Mikä siinä on, että naiset eivät uskalla tehdä aloitteita? Ainakaan yksikään, johon minä olen törmännyt. Ovat olleet ilmeisen ihastuneita kovin, mutta eivät ole saaneet mitään aikaiseksi.
En toki ole aina silloin tiennyt asiasta, usea tullut jälkeenpäin kertomaan (tänään viimeksi)kun olemme törmänneet ja kysyneet minulta, miksen MINÄ tehnyt aloitetta?? Jestas, mistä olisin voinut tietää heidän tunteistaan? Onko siinä takana joku olettamus, että miehen pitää yrittää iskeä nainen kuin nainen vai? Eikai se nyt noin ihan mene, että naiset odottavat kunnes mies tulee iskemään? Helppoahan se toki olisi, ottaa ensimmäinen k***pää, joka siihen tulee inisemään, mutta...mitä naiset sitten itse haluavat? Ilmeisesti eivät minua..Mutta miksi moiset puheet jälkeenpäin?
Olen hieman hämilläni...Tuntuu, että olisi moni hyvä tilaisuus ja hyvä nainen mennyt hukkaan, mutta kun en itse ole mitään iskijätyyppiä ja tahdon naisesta enemmänkin kuin hetken hupia, niin panee kyllä miettimään. Tietysti voi, olla niiden puheet on vaan jotain sairasta vedetystä, jolla he ajavat joitain mystisiä tarkoitusperiä, en tiedä.
En toki ole aina silloin tiennyt asiasta, usea tullut jälkeenpäin kertomaan (tänään viimeksi)kun olemme törmänneet ja kysyneet minulta, miksen MINÄ tehnyt aloitetta?? Jestas, mistä olisin voinut tietää heidän tunteistaan? Onko siinä takana joku olettamus, että miehen pitää yrittää iskeä nainen kuin nainen vai? Eikai se nyt noin ihan mene, että naiset odottavat kunnes mies tulee iskemään? Helppoahan se toki olisi, ottaa ensimmäinen k***pää, joka siihen tulee inisemään, mutta...mitä naiset sitten itse haluavat? Ilmeisesti eivät minua..Mutta miksi moiset puheet jälkeenpäin?
Olen hieman hämilläni...Tuntuu, että olisi moni hyvä tilaisuus ja hyvä nainen mennyt hukkaan, mutta kun en itse ole mitään iskijätyyppiä ja tahdon naisesta enemmänkin kuin hetken hupia, niin panee kyllä miettimään. Tietysti voi, olla niiden puheet on vaan jotain sairasta vedetystä, jolla he ajavat joitain mystisiä tarkoitusperiä, en tiedä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse olen varsin aloitteellinen nainen. Hyvin usein lopputulos on ollut se, että miehet juoksevat karkuun, kun säikähtävät ressut.
ehkä myös lähestymistavalla on vaikutusta asiaan. Kokeileppa minua joskus;)
teen usein aloitteita. Ei noi miehet vielä tähän päivään mennessä varsinaisesti ole karkuun juossu, mutta kyllä ne aika puulla päähän lyötyjä on, jos huomaavat että nainen tulee oma-aloitteisesti juttelemaan. Mut ei siinä mitään, pitää antaa miehelle vähän aikaa tajuta tilanne ja koota ittensä, kyllä se siitä sitten lähtee ;)
Minulle on tärkeä osa soidinmenoja, että mies on se joka saalistaa. En ole vielä koskaan tehnyt varsinaista aloitetta (28v) vaikka selvästi kyllä vihreätä valoa olenkin näyttänyt. On tosi naisellinen olo, kun mies tajuaa roolinsa ja alkaa määrätietoisin ottein etenemään. Se on valloittavaa.
Tietysti tosi ujot miehet tällä systeemillä karsiutuu. Siitä huolimatta, uskon, että niin kuin tosimiehet haluaa saalistaa, niin myös tosinaiset haluaa tulla saalistetuiksi. Se on meillä geeneissä...
Mies, joka OTTAA valitsemansa naaraan, on hyvää suvunjatkaja-ainesta.
Joskus tietty tulee takkiin, mutta tosimiehen itsetunto sen kestää ja siitä se renttukarisma vaan lisääntyy!
Voisitko kertoa että miten oikein näytät sitä "vihreää valoa"?
Osoitan, että pidän miehestä. Ilahdun, aina kun näen. Moikkaan kaukaakin. Hakeudun juttusille, katsoa killotan pitkään silmiin niin nätisti kuin osaan ja hymyilen. Huomioin selvästi enemmän kuin muita läsnäolevia mieshenkilöitä.
Johdattelen keskustelua, vihjailen varovasti.
Hipaisen häntä ohikulkiessani, vähän ja nätisti.
Pyydän kahville kanssani (jos uskallan).
Ja näytän tietysti samalla rakastuneelta, mitä tuossa tilanteessa kovasti olenkin.
kahville pyytäminen on kylläkin aloite. ja sanoit ettet niitä tee.
