Jo on kumma ettei tajuta kun mies kertoo etsivänsä lapsetonta naista, niin silloin se on yh naisille, ei kiitos!
Yh:t Ehdoton EI!
Tämä selkeää!
5212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No katsos kun kaikkien äitien lapset on aina ah niin ihania.
Niin että jos säkin sit yllättyisit ja huomaisit, kuinka viikossa rakennat tapailemas naisen lapseen sellasen Iiiihanan isä/poika -suhteen.
- Jos joku nyt ei ymmärtänyt, olin sarkastinen.
Jos joku mies laittaa profiilissaan; "Kauniit blondit saavat punttini venymään"
- tottakai minä kuuma brune pistän heti viestiä, ihan vaan kokeillakseni, josko tuo miehenpuolikas valaistuisi :))
Yhtälailla kun minä vaadin mieheltäni hyväkuntoisia hampaita, saan kaikenmaailman majavilta ja mätäkalustoilta yhteydenottoja. Niin siis että tässähän on ihan selvä logiikka..
= Me ihmiset edelleenkin uskotaan valloittavan persoonan, ulkonäön ja elämäntilanteiden kumoavaan, voimaan.
Mitä sitä nyt, jos on vähän 1X2- suussa, tai kolme lasta entisistä liitoista; Haluamasi ihminen ei vaan vielä Tiedä haluavansa just sitä.
Hah.
Ehdota ylläpidolle valintamahdollisuutta kohtaan "Kuka voi lähettää minulle viestejä" :
Ei lapsia
Lapset asuvat kanssani
Lapset eivät asu kanssani
Yhteishuoltajuus
Sinun tapauksessasi tietysti valitset ensimmäisen vaihtoehdon. Ja niin pääsisit lukutaidottomien yksinhuoltajien vonkauksesta.
Riski on tietysti siinä, että tuossakin voi huijata.
Monet yht haluaakin miehen jolla on omia lapsia. Ymmärtävät paremmin elämää. Lapsettomat miehet on kuin keskenkasvuisia kakaroita.
Ovatko lapsettomat naisetkin sitten keskenkasvuisia kakaroita? ^^
Mä olen 27-vuotias nainen, enkä lapsellinen sellainen. Enkä haluakaan vielä pariin vuoteen lapsia pyörimään jalkoihin ja vaatimaan kaiken huomion.
Tässä vaiheessa elämääni näen lapset ennemminkin esteenä liian monelle asialle. Haluan mennä ja tulla omien aikataulujeni ja ehtojeni mukaan.
Enkä myöskään ehdointahdoin haluaisi YH-isukkia kumppanikseni. Ajatuskin siitä, että en voisi mieheni kanssa tuosta noin vaan varata äkkilähtöä, tai tehdä mitä tahansa päähänpistoja, tuntuu aika ahdistavalta.
(Ja ei, en voi tietää mitä kaikenmaailman rikkauksia lapset tuovatkaan elämään, mutten olekaan siitä vielä tässä vaiheessa edes kiinnostunut ottamaan selvää:)
Onko se sitten keskenkasvuisuutta vaiko fiksuutta, olla hankkiutumatta lapselliseen elämäntilanteeseen, jos se ei omalle kohdalle vielä (jos koskaan) sopivalta tunnu? :)
... Itse näkisin sen jälkimmäisenä, koska aika moni nuorena äidiksi/isäksi tullut kippaa kakaransa mummilaan hoitoon, ja jatkaa vloppuisin tuota ns. vapaan ihmisen elämää. Mikä on ehdottoman sallittua, tottakai, mutta ei silloin, jos siitä tulee ainainen tapa ja olettamus.
Mikäs tässä on nyt niin vaikeaa, sillä tuskinpa niitä nyt ihan hirveesti on viestittämässä. Eihän heitä tartte noteerata, kun eivät ymmärrä luettua
textiä. Huolensa kullakin...