- Kiitos, sinäkin, olet ihana.
- Tuo aloituksen musiikista...
Wysotskin teksti on rajua satiiria, rankkaa ironiaa
Runoilijalla lyhyt elämä, kova kohtalo.
Heitä rakastetaan, vihataan ja lopuksi tapetaan.
Tappaja voi olla viina, oma käsi, valtio, kriitikko…
Lyhyt oli Wysotskin omakin elämä.
Toinen venäläinen Anna Ahmatova kirjoitti ”Runoilija”
”Mokomakin työ, mitäs tuo nyt on,-
on tämä elo huoleton:
saada jokin ajatus musiikista
ja esittää se leikillään , omanaan.
Ja, jokin iloinen scherzo
laittaa runon riviksi,
vannoa, että köyhä sydän
kärsii kimaltelevilla viljapelloilla.
Ja, myöhemmin, salaa metsää kuunnella,
mäntyjä, jotka teeskentelevät olevansa sanattomia,
kunnes savuverho,
sumuna seisoo kaikkialla.
Otan vasemmalta ja oikealta
ja ilman edes tunnetta syyllisyydestä,
jonkin verran viekkaalta elämältä
ja kaiken – yölliseltä hiljaisuudelta. ”
https://youtu.be/AH955ypgSMY - Hyvä lukea kirjoituksesi, kokemuksen rintaääni kuuluu. Tavallinen arkinen uupumus on todellakin jotain tosi kepeää verrattuna burnouttiin, joka ei varmasti oikene pelkällä käsi poskella istumisella.
Ylikuormitus on joskus arvaamatonta ja hiipii huomaamatta, sitä lataa väsymyksen päälle uutta ja uutta väsymystä, jolloin lasti tulee liika suureksi. Entinen väsymys pitäisi ensin purkaa ja sitten vasta olisi valmis uuteen väsymykseen. Täytyy tunnustaa, että kuulun joukkoon, jonka todellakin on vaikea sanoa ei, sitä haluaa auttaa vielä tässä ja sitten vielä tuossa asiassa ja sitten olenkin tilanteessa, jossa peli pitää totaalisesti puhaltaa poikki ja sitä ei aina itse onnistu tekemään. Mutta siitä kertominenkin on vaikeaa jos vielä on ihminen joka ei halua valittaa, joka kuvittelee tuntevansa itsensä niin täydellisesti, hallitsevansa mielensäkin ja haluaa ratkaista omat asiansa mieleisellä tavallaan.
Vertaistuki on pelastanut monesti tilanteen ja sen voimaan olen luottanut aina.
Arkista kuormitusta lisää helposti poikkeuksellinen tilanne, joka muuttuu nopeasti mielen sopukoissa pyöriväksi peloksi. Sellainen saattaa olla juuri omaan terveydentilaan liittyvät muutokset, vaikka pitäisi vain muiden hyvästä olosta huolehtia niin, silti omalla kohdalla ajatukset ja pelot pyörivät vain tulevassa, esim. pian edessä olevissa kirurgien veitsissä ja sitä seuraavassa rankassa kuuden viikon kuntouksessa. Asia, jota olen koko kevään odottanut ja nyt kun se lähestyy, se on onkin yhtäkkiä kuin valtava rekka, joka kaataa raskaan lastinsa suoraan niskaani ja uupuminen vain lisääntyy. Vaikka olen elämäni kunnossa, mutta Ihmisen mieli on niin kiemura ja tekee milloin minkinlaisia kolttosia. Pelko on niistä pirullisimpia ja kavalampia, koska se ei hellitä otettaan noin vain. Se vaatii asiasta kertomista ja taas kertomista, melkein kalkattamista, että siitä kuiville vesille selviää. - Olen toki ollut uupunut vaan en koskaan puhu asiasta mitään. Teen silloin, ehkä niin kuin nytkin, eli ehkä olen nytkin uupunut, istun käsi poskella ja katson ikkunasta kuinka kuu hiljaa valuu kuusien oksien takaa kuuselta toiselle. Ehkä soitan tässä välissä toiselle uupuneelle ja kuuntelen... Odotan kun kymppiuutiset loppuvat ja sitten taas tämä ruljanssi jatkuu... tämän viikon rankin päivä kestää yli puolen yön. Omaan tämän hetkiseen uupumukseeni vaikuttaa eniten omat päässä pörräävät pelot.
- olisihan se aika kivaa, jos silloin yli kasikymppisenä vielä autoilu onnistuisi.