Ai, onko? Vaikka oltaisiin päivittäin tekemisissä? Ei minusta. Se on pikemminkin toverillinen ele, jättää kaiken aivan auki. Pyydän naispuolisiakin esim. työkavereita kahville. Ja niitäkin miehiä, joilta en toivo sen enempää. Eli, olen tästä eri mieltä.
On se vihjaus tietenkin, ja viittaus siihen suuntaan, että viihdyn kanssasi. Mutta viihtyä voi monestakin syystä, ei vielä todista mitään.
Tietysti lähes ventovieraan pyytäminen minne tahansa on "aloite" mutta se on eri juttu.
Aloitteella tarkoitin selvää viittausta ihastumisen suuntaan, ns. kosimista. Rakkauden tunnustamista, seurustelun ehdottamista.
Siis se "kahville" pyytäminen. Siitähän kaikki yleensä alkaa. Siis lähempi tuttavuus, ellet nyt työpaikalla tarkoita pelkästään kahviautomaatin vieressä seisoskelua?
Seurustelun aloittamiseen ei erillistä "kosintaa" tarvita. Kosinta puolestaan on sitten sitä että koska varataan kirkko jne.
Käsitteet alkaa hämärtyä hiljalleen koska suurin osa ihmisistä käyttää niitä ihan miten sattuu. Nykyäänhän hengailu tarkoittaa seurustelua ja seurustelu taas yhdessä asumista. Tapailu taas kahvilla käymistä jne.
Mutta loppuviimein ihmiset näitä merkkejä tulkitsee ja käyttää joten he antavat niille myös omanlaisensa merkityksen ja painoarvon. Sen takia tämä onkin aina vähän sekavaa ;-)
Kapris, tarkoitin sellaista kahville pyytämistä mitä voi tehdä työ- tai opiskelukavereille kahvitunnin aikaan. Et lähetääks käymään kahvilla? Ainahan sinne yleensä kimpassa mennään, ei ole mikään ongelma pyytää ihastusta (jos on noissa ympyröissä) siinä kun muitakin mukavia kamuja. Ei se mikään aloite ole! (Tai sitten olen tehnyt "aloitteen" tietämättäni elämässäni varmaan sadoille sekä miehille että naisille...)Totta, käsitteet on vähän sekasia.
Ja tuo "kosiminen", ei tietty mitään polvilleen menemistä kukkakimpun kera, vaan ylipäätään asian puheeksi ottamista, ensimmäistä koskemista tai jotain, joka ehdottomasti erottaa suhteen jokapäiväisistä työ- ym. suhteista. Siis EKA selvä viittaus rakkaussuhteen suuntaan.
Minulle on kyllä selvästi tultu sanomaan, tai kirjoitettu tms. että olen sinuun kovin tykästynyt... Sanon sitä "kosimiseksi".
"Jestas, mistä olisin voinut tietää heidän tunteistaan?" Niin, tuolla lailla me naisetkin, ainakin jotkut, ajatellaan. Äppästä, mutta totta...
Ihmisten pitäisi varmaan alata puhua tunteistaan avoimemmin. Sellaiseen imelään kauniit&rohketa-tyyliin vielä...
Ei taida sopia suomalaiseen mentaliteettiin...Eli jurotetaan toistemme ja onnemme ohi ja kärvistellään yksinämme:(
Jokin hyvä keino pitäisi olla niille ujoimmillekin.
Taitaa sitten aika harvoin kohdata "kysyntä ja tarjonta". Mimmuli olikin jo kirjoittanut,että miehillä menee pupu pöksyyn. Silti, vaikka itsekin ovat mukana flirtissä ja ovat viestittäneet kiinnostustaan. Sen kerran, kun päätin rohkaistua ja tein varovaisen aloitteen sähköpostin muodossa, niin eikös tämä mies jättänyt vastaamatta. Olisi ollut kohteliasta ja fiksua sanoa edes "kiitos ei". Kuinka kauan miehet muuten tarvitsevat miettimisaikaa, jos ovat kiinnostuneita, mutta epävarmoja?
Sähköposti ei taida olla mikään hyvä keino. Jo senkin vuoksi, ettei ole mitään takeita, että se on mennyt perille ja jos onkin, ettei se ole päätynyt suoraan roskakoriin. Tai jos tyyppi ei ole käynyt avaamassa sitä hetkeen ja posti on sulkeutunut, niin viestisi on saattanut kadota...Jokin toinen keino siis ensi kerralla käyttöön:)
Miettimisaika kai vaihtelee yksilökohtaisesti. Itselläni, jos olisin kiinnostunut, se olisi noin 10 sekuntia-2 minuuttia(aika,mikä menee iskusta toipumiseen :D )
No tässä tapauksessa tiedän aivan varmaksi, että hän luki sen (historia). Ilmeisesti tämä pelästyminen johtui siitä, että molemmat olemme varattuja :( Mutta yhä edelleen olen sitä mieltä, että olisi ollut kohteliasta vastata, koska hänkin osoitti kiinnostusta. Enpä taida enää häntä vaivata, pallo on hänellä.
No siinä tapauksessa, jos varattuja olette, on miehen käytös ymmärrettävää. Yksi suhde kerrallaan, niin säästyy paljolta murheelta:)