Seuraavassa Zarahustrasta käytetään englannin
muotoa Zoroaster. Jotka haluavat hakea netistä
tietoa Zarahustrasta tai zarahustralaisuudesta,
niin huomioikaa: Haussa kannattaa käyttää meille
vierasta muotoa, Zoroasteria.
When a residence is sold these days, the new owner
almost always makes changes: he has it painted
another color, he has the interior redecorated and
installs new furniture, he may remove a partition
between small rooms or divide a very large room,
he may have the kitchen remodelled, and he may
make other alterations to suit his taste or
convenience; but the fabric of the house, its
foundations, its beams, and its
walls, remain unchanged.
The foregoing description, condensed and summary
as it was, will have sufficed to show that the
Christians today are living in Zoroaster’s old
house. It has been remodelled here and there, but
the fabric remains as it was built, twenty-six
centuries ago.
The essentials of the newer cult are all in
Zoroaster’s invention: the Good God and the Bad
God; their armies of angels and devils; the
contested partition of the universe between Good
and Evil; the Holy War for One World of
Righteousness; Heaven and Hell and even Purgatory
(Misvan Gatu); and the apocalyptic vision of
cosmic strife that will end only in a decisive
last battle between the hosts of the Lord and the
hosts of Satan, which will be followed by the Last
Judgement and the end of Time, after which nothing
can ever change again. All human beings sprang
from a divinely-created original pair, whose
descendants, equal in ancestry are made equal by
Faith in the Good God, who fathered and sent into
the
world a Virgin-born Saviour to reveal his will to
mortals, whose sins and merits are accurately
recorded by the celestial bookkeeping system in
preparation for the Last Judgement, when,
incredible as it seems, they will be resurrected,
so that, so to speak, they can enjoy the life
everlasting in their own persons. The
Zoroastrians, by the way, explain that when the
time comes, Ahura Mazda’s zealous agents will find
and reassemble every particle of the man’s flesh,
which was eaten and digested by birds of prey
centuries or millennia before; Christians attempt
no explanation, but in most churches they still
recite the Apostles’ Creed (forged at the end of
the Fourth Century and subsequently revised),
affirming that they believe in "the Resurrection
of the Flesh," but they probably never think of
what they are saying.
Ylläoleva on suoraan kopioitu sivulta
http://www.ety.com/HRP/booksonline/oliver/chap11.h
tm
Zoroaster created a supreme god of good, whom he
called Ahura Mazda, and a supreme god of evil,
whom he called Angra Mainyu.1 In the
beginning, only these two great gods existed,2 but
they were antagonists from the first, each
striving to his utmost to destroy the other and
all of
the other’s works. Each created for himself
subordinate generals and legions of supernatural
troops to fight for him in the Cosmic War. Either
of
the two gods would be omnipotent if the other were
conquered; and they and their vast armies are now
locked in a desperate struggle for
supremacy and mastery of the whole universe, a
perpetual war between pure Good and pure Evil.
Since it posits the existence of two great and
hostile gods, neither of whom can now overcome the
other, Zoroastrianism is obviously a ditheism, a
religious dualism. And so, of course, is the
Christian rifacimento of it. It must be remembered
that the word ‘monotheism’ is a neologism formed
from Greek roots and introduced into
English around the middle of the Seventeenth
Century; and it can mean only one thing: belief in
the existence of only one supreme god. Such a
god, by definition, must have a power that is not
limited by the power of any other supernatural
being. Now it is true that during the past three
centuries an increasing number of Christian
theologians have wanted to make their religion a
monotheism, but they can do this only by junking
their Bible, and that would leave them without any
basis for a belief in the existence of Jesus & Co.
Their "New Testament" explicitly states that
Satan is the mighty "prince of this world" and had
such power that he was able to kidnap one-third of
their God, carry him off to a mountain top,
and there offer him wealth and dominion that Jesus
was obviously unable to obtain for himself; and
the gospels in the collection are full of stories
about activities of Satan and his lieutenants that
God was obviously unable to prevent. It is clear,
therefore, that the Christian god’s power is
limited by the power of a rival god, who is as
strong and sometimes even stronger than he, and
that the earth must be regarded as a kind of No
Man’s Land between two opposing armies. That is
precisely the Zoroastrian doctrine.
