EntisAikaan

Aika laaja kysymys, vaatisi vähän täsmennystä. Ensinnäkin, kenenkähän mummoa tarkoitat? Omat isovanhempani syntyivät 1900-luvun alussa, ja suurimman osan heidän elämäänsä Suomi oli köyhä maatalousmaa.

Silloin elettiin varsinkin maaseudulla omavaraistaloudessa, kaikki muu paitsi kahvi ja mausteet tuotettiin itse. Tuoretta lihaa oli vain teurastuskausina, ja ainoat keinot saada ruoka säilymään paria päivää pitempään olivat sokeri- tai etikkasäilöntä, suolaus tai hapatus. Talvisaikaan ainoat kasvikset olivat kaali ja juurekset sekä etikkakurkut ja -punajuuret.

Pelkkä rahan puute ei estänyt luksuksen hankkimista, koska elintarviketuonti oli tiukasti säänneltyä vielä vuosikymmeniä sodan jälkeen. Vasta 30 viime vuoden aikana kauppojen elintarviketarjonta on monipuolistunut. Muistan tuoneeni työkaverille pinjansiemeniä Tukholmasta 80-luvulla, kun niitä ei vielä Helsingistä saanut.

Köyhissä perheissä - joita oli suurin osa - ruokatalouden perusta oli viljatuotteissa. Syötiin leipää, puuroa ja talkkunaa. Peruna oli toinen perusruoka-aines, jota oli joka aterialla. Se oli täyttävää ja halpaa, lihaa sisältävä kastike oli kallista ja siksi vain lisuke.

Toisaalta energiaa tarvittiin paljon nykyistä enemmän, koska tehtiin fyysisesti raskasta työtä. Isäni (83 v.) on kertonut, kuinka hänen kotonaan syötiin läskisoosia kolme kertaa päivässä.

Koska omakohtaista kokemusta on vasta 50-luvulta asti, yritän muistella, mitä silloin syötiin. Tyypillisiä ruokia olivat keitot, liha-, kala-, kaali- ja kesäkeitto. Myös laatikoita syötiin arkisin usein, silakka (perunasta ja suolasilakoista)-, kaali-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa. Lapsuuteni makaronilaatikossa tosin ei ollut lihaa, pelkkää makaronia ja munamaitoa. Sitä syötiin erityisesti karjalanpaistin lisukkeena.

Yksi herkuistani olivat silakkapihvit, joiden väliin äiti aina pilkkoi reilusti tuoretta tilliä ja ruohosipulia.

Maksa- ja veriruokia syötiin säännöllisesti, esimerkiksi verilettuja ja maksakastiketta. Jauheliha ja kana tulivat ruokavalioon aika myöhäisessä vaiheessa. Paistettu (kokonainen) kana, lihamureke ja lihapullat olivatkin aluksi pyhäruokia.

Jälkiruokia ei meillä paljon harrastettu, mutta jos niitä oli, ne tehtiin marjoista: mustikkakeitto, puolukkakiisseli tai vispipuuro olivat suurta herkkua. Jäätelö piti aina syödä heti, koska kotona ei ollut pakastinta. Yksi erikoisherkku oli jäätelösooda, jossa pitkään lasiin laitetun jäätelöpallon päälle kaadettiin pullollinen sitruunalimonadia.

Kurjinta mitä muista lapsuudesta oli, läskisoosin ja kaurapuuron sekoitus. Sitä syötiin kun oli ensin ollut läskisoosia ja sitten seuraavana aamuna kaurapuuroa, tähteet sekoitettiin sitten lounaaksi.
Tätä syötiin yleisesti vielä -60 luvulla eteläisessä hämeessä.

Kyllä sitä harvase päivä syötiin hanhenmaksapalleroita konjakilla kyyditettynä, muina päivinä sitten oli pariloitua härkää tequilan kanssa kyyditettynä. Kahvit tietenkin kaiken jälkiruokaherkuttelun päälle ja konjakin kanssa tietenkin.
Oli se aikaa se, ei nykyisin silleen herkutella.