Siinä tavoitetta kerrakseen, tosin silloin jo olisi alla varmaan vaihteeton ja jarruton, äänetön ja hyvältä tuoksuva virtaviivainen menopeli.
Niin ja perätutka siinä olisi ainakin, etten prisman pihan ainoaa valotorniin perruuttelisi.
Ajotaitoaan ei oikein muuten pidä yllä kuin ajamalla ja vanhuudenhöperyydestä huolimatta tunkeutumalla liikenteen kuin liikenteen sekaan.
Tietysti se kirjallinen testi tekisi tiukkaa, varsinkin ne liitävät hassuttelevat kellonviisarit tuppaavat liitelemään ja lentelemään kauaksi kellotaulun ulottumattomiin. - Kaiku musiikin muotokieltä
kaipaukseni muoto haikuna hapuileva tyhjä käsi
avaruudessa omaa tähtikuviotaan etsivä karkuri
tai vain utuisen uneni läpi siintävä suloinen hyräily.
https://youtu.be/BfqJsYGTCeQ - Pakkolunastuksissa maksetaan käypää hintaa, ei mitään riistohintaa.
Asia kuin asia niin maksaja maksaa mielestään liikaa ja myyjä saa aina liian vähän, niinhän se menee kaupankäynti. Onhan se tietysti eri asia myytkö jollekin rakennusgrynderille vai kunnalle.
Maanomistus kätkee sisään niin monia arvolatauksia, mutta jos maa on kaavoitetulla alueella niin silloin alkaa kuntalaisten etua olla se että maa on kaavoitettu ja suunniteltu tiettyyn tarkoitukseen. Kunta on satsannut jo silloin siihen jotain , suunnitellut, ehkä rakentanutkin teitä ja viemäreitä sun muita tarvittavia asioita. Nekin ovat kaikki kuntalaisten etua.
Harvemmin pakkolunastuksia metiköissä ja pusikoissa jumalan selän takana tarvitaan.
Pakkolunastus on vihon viimeinen väline mutta hyvä, että sellainenkin on olemassa.
Kyllähän minäkin hanttiin panisin jos kunta tämän torppani läntistä jotakin nappaaisi, mutta kuitenkin kauppa on aina kauppa ja hinta sopimuskysymys. - Pakkolunastus = kuntalaisten etu
- Mistä se kunta sitten maanomistajalle maksaa muusta kuin raakamaasta jos se kerran on raakamaata. Sijainnista vai muutaman hehtaarin päälle joskus nousevista neliöista ja kuutioista, ilmasta vai tyhjästä, mielikuvista vai peräti maanomistajan ahneudesta.
Kyllä maan omistaminen kaavoitetulla alueella on hieman eri asia kuin nordean osakkeiden omistus. Onhan siinä sentään kyse kuntalaisten edusta ei yhden nenän edusta olkoon sitten mitä sosialismia tahansa. - Tietysti maksut nousevat ja luulen, että se tapahtuu osin ainakin pilkkomlla hoiva ja palvelu yhä pienempiin osiin.
Ennen oltiin vanhainkodeissa ja korvaus oli yksi könttäsumma ja sillä selvä, sitten mentiiin palvelukotiin ja alkoi rahastaminen. Jaettiin hoivaksi kja vuokraksi ja siivous ja ruokailu ja yms ja seuraavaksi nämäkin vielä eritellään. Tuli kaikenlaiset avustukset ja tuet mukaan kuvaan.
Kaikelle keksitään hinta. Kädestä pito ja vieressä istuminen, pukeminen ja syöttäminen, ehkäpä jonain päivänä ohi kulku ja hymykin hinnotellaan.
Ikäihmisen omaisuutta tullaan varmasti realisoimaan, ensin näennäiseti asiakkaan oman tahdon mukaisesti mutta kuitenkin viranomaisen toimesta. Sitä tehdään jo nyt ja epäilen, että se tulee lisääntymään. Ensin houkutellaan ja sitten suositellaan ja sitten se pannaan toimeksi, että asiakas käyttää kaiken omaisuutensa omaan hoitoonsa. Mikä ettei , hyvä ja oikeudenmukainen ajatus, olet tehnyt työtä ja tienannut nyt sitten käytät sen omiin tarpeisiisi. Toivottavasti kaikki keinot myös silloin ovat asialliset ja myös oikeudenmukaiset. - Keväisen valon säteet rientävät selkämme takaa
Yksi on niiden luoma varjo tänään
kun me kaksi niin lähekkäin.
https://youtu.be/CkjsdXkwq-A - Mutta muista, että kun ihminen pyydetään piirtämään, niin tikku-ukkoa älä piirrä, siten ratkaiset pulman moisen.
- En lyöntejä pelkää, liki sydäntä viilto viiltää satuttaen
sieluni mustelmat piilotan ja pimeään itken.
Rakkaus ja kaipaus niin köytetty yhteen
yhä uudelleen kokoan unohtaen
sen rikotun lyhteen.
https://youtu.be/qjX5xvYdEaI - Tyyne hyvä
En tiedä, pitäisi kysyä palomalta, ehkä hän sen kertoisi. - Kieltämättä, se olis aika lystiä saunoa ja pohtia moista. Jo sieluni silmin nään kuin työ mestarit siellä ylälauteilla liidätätte teidän sanoja sinne tänne sukkelaan ja sujautatte sulavasti ajatukset lentoon.
Alalauteella kyyhöttää tämä yksi oranssi saunahattu harmailla hiuksillaan ja vääntää ja kääntää rakkausriimejään edes jonnin moiseen sävellykseen.
Ylälauteilta kuuluu väliin naurunpurskahduksia ja epätoivoisia huokauksia, voi ei , ei tuokaan opi koskaan, miten toivoton tapaus,rakkauden nälkäinen reppana, aina tuota samaa kaipuuta ja rakkautta, anna meidän kaikki kestää.
Alalaude käsi poskella taas haaveilee ja unelmoi ja uusi höpinä, muka joku rakkausriimi lähtee bittiavaruuteen.
Ei muuta kuin saunomaan vaan... - Mäkin menen ihan kohta saunaan,
miten mahtaisi käydä jos kaikki täällä saunanlauteille työntyisivät yhtaikaa, tulisivatko edes kaikki, se olisi vain hauska mielikuvitusleikki.
Kyllähän sielläkin joku ei suostuisi jonkun toisen viereen istumaan jne
Saunassa aina haastellaan mukavia ja ratkotaan juttua löylyhengessä saunahattu päässä puhisten. - Tämähän on ihan hassua...
ensin on siniset ja mustat
sitten sisäpiiriläiset ja nyt vielä kuppikunnatkin.
eikös kaikkien pitäisi olla yhtä ja kavereita keskenään. Toiset tietysti parempaa pataa keskenään kuin toiset, sen ymmärtää, mutta kuppikunnatkin, olalaa.
Sinet kuulu sinne ja sinet tänne, ihan kun meidän kerhoikäiset leikkisivät keskenään.
Yks kaks sun kanssa ei leikitäkään.
Pahus kun mäkin ajattelin mennä sinne kehumiskerhoon kehumaan sen riimiosaston kun mä sitä niin rakastan, siellä ei voi kehua, heti saa pesäpallosta ohtaansa. Olisin mä kehunut Palomankin, hänen juttujaan on niin helppo lukea kun hän esiintyy omalla kuvallaan, no kyllä jokaisesta löytäisin hyvää sanottavaa.
Kyllä täällä pitäisi olla kunnon kehumis ja haukkumisaloitukset, niin silloin saisi muut kirjoitukset olla rauhassa. No, Ihan tyhmä idea tuokin, siinä sen näkee, en ole tehnyt mitään mainittavaa, en edes pientä idean poikasta. - Voi, itku
mihin mä sen olemattoman, näkymättömän sädekehäni taas hukkasin.
Se on kuin silmälasit...aina hukassa. - Teenpä ikioman johtopäätökseni:
aikas törpösti olet rajannut aloituksesi.
Minustakin niin mukava olisi tyhjentyä.
Puskee nääs tämä kevät taas rintoihin... - Yhtenä yönä syttyi automatiikka terassilla ja menin katsomaan kuka kumma siellä hiiviskelee, oven pielessä kyyhötti pienen pieni hiiri, siinä me jonkin aikaa toisiamme tuijotettiin, kyselin kellarin kuulumisia, ei tuo mitään vastannut, sitten luikahti pieneen koloon. Sille terassin kololle tuli ihan uusi merkitys, siellä hän asustaa...asukoon.
Ilmeisesti naapurin kissa oli se hiiviskelijä...ilman hiirtä silloin jäi...onneksi...
Tänä aamuna löysin ikkunan alta uudet jäljet, tuttu rusakko ilmeisesti oli käynyt jo tarkastamassa ...milloin niitä oraita tähän nurmikkooon oikein ilmestyy, missä ne vitmiinit viipyvät...ei ehei, ihan vielä kun aikamoisen lumipeiton alla vielä oraat värjöttelevät.
Ensi viikolla voi lumet jo lähteä ja otus todennäköisesti tulee uudelle tarkastuskäynnille...