wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Helsingin Sanomat kirjoitti 22.2.2019, että "BREAKDANCE saattaa olla olympialaji Pariisin olympialaisissa vuonna 2024. Pariisin olympialaisten järjestelytoimikunta ehdottaa breakdancea uudeksi lajiksi".
Muistattehan tuon "tanssin", jossa kieputaan lattialla ympyrää ja välillä pyöritään päälaen varassa jalat sojottaen kohti taivasta. Voittaja on tietenkin se, joka osaa esittää älyttömimmän kiemurtelun.
Suomen järjestelytoimikunta voisi ehdottaa yhtä älyttömiä suomalaisia lajeja mukaan olympialaisiin. Lajeiksi voisi ottaa kusiaispesässä istumisen, veivinheiton, saappaanheiton, suopotkupallon, avantouinnin, sauvakävelyn ja hyttystentapon. - Aivan oikein!
Löysin R.E.Nirvin karjalan kielen murteita käsittelevästä väitöskirjasta maininnan sivulta 403, että tovotilauta on tammipelilauta.
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1950_398.pdf
Tähän ei liene enää mitään lisättävää. - Sanonta ”kivet kupissa” on tarkoittanut kauan sitten minun mielestäni jonkin vaiheen loppumista tai tiettyä viimeistä vaihetta. Esimerkiksi ihminen on tehnyt elämässään kaiken voitavansa jonkin asian eteen ja silti se ei tuntunut riittävän ja elämässä vaikeudet vain jatkuivat.
Hän toteaa lopuksi, että nyt olen laittanut kaikki kivet (voitavani) kuppiin.
Alkuaan sanat kivet ja kuppi saattavat olla peräisin jostakin muinaisesta lautapelin tapaisesta, jossa tietynlaiset tai -väriset kivet olivat pelivälineinä. Pelin lopussa jonkun kivet olivat kupissa. Arvailua!? Joka tapauksessa hauska sanonta. - Tarkistin kirjasta Simpauttaja kohdan, jossa mainittiin Pirtamon sanat "jatkuva juhannus". Lieneekö Katuvankka tarkoittanut samaa kohtaa?
- Lainaus taitaa olla Simpauttajasta. Kuvittelin nurmeslaisen ilmaisun tarkoitusta, mutta mielestäni en saanut louhituksi yhteyttä suureen, "jatkuvan juhlapyhän" viettäjään. Uskon kuitenkin ymmärtävän, mitä sillä siinä yhteydessä tarkoitettiin. Monet sanonnat ovat hyvin paikallisia, eivätkä ne avaudu muuten kuin asiayhteydestä johdattelemalla. Selityksiä voi olla ja tulla hyvinmonenlaisia, kuten tuo pentukoiran toiminta.
- Koko orkesteri on todellakin koolla, Kamuttaja, Katuvankka ja wanha_lieksalainen, mutta ei meidän suinkaan ole tarkoitus haukkua tai pilkata sinua hissanmaikk. Arvostuksesta on kyse. Arvostamme sinua esimerkiksi erinomaisen huumoripitoisen ja arvokkaan kielitaitosi takia. Sellainen taito meiltä monilta tyystin puuttuu.
- Yritän tehdä analyysin.
Hökäle on synonyymi sanalle hökeltäjä, joka tarkoittaa nopeasanaista sanantuottajaa. Pitempien sanojen viimeiset tavut nielaistaan kuulumattomiin, jotta ehditään aloittaa uusi sana. Muutamalla suomalaisella poliitikollakin on tällainen puhekyky, kun hän oikein innostuu lupailemaan meille äänestäjille kaikkea hyvää.
Hökäleen ääneenlausuma hökellys on kaukana selkosuomesta ja sanoma on hölynpölyn ja puuta heinää -sisällön välimaastosta. Se varmistaa hökeltäjän hölömäkän ominaisuuden, mikä hyvin lähellä hölömön piirteitä, kuitenkin hieman hölmöä etevämpänä hölmöhkönä.
Käännös voisi olla selkoitäsuomeksi hölmöhkö hökeltäjä. - Reino -tossujen valmistus aloitettiin Tampereella vuonna 1930, eli ensi vuonna tulisi 90 vuotta täyteen Reinojen valmistusta. Minulla on valokuva vuodelta 1960 Lieksankosken voimalaitoksen valvomosta, jossa ohjauspulpetin ääressä istuvalla päivystäjällä on perinteiset Reinot jalassa. Tuonkin kuvan ottamisesta on kohta kulunut 60 vuotta. On ikävää, jos Ainojen ja Reinojen valmistus loppuu kokonaan.
- Olen samaa mieltä. Tunnen kaksi syntyperäistä, erittäin hyvin paikallishistoriaa tuntevaa henkilöä, joista toinen osaa koulutuksiensa takia kieliäkin, mutta toinen ei ehkä niin hyvin. Ikää tosin alkaa olla paljon enkä usko, että kumpikaan lähtee enää oppaan hommiin.
Lieksassa toimii opasryhmä, joka tekee kesäisin kaupunkikierroksia matkailijoiden kanssa. Kaikki eivät ole syntyperäisiä lieksalaisia, joten omakohtaisia kokemuksia vanhemmista asioista ei ole. Tiedot ovat nykyaikaa ja kirjoista opeteltua.
