- Olet jossainmäärin oikeassa, mutta sitten, tullaan kohtaan "aloittaja ansaitsee niin paljon enemmän ku sä". Voi olla, mutta haluan kiinnittää huomiosi siihen, ettet jaa näitä tuomioita kevyellä kädellä. Koska se kannustaa tekemään juuri näitä aloitusviestin kaltaisia viestejä, jotka eivät tuota mitään. Kaikki tietävät sen. Myös ne, jotka eivät tunnusta sitä. Yksin on huono olla. Nämä viestit tuottavat monissa myös ärsyyntymistä, joka oikealla hetkellä osuessaan tuotta viestini kaltaisen vihanpurkauksen, joka tuottaa yhä useammalle pahan mielen. Nuo aloituskommentit ovat tykkäys/huomionkerjäyksiä, joilla tuotetaan eniten ärsytystä, ja juuri näitä monet surullisiksi saavia vihakommentteja. Useat tulevat pahalle mielelle. Kannustit juuri jatkamaan vihakommenttitehtaan pyöritystä, painamalla tähän eräänlaiseen huomionkerjäykseen suurinta mahdollista tykkäystä. Jos kyseessä olisi ollut merkityksellinen aloitusviesti, olisin hyväksynyt tuon. Nyt kannustat lähinnä pahaa mieltä vihakommenttien kautta tuottavaa järjestelmää jatkamaan.
- Jyrkkä tuomio yhden, vaikkakin julman nettikirjoituksen perusteella. Haluatko minun tosiaan tekevän sen? Voitko vahvistaa sen minulle, jos tosiaan haluat sitä, vaatimalla sitä uudestaan täällä kommenteissa? Oletat tämän toki olevan pelkkää uhoamista, mutta lupaan ajatella asiaa vakavasti, jos tosiaan sitä tarkoitit.
- Pahoittelut kommentin raivoa tuottaneesta osuudesta. Varmasti kuulosti julmalta ja pahalta. Ja sitä se aloittajaan kohdistettu osuus oliki. Mun kirjotusta ohjas viha. Mut sitä tuo alotusviesti nosti mulle sinä iltana. Yleensä oon iha ok, vaikka yksinäine tyyppi. Harvoin tulee tän tason ylilyöntejä. Nyt tuli, tein virheen ja pyydän sydämestäni anteeksi. Meni vähän yli kyseisenä iltana kaikki tunteet. Vaadin kuitenkin mahdollisuuden puolustautua tarkentamalla osuutta, jota pidän viestissä tärkeänä; lukekaa se, ja tuomitkaa: tuomio tulee olemaan negatiivinen, ja sen ansaitsen, mutta haluan teidän näkevän sen vähemmän pimeän osan kirjoituksestani ennenkuin saan 'hirttotuomion'.
Kommentissa se, mitä haluaisin teidän kaivavan esille, on aiempi osuus, jossa mainitaan, miten hankalaa pidemmän yksinäisyyden jälkeen on aloittaa tai parantaa ihmissuhteita. Vaikka haluais, voi olla että ei edes kestä niitä paineita, mitä ne tuo mukanaa, on hankalaa kestää ja ymmärtää ihmisii, eikä pysty rentoutumaan ja luottamaan niihi. Yksinäisyydest tulee vastentahtoisesti "riippuvaiseks" koska harvojen kanssa pystyy olemaan. Ja siitä kaikesta syyttää ja vihaa itseään.
Ja maailma on aika pinnallinen paikka. Jos on rahaa, on lihaksikas, tai näyttää muute vaa hyvältä, on helpompaa olla uusien ihmisten kans, saada ne pitämään ittestää ja saada ne edes siihe tutustumisetäisyydelle. Erityisesti se tutustumisetäisyys on hankala.
Rakkauski näyttää usein vaan pinnalliselta. Otetaa esimerkiks jotai sellasta ku talo. Se sortuu, jos sillä ei oo jonkunlaisii tukirakenteita, jonkunlaista syvemmältä löytyvää sisältöä. Se tuntuu monista suhteista nykyään puuttuvan, voi puuttua jopa käsitys siitä. Monille käsitys rakkaudesta näyttää olevan täydellinen toinen osapuoli (rahaa, aikaa, täydellinen vartalo, jne. jne. jne.), ei töitä (edes suhteen eteen), ja sit instagramiin julkaistavat söpökuvat "suhteen" toisen osapuolen kanssa. Sen takia väitin rakkauden usein olevan pelkkä valhe. Tätä ei moni tunnu näkevän, ja sen perässä moni juoksee.
Tässä tärkeimmät asiat.
Jos joku jaksaa vielä lukea, nii haluaisin vielä lisätä asiaa tekstin varsinaisesta vihaosuudesta. Se on pahasti kärjistetty, mutta siinä on joitain asioita liittyen yksinäisyyteen. Ensin sult viedää tuki, sitte sut revitää henkisesti kappaleiksi, saadaan nii pieniks palasiks, nii pieneen muotoon, ku tuhkaks, et se voi kadota pienimmästäki kosketuksesta. Neki osaset kadottaa toisensa. Lopulta on lukuisii kauniisti puristuneita palasia siitä, ku syvällä syntyneitä timantteja, kaunista, nii kaunista. Mutta kukaa ei nää niitä, kukaa ei löydä niitä, eikä niil oo enää kunnon sydäntä pitämässä niitä yhdessä. Sisäistä kauneutta, mut kukaa ei tajuu etsii sitä, edes uskoo siihe, nii kukaa ei löydä ja auta kasaamaan niitä sirpaleita, niitä timantteja. Ja ne jää vain yksittäisiks sirpaleiks, jotka vaan yhdessä vois valaista maailmaa. Edes vähän. Mutta yksin ne ei loista ollenkaan.
