin jonkinlaisia arkkityyppejä (onhan heprean sana 'adam' paitsi henkilönnimi myös yleisnimi 'ihminen'). Paratiisikertomus ei vaikuta varsinaisesti historialliselta kerronnalta. Mutta jos kyseessä ei ole historiallinen kertomus, paratiisi ei tarkoita kirjaimellista puutarhaa, vaan ehkä jotain sellaista kuin "lankeemusta edeltävä tila", joka on samanlainen kuin Kristuksessa toteutuva "sovituksen jälkeinen tila".

    Mutta vaikka Adam ja Eva eivät olisikaan historiallisia henkilöitä, Abraham, Iisak, Jaakob ja muut ovat. Missä he ovat nyt? Mikä siis on se paikka, jossa Lasarus on Abrahamin helmassa?

    Apostolisen uskontunnustuksen mukaan Herramme "astui alas tuonelaan". Raamatussa 1. Piet. 3:19–20 kertoo, että "hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin". Ilmeisesti nämä jakeet kertovat Jeesuksen laskeutumisesta tuonelaan. Jeesus siis meni perjantaina ryövärin kanssa paratiisiin, laskeutui lauantaina alas tuonelaan ja nousi sunnuntaina ruumiillisesti kuolleista.

    Tuonelaan laskeutumisen jälkeen Jeesus uskontunnustuksen mukaan "nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin". Taivaaseen astumisella viitataan helatorstaihin (jonka nimi on ruotsiksi parempi: Kristi himmelsfärdsdag) eli siihen, kun Jeesus 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta otettiin taivaaseen. Luulisin, että tämä taivaaseenotto merkitsee vain ylösnousemusilmestysten loppumista. Sen jälkeen Jeesus ei enää ilmestynyt opetuslapsilleen samalla tavalla kouraantuntuvasti kuin noiden 40 päivän aikana.

    Ilmestyskirjassa näistä asioista kai voisi lukea enemmän, mutta apokalyptiikka on sellaista sotkua, että en jaksa edes yrittää ymmärtää sitä.
  13. Tässä tapauksessa syy on siinä, että pitäisi kuvitella kaksi keskenään ristiriitaista asiaintilaa: että maailma on yliluonnollisen entiteetin luoma ja hallitsema ja että mitään yliluonnollista ei ole olemassa. Pitäisi siis pelata ateismin säännöillä ja arvioida Jumalaa ateistisista lähtökohdista, mikä on tietysti absurdia.

    Ei kukaan vakuutu Jumalan hyvyydestä pelkästään katsomalla tätä maailmaa. Mutta jos Jumala on olemassa, tämä maailma ei ole koko totuus. Jumalan hyvyydestä voi vakuuttua katsomalla Kristukseen tai mietiskelemällä, millainen suurimman mahdollisen olion on oltava.
  14. Jos et lue vastauksiani, en vastaa enempää.
  15. Kysymyksesi on järjetön. Jos Jumalaa ei ole olemassa, sellaiset sanat kuin "parempi" tai "huonompi" eivät tarkoita mitään. Kysymykselläsi ei ole mitään kosketuspintaa objektiiviseen todellisuuteen.

    Henkilökohtaisen ja siis subjektiivisen preferenssini kerroin selvästi jo kahdessa edellisessä viestissäni. Minusta ihmiskunnan olisi parempi olla olematta kuin olla olemassa, jos todellisuus olisi jumalaton ja amoraalinen. Jos siis minulla olisi kaikki valta, lakkauttaisin koko ihmiskunnan. Lakkauttaisin koko ihmiskunnan siinäkin tapauksessa, että kaikki maailman ihmiset olisivat onnellisia eikä kukaan kärsisi.

