Flimmeri!

Ai miten niin just Flimmeri kun muitakin rytmihäiriöitä on kartalla. Jos olet jo keski-iän saavuttanut ja tukka harvenee niin miksi juuri nyt alat vapaaehtoisesti pilaamaan terveytesi järjettömillä tavotteilla. Jos sun pumppus on tottunut silloin tällöin harjoitteluun eikä oireile niin ok voit toki lisätä harjoittelumääriä kohtuullisesti mutta vain kohtuullisesti. Tärkein ongelma liiallisessa aerobisessa harjoittelussa ja etenkin kuluttavassa urheilulajissa kuten juoksussa on se että mieshormonin määrä alenee jonkinverran varsinkin jos ei kiinnitä ravitsemukseen tarpeeksi huomiota. Maratonharjoittelija ei saa karttaa eläinrasvoja sillä niistä muodostuu testosteroni jota tarvitset palautuaksesi harjoittelusta. Jos et syö välttämättömiä rasvoja ja energiaa riittävästi harjoittelusi vaan alkaa pikkuhiljaa syömään lihaksiasi ja vanhenet ennenaikojaan. Näitä tapauksia näkee liian paljon edelleen.

Lähtötasoasi et kerro joten aivan mahdotonta sanoa onko edes realistista tavoitella erittäin kovaa 2.45 aikaa. Oletan kuitenkin että nyt menee helposti siihen kolmeen tuntiin. Jos juokset 3 ja puoleen tuntiin niin sanoisin että noilla ikävuosilla et tule saavuttamaan 2.45:ttä.

Ei se yhtälö ratkea sillä että päätät alkaa juoksemaan tosissaan. Jonkin verran juosseena sulla on tietty aerobinen perusta jonka selvittäminen kannattaa aloittaa kuntotestauspaikasta esim. Vierumäeltä. Siellä tietävät sanoa mikä on realismia ja mikä ei. Ja kysy myös peloistasi rytmihäiriöitä kohtaan?

Kiitos vastauksesta, siinä oli paljon asiaa. Tukkakin lähti jo edellisellä vuosikymmenellä.

Lähinnä kiinnostaisi tuollainen äärimmäinen henkkoht haaste, että onko minusta mihinkään. Toistaiseksi ei ole ollut mitään sydänoireita, mutta olen kuullut, että tuo flimmeri nimenomaan olisi iäkkäämmän liiallisista rehkimisistä seurauksena.

Vanhemmiten huippu kestävyysurheilijoilla on enemmän rytmihäiriöitä kuin tavallisella tallaajalla mutta eteisvärinän todennäköisyys kasvaa ennen kaikkea iän myötä.

Voisi ajatella niin että jos ei jatka urheilua aivan huipputasolla vuosikymmeniä niin että sydämen koko palautuisi edes osittain ja rytmihäiriöiden todennäköisyys pienenee.

En jättäisi lenkkeilyä flimmerin pelossa.

Kiitos vastauksista. Aloitan harjoittelun maltillisen lisäämisen, mutta kehoa kuunnellen.

Itselle flimmeri ilmaantui 32 vuotta sitten eräässä juoksukisassa. tietenkin se alkuun säikäytti, mistä on kyse. Jatkoin kyllä kilpajuoksijan harrastustani ja se iski päälle aina joskus. Välillä on olult hankalampi ja välillä on ollut sitten pitempiä taukoja, ettei ole esiintynyt. aloin merkata sen kohtauksen alusta alkaen lenkkipäiväkirjaani.

On sitä muutaman kerran vuosikymmenten varrella tutkittukin ja aina kerrottu, ettei se ole vaarallinen. Mutta pirun kiusallinen vaiva. Itseasiassa oikeastaan pilasi osin kilpailu-uraani.

Flimmeri esiintyi yleensä kisoissa, joissa matka oli 5-20 km. ei koskaan esim. maratonilla tai sitten matkoilla, missä mentiin esim anaerobisesti. Tarkoittaa matkoja 200m-3000 metriä.

Nyt vanhempana ja kunnon huonotessa se on tullut herkemmin esim. alhaisemmalla teholalkin lenkkeillessä. Luulen, että osin sen kohtauksen laukeamiseen vaikuttaa myös psyyke. alat ikäänkuin pelkäämään, se tulee mieleen jne.

Mutta ei se vielä ole jalkoja alta vienyt, mutta monta juoksua ja lenkkiä keskeyttänyt. Viimeisinä vuosina opin sen kohtauksen saamaan ohi nostamalla jalat ylöspäin ja rentoutumalla.

Käsittääkseni pitkän matkan kilpaurheilua harrastaneilla tämä juttu lienee melkoisen yleinen. Mutta en tiedä, onko se vielä keneltäkään henkeä vienyt. ainakin itse tunnen monia, joille tämä vaiva on kehittynyt.

Minusta ei kyllä sitä kannata odottamaan jäädä, jos sitä ei ole vielä. Luulen myöskin että kunnon kohottaminen on vain hyväksi. luulen, että pelkosi on turhaa.