Kritisoinkin täällä joskus, että kerrotut tiedot pitäisi olla täsmällisiä eikä vaan sinnepäin. Kierroksesta oli kirjoitettu lehteen väärin nimityksin joistakin kohteista. Uskon, että nuori toimittaja ei ole nimiä osannut ryhtyä vaihtamaan, vaan oppaan muisti on pettänyt tai nopeassa tilanteessa on pitänyt jotakin keksiä. Täydestähän se on mennyt kuin väärä raha. - Tovotipeli on kotoisin Venäjältä. Julkaisussa "KURKIJOKI, pitäjä pitäjältä" mainitaan sivulla 16 Kurkijoen Särkijärven kylän nuorison eräänä erikoisharrastuksena olleen tovotin peluun. Vastapelaajana kerrotaan olleen joku vanhempi mies, joka usein oli voittamaton.
Isäni kertoi tovotilaudasta 1950-luvulla. Oikaisen epäselvyyden: fortunapeli ei ole tovotipeli. - Eivät lotkineet minua. Luulen, että iso kokoni on suojellut minua lotkimiselta. Monet joutuivat lotkimisesta Sarkalan raastupaan nauttimaan kakkua, josta herkusta yllä mainitsin.
- Sarkalan nurkilla otettiin silloin tällöin miehestä mittaa, tosin ihan ilman sääntöjä. Sääntöjen kanssa nyrkkeiltiin ja painittiin Sarkalan sisällä ja harrastettiin muitakin urheilulajeja vielä 50- ja 60-luvuillakin. Ulkoilmassa suoritetuille paini- ja nyrkkeilyotteluiden osanottajille jaettiin usein palkinnoksi kakkua. Käräjäsali sijaitsi rakennuksen siipiosassa, jossa palkintojen jako suoritettiin.
- Jos et peri vanhemmiltasi yritystä, niin ilman kunnollistaa koulutusta ei saa hyvää liksaa mistään työpaikasta Lieksassa. Ennen muinoin työpaikat periytyivät suvusta toiseen Pankakosken tehtaalla ja Kevätniemen sahalla. Myös kaupan alalla työt periytyivät isältä pojalle tai tyttärelle. Nyt enää harvemmin.
- Opettajat ja oppilaat tiesivät oppikoulussa, ketkä olivat vapaaoppilaita eli keiden vanhemmat olivat köyhiä. Näkyihän se jo vaatetuksesta. Köyhyys ei näkynyt koulumenestyksessä. Rikkaus ei tuonut oppilaalle parempia arvosanoja, vaan tilanne saattoi olla päinvastainen. Onneksi opettajat olivat pohjimmiltaan oikeudenmukaisia myös kokeiden numeroiden suhteen. Monen rikkaankin perheen lapsen koulunkäynti loppui keskikouluun, joidenkin jo aikaisemmin.
On toki todettava omasta kokemuksesta, että syntyperä saattoi johtaa koulukiusaamiseen. Minun koulukiusaajani oli kansakoulun opettajani 50-luvun alussa. Tästä olen palstalla joskus kirjoittanutkin. Oppikoulussa minulla ei ollut "omakiusaajaa". - Kirjat olivat kalliit, matkat piti itse maksaa ja omin eväin tulla toimeen. Kauempana asuvat joutuivat turvautumaan kauppalassa koulukortteeriin, mikä myös maksoi. Kaiken kukkuraksi oppilailta perittiin lukukausimaksu, mikä ei ollut ihan pieni. Kaikkein köyhimmät oppilaat saivat vapautuksen lukukausimaksusta. Se ei ollut lapselle mikään ilonaihe, vaikka helpottikin kodin taloutta.
- Pielisjärven yhteislyseo eli PYL aloitti toimintansa vuonna 1963 ja osa Lieksan yhteislyseon oppilaista siirtyi Pielisjärven yhteislyseoon. Pielisjärven pohjoispuolen kylien oppikoululaiset jäivät LYLlille ja eteläpuolen kylien oppilaat siirtyivät PYLlille. Jako ei ollut ihan tarkka, vaan esimerkiksi Rantalan, Timitran ja Mähkön oppilaat jatkoivat kouluaan LYLlillä.
Vuonna 1960 syyslukukauden alkaessa Lieksan yhteislyseossa oli 827 oppilasta 23 luokassa. Osa oppilaista ei mahtunut Moisionkadun kouluun, vaan kaksi 40 oppilaan ensimmäistä luokkaa aloitti koulunkäynnin Sarkalassa ja kaksi samankokoista luokkaa Moisionkadun koulussa.
Vuonna 1960 kaikkiaan 210 oppilasta läpäisi hyväksytysti kaksipäiväiset pääsykokeet, mutta aloittamaan pääsi 160 oppilasta ja 50 oppilasta jäi odottamaan vuoroaan seuraaville vuosille. - Tällä tietenkin tarkoitan, että Kevätniemi ja sen Harjulan alue kuuluivat Lieksan kauppalaan ja kauppalan koulupiiriin, jonka takia harjulalaisten koulu oli Lieksan keskuskoulu eikä Surpeenvaaran koulu.
- Näin oli. Kevätniemen Harjulan lapset kävivät kansakoulua Lieksan kauppalan keskustassa, vaikka Surpeenvaaran koululle olisi ollut lyhyempi matka.
- Lieksalainen Ahti Mannerkorpi asui lähellä hautausmaata sijainneessa talossaan, jossa hänellä oli toimisto. Siellä voi hoitaa mm. hautojen hankinta- tai hoitoasioita. Tulevana kesänä Mannerkorpi täyttäisi 97 vuotta. Mannerkorpi toimi aktiivisesti mm. Lieksan reserviläisissä.
- Muistan Niemen perheen hyvin, koska asuin jonkin aikaa heidän lähinaapureinaan 40- 50-luvun vaihteessa ja vierailin heillä usein.
Olen täällä kertonutkin, että juomavesi haettiin silloin veturitallin sisällä olevasta vesipisteestä, joka oli rautatien puoleisen suuren oven pielessä.