Kyllä nyt hävettää!! Minäkun aina rakastin entistä anoppiani oikeastaan enemmän kuin äitiäni, mutta myönnän että on niitä pahojakin:Ensimmäinen anoppini uhkasi tappaa minut, olin kaiken pahan alku ja juuri, olin viekotellut hänen kulta pojunsa jne...loputtomiin. Kun tämä kulta poju sitten kuoli ja minä pääsin pakoon siltä paikkakunnalta, kuulin hänen kaipaavan minua kun ei enää ollut ketään kuka autteli tarpeen vaatiessa.
Toinen anoppini oli niin kiltti ja hyvä ihminen, puhuimme kaikesta ja vaikka asuimme kaukana toisistamme meillä oli yhteys joka päivä ainakin puhelimella, osasin olla kiitollinen hänestä sillä olinhan kokenut jo pahankin anopin.
Nyt olen itsekin anoppi ja uskoisin että miniät ja vävyt eivät ainakan kovasti moiti, yritän autta missä voin ja he taas siinä minkä ehtivät. Minulla on yksi nk. X-miniäkin hänen kanssakin on hyvät välit ja näillä pojan vaimoilla on viikottainen yhteys toisiinsa ja jos jotain sana harkkaa tulee soittavat he minulle ja istumme kolmisin ja selvitämme asiat. Minä puolestani kunnioitan kumpaakin he ovat äitejä minun lastenlapsilleni. Toinen vävy ja minä ollaan oikeita sankareita "heittään huulta", mutta hauskan vastapainoksi voimme jutella vakavistakin asioista. "Ujo vävy" ei paljon juttele on ennemmän jäyhä ja leppoisa, mutta jos auto särkyy on hän ensimmäisenä paikalla auttamassa. Omat penskat yrittävät joskus moittia varsinkin ruuasta kun ovat niin läpi passattuja esim. kala on kssan ruokaa jne. mutta miniät ja vävyt sanovat heillekin että laittakaa itse jos ei kelpaa tämä on ihan hyvää ja hakevat jopa lisää. Nuo omat ne taitaakin olla niitä pahoja miniöitä ja vävyjä. Toivottavast ei, minä ainakin rakastin minun anoppiani ja kaipaan häntä vaikka hänenkin pois menosta on jo muutama vuosi. Hävettää??? EI YHTÄÄN
Toinen anoppini oli niin kiltti ja hyvä ihminen, puhuimme kaikesta ja vaikka asuimme kaukana toisistamme meillä oli yhteys joka päivä ainakin puhelimella, osasin olla kiitollinen hänestä sillä olinhan kokenut jo pahankin anopin.
Nyt olen itsekin anoppi ja uskoisin että miniät ja vävyt eivät ainakan kovasti moiti, yritän autta missä voin ja he taas siinä minkä ehtivät. Minulla on yksi nk. X-miniäkin hänen kanssakin on hyvät välit ja näillä pojan vaimoilla on viikottainen yhteys toisiinsa ja jos jotain sana harkkaa tulee soittavat he minulle ja istumme kolmisin ja selvitämme asiat. Minä puolestani kunnioitan kumpaakin he ovat äitejä minun lastenlapsilleni. Toinen vävy ja minä ollaan oikeita sankareita "heittään huulta", mutta hauskan vastapainoksi voimme jutella vakavistakin asioista. "Ujo vävy" ei paljon juttele on ennemmän jäyhä ja leppoisa, mutta jos auto särkyy on hän ensimmäisenä paikalla auttamassa. Omat penskat yrittävät joskus moittia varsinkin ruuasta kun ovat niin läpi passattuja esim. kala on kssan ruokaa jne. mutta miniät ja vävyt sanovat heillekin että laittakaa itse jos ei kelpaa tämä on ihan hyvää ja hakevat jopa lisää. Nuo omat ne taitaakin olla niitä pahoja miniöitä ja vävyjä. Toivottavast ei, minä ainakin rakastin minun anoppiani ja kaipaan häntä vaikka hänenkin pois menosta on jo muutama vuosi. Hävettää??? EI YHTÄÄN
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.