Ylläoleva oli kopioitu sivulta:
http://www.ety.com/HRP/booksonline/oliver/chap10.h
tm
n all of our languages, the word ‘god’ (qeÐj,
deus, goð) is a common noun designating a class of
beings, specifically powerful supernatural
beings, just as ‘woman’ is a common noun
designating a class of human beings, and the
individuals in a class must be identified by a
personal
name, such as Zeus or Helen. Now the early
Christians took to calling their god deus (we can
distinguish by writing Deus, but, of course, that
use
of capital letters is a modern innovation, unknown
in Antiquity), and by baptizing their god God they
could claim that all other supernatural powers
were non-gods, just as you could baptize your
daughter Woman and thus claim that all other
females are non-women. A very few among the early
Christians, especially Lactantius (Institutiones,
II.9.13) 3 were honest enough to call Satan an
antitheus,3 but the purloining of the common noun
deus was commonly covered by imitating Zoroaster
and inverting the meaning of another common noun,
daemon, which designated a larger
class of supernatural beings that included not
only gods but less powerful spirits. The
Christians called all the other gods (in whose
existence, of
course, orthodox Christians must firmly believe)
daemones, which was strictly correct, but then
they claimed that all daemones were the
subordinates of Satan, just as Zoroaster had
audaciously claimed that all of the devas were the
subordinates of his Angra Mainyu. Thus did
Christians create the word ‘demon’ in its current
sense of ‘devil.’ Their propaganda was certainly
adroit, and we must give them credit for having
improved a little on Zoroaster. But the verbal
trick should impose on no one.
Myös edelläoleva oli lainaus sivulta:
http://www.ety.com/HRP/booksonline/oliver/chap10.h
tm
muotoa Zoroaster. Jotka haluavat hakea netistä
tietoa Zarahustrasta tai zarahustralaisuudesta,
niin huomioikaa: Haussa kannattaa käyttää meille
vierasta muotoa, Zoroasteria.
When a residence is sold these days, the new owner
almost always makes changes: he has it painted
another color, he has the interior redecorated and
installs new furniture, he may remove a partition
between small rooms or divide a very large room,
he may have the kitchen remodelled, and he may
make other alterations to suit his taste or
convenience; but the fabric of the house, its
foundations, its beams, and its
walls, remain unchanged.
The foregoing description, condensed and summary
as it was, will have sufficed to show that the
Christians today are living in Zoroaster’s old
house. It has been remodelled here and there, but
the fabric remains as it was built, twenty-six
centuries ago.
The essentials of the newer cult are all in
Zoroaster’s invention: the Good God and the Bad
God; their armies of angels and devils; the
contested partition of the universe between Good
and Evil; the Holy War for One World of
Righteousness; Heaven and Hell and even Purgatory
(Misvan Gatu); and the apocalyptic vision of
cosmic strife that will end only in a decisive
last battle between the hosts of the Lord and the
hosts of Satan, which will be followed by the Last
Judgement and the end of Time, after which nothing
can ever change again. All human beings sprang
from a divinely-created original pair, whose
descendants, equal in ancestry are made equal by
Faith in the Good God, who fathered and sent into
the
world a Virgin-born Saviour to reveal his will to
mortals, whose sins and merits are accurately
recorded by the celestial bookkeeping system in
preparation for the Last Judgement, when,
incredible as it seems, they will be resurrected,
so that, so to speak, they can enjoy the life
everlasting in their own persons. The
Zoroastrians, by the way, explain that when the
time comes, Ahura Mazda’s zealous agents will find
and reassemble every particle of the man’s flesh,
which was eaten and digested by birds of prey
centuries or millennia before; Christians attempt
no explanation, but in most churches they still
recite the Apostles’ Creed (forged at the end of
the Fourth Century and subsequently revised),
affirming that they believe in "the Resurrection
of the Flesh," but they probably never think of
what they are saying.
Ylläoleva on suoraan kopioitu sivulta
http://www.ety.com/HRP/booksonline/oliver/chap11.h
tm
Zoroaster created a supreme god of good, whom he
called Ahura Mazda, and a supreme god of evil,
whom he called Angra Mainyu.1 In the
beginning, only these two great gods existed,2 but
they were antagonists from the first, each
striving to his utmost to destroy the other and
all of
the other’s works. Each created for himself
subordinate generals and legions of supernatural
troops to fight for him in the Cosmic War. Either
of
the two gods would be omnipotent if the other were
conquered; and they and their vast armies are now
locked in a desperate struggle for
supremacy and mastery of the whole universe, a
perpetual war between pure Good and pure Evil.
Since it posits the existence of two great and
hostile gods, neither of whom can now overcome the
other, Zoroastrianism is obviously a ditheism, a
religious dualism. And so, of course, is the
Christian rifacimento of it. It must be remembered
that the word ‘monotheism’ is a neologism formed
from Greek roots and introduced into
English around the middle of the Seventeenth
Century; and it can mean only one thing: belief in
the existence of only one supreme god. Such a
god, by definition, must have a power that is not
limited by the power of any other supernatural
being. Now it is true that during the past three
centuries an increasing number of Christian
theologians have wanted to make their religion a
monotheism, but they can do this only by junking
their Bible, and that would leave them without any
basis for a belief in the existence of Jesus & Co.
Their "New Testament" explicitly states that
Satan is the mighty "prince of this world" and had
such power that he was able to kidnap one-third of
their God, carry him off to a mountain top,
and there offer him wealth and dominion that Jesus
was obviously unable to obtain for himself; and
the gospels in the collection are full of stories
about activities of Satan and his lieutenants that
God was obviously unable to prevent. It is clear,
therefore, that the Christian god’s power is
limited by the power of a rival god, who is as
strong and sometimes even stronger than he, and
that the earth must be regarded as a kind of No
Man’s Land between two opposing armies. That is
precisely the Zoroastrian doctrine.
Ylläoleva oli kopioitu sivulta:
http://www.ety.com/HRP/booksonline/oliver/chap10.h
tm
n all of our languages, the word ‘god’ (qeÐj,
deus, goð) is a common noun designating a class of
beings, specifically powerful supernatural
beings, just as ‘woman’ is a common noun
designating a class of human beings, and the
individuals in a class must be identified by a
personal
name, such as Zeus or Helen. Now the early
Christians took to calling their god deus (we can
distinguish by writing Deus, but, of course, that
use
of capital letters is a modern innovation, unknown
in Antiquity), and by baptizing their god God they
could claim that all other supernatural powers
were non-gods, just as you could baptize your
daughter Woman and thus claim that all other
females are non-women. A very few among the early
Christians, especially Lactantius (Institutiones,
II.9.13) 3 were honest enough to call Satan an
antitheus,3 but the purloining of the common noun
deus was commonly covered by imitating Zoroaster
and inverting the meaning of another common noun,
daemon, which designated a larger
class of supernatural beings that included not
only gods but less powerful spirits. The
Christians called all the other gods (in whose
existence, of
course, orthodox Christians must firmly believe)
daemones, which was strictly correct, but then
they claimed that all daemones were the
subordinates of Satan, just as Zoroaster had
audaciously claimed that all of the devas were the
subordinates of his Angra Mainyu. Thus did
Christians create the word ‘demon’ in its current
sense of ‘devil.’ Their propaganda was certainly
adroit, and we must give them credit for having
improved a little on Zoroaster. But the verbal
trick should impose on no one.
Myös edelläoleva oli lainaus sivulta:
http://www.ety.com/HRP/booksonline/oliver/chap10.h
tm
Vastaukset 28
Vanhimmat
On se näköjään tuo Zarahustrakin sensuroitu melko
perusteellisesti ummikkosuomalaisilta. Ei juuri
näytä löytyvän netistä suomen kielellä kunnollista
juttua ko. herrasta.
ootkos sää raukka mennyt lukemaan Nietzsheä ja
kuvittelet, et jostain persialaisesta
mysteeriuskonnosta nyt löytyos jotain korkeampaa
tietoa. Lue nyt vaan kiltisti uskontotietees ja
huomaat, ettei ne Zarathustrankaan jutut niin
anutkertaisia oo.
Mitä tiedät zurvanismista? Minä en tiennyt
siitä mitään, ennen kuin lähdin etsimään suom.
kiel. tietoa Zarathustrasta. Olisko zurvanismi
korrektimpaa, kun ei ole "sensuroitu"?
Riittää, kun kirjoittaa tuohon oikeaan
ylälaitaan "zurvanismi", tulee vähän tietoa myös
zarathustralaisuudesta.
Sinähän tyhmiä jupiset. Ainutkertaista
zarahustralaisuudessa on se, että sillä on copy
right ristinuskon moniin opetuksiin.
Tuollainen tieto löytyi mainitsemastasi
osoitteesta. En tiennyt zurvanismia entuudestaan.
Zaratrustranismin yksi tärkeä alalahko oli
Zurvanismi, josta tuli Persian valtionuskonto
neljännellä vuosisadalla ennen Kristuksen
syntymää. Avastanin kielellä Zurvan
tarkoittaa "aikaa"; tutkijat ovat huomanneet
yhteyden Zurvanin ja Veedalaisen jumaluuden Kalan
välillä. Kala on vaishnava-filosofian mukaan
Korkeimman Herran heijastus, ja on Hänen
välineenään maailmankaikkeuden luomisessa,
ylläpidossa ja tuhoamisessa. Kala on kosmisen
ajan pyörän voima (kala-chakra), jonka turvin
Suryan (auringonjumalan) sädehtivä vaunu matkaa
läpi taivaiden, valaisee maailmankaikkeutta sekä
jakaa ajan tunteihin, päiviin ja vuosiin.
Nytkö sä olet tullu tänne mesomaan.Juuri eilenhän
sä vaahtosit jonkun Horuksen nimestä ja nyt on
Zarathustra menossa.Onkohan seuraavana Zorro ?
Tietääkseni Zorro tuli vasta Jeesuksen jälkeen.
Taitaa sinun historian-/mytologioidentuntemus
olla huterolla pohjalla.
Jos olen mielestäsi antanut väärää informaatiota,
niin olisitko hyvä ja osoittaisit virheelliset
kohdat!
ookkohan pakana(m) pelannu liikaa D&D:tä ja
leikkiny mummon tarot korteilla,ku noin
on "mytologiat" hallussa. Tuollanen teinivouhkaus
joidenki kuolleitten uskontojen perään on ehkä
jopa tyhmempää, kuin fundamentalisti-kristittyjen
mahoton käännytys.
Teinivouhkaus? Jos kohta 39 v. täyttävä on teini,
niin kai se on sitten teinivouhkausta. Minusta
vain näyttää siltä, että ei teinit näiden asioiden
kimpussa kovin paljoa viihdy.
Typeryyksiä jauhat. Onhan outoa, jos ei
uskontopalstalla uskonnoista saisi kirjoitella.
Mikä muka olisi sopiva keskustelunaihe tälle
palstalle?
Seuraavana otsikon avauksena ei ole Zorro, ikävä
kyllä, vaan Krisna. Töistä lähtiessäni sain aikaan
hienon sepustuksen, mutta selain pahus meni
tilttiin. Joudun huomenna aamupäivällä väsäämään
uuden teoksen. Joku yläkerrassa vastusti, kun
selaimen jumiin veti?
Terveisiä koiraretkeltä.. Ajattelin, etten tänä
iltana toosaa enää avaisikaan, mutta ZURVANISMI!
