kiire tekosyy

Heitä helevettiin ne, niin mäkin olen nyt tehnyt.

Ongelma on lähinnä siinä, että odotat tuon kaltaisilta ihmisiltä liikaa. Niitä oikein läheisiä ystäviä kun on hyvin harvassa. Hyvä jos muutaman löytää.
Kannattaa miettiä uudestaan, miten paljon tuollaisiin ystäviin panostaa. Voivat hyvinkin olla ystäviä. Eivät vain mitään sydänystäviä. Eli siirrät tuollaiset ystävät sieltä todella tärkeiden joukosta sinne "ystäviä, joita nähdään kerran vuodessa ja höpistään niitä näitä" -laatikkoon. Ystävyyttäkin kun on tasoltaan niin monenlaista ja jos sinä lataat tuollaisiin vähemmän läheisiin ihmisiin liikaa odotuksia, tulet pettymään varmasti. Eli laajenna käsitystäsi ystävyydestä ja ymmärrä se, ettei kaikkia ihmisiä kannata todellakaan laskea lähipiiriin kuuluviksi, vaikka heidän kanssaan aikaa viettäisikin. Jos välinsä katkaisee kaikkiin, jotka eivät täytä niitä tosiystävän kriteerejä, sitä huomaa jossain vaiheessa olevansa todella yksin. Parempi keino on se, että tarkistat omia vaatimuksiasi tuollaisten ihmisten suhteen etkä odota jotain, mitä et tule heiltä saamaan.

Se, mitä toiselta odottaa, riippuu omista tunteista häntä kohtaan. Jos on itse todella kiintynyt ystäväänsä ja kokee hänet läheiseksi, on äärimmäisen turhauttavaa nähdä vain harvakseltaan ja kuulla, kuinka toinen on aina kiireinen.

Kiire on ehdottomasti vain tekosyy. Todellinen syy on se, ettei se toinen ihminen vain ole kovinkaan tärkeä. Jos ystävä on rakas, aikaa järjestyy takuuvarmasti. Ihmisillä on tapana laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Ihmiset ovat erilaisia. Jollakin on vain yksi tai kaksi hyvin läheistä ystävää (ja sekin ystävyys voi olla yksipuolista), toisilla on paljon pintapuolisia tuttavuuksia.

Itse kiinnyn yleensä joihinkin ihmisiin syvästi, jään aina vaille vastakaikua, uusien ystävien etsiminen heidän tilalleen ei kiinnosta ja niinpä jään yksin. Mutta yksinäisyyteenkin tottuu ja onneksi on mielenkiintoisia harrastuksia.

Niin olen minäkin ajatellut siitä kiireestä, mutta huomannut nyt itse etten ehdi minnekkään, vaikka miten yritän. Olen itse loukkaantunut omaan ns, parhaaseen ystävääni ihan sydämmeni pohjasta ja olin hänen luonaan 3 vuotta sitten viimeiseksi ja sanoin lähtiessäni, että sitten en enää tule jos ei hänkin tule minun luokseni, ja siihen se sitten jäi. Hänsoittelee kyllä tasaisin väliajoin ja varsinkin jos on kuullut jotain jostain yhteisestä tutustamme, josko minä tietäisin jotain, tavallisesti en tiedä. Huomannut että pitää yhteyttä vaan silloin kun hänellä on työläs jakso elämässä. Niin kyllästyttää. Mutta kuten sanoin en itsekkään tahdo htiä minnekkään aina väsyksissä työpäivän jälkeen.

Tee itse 12 tuntisia päiviä tuolla ihmisten ilmoilla ja kokeile jos jaksat vielä hengailla kamujenkin kanssa töiden jälkeen. Ei mulla ainakaan siinä väsyneenä, ihan heti ensimmäisenä tule mieleen, että "pitäisi sitä ja tätäkin juoksuttaa kahvilla tai kirppiksellä"