Lihaa, perunaa, juureksia, marjoja, viljatuotteita, maitoa, kalaa ja riistaa. Kesäisin salaattia, sykssyisin kaalia ja punajuurta. Siinä ne perusteet.
Ei silloin välttämättä köyhiä oltu ruoan suhteen, varsinkaan maaseudulla jossa ruoka oli itse tuotettu ja säilötty.
Esim mummoni oli varsin pyylevä vaikka tekikin rankkoja maatalon töitä.

Voi meillä kuulema kirnuttiin siihen aikaan itse, kerma separoitiin ja
lihoja riitti myydä asti. Jauhot omasta pellosta, samoin kun juurekset.
Säilytys oli maakellarissa, ja lihat osin kuivattiin, osin keitettiin syltyksi
merisuolan kanssa. (tästäköhän periytyy syltynhimoni)

Kun meijeriauto alkoi käymään niin sitten me nakerot saatiin semmosta herkkua kun jogurtti. Vieläkiin muistan sen hedelmäpommin, osasipa olla hyvää. Kauppa-auto yleistyi jossain 60-70 luvulla, joka oli kirjastoauton lisäksi valtakunnan ihme.

Vasikkaa teurastettiin samoin sikoja, kanoja, (munat tietenkin tuli tilalta) ja lehmän poikimispäivinä oli uunijuustoa ternimaitoon ja hillon kanssa.
Metsämansikoita, vadelmia ja mustikoita syötiin suoraan suuhun.

Herkkuina oli apteekin salmiakki, jota sai silloin ilmaiseksi jos jaksoi
ajella 5 km hakemaan sitä, ja ensimmäiset kunnon karkit fazerin parhaat
ja sitä kis-kis karkkia kyllä jaksoi säästellä päiväkausia.

Näin jälkeenpäin ajatellen- tuohan sitä luksusta juuri olikin.

Meillä myös oli sitä makaroonilatikkoa. Mummo hoiti paljon meidän ruokahuoltoa kun äiti ja isä oli maatilan töissä.
Se oli semmoinen herkku jota saatiin kun koulut alkoi. Mummo teki aina makaroonilaatikkoa koulukkaille. Ja tosiaan ilman jauhelihaa, pitkään haudutettua ja punertavaa pinnalta.
Ei siinä viidellä energisellä ipanalla kauan laatikko vanhentunut.
Joskus saatiin lauantaisin nakkejakin ja sitsoa, saunan päälle.

Ja ne leivät tosiaankin, semmoista hiivaleipää ei saa mistään kaupasta mitä silloin tehtiin.
Lauantaisin käännettiin iso keittiön pöydän levy toisteppäin ja leivottiin ruisleivät, päälle voita ja käteen lasi kylmää maitoa.

Pullat paistettiin "eltteinä" maitoon ja voihin, pintaan raesokeria.
Mummo teki isälle ja äidille eväät; leipiä, pullaviipaleita ja pannukahvia lasipulloon joka laitettiin villasukkaan.
Kahvin sekaan sokeria ja kermaa.
Me ipanat sitten juoksutettiin ne korilla pellon laitaan.

Ei takuulla Kymissä ajanut Elannon myymäläauto. Elanto oli helsinkiläinen, Kymissä toimi joku toinen osuusliike, ehkä Kymenmaa.

Siinähän niitä tuli muistoja, tosin enimmäkseen maalaisten. Itse asuttiin pikkutaajamassa, eikä ollut itsellä mitään viljelyä. Keitettyjen perunoiden kanssa valkokastiketta, johon piputtiin keitettyä kananmunaa. Luusoppaa tehtiin savuluista. Makkarakastiketta ruskeaan soosiin. Lenkkimakkaralla oli monta nimitystä: hampparinväärää, suomi-makkaraa ja halpaamakkaraa. Kaalilaatikkoa, kesäkeittoa, silakkalooraa. Aamupalaksi ruisreikäleipää, voita ja lauantaimakkaraa tai berliininmakkaraa päälle. Sienikastikkeeksi kelpasi myös rouskuista tehtävä soosi. Leivät meillä taidettiin pääasiassa ostaa mutta pitkopulla leivottiin kotona Jos aihe lisää kiinnostaa, osta kirppikseltä tai lainaa kirjastosta vanha keittokirja tai pula-ajan keittokirja.