Siitäpä minulla onkin tietoa.. Tunnetko muuten
Simo Parpolan juttuja? .. Itku, mulla ei ole
aikaa roikkua täällä.. Mutta minkä ehdin, sen
kirjoitan tänne muistiin. Zurvanismi oli yksi
zarathustralaisuuden ns harhaoppi..jossa
dualistinen jumalakäsitys sijoitettiin .. Hm,
ehkä vähän..
Zarathustran ajatuksiin mm kuului, että alunperin
ihminen on tiennyt, että on ollut vain yksi
jumala, jota hänen täytyy palvoa. Mutta myöhemmin
ihmiset ovat sortuneet arjalaiseen kulttiin,
jossa ihmiset palvovat 'daevoja' - tämä
on 'Ahrimanin' eksytystä... (nukuttaa!)
Kun iranilaiset kohtasivat kehittyneemmän
mesopotamialaisen kulttuurin he alkoivat tehdä
opillisia muutoksia uskontoonsa.
Mesopotamialainen astrologia nousi suosioon
magien eli papiston piirissä. Tähän liittyen tuli
fatalismi perinteisen 'vapaan tahdon' tilalle
ajatus, että tähdet määräävät lähes kaiken.
Ortodoksit zarathustralaiset myönsivät, että
kohtalo määrää tietyt puitteet, mutta siitä he
eivät tinkineet, että kohtalo myös määräisi
ihmisten päätöksiä - eli sitä miten ihminen
reagoi tai vastaa näihin
puitteisiin/olosuhteisiin. Se olisi merkinnyt
sitä, että ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen
mikä tuomio viimeisellä tuomiolla saadaan..
(nukuttaa).. Syvimmillän mesopotamialainen oppi
merkitsi muutoksia teologiassa. Alkuperäisen
dualismin, Ohrimazdin ja Ahrimanin
vastakkaisuuden tilalle asetettiin yksijumalainen
oppi. Tämä ei korvaa dualismia, vaan vaan
rakentuu.. yksijumalaisuus sijoitetaan dualismin
sisälle...(Simo Korkeen luennoilla ihmeteltyä..)
Hyvää yötä, jatkan, kun ehdin jos ketä
kiinnostaa.. tai ei. Ehkä samalla itsellenikin
jotakin taas selviää .. jos kuka tietää lisää,
hauskaa.
Katson aiheelliseksi kirjoittaa pienen
selvennyksen niille,jotka eivät tiedä kuka tämä
Zarathustra oli.
Hän syntyi iranissa n.660 vuotta eKr.Noin
kolmenkymmenen vuoden ikäisenä hän kertoi
saavansa ilmestyksiä Ahura Mazdahilta,jota hän
piti universumin luojana,ja ihmiskunnan vartijana.
Näitten ilmestysten pohjalta hän alkoi pitämään
saarnoja polyteismia vastaan.Hän kiersi
yhdentoista vuoden ajan Iranissa oikeusistuimesta
toiseen menestymättä kertaakaan kunnes hän käänsi
kuningas Vishtaspan vuonna 618 eKr,jonka
vaikutuksesta nämä Zarathustran opit levisivät
laajalle.Lopulta Zarathustra sai surmansa 77
vuotiaana uskonnollisessa sodassa.
Zarathustra opetti,että tämän Ahura Mazdah oli
hyvä olento,ja että häntä vastaan taisteli paha
olento nimeltä Angra Mainyu,tai Ahriman joka oli
pahan lähde.Näiden kahden jumaluuden välissä oli
sitten ihminen vapaine tahtoineen saaden sitten
asettua kumman tahansa puolelle,joko hyvän tai
pahan.Ja jos ihminen asettui pahan puolelle niin
häntä rangaistiin,jos taas hyvän puolelle niin
hän sai palkinnon.
Tämä Zarathustralaisuus vaikutti sitten useita
vuosisatoja synnyttäen Dualismin nimellä kulkevan
harhaopin,johonka K.T.S onkin jo ehtinyt
tunnustautumaan näillä palstoilla.
Enempää en raaski moisen roskan vuoksi
tietsikkani näppäimistöä rasittaa,mutta
toivon,että tämä riittäisi niille,jotka kaipaavat
hieman taustatietoja tästä Zarathustrasta.
