Mulla on hankala tilanne parisuhteessa tällä hetkellä. Seurustelin miehen kanssa melkein vuoden jonka jälkeen kaukosuhde ajoi miedät eroon. Kevään tullessa mies alkoi ottamaan uudestaan yhteyttä koska tiesi että kesän tullessa muutamme samaan kaupunkiin, minä siis hänen kaupunkiin opiskelun perässä. Minä siis 21v, mies 23v. Kun oltiin oltu joku kk yhdessä olin taas tulisesti rakastunut mieheen, joka niin ikävästi minut viimeksi jätti ja jonka perään kauan itkin mutta kun hän alkoi lämmittelemään niin olin sulaa vahaa hänen käsissään. Seurustelustakin puhuttiin mutta en ollut vielä valmis koska pelkäsin että hän jättää taas. No, kun huomasin että rakastan miestä, en halua muita, ehdotin hänelle että haluan palata yhteen. Nyt mies ei enää olekkaan varma tunteistaan ja empii suhdetta ja sanoo ettei voi alkaa seurustelemaan kanssani koska ei ole varma tunteistaan eikä ylipäätään siitä miten elämämme tulee sujuumaan yhdessä kaupungissa, jossa molemmat pian asumme. Molemmilla kuitenkin omat kaverit, koulu ja harratukset ja mies empii ettei aika/mielenkiinto riitä kun on niin paljon kaikkea muuta. Minä olen ihan rikki enkä pysty olemaan miehen seurassa normaalisti enää kun mietin ettei mies välitä minusta yhtä paljon kun minä hänestä. Ja sen huomaa hänen käytöksestäkin: ei enää "kulta, rakas" juttuja, ei yhteisiä viikonloppuja ja muutenkin on etäisempi ja jos alan puhumaan näistä tunnejutuista ja kyselemään että koska hän mahtaa olla varma niin silloin hän suuttuuu ja käskee minun lopettaa.
Mitä mun kuuluu tehdä? kuuluuko luovuttaa koska tuntuu että tuhlaan vain aikaani häneen ja särjen sydämmeni taas kun hän ilmottaa etten ole se oikea hänelle. Vai kuuluuko minun odottaa josko ne tunteet syventyy? Haluan kuulla etenkin miesten (ja miksei naistenkin) kokemuksista jos olette ensin olleet epävarmoja mutta lopuksi päätyneet suhteeseen. Kannattaako mun puhua enää mitää tunnejutuista, vaikka kuinka olis paha mieli ja ahdistus niin olisko parempi vaan olla hiljaa ja viettää mukavaa aikaa miehen kanssa. Onko mulla mitään mahdollisuuksia saada mies rakastumaan minuun enää. Ongelmana on juuri tuo riitely joka syntyy siitä kun pelkään että hän jättää minut ja tivaan häneltä tunteista ja loukkaannun kaikesta herkästi mikä varmasti johtuu siitä kun kaikki on niin epävarmaa. pitäiskö vaan yrittää sysätä tuo epävarmuus syrjään ja valehdella itselle että kaikki on hyvin ja mies rakastaa minua. vai pitääkö minun vain jättää hänet ja etsiä mies joka on varma kanssani. Apua :/
Mies epäilee tunteitaan!!
8
785
Vastaukset
- röllimies
No höh, miks se sitte otti sinuun yhteyttä jos ei halua seurustella, en mää kyllä ymmärrä?
Enkä mä ymmärrä tuota kaukosuhteen vaikutusta asiaan, mut te ootte kyllä aika nuoria vielä.
Kannattaa kysyä rakastaako vai ei ja mitä se sitte haluaa jos ei rakasta?
Ethän oo liikaa "hössöttäny" tunteista ja siks ne "rakas" ym. on vähentyny, kyllähän tunteet pitää näyttää oon sitä mieltä ja antaa toiselle sitä turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta.- röllimies
jatkoa..varsinkin tässä tapauksessa kun ootte välillä eronnu, niin on tärkeetä toi turvallisuus ja jatkuvuus suhteessa.
- epävarmasuhdee
Otti yhteyttä ja haluaa vieläkin olla yhdessä koska tykkää kuitenkin kuulemma. Mutta ei vain ole varma tykkääkö tarpeeksi kun niitä riitojakin on jonkun verran ja hän vihaa riitelyä. Ja häntä arveluttaa myös se että miten meidän elämät sutvaantuu yhteen kun työt ja opiskelut kk päästä alkaa. Olenko minä hänelle vain väliaikainen viihdyke kunnes pääsee taas isoon kaupunkiin menemään ja panemaan eri naisia. niinkin asia voi olla, vaikka hän kiven kovaa väittää että ei ole. Ja olen hössöttänyt paljon ja ehkä hän siksi on tullut etäisemmäksi ettei anna mulle liikaa toivoa. Koska aina kun on antanut toivoa ja ollut "kulta rakas" jne niin seuraavaksi kun on tullut riita ja olen vedonnut noihin kulta-rakasjuttuihin niin häntä varmaa alkanu ahdistaa kun olen alkanut kuvittelemaan heti seurustelua kun kuulen tuota lässytystä. En tiedä mitä kuuluu tehdä. Voiko hän tulla vielä varmaksi minun suhteeni? Onko täällä joku joka on ensin empinyt mutta sitten heltynyt.
Niin ja jatkuvuuden tunnetta meillä ei ole yhtään. Kun kysyn tulevaisuudesta niin mies äksyynyytyy ja "älä mieti tulevaisuutta, en voi luvata mitään, en ole varma, ehkä olemme yhdessä joskus ehkä emme, älä stressaa, en halua puhua näistä asioista!!" - aloittaja--€
Haluaisin nostaa tämän keskustelun ylös koska todella tarvitsen teidän mielipiteitä ja neuvoja tilanteeseen. Mitä mun kuuluu tehdä. Apua. Kertokaa jos olette olleet samanlaisessa tilanteessa joko minun tai miehen roolissa että miten siinä on käynyt. Onko varmuus ja tunteet palanneet?
- jnöjnö
Ei sinun "kuulu" tehdä mitään, mikä ei itsestäsi tunnu hyvältä. Ei ole olemassa mitään valmista "juonta", minkä mukaan suhde menee tai on menemättä tuollaisessa tilanteessa.
Itselle tulee mieleen, että sinun pitäisi antaa aikaa itsellesi, miehelle - siis teille. Se on varmaa, että mies tuntee olevansa selkä seinää vasten, kun tivaat hänen fiiliksiään - ja se saattaa loppupeleissä ratkaista asian sinun tappioksesi. Et itsekään varmaan pitäisi siitä, että sinulta väkisin puristetaan vastausta, jota sinulla ei ole?
Katsele rauhassa tilannetta eteenpäin vaikkapa muutama kuukausi, ole herttainen oma itsesi tälle miehelle ja anna asioiden mennä omalla painollaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun toinen tuollaisessa tilanteessa huomaa, ettei haluakaan elää ilman toista ja että haluaakin seurustella, vaikka aluksi oli epävarma tunteistaan. - Koettu on...
Meidänkin suhteemme alkutaival oli varsin hankala. Olen siis parikymppinen nainen. Mies muutaman vuoden vanhempi. Aluksi kumpikin oli epävarma suhteen vakavuudesta ja sen jatkumisesta. Aluksi olimme myös kaukosuhteessa, mikä varmaan vaikutti asiaan, koska oli vaikea tutustua toiseen ja viettää tarpeeksi aikaa yhdessä. Aikaa myöten aloin rakastumaan syvästi häneen ja hän varmasti minuunkin, mutta hän silti vaikutti epäröivämmältä osapuolelta.
Myöhemmin kuitenkin muutin samaan kaupunkiin, kuin missä hän asui, mutta aluksi omaan asuntoon. Tällöin aloimme tapailemaan useammin ja suhteemme syventyi. Etenimme aika hitaasti, mikä sopi minulle, koska olen myös harkitseva luonne. Sittemmin muutimme yhteen ja nykyään olemme hyvin rakastuneita ja suunnittelemme naimisiin menoa. Mutta silti tietyt asiat suhteessamme ovat sellaisia, joista ei vielä mielellään puhuta, koska ne ovat vielä niin "hamassa tulevaisuudessa" esim. vaikka lasten saaminen.
Sama juttu suhteemme alussa eli mies ei tykännyt puhua syvemmästä sitoutumisesta, kihloihin menemisestä, yhteenmuutosta yms. Eikä se mua niin haitannut. Parempi vaan ettei hötkyilty ja nyt tunnemme varmaa yhteenkuuluvuutta. Voi olla eduksi suhteen kannalta nähdä elämää sen kuuluisan alkuhuuman jälkeen ja arkea sekä vastoinkäymisiä, koska silloin todella tunnemme toisemme ja kykenemme sanomaan haluammeko elää loppuelämän kyseisen ihmisen kanssa.
