Olen 22-vuotias nainen, mies 23-vuotias. Ollaan oltu yhdessä 3vuotta. Häneltä on 3 läheistä kuollut puolen vuoden sisään, olen kysynyt monta kertaa, että onko kaikki hyvin. Vastaus: kaikki hyvin! Vaikka tiedän että häntä harmittaa. No nyt olen huomannut, kun yleensä hän juo vain seurassa, nyt juo yleensä vain yksinään ja todella kovaan humalaan. Olen todella huolissani. Haluaisin auttaa, mutta miten?
Mies ei puhu
huolissani...
998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun menettää läheisiään, moni ihminen vetäytyy joksikin aikaa tavallaan suojaan muilta ihmisiltä käsittelemään tapahtuneita. Surullista, jos tuo mies nyt enemmälti juo, vaikka yksi suojautumiskeino sekin on. Tuskin sinä kumminkaan juuri nyt voit tehdä muuta, kuin antaa hänen ymmärtää, että olet läsnä ja käytettävissä tarvittaessa. Läheisten kuoleman käsittely ei ole ihan yksinkertaista ja suru vie aikaa.
Suru ei kumminkaan ole sairaus. Siihen ei ole lääkkeitä. Vain aika ja tila.
Miten olla tuputtamatta? Tälläkin hetkellä odotan hänen luona, koska herra saapuu kotiin. Puhelin kiinni ja töistä päässyt kello 14. Lähtisin etsimään, mutta helsinki on iso paikka ja joka baaria ei viitsisi läpi koluta.
Miksi odotat siellä? Jos mies tulee kännissä kotiin, niin millaisen keskustelun uskot siitä rakentuvan?
Mua ainakin ahdistaisi, jos joku tunkisi reviirilleni huolestuneena, vaikka ilmaisisin, etten halua juuri nyt keskustella. Olisiko se puhelinkin kiinni juuri siksi, kun tykität?
Koska haluan olla hänen vierellä, kun hän tulee. En odota mitään keskustelua, haluan vaan olla hänen kanssa, koska rakastan häntä. Hän osaa selvinpäin sen osoittaa että hänkin rakastaa mua , mutta jos dokaa niin vaan sanoo kännistä paskaa. Pitäisikö mun nyt lähteä ja toivoa et hän ottaa yhteyttä?
En voi tietää, mitä sun pitäisi tehdä. Sinä olet sinä. Tiedän vain, että itse antaisin nyt tuon miehen olla rauhassa.
Älä lähde. Sano hänelle, että haluat olla vierellä.
Komppaan tätä plussalla.
Oma mielipide, asian sivujuonteista ja hiukan asiastakin kai.
Arvaisin että miestäsi ahdistaa, mutta tavat ja kyvyt purkaa tilannetta, itteensä, ei nyt sitten ihan riitä, niinpä sopan ottaminen ittekseen on helpointa ja kevyintä. Kaivaminen ei auta, eikä pois meneminenkään, joten...
Auttaa voit kun olet siinä lähellä, äärettömän ymmärtäväinen, ymmärsit tai et, ja ilmaiset huolesi toisen hyvinvoinnista, painostamatta. Ei ihan helppoa kuitenkaan, ei.
Jos tahtomalla tahdot auttaa, niin se menee aika usein yliauttamiseksi, esimerkiksi huomaamattomaksikin sääliksi ja/tai ylikäveltävänä olemiseksi, eivätkä ne keinot auta yhtään. Elämän jatkuminen mahdollisimman normaalina on parempi, olkoonkin että se voi tuntua kylmemmältä tai jopa ollakin sitä.
Jos kala ei tartu onkeen, niin se ei tartu. Sillon pitää kai vaihtaa viehettä tai kalastuspaikkaa. Tai kokeilla jotain niissä asioissa poikkeuksellista.
Anna aikaa, mitä enempi kyselet,sen enempi hän menee lukkoon ja pakenee.