olen toinen nainen toivottoman ihastunu ja tykästynyt varattuun mieheen jonka kanssa tapailemme silloin tällöin. suhteemme on lähinnä fyysinen koska en halua avautua ajatuksistani miehelle joka on naimisissa, tosin hän on minulle purkanut sydäntään. Mutta nyt olenkin raskaana ja mietin pitäisinkö suuni kiinni vaiko kertoa asiasta? En ole tekemässä aborttia, sen jo kerran kokeneena ja minulle lapsi on ihan tervetullut. Koko ajan on ollut tiedossa ettei mies ole perheettään jättämässä joten siksi mietin josko vain jätän kertomatta asian ja lopetan yhteydenpidon? Pidän miehestä paljon mutta ei meillä tulevaisuutta ole tai vaikka tilanne muuttuisikin en haluaisi miestä ketä on pettänyt vaimoaan kumppanikseni.
kertoako??
jaana.kokkola11
11530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toisaalta isällä on mielestäni oikeus tietää lapsestaaan. Kyllähän tuo varmasti loukkaa miehen vaimoa syvästi ja hän saattaa ottaa eron riippumatta siitä haluaako mies sitä vai ei. Eli vaikka se mies ei olisi perhettään jättämässä niin vaimo saattaa jättää miehen. Toisaalta sitä niittää mitä kylvää. Tietysti sinä voi olla kertomatta ja häipyä kuvioista mutta vain jos olet varma ettet tule myöhemmin katumapäälle ja pudota sitten muutaman vuoden päästä pommia.
ajattelepa lasta ja lapsen oikeuksia isäänsä ja päinvastoin.
Sääliksi käy lasta jolla on noin tyhmät vanhemmat!
Siis että oot menny sen pahimman mahollisen mokan tekemään?!? Hankkiutunu raskaaks ukkomiehelle??? Hei, haloo!!!
Äläkä oikeesti tuu sanomaan et ku ehkäsy petti..jälkiehkäsykin on keksitty ja ensinnäkään KOSKAAN ei tule antaa kellekään ukkomiehelle paljaalla..aina pitää huolehtia et on kumit käytössä!
Mietitkö yhtään kuinka paljon sun lapses tulee tästä kärsimään?? Kuinka paljon se tulee häpeää kokemaan ku kuulee et se on jonkun ukkomiehen jälkeläinen. Sä oot tosi itsekäs!!! Sä pilaat tolla toiminnallas sen lapsen elämän jo ennenku se kerkee edes syntymään tänne..siinä on taas sit yks uus ongelmalapsi tähän yhteiskuntaan lisää..sääliks käy jo valmiiks lapsiparkaa!!
Yhtä asiaa et näköjään oppinu: KOSKAAN ei ukkomiehen kans lapsia aleta väsäämään!!! Jokainen täysjärkinen ihminen ton nyt tajuaa, mut hei sullahan taitaa olla asenne et ku MÄ HALUUN ni mä en mieti mitään mitä se lapsi tulee kärsimään!!
LAPSET KUULUU VAAN JA AINOASTAAN OIKEESEEN SUHTEESEEN, KAKKOSET EI NIITÄ LAPSIA RUPEA UKKOMIEHILLE VÄSÄÄMÄÄN, TÄÄ PITÄIS TAJUTA JOKAISEN KAKKOSEN!!!
Oikeesti, mee tutkituttaa se pääs..ei taija ihan kaikki inkkarit olla sulla kanootissa. :/
Tälle ei voi kuin nauraa :D Sillä ukkomiehellähän ei ole mitään vastuuta sitten mistään, kumien käytöstä, omista teoistaan, vaimostaan, perheestään... Eiköhän jokaisen täysjärkisen pitäisi kuitenkin tajuta arvostaa sitä valittua kumppaniaan niin ettei mitään kakkosia tai kolmosia edes olisi.
No jos miehelle kerrot ja keskustelet käytännön asioista.
Lapset on lahja ja nykyhteiskunnassa on paljon lapsia joilla on vain toinen vanhempi silti kasvavat ihan hyviksi aikuisiksi.
Onneksi olkoon siis ja täydestä sydämestä!
Olipas tosi asiallinen kirjoitus tuossa yllä...
Tehtyä ei tekemättömäksi saa. Hienoa, että olet tehnyt päätöksen pitää lapsi. Tutulla tilanne, jossa poika sai tietää vasta 15v ketä isä oli ja siihen asti oireili tosi pahasti murrosiässäi ( oli siinä uskossa, että isä on kuollut ) äiti kertoi sitten suutuspäissään lapselle, että isä onkin olemassa, jonka jälkeen yhteys pojalta isään ja ovat nyt tosi läheisiä ja isän uusi perhe otti pojan "joukkoonsa" mukaan hyvin. Joten loppu hyvin kaikki hyvin, mutta lapselle toki ihan hirveetä kasvaa ilman isää äidin päätöksen mukaan.
Mielestäni sinun siis pitäisi kertoa tulevalle isälle ja hän tekee sen päätöksen kuinka paljon haluaa olla lapsen elämässä mukana vai haluaako ollenkaan ja hän tekee myös sen päätöksen, että kertooko vaimolleen vai elääkö salaisuuden kanssa, jonka uskon kyllä joskus vaimollekin paljastuvan.. Mietein, että mitä itse tekisin, jos kuulisin mieheni saaneen jonkun toisen naisen raskaaksi.. Ero siitä varmaan ennenpitkään tulisi, mutta toki kannustaisin ja tietäisin, että mieheni haluaisi olla isä tuollekkin lapselle. Kerro, vaikka vaikeeta se on. Jaksamista!
Oletko itse kasvanut ilman isää kun tiedät sen noin hirveää olevan? Minä olen kasvanut enkä koskaan ole siitä moksiskaan ollut. En ole koskaan isää osannut edes kaivata.
kiitos vastauksestasi, siinä oli järkeä toisin kuin tuossa yhdessä kirjoituksessa. itse olen lapsuuden viettänyt kahden huonon vanhemman parissa, joiden aina toivoin eroavan, uskon että yksi hyvä vanhempi on parempi lapselle kuin kaksi huonoa. Lapselle aioin olla rehellinen isästään ja ehkä siis kerron myös lapsen isälle, suhtautuu sitten miten haluaa. Kiitos(:
No kerroitko isälle? (miten reagoi?)
Et kerro. Teet abortin tai vaikenet ikuisiksi ajoiksi.