Muuten,Pakana(M)älä aliarvio Zorroa.Hän voi tulla
ja tehdä kuuluisan Z merkkinsä rintakehääsi.
saadaan M:stä Z. Sovellutuksia?
Tuossa kirjoituksessasi oli totuutta ja
ei-totuutta. Sinä tunnustat Zarahustran
historialliseksi henkilöksi, vaikka tutkijat eivät
ole asiasta varmoja.
Muuten, näköjään herra Zarahustra voidaan
kirjoittaa joko Zarahustra, tai niin kuin sinä,
Zarathustra.
Zarahustran "dualismin nimellä kulkeva harhaoppi"
on sama harhaoppi, jonka sinä tunnet
kristinuskona. Siinä on kaksi jumalaa, Saatana ja
Jahve. Tai oikeastaan, sinun harhaoppisi ei
olekaan dualismi vaan quatrolismi. Sinä uskot
neljään Jumalaan, tai jos Pyhää Henkeä ei lasketa,
niin ainakin kolmeen, jolloin harhaoppisi lienee
troisismi tms.
Jos tosiaan sanot zarahustralaisuuden dualismia
harhaopiksi siksi, että siinä on hyvyyden jumaluus
ja pahuuden jumaluus, niin mene itseesi. Eikö
Jumala ole hyvä ja Saatana paha?
Koska Zarahustra oli neitseestä syntynyt Jumalan
poika, niin miksi sinä rienaat häntä? Hän sentään
oli ennen sinun Jeesustasi.
Sinä kirjoitit:
"Zarathustra opetti,että tämän Ahura Mazdah oli
hyvä olento,ja että häntä vastaan taisteli paha
olento nimeltä Angra Mainyu,tai Ahriman joka oli
pahan lähde.Näiden kahden jumaluuden välissä oli
sitten ihminen vapaine tahtoineen saaden sitten
asettua kumman tahansa puolelle,joko hyvän tai
pahan.Ja jos ihminen asettui pahan puolelle niin
häntä rangaistiin,jos taas hyvän puolelle niin
hän sai palkinnon."
Minä kirjoitan:
"Jeesus opetti,että tämän Jumala oli
hyvä olento,ja että häntä vastaan taisteli paha
olento nimeltä Saatana,tai Lucifer joka oli
pahan lähde.Näiden kahden jumaluuden välissä oli
sitten ihminen vapaine tahtoineen saaden sitten
asettua kumman tahansa puolelle,joko hyvän tai
pahan.Ja jos ihminen asettui pahan puolelle niin
häntä rangaistiin,jos taas hyvän puolelle niin
hän sai palkinnon."
Onko sanomissa eroa?
Avaan tämän viestini tuolla otsikolla,kun en enää
oikein tiedä pystynkö väsymykseltäni vastaamaan
loogisesti viestiisi.Sinä tietenkin
sanoisit,etten minä ole koskaan kyennyt
vastaamaan loogisesti mihinkään.
Dualismi on kaksiluonto-oppi,jossa Jumalan ja
Saatanan ajatellaan olevan samaa olemusta,ei siis
kaksi eri olentoa.Voit vaikka lukea K.T.S:n
kirjoituksen tuon aikaisemman
keskustelufoorumimme Jumala=Saatana alta.Sillä ei
siis ole mitään tekemistä kristinuskon
Jumalakäsityksen kanssa.
Kun sanoit meidän kristittyjen uskovan useampaan
Jumalaan,niin saanen oikaista käsitystäsi.Ei ole
olemassa kolmea eri Jumalaa Isä,Poika ja Pyhä
Henki,vaan sama ja yksi Jumala on ilmaissut
itsensä kolmessa persoonassa.Saisit tästä asiasta
täydellisen selonteon,jos viitsisit vaivautua ja
lukea Athanasioksen 28 pykäläisen
uskontunnustuksen.
Good night!
Minä en selitä Raamattua Athanasioksella, Raamattu
ei tue tuota kolmiodraamaa. Alkuseurakunta ei
mitään tiennyt kolminaisuudesta. Ja, vaikka olisi,
niin mitä sitten. Raamatusta nimenomaan käy ilmi,
että Jeesus oli eri persoona kuin Jumala.
Kristinusko on monoteismi vain kristittyjen
itsensä mielestä.
Vai ämmästä setalainen? Semmosia ämmiä sanotaan
lepsoiksi.
No niin nyt taas kehä sulkeutuu,ja tulemme
Raamatun tulkinnallisiin kysymyksiin.Ja niistähän
kun minä en ala sun kanssasi kinaamaan enää.Oli
meinaan viimeksikin,kun oli puhe näistä
Herodeksista,kyreniuksesta jne.melkoinen
debatti.Enkä oikein jaksa uskoa,että me siten
saimme maailmaa yhtään paremmaksi.
Enkä oikein ymmärrä mitä tämä tällainen jatkuva
nokkapokkasilla olo hyödyttää?Sehän vain osoittaa
kuinka kauaksi me ihmiset olemme joutuneet
toisistamme,eikä sillä tosiasialla oikein
pullistellakaan voi.
"Zarathustralaisuus on ainoa urantialainen
uskonkäsitys, jonka piirissä ovat säilyneet
dalamatialaiset ja eedeniläiset opetukset 7
valtiashemgestä. Vaikkei Z:laisuus onnistunutkaan
kehittämääm kolminaisuuskäsitettä, se kuitenkin
tietyllä tavalla pääsi lähelle Seitsenkertaisen
Jumalan käsitettä. Alkupräinen Z oli puhdasta
dualismia" Ote Urantia-kirjasta luku 95 s 1050
Melkisedekin opetusten vaikutus Levantissa
Urantiasta nyt on turha sikäli puhua, että se on
1900-luvulla kirjoitettua potaskaa.
On fakta, jonka jokainen voi tarkistaa, että
vaikka Zarahustraa ei oikeasti olisi ollut
(niinkin on epäilty, eikä asiaa voi todistaa),
niin zarahustralaisuuden opit on kirjoitettu
muistiin ennen kristinuskoa. Silloin voi hyvällä
syyllä väittää, että kristinusko on perustettu
zarahustralaisuuden perustuksille, niin kuin myös
mitralaisuuden ja egyptiläisen.
Urantialla ei voi todistaa tai kumota vanhempia
uskontoja, niin kuin ei voi kristinuskollakaan
zarahustralaisuutta.
kehitysuskontojen jälkeen on tullut
ilmoitususkontoja , joista hinhulaisuus on vanhin.
Urantia-kirja pitää itseään 5. laajalti leviävänä
ja merkittävänä ilmoituksena ja on laajin yksien
kansien välissä oleva.Kyllä siinä kaikki
muinaiset merkittävimmät uskonnolliset ja
maalliset asiat käsitellään.Kristinusko niinkuin
islamkin on saanut vaikutteita monesta lähteestä!
Tutustukaa kirjaan, jos haluatte lisää
totuuksia.Punnitkaa itse sen totuusarvoja.
Olen tutustunut. Minulle ei kukaan ole todistanut,
etteikö se olisi kaupallisessa mielessä
kirjoitettu opus 1900-luvulla.
Mm. sinun kapinasi Jeesusta vastaan todistaa
Hänet ainoaksi oikeaksi eläväksi Jumalaksi. Hän
kääntää kaikki taistelut voitoiksi.
Sitten sinun mielipiteesi Allahista todistaa hänet
ainoaksi oikeaksi Jumalaksi1
Jeesuksen huomaan olevan ainoan
todellisen "vastustajasi". Siitä johtopäätös.
Voinhan olla väärässäkin ja että rakastat
Jeesusta vain omalla tavallasi.
En usko Jeesukseen, koska pidän häntä Horuksen,
Zarahustran, Buddhan ja Mitran palasista koottuna
tekojumalana.
Et siis usko mihinkään, niin kuin en minäkään,
ennen kuin Jeesus itse antoi minulle uskoni.