uusioperheestä

Tarinasi on tyypillinen monessakin uusioperheessä ja senpä takia jotkut eivät mene edes yhteen asumaan, koska haluavat välttää juuri tämän kaltaista elämää.

Minulla on kaksi hyvää ystävää, joissa tilanne on aivan sama ja toinen heistä päätti muuttaa omien lastensa kanssa pois ja on kuitenkin yhä suhteessa mieheensä. Tilanne on heillä nyt todella hyvä ja viettivät juuri antoisan kesäloman vain keskenään monen vuoden riitaisten uusioperhelomien jälkeen.

Toivon, että opit irroittamaan itsesi vanhasta perhemalliajattelusta ja sietämään sen, miten uusioperheessä on sun ja mun lapset-tilanne. Vaimosi exä kummittelee aivan varmasti osana elämäämme, koska hän todellakin on lastensa isä ja on oikeutettu välittämään heistä. Sinä tulet pysymään mutsin mieskaverina, josta toki tuntuu olevan taloudellisesti hyötyä, mutta jos esim. pääsette jonkinlaiseen vuorovaikutukseen keskenänne olet voittanut jo paljon puolellesi. Pakottamalla et pysty mihinkään.

Tilanne on myös vaimollesi uusi, mutta puhukaa ja puhukaa ja hakekaa vaikka välillä ulkopuolista apua, mutta kitke se nyppimisen ilkeä olo itsestäsi heti pois.

Toivotaan, että saat hyviä ja kasvattavia vastauksia saman kokeneilta isiltä, mutta myös samasta aiheesta löytyy painettuakin tekstiä, jos ei muuten ala helpottamaan.

Unohdin mainita että tilanne on kestänyt jo yli kymmenen vuotta eikä lapset asu enää saman katon alla vaan omissa osoitteissaan kuten nuorten aikuisten kuulukin .
Kuvittelin myös että ajan myötä tilanne muuttuu, mutta sama kahtia jako jatkuu aina kun lapset vierailee tai heistä on puhetta ulkopuolisten kanssa.
Viimeksi tunsin itseni loukatuksi kun vaimoni tapasi toisen lapsensa kihlatun ensimmäistä kertaa, istuimme kaikki kahvilla pöydän ääressä mutta tunsin muuttuvani näkymättömäksi ja olemattomaksi, minua ei noteerattu taustoja kerrottaessa, vanhoja asioita muistellessa eikä nykyisiä tilanteita puhuttaessa, olen kuitenkin ollut osana heidän elämäänsä yli kymmenen vuotta mutta minusta ei ilmeisesti jää jalanjälkijä joista kannattaa mitenkään mainita tai olen sitten ollut ainoastaan turha mies.
Joskus tekisi mieli muuttaa myös oma ajattelu tapani sellaiseksi että olen yksin tässä elämässä ja heidän asiat ei minulle kuulu enkä halua niistä enää mitään tietääkkään, tilatkoon taksin tolpalta ettei tarvitse minua vaivata kun koska en muutoin kelpaa.
Ymmärtäisin heitä,etenkin vaimoni ajattelutapaa paremmin jos olisin käytökseltäni pahaa aiheuttanut!!

Eiköhän tuo tiivistettynä ole että tunnet ettei sinua arvosteta eikä huomioida !! Olet varmaan jatke vaimosi täydelliseen perheidylliin ja mielikuviin elämästään , jonkinlainen korvike ns. uusi mieskaveri .
Nämä olisi kannattanut ottaa huomioon ja puhua aikana ennen kuin muutitte saman katon alle, sinut on esitelty lapsille niin ja niin he ovat roolisi ymmärtäneet.Vaimosi ei koskaan ilmeisesti halunnut sinusta yhtä perheensä jäsentä vaan mies ystävän joka asuu samassa osoitteessa.

Sinähän oletkin vain sen naisen mies, lapsille et yhtään mitään, heillä on jo isä. joten annan perheen olla siltä osin rauhassa ja tyydy vain siihen petikumppanin osaan, muu ei kuulu sinulle.

Munamiehet kunniaan kyllä !!
Elämässä on kyllä muitakin arvoja kuin olla sonni ilman tunteita, totta sekin että hänen lapsillaan on jo isä mutta minua ainakin ottaisi pattiin mikäli en merkitsisi perheelleeni yhtään mitään, minä en kestäisi olla tuollaisessa liitossa kovinkaan pitkään, tämä on tietenkin luonne kysymys koska tiedän miehiä ja naisia jotka eivät välitä muusta kuin itsestään eikä sellaisia varmaankaan kiusaa olla yksinäinen susi uusio perheessä.
Jokaisen kohdalla oma käytös tuottaa takaisin joko rakkautta tai sitten vihaa, mutta ymmärsin että tässä oli kyseessä kunnollinen mies joka on halunnut tarjota hyvän kasvu ympäristön vaimonsa lapsille ja pahoittanut mielensä kun hänen olemassa oloaan ei arvostettu.

Véikkaanpa että tässä tapauksessa kyse on vaimon halusta pitää erillään entinen elämä ja sen hedelmät sekä uusi onni, mikäli minä olisin tuo mies vastaisin metsään samalla mitalla ja olisin ainoastaan tuo uusi mies enkä kenellekkään mitään muuta.
Itse uusperheessä kasvaneena en ymmärrä miksi en olisi voinut pitää vanhempanani myös isäpuoltani ja kohdella hänen tunteita huomioon ottaen sen että olemme tälläinen perhe, äiti ja isäpuoli jotka rakastavat meitä ja me heitä.

Kinkkinen tilanne, minkä pitäisi olla jo tasoittunut kun lapsetkin muuttaneet jo omilleen.
Keskustelkaa vaimonne kanssa, muuten ajaudutte erillenne. Vaikka tuli kyllä mieleen, että oletkohan koko ajan vaimolle ollut se talousmenojen jakaja. Miten käynee nyt, kun lapset ovat muuttaneet omilleen.

Lopeta kiukuttelu jos lapset eivät halua läheisempiä välejä sinuun. Jos taas lasten elättäminen ottaa nuppiin, niin aina voit ehdottaa kahta taloutta. Kahtia jakoa tulee vähän väkisinkin kun et ole lasten isä.

Ketään ei voi pakottaa pitämään toisesta. Voi olla, etteivät vaimosi lapset ole koskaan kokeneet sinua läheiseksi riippumatta siitä, miten paljon itse olet tehnyt tuon asian eteen. Ja mitä tulee lasten kyyditsemiseen ja heidän taloudelliseen auttamiseen: jos tuntuu, etteivät he osaa olla kiitollisia (aikuisia lapsia ei ole enää velvollisuus auttaa vaikka toki suotavaa), niin älä enää osallistu siihen. Voit myös ilmaista tämän selvästi vaimollesi.

Aina on myös mahdollista, että lapset maksattavat sinulla vanhempiensa avioeron eivätkä siksi tule koskaan sinua hyväksymään. Veri on vettä sakeampaa.