Mies kiinni pettämisestä kun tulin synnytyslaitokselta kotiin

surullinen aina?

Kun tulin synnytyslaitokselta kotiin sain tietää mieheni pettäneen minua. Hänellä oli ollut suhde toisen kanssa noin kuukauden. Kyseinen nainen on myös minun tuttuni. Meillä on vielä toinen lapsi joka on vajaa 2 vuotta. Mies jatkoi suhdetta ja jätti minut, taapreon ja muutaman päivän ikäisen vauvamme. Sanoi syyksi tunteiden hiipumisen, ei kyseistä suhdetta. Itse olin sokea ja haaveilin tulevista häistämme. Mies kosi 5kk ennen suhteen aloittamista.
Asumme vielä yhteisessä kodissamme yhdessä. Voin henkisesti aika huonosti ja siksi siis tämä järjestely. Välillä tuntuu että tilanne syö minut elävältä... Miten kukaan pystyy tuollaiseen tekoon? Muutamaa päivää ennen pettämistä vannoi rakkauttaan. Aina tultuaan toisen sylistä otti minut kainaloon ja suuteli minua... oli niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nyt olen etsimässä kotia minulle ja lapsille. On vaan todella vaikeaa toimia, kun rintaa kalvaa suuri suru, viha ja hämmennys... eikä se rakkauskaan ole vielä kuollut. Mies lupasi auttaa minua pääsemään taas jalkeille ja helpottavansa työtä lasten kanssa. Lupasi myös ettei näkisi naista nyt eron kynnyksellä. Mutta valehtelihan tuo tietenkin. Ja minä hölmö tipahdin taas korkealta ja kovaa. Lapsemme saivat alkunsa vuosia kestäneiden lapsettomuushoitojen avulla ja luulin todella tämän perheen olevan myös miehelle kaikki kaikessa. Kirjoitukseni on sekava mutta niin on nyt myös mieleni. Kommentteja ja etenemisehdotuksia otetaan vastaan :)

16

1016

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Voimia

      Voi pyhä sylvi,miten vastuuttomia,itsekeskeisiä oman navan tuijottelijoita tässä maailmassa voikaan olla!Miehesi tuntuu olevan ainakin yhtä sekaisin kuin sinä ja epäilenpä uuden suhteen kestävyyttä pitemmän päälle.Tuollainen yht`äkkinen hyppely toiseen suhteeseen kertoo mielestäni harkintakyvyn puutteesta,ja ikävä sanoa,mutta eiköhän miehen aivot ole tipahtaneet jalkoväliin tässäkin tapauksessa.Usein huuma katoaa ja sitten ruikutetaan takaisin oman perheen pariin.Sitä kehoitan tarkkaan harkitsemaan,itseäni petettiin toistamiseen,kun otin mieheni takaisin(tutun rouvan kanssa...).Erosin lasten ollessa ala-asteiässä ja selvisin,vaikkakin sattui ja kovaa,koska tunteeni eivät suinkaan kuolleet eron myötä.Onhan tietenkin onnistuneitakin pareja,jotka ovat pystyneet läpikäymään uskottomuuskriisin ja anteeksi antamaan aidosti,ajanmyötä.Muutosta kuitenkin tarvitaan,joko molemmissa tai vain miehessä.Meillä vikaa ensimmäisessä pettämisjutussa molemmissa,mutta jälkimmäinen meni täysin miehen piikkiin,syynä yksinkertaisesti vaihtelun halu ja omat sisäiset ongelmat.Voimia,teet mitä tahansa,tulet kyllä pärjäämään.Kaksi hyvää syytä ponnistella parempaan huomiseen!

    • nahrhb
      • surullinen aina?

        Ihana kappale, kiitos :)

        Tässä on tosiaan niin monta asiaa mikä satuttaa... Tuntuu ettei mies tajua satuttavansa myös lapsia. Minua hän on satuttanut enemmän kuin kukaan muu ja mun elämä ei tosiaan ole aina ollut niin ruusuinen. Haluan uskoa, että jos ja kun tästä selviän, olen vahvempi kuin koskaan. Itsekään en usko, että tuo suhde voisi pitkään jatkua. Siinä on liian paljon kaikkea "likaista". Jossain vaiheessa luulen ja toivon, että mies tajuaa mitä on mennyt tekemään. Ja siinä vaiheessa se on hänen kohdaltaan myöhäistä. En tiedä voinko koskaan antaa anteeksi... haluaisin kyllä. Kaikkein eniten tämä satuttaa juuri lasten kannalta. He kun eivät voi tälle yhtään mitään. Ja tuntuu pahalta katsoa kun vanhempi heistä on ymmällään tästä kaikesta. Siitä miksi äiti itkee ja on niin surullinen. En haluaisi hänelle sitä näyttää, mutta minkäs teet kun en hallitse suruani :(. Olen aloittamassa terapian, koska haluan päästä tästä kaikesta yli. En halua katkeroitua ja toivon että miehen kanssa välit säilyisivät sellaisena että lapsilla olisi hyvä olla. En vain tiedä onko se mahdollista. Haluisin vaan että tämä kaikki olisi jo ohi. Suru ja tuska olisi jo poissa. Välillä sattuu niin, että tuntuu kuin sisällä sydän olisi räjähtämäisillään. Kun olisikin joku joka voisi sanoa miten kauan surutyössä menee aikaa. Surettaa vielä kun en pysty samoin nauttimaan vauvastamme kun tämä tuska vie niin paljon voimia. Mikä on ihmisen arvo? Minkälainen ihminen oikeasti pystyy tuollaiseen tekoon? Tuntuu kuin olisin tupakka joka on imetty loppuun ja poljettu maahan. Ja miten sitä voikaan olla niin sokea? Minä itse luulin että elämme unelmaa... että kun ne lapsettomuushoidotkin ovat nyt ohi, voitaisiin keskittyä elämiseen ja toisiimme... nauttia kauan haaveilemastamme perheestä. Olin niin lähellä kaikkea sitä mistä haaveilin... perheestä, kodista... kaikesta. Ja nyt kaikki olikin vaan pelkkää valhetta :(


    • Voimia

      Kyllä surutyö aikansa ottaa,tuttavissani yksi pääsi puolella vuodella,toinen suri vuosikausia.Minulla meni nelisen vuotta.Voin vain sanoa,että opin paljon myös itsestäni tänä aikana ja nyt tiedän,etten tarvitse toista ihmistä ollakseni tyytyväinen elämääni.Eli olen tosissaan paljon vahvempi kuin liiton aikana.Lapset surevat,tottakai,mutta selviytyvät kyllä,kunhan heillä on edes yksi ihminen,joka heitä rakastaa ja antaa turvaa.Siksipä kehoitan pitämään itsestä hyvää huolta,kaikin mahdollisin keinoin ja pyytämään sukulaisilta,ystäviltä ja luotettavilta tutuilta reippaasti apua tarpeen tullen.Ei saa jäädä yksin suremaan,mutta tietenkin asiat pitää käsitellä ja mitä mainioin paikka on terapeutit ja eroryhmät.Muista myös,että tunteet ja tämä kaikki p...a on jonain päivänä ohitse.Näin se vain on.

    • niin...

      surullista.pyydä apua lastenhoitoon sukulaisilta,että jaksat.nyt ovat kaveritkin tarpeen.voimia sulle.

    • leilis

      Hyvä, että oot aloittanut terapian. Ja saanut ilmeisesti lastenhoitoapua sen ajaksi. Parasta sulle ois ihan traumaterapia, sillä tuollainen shokkiero vieläpä synnytyksen jälkeen herkässä mielentilassa voi olla todella traumatisoiva, jos
      sitä ei saa purettua missään. Älä lopeta terapiaa liian aikaisin, voit tarvia sitä pitkään, vaikka välillä tuntuis jo paremmaltakin.

      Ja ennen kaikkea muista: et oo ainoa. Mun ex-miehen toinen nainen paljastui, kun lapsi oli 3 kk. Ja mies jätti minut. Hirveä kokemus kun se yllätyksenä tulee, ensimmäiset noin 16 kk tuntui kuin ois kaivossa ollut, yhtä mustaa. Nelisen vuotta meni, että pääsin jaloilleni. Ja me oltiin naimisissa. Mutta kaikesta voi selvitä, suru hellittää aikanaan. Ja vähitellen vihakin.

    • Uusimiesparantaahaav

      "Mies lupasi auttaa minua pääsemään taas jalkeille"? Eroa, MUUTA pois. Mies hoitamaan lapsia AINA kun sinä niin haluat. Hanki itsellesi parempaa seuraa!
      Isän KUULUUKIN hoitaa omia lapsiaan, vaikka vuoroviikoin kun vauva kasvaa.

    • fwegwe4ger

      Se mikä ei tapa, VAHVISTAA

    • surullinen aina?

      Olemme eronneet ja muutan pois heti kun saan asunnon! Ja en todellakaan halua mitään uutta miestä laastariksi! Haluan käydä tämän tuskan läpi ja olla lopulta entistä eheämpi. Terapian siis aloitin ja se helpottaa oloa (kriisiterapia). Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Ja on ollut jo päiviä kun en ole itkenyt. Kiitos vastanneille :)

    • M.V.K.

      Voimia Sinulle!
      En ala tässä omia tarinoitani kertomaan, mutta olen surrut eroon johtanutta uskottomuutta vuosia ja juuri kun aloin piristyä rakastuin väärään mieheen joka särki sydämeni.
      Sinulla on oikea asenne, ei mitään laastarisuhteita -jollainen itse näköjään olin-

    • kokenut--

      Voisiko hän sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä? Sellaiset toimivat juuri noin. Minutkin jätettiin juuri noin yhtäkkiä. Lue sitä palstaa täältä, ehkä löydät syyn hänen teolleen? Se ainakin selittäisi miksi noin tapahtui. Vaikka olisi tuntelnut toisen vuosikausia, saattaa käydä kuten kerroin. Yleensä keväällä ja kesällä taphtuu sekoaminen. Voimia sinulle ja halauksia, lapsellesi kaikke parasta mitä maan päällä voi saada. Tulee vielä toisenkinlainen aika :)

    • surullinen aina :)

      Pienin lapseni on nyt vajaa 1 vuotta. Muutin siis pois miehen luota ja jäin yksin. Elämäni vaikein vuosi on pian takana. Siihen liittyi valheita, kaltoin kohtelua ja totaalista mitätöintiä. Käyn edelleen keskustelemassa ja olen saanut arjen lasten kanssa pyörimