Onko teille kaynyt näin?

Miten sinulle on käynyt? Mistä syystä sinä olet "unohtanut" rakkaasi ja millä tavalla unohdit? Viestäsi ei oikein saa kiinni mitä ajat takaa.

Lähditkö ulkomaille tai ns. "over seas"?

Kyllähän tässä maailmassa murheita riittää ja miten paljon niillä sitten haluaa toista vaivata, jolla itselläkin on omat murheensa.
Kaikkea ei vaan viitsi kaataa toisen niskaan, oma pärjääminen, asuntoloukut
ym.
Ja ajattelee että se toinen kyllästyy kuuntelemaan ja ottaa mieluumin sitä
aikaa, mikä sillä setkellä tuntui parhaalta vaihtoehdolta ja myöhemminhän
se sitten paljastuikin kuitenkin kaikkein huonommaksi vaihtoehdoksi.
Kai sitä vaan ajatteli (kun oltiin sitä yhteistä tulevaisuutta suunniteltu ja kaikki tunteiden puolesta kunnossa) että se toinen kyllä odottaa.
Tyhmäähän se oli ja (ja liikaa vaadittu) kun ei osannut asiaansa oikein
selvittää, ei vaan jaksanu.
Ajattelin varmaan et hän ymmärtää kun kertoi omassa elässään hieman vastaavaa kokeneen, pitkillä sairaslomilla ja yksinäisyydellä.
Mutta nyt ymmärrän sen ettei hän halunnut enää palata siihen yksinäisyyteen,
kukapa haluaisikaan?
En minäkään enää halua siihen palata, se on vaan kummallista että
muutamien yhteyksien aikana mitä meillä silloin oli kerroin hänelle vaan että aika hyvin menee
vaikka tosiasiassa yritin vaan kaikin keinoin pönkittää huonoa oloani?

Suurin syy tuntuu olevan se klssinen, uskottomuus, toinen nainen tai mies.
Ihmisestä riippuu miten kokee muusta syystä johtuvan eron, aiemmat kokemukset ja koko elämän aikaiset lapsuudesta lähtien koetut voivat suurentaa/
pahentaa tunnetta ja toinen ei tätä ymmärrä.
Mun mielestäni pettäminen kolmannen osapuolen kanssa on se pahin ja siitä
en ehkä pääsisi yli.
Nykyään ihmisen pärjääminen talousellisesti myös ajaa varmaan erilleen, ei haluta näyttää toiselle miten huonosti menee?