    Jos välttämättä haluat suoran kyllä- tai ei-vastauksen, saat tyytyä seuraavaan: jos elämän päättyminen tekee elämästä parempaa, vastaus on kyllä, muuttaisin ihmisten elämän paremmaksi; jos elämän päättyminen ei tee elämästä parempaa, vastaus on ei, en muuttaisi ihmisten elämää paremmaksi. Jos tämä vastaus kuulostaa järjettömältä, syynä on vain se, että kysymys on järjetön.
  16. Vastasin jo. Antamillasi ehdoilla en loisi ihmisiä ollenkaan, tai jos he jo olisivat olemassa minusta riippumatta, lakkauttaisin koko ihmiskunnan olemassaolon. Olen sitä mieltä, että jumalattomassa ja amoraalisessa todellisuudessa ei kannata elää edes onnellisena. En siis muuttaisi kenenkään elämää, vaan lakkauttaisin kaikkien elämän.
  17. Jos Jumalaa ei olisi olemassa, en loisi ollenkaan ihmisiä. Hehän joutuisivat elämään ihan kauheassa amoraalisessa todellisuudessa, jossa kaikki olisi sallittua eikä mikään olisi väärin. Sorretut ja riistetyt eivät ainoastaan jäisi ikuisesti vaille oikeutta ja hyvitystä, vaan heitä kohtaan ei olisi edes tehty väärin, koska moraalisia velvollisuuksia ei olisi olemassa. Vastaavasti sortajat ja riistäjät eivät koskaan joutuisi vastaamaan teoistaan, eikä heidän tietysti pitäisikään joutua, sillä he eivät olisi tehneet väärin.

    Kaikki kärsimys olisi merkityksetöntä ja oikeuttamatonta, olemassaololla ei olisi mitään tarkoitusta eikä päämäärää, missään ei olisi tarjolla minkäänlaista vapahdusta tai pelastusta. Toisin sanoen luomani ihmiset joutuisivat elämään suurin piirtein sellaisessa todellisuudessa, jollaisessa me ateistien mielestä tosiasiassa elämme.

    En loisi sellaista maailmaa. En loisi vapaita olioita, joilla ei ole toivoa. Tiedottomia ja tahdottomia eläimiä ja kasveja voisin luoda. Tietysti tämä on vain minun mihinkään perustumaton mielipiteeni. Jos todellisuus olisi amoraalinen ja tarkoitukseton, olisi ihan sama, mitä tekisin tai jättäisin tekemättä.
  18. En uskaltaisi muuttaa mitään Jumalan luomistyössä, koska en ole kaikkitietävä. En esimerkiksi tiedä, miksi tämä maailma ylipäänsä on olemassa ja miksi me olemme täällä. En voi mitenkään tietää, millaisia vaikutuksia tekemilläni muutoksilla olisi pitkällä tähtäimellä tässä havaitsemassamme maailmassa tai vaikka välittömästi näkymättömässä todellisuudessa. Uskon, että luomakunta käsittää miljardeja miljardeja miljardeja miljardeja rinnakkaisia maailmankaikkeuksia sekä hengellisiä todellisuuksia, jotka ovat täynnä monenlaista elämää. Tällä meidän pienellä planeetallamme on jokin tarkoitus tässä luomakunnan kokonaisuudessa.

    Mutta toki uskon, että Jumala olisi voinut luoda paremmankin maailman. Jumala ei voinut luoda parasta maailmaa, koska maailman on oltava äärellinen ja mikä tahansa äärellinen kokonaisuus voisi aina olla jollain tavalla parempi. Jumala esimerkiksi voisi luoda aina lisää enkeleitä. Mitä enemmän luomakunnassa on enkeleitä, sitä parempi luomakunta on. Jumala ei kuitenkaan voi luoda ääretöntä määrää enkeleitä, joten kaikissa mahdollisissa maailmoissa enkeleitä on olemassa äärellinen määrä, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisessa mahdollisessa maailmassa enkeleitä voisi olla enemmän kuin niitä tosiasiassa on, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että mikään mahdollinen maailma ei ole paras.

    On siis totta, että luomakunnassa on parantamisen varaa, ja jokainenhan meistä voi omalta osaltaan yrittää tehdä maailmasta vähän paremman.
  19. Jostain sellaisesta kuin "Jumalan moraali" ei voida edes puhua, koska Jumalan yläpuolella ei ole mitään moraalista mittapuuta, jonka avulla Jumalaa voitaisiin arvioida. Jumala itse on hyvyys, jonka avulla kaikkien muiden asioiden moraalinen arvo arvioidaan. Jumala vain on sellainen kuin on, ja koska Hän on hyvyys, Hän on itse kaiken mitta.