Jos sinusta todella tuntuu, että hän saattaisi olla se oikea, niin ehkä sinun kannattaisi antaa vain aikaa suhteen kehittymiselle. Teillä on kuitenkin ollut aiemmin vastoinkäymisiä ja jotkut ihmiset ovat vain epävarmempia ottamaan sen seuraavan askeleen, vaikka he kuinka rakastaisivatkin. Sitä ei vaan haluta särkeä sydäntään moneen otteeseen.
Silti se ei aina tarkoita, että suhde onnistuisikin, vaikka sille antaisikin aikaa. Joskus ihmisen mieli muuttuu ja he haluavat mennä toiseen suuntaan. Kysymys onkin, kauan sinulla on kärsivällisyyttä odottaa hänen päätöstään ja kykenetkö kestämään kieltävänkin vastauksen. Sitä ei koskaan tiedä. - epävarmasuhdee
Tuo hitaasti eteneminen kuulostaa hyvältä käytännössä mutta kun olen niin kovin ihastunut mieheen ja nyt olenkin huomannut että miehen epävarmuus heijastuu koko suhteeseen jossa minulla on tällä hetkellä aika paha olla. Mies on epävarma tunteistaan joten hän ei halua viettää aikaa kanssani niin paljoin kun minä haluan hänen kanssaan. Tämä on surullista sillä lähes joks vkl mies häippäsee ystäviensä kanssa ja minä jään yksin. Aina pitää monta viikkoa etukäteen varata joku vkl itselleen jos haluaa miestä nähdä. Normaalissa suhteessahan oletetaan (kai?) että vkl ollaan yhdessä ja jos muuta tulee niin siitä ilmoitetaan toiselle. On aika raastavaa aina "varata" toinen tai kysyä olemaan kanssaan kun toinen kuitenki mielummin olisi ystävien kanssa tai ainakaan itse hän ei minua seurakseen kysy viikonloppuna. Tai muutenkaan niin usein. Aktiivisena osapuolena oleminen tekee minut surulliseksi koska tuntuu kun toinen ei haluisi olla lainkaan kanssani. Kun olen tästä sanonut mniin vastaus on tyyliin "Mä tykkään olla jätkien kanssa ota tai jätä, ja kyllä mä sit oon sun kanssa enemmän jos tunteet tulee varmemmaksi mutta nyt sun täytyy vaan sopeutua tai jättää" Tosi väliipitämätöntä. Tunnen itseni kovin yksinäiseksi ja hylätyksi kun koskaan ei tule pyyntöä että vietetäänkö vkl yhdessä tai jotain sinne päin. Ja jos menen vaikka keskiviikkona kysymään että ollaanko perjantaina yhdessä niin "En osaa vielä sanoa, koska saatan lähteä kavereiden kanssa juhlimaan" Sitten elän loppuviikon toivossa että hän on kanssani ja koskaan hän ei ole. En itskkään tiedä miksi roikun tässä koska en todellakaan ole onnellinen. En vaan osaa olla yksin ja toivon että hän muuttuu sellaiseksi kun olis joskus ennen eroamme silloin kun seurustelimme. :(
- JE
Me oltiin siinä 50 v molemmat ja oltiin tiiviisti yhdessä lähes aina kun vaan voitiin (kaukosuhde 200km) ja sitten puhelin tai skype yhteydessä päivittäin.
Tuntui ihan kivalta ja oikeelta, vaikka olikin 2 työtä silloin ja välillä ei oikeen olis jaksanu ees puhua puhelimessa, mut ei jotenkin raskinu kertoo toiselle, olis ehkä pitäny vaan?
Elämässä kun on kaikkee arkirutiinia kuitenkin mitkä pitää hoitaa et tulee taloudellisesti toimeen.
Kannattaa ajoissa puhua ja kaikki asiat puolin ja toisin, varmaan ymmärtää,
ehkä sitä oli niin "kokematon" seurustelussa kuitenkin taas vaikka ikää oli,
mut ei sillai seurustellu aikoihin ja ihan täysin retkahtanu ja rakastunu siihen
ihmiseen niin ei jotenkin tullu tollaset arkiasiat puheeks ..olis pitäny.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti28117958Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245730- 1332662
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172197Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3371805Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111063- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto33961Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45958