Se kipinä, se ensimmäinen kipinä... kyllä se ulkonäköön ja olemukseen perustuu, siitä ei pääse mihinkään.
Kun kaksi ihmistä kohtaa, eivätkä vielä tunne toisiaan, niin ne aivan ensimmäiset sekunnit ovat elintärkeitä suhteen alkamisen kannalta! Jos ne sekunnit menee pieleen, tai kipinää ei ole, kaikki mahdollisuudet menevät siinä. Näin uskon.
Ujous ja epävarmuus vaikuttaa niihin ensisekunteihin niin, että vaikka tuntis sen kipinän, ei halua tai pysty kuitenkaan heti tuomaan sitä ilmi toiselle. Kun ei uskalla. Ja se on ihan ok. Mut pitää olla silti JOTAIN... joku pieni vihje, että tästä kannattaa jatkaa vielä. Jos MITÄÄN ei ole, se on siinä.
Kun kaksi ihmistä kohtaa, eivätkä vielä tunne toisiaan, niin ne aivan ensimmäiset sekunnit ovat elintärkeitä suhteen alkamisen kannalta! Jos ne sekunnit menee pieleen, tai kipinää ei ole, kaikki mahdollisuudet menevät siinä. Näin uskon.
Ujous ja epävarmuus vaikuttaa niihin ensisekunteihin niin, että vaikka tuntis sen kipinän, ei halua tai pysty kuitenkaan heti tuomaan sitä ilmi toiselle. Kun ei uskalla. Ja se on ihan ok. Mut pitää olla silti JOTAIN... joku pieni vihje, että tästä kannattaa jatkaa vielä. Jos MITÄÄN ei ole, se on siinä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No shit.
Jos toiseen tutustuu hitaammin etupäässä muussa kuin deittitarkoituksessa, siis ihmisenä, voi kipinä syttyä hyvin myöhemminkin. Tai jopa jos unohtaa olevansa sinkku ja alkaa juttelemaan toisen kanssa muuten vaan ja keskustelusta tulee kiinnostava ja keskustelun aikana pilkettä alkaa ilmestyä. Varsinkin introverttien kanssa näin on käynyt joskus.
Baari tai nettitreffityyppisissä pokaamisissa, valinta tapahtuu luultavasti useimmiten aika pienten ja oikeasti ei niin tärkeiden juttujen perusteella. Juuri ensivaikutelma korostuu. Seksikkyys, flirtti, tuntuuko toinen omanlaiselta ihmiselta, kontaktin ottaminen, mutta myös ulkonäkö, pukeutuminen, keskustelun taso samalla tasolla, sosioekonominen tausta jne.