    Kirjoitin edellä, että ilman Jumalaa todellisuuden rakenteessa ei yksinkertaisesti ole sijaa moraalille, pyhyydelle tai hengellisyydelle. En siis usko, että mitään moraalia olisi sanan varsinaisessa merkityksessä edes olemassa ilman Jumalaa. Johdonmukainen ateismi on nihilismiä. Jos siis hyppään pois uskosta, minusta tulee nihilisti, ja nihilistinä en tietenkään voi lausua mitään moraalisia tuomioita.

    Mutta jos olisin nihilisti, olisin tietysti väärässä, koska totuus on se, että Jumala on olemassa ja Hän on säätänyt ihmisille moraalisia velvollisuuksia. Jos en olisi täysin paatunut, tunnistaisin kyllä nämä velvollisuudet omassatunnossani ja ymmärtäisin, että nihilismini on ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Jos olisin johdonmukainen, muuttaisin maailmankuvani tosiasioihin sopivaksi eli luopuisin nihilismistäni ja rupeaisin jonkin sortin teistiksi (en välttämättä kristityksi).
  20. Kysymys kuuluu, mitä uudestisyntynyt miettii ja mitä ei. Kai uudestisyntyneelläkin joitain ihmettelyn aiheita saa olla. Olen kuitenkin melko varma, että tämä saksalainen tuomitsisi sinutkin kysymystesi perusteella ei-kristityksi. Uudestisyntynyt ei mieti, miksi Raamattu on sellainen kuin on tai mitä vapaus Kristuksessa tarkoittaa. Luultavasti hän ajattelee, että oikea kristitty saa automaattisesti ymmärryksen näistä asioista.

    Toinen seikka, jonka perusteella hän tuomitsi minut ei-kristityksi, oli se, että en erityisemmin odottele taivasta. Hänelle nimittäin helvetin välttäminen ja taivaaseen pääseminen tuntuu olevan keskeisintä uskossa. Minä taas koen, että on elettävä tässä ja nyt eikä keskityttävä taivaaseen, joka on jossain tulevaisuudessa. Siksi kysyinkin, mikä tämän nyt elettävän maanpäällisen elämän tarkoitus hänen mielestään on. Kyllä hän sitten vastasikin: elämän tarkoitus on "ins Reine kommen" Luojan kanssa ja korjata särkynyt jumalasuhde. Tämä tapahtuu tietysti Jeesuksen kautta. Toisin sanoen hänen mielestään elämän tarkoitus on pelastuminen, kuten olin ounastellutkin.

    Totta kai minäkin mielelläni kuolisin jo tänään ja menisin taivaaseen, ja jos sairastuisin vaikka syöpään, kieltäytyisin hoidoista (toki vannomatta paras, sillä mieli voi muuttua), mutta uskon kuitenkin, että Jumala on pannut meidät tähän maailman jostain syystä, oppimaan tai kokemaan jotain. Emme ole täällä vain odottelemassa taivasta. Jos taivaaseen pääseminen olisi elämän ainoa tarkoitus, kannattaisi uskoon tultuaan tappaa itsensä saman tien. Paitsi tietysti, jos itsemurha estää taivaaseen pääsyn.

    Sen verran minäkin tiedän, että elämän ja koko olemassaolon perimmäinen tarkoitus on tuntea Jumala ja rakastaa Häntä. Sen takia parasta ja tärkeintä, mitä ihminen voi tehdä tässä elämässä ja tulevassa, on tutkiskella ja mietiskellä Jumalaa ja Hänen tekojaan. Luulisi siis, että juuri kristityt tahtovat tietää, millainen Jumala on ja siksi kyselevät kaikenlaista. Ei kukaan tiedä Jumalasta kaikkea.
    21. 95 / 98
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt