Vapaa kuvaus

Aloituksia

174

Kommenttia

19703

  1. Itselläni ei ole mitään kompetenssia puhua yleisemmin millaista hoivaa kukakin on vailla tai yleisesti ollaan vailla. Kun se oma näkökulma on varmasti vinoutunut, tietää ja tuntee vain ne muutamat tapaukset lähipiiristä ja nähnyt vähän just tasan yhden hoivakodin arkea. Ja näin se varmaan on suurimmalla osalla: vaikka ei sitten tajuaisikaan että se on vaan yksi näkökulma.

    Ja onhan tuo väestöpyramidin muoto noin yleisemminkin muuttanut tilannetta. Esim. mummollani oli viisi lasta ja periaatteessa varmaan jokainen olisi ollut valmis jollain tavalla aikanaan osallistumaan hoivaan, jos olisi ollut tarvis. Mutta kun kunto heikkeni suht aktiivisesta varsin nopeasti loppuun niin ei sellaista tilannetta oikein koskaan tullut. Ja tuossakin tapauksessa nuo lapset muistelivat, että eihän se mummo heitä koskaan varsinaisesti hoitanut vaan vanhimpia etenkin heidän oma mummonsa ja nuorimpia myös sitten vanhimmat lapset. Ei mummo ehtinyt, kun oli töitä.

    Ja jos tässä kehityksen kehittyessä ihmiset ovat saaneet enemmän pitkää ikää ja terveyttä, niin kuitenkin enemmän pitkää ikää kuin terveyttä.
  2. Nykyisessä erikoistumiseen perustuvassa talousjärjestelmässä ihmisillä on tarpeita, joita he eivät itse täytä. Jokainen ei siis veistele omaa puulusikkaansa vaan on yrityksiä, jotka tuottavat lusikoita, jotkut lähiseudulle ja jotkut jopa kaikkialle maailmaan. Ja työllistäminen on sitä, että lusikkapaja palkkaa ihmisen myymään, muotoilemaan, veistämään, valamaan, hiomaan, koristamaan ja koelusikoimaan. Siihen missä lusikat kannattaa tehdä vaikuttaa oleellisesti se miten paljon työ maksaa. Kaikki verot maksavat sellaista, mikä ei lainkaan edistä lusikan tekemistä, ei ainakaan lusikan ostajan kannalta.

    Kunnan työllistäminen on sitten niitä temppuja joita joutilaille pitää keksiä, jos työt oikeasti tehdään muualla.