Suvun "musta lammas"

Jokainen toimii ja elää tyylillään ja itse 50v miehenä teen vielä juttuja joita muut viiskymppiset eivät uskalla kun ovat juntteja. Sanoppa vanhemmille että missään ei sanota miten iän myöt'ä pitää käyttäytyä ja minä ainakin vedän lärvit jos huvittaa ja ajeteln mootoripyärällä niin lujaa kun se kulkee ja muita poikamaisia jutuuja kun ei minusta ole juntiksi. Sanoppa vanhemmillesi että heiltä on mennyt elämä ohitte kun ovat niin kaavoihin kangistuneita vanhuksia.

Ikävää, mutta varmasti saat paremman elämän, suhteen, perheen, uran jne. kun teet asiat omilla arvoillasi ja niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Totta kai teet työksesi sitä mikä sinua kiinnostaa ja et ota miestä palkkatason perusteella vaan luonteen (tai mikä sinun mielestä sitten onkaan miehellä tärkeä piirre). :) Ja jos et löydä sopivaa miestä heti 20-vuotiaana niin et kai voi (tai et halua...) sitä perhettäkään heti perustaa tai mennä naimisiin (jos edes haluat?).

Mutta mielestäni elät tervettä elämää, perheesi ehkä elää, ehkä ei. En voi tietää ovatko he koonneet elämänsä sen mukaan mikä tuntuu omasta mielestä hyvältä, mutta pääasiassa mielestäni sillä asenteella kannattaa elämässä edetä.

No nyt taisi tulla turhan sekavaa tekstiä, mutta no olkoon. :D

Sano vanhemmillesi että nyt olisi heillä korkea aika, kun ovat jo tuossa iässä, hankkia kunnon käytöstavat. Ylimielistä käytöstä, mitä ne kuvittelee olevansa. Tappi pois perseestä!

Kun niillä olisikin vain se tappi perseessä, mutta on ihan kunnon halko.
Kiitos teille kannustuksesta. Joskus vaan harmittaa niin kovasti kun ei ole sattunut saamaan sukulaisikseen läpimiä ja välittäviä ihmisiä. Tai ehkä se jatkuva arvostelu jostakin välittämisestä sitten kertookin, ei vain ole itselleni tyypillinen tapa osoittaa rakkauttani.

Eniten harmittaa äitini marttyyrimainen huokailu ja päivittely aina kun soitellaan. Tässä esimerkkikeskustelumme:

Äiti: "Kun aina saa olla niin huolissaan ja untakaan ei saa saa kun sinuun ei voi luottaa. Aina saa pelätä että sinulle sattuu jotakin!"
Minä: " Siis miten niin ei voi minuun luottaa? Ja mitä mulle nyt sitten tässä voi sattua?"
Äiti: " No kun sinä vaan huitelet ulkomailla ilman minkäänlaista vastuuntuntoa."
( Olen tällä hetkellä ulkomailla projektityössä, ja pitkäaikainen avomieheni on mukana.)

Äiti jatkaa: " Ja juhlimassakin käyt selvästi aamuun asti ja varmasti huumeitakin käytät!" (Äiti on nähnyt facebookissa, jossa vaatimalla vaati päästä kaverikseni, että olen ollut juhlissa kavereideni kanssa. Nämä villit "huumejuhlat" tosin loppuivat hyvissä ajoin ennen puoltayötä, jonka jälkeen kaikki menivät asiallisesti taksilla kotiin. Mitään punaviiniä vahvempaa niissä ei myöskään nautittu.)
Minä: " Niin, ei siellä kun punkkua juotu. Ei tarvitse olla yhtään huolissaan"
Äiti: Mutta saatat olla alkoholisti. (Ok, biologinen isäni on alkkis, joten ehkä minulla voi olla altistavia geenejä.) Mikset vaan voi elää ikäisellesi sopivalla tavalla? Hameesikin on niin lyhyt, voi herranjessus!"

Ja tätä rataa. Hassuinta tässä on se, että kun olin lapsi ja nuori ei äitiä olisi voinut vähempää kiinnostaa mitä tein. Sillon hän keskittyi uraansa. No, ehkä tämä sitten on jonkinlaista jälkiherännäistä välittämistä. Ymmärretävää ehkä, mutta niin samperin ärsyttävää.