PS. Monet täällä on mun ikää epäilly, ja tämän kirjotuksen jälkeen vielä enemmän, mutta vakuutan olevani 13, kohta 14, syntynyt 2001. Sana ei yksin oo minkää painone, mutta jos joku voi luottaa tähän, nii arvostaisin. - Hyvä, kiitokset kaikille vastauksista. Täytyy varmaan alkaa kasvattaa lihaksia. Ei nimittäin oo alipaino ainakaa ruuanpuutteesta kiinni :D
- 178cm, 14v
- Ja nyt kun systeemi toimii, vahvistan Poika_01:n viestin omakseni :)
- Mahdollista. Millane ois ajatus viestintään, ja mistä tiedän, että sulla ei oo mitää mieles? Millä takuulla voisin luottaa suhun? Vaikutat kyllä ihan asialliselta, mut ihmisiin ei voi luottaa. Mistä sitä tietää mitä joillain tulee mieleen.
- Kiitti :)
- Juuri näin. Yritän kyllä tosissani, koska en muuten olis täälläkää kysymystä esittäny. Ja yritän välttää kovat loput, koskse jäis häiritsee mua ja tuottas huonoo mainetta mulle. Ja en oo ainoastaa "kokeilemas", kosk oon nähny mitä tunteil leikkimine voi tehä ihmisille.
- aik jännä idea.. mut hyvä sellane!
- Ei se voi olla mtn muuta
- Ei herrajumala... Menit sitte uskomaan pilaan
- Kiitokset asiallisesta vastauksesta. Ja olet oikeassa, ei nää suhteet tule kestämään. Mut aina voi kokeilla ja oppiaki jotain.
PS. Vaikka tässä tuli yks hyvä vastaus, jos joku haluaa/viittii sanoo tänne jotai, vaikka sama asian nii oikee mielellää voisitte tehä sen! :) - Leikit vaa. Sen näkee tekstistäki. Joten ootappa pari vuotta ja tuu sitte uudestaa tänne.
- Osta .500 cal. S&W ja ammu ittes sillä.
- Alotetaa siitä, et toivottavasti et oo tekemäs itsemurhaa. Elämä muuttuu paremmaks JOSKUS. En lupaa muutosta päiväs mut ootas 10-20 vuotta eteenpäin ja harkitse sit uudestaa.
Mutta. Asiaan. Riippuu siitä onks sul sanottavaa/kerrottavaa jolleki/joillekin , tai haluutko tehä itsemurhan "tyylikkäästi". Ite saattasin jättää pari viestii, ja ottaa mukaan viel jonkulaisen kestävän viestin (kaiverrettu kiveen, puuhun, metalliin). Jotai mikä kuvastais mua, mun logiikkaa, ajatuksii. Tai iha vaan mun yleist vihaa/välinpitämättömyyttä maailmaa kohtaa. Se kiinni ruumiiseen ja sit itsemurha. - Irokeesi :D
- Mitä laista ymmärrän, nii normaaliolosuhteissa melko vakavaki pahoinpitely menee tilanteesta riippuen hätävarjelun piikkiin. Eli kyllä, kunhan et tee suoraa henkirikosta/siihen verrattavaa.
- Kaikki jotka on/on ollu oikeesti yksin tietää ton. Ja kaikki yksin olevat tietää kui vaikeet on alkaa olla ihmisten kanssa. On outo eikä pahimmillaa edes kestä seuraa pidemmän päälle. Palaa takas yksinäisyyteensä ja kiroo itseään. Siinä mun tilanne. Sitte ku joku saatanan älykkö tulee julistaan jotai tämmöst. Kui mont donaa sul on takataskus? Ootko syntyny kultalusikka poikittain perseessä, vai ootko vaa tyhmä, sokee tai molempia? Rakkaus on monelle pelkkä kaukane unelma ja yksinäisyys tekee siitä yhä kaukasemman. Muutut hitaasti yhä kyynisemmäks, yhä masentuneemmaks ja yhä erakommaks. Yhä vaikeempi olla kenenkää kanssa. Ja sitte joku saatanan älykääpiö tulee ja julistaa tämmöstä saatanan "ilosanomaa ja suurta ihmettä" jne... nykyää rakkaus on muutenki normaalisti pelkkä valhe. En yleensä toivo pahaa ihmisille, mut nyt toivon, et kaikki sun ystäväs jättää sut, sun sydämes kaivetaa ulos ja sut poltetaa tuhkaks. Sun tuhkas sirotellaa avaruutee ja se on aina siel. Katoo muusta tuhkast irti ja se mikä on jo menny parin helvetin läpi, katoo useisiin osiin eikä mitää nähdä enää koskaa. Ikusesti yksin jotkut tuhkahiukkaset voi mennä planeettojen ytimiin asti, muuttua timanteiks mut sil ei oo väliä, kosk kukaa ei niitä koskaa nää. Ikusesti yksin, ikusesti hajalla.. sitä mä toivon sulle ja sun kaltasilles.
- AC/DC, Ironmaiden, (lasketaanko rammstein?) En oo varsinaine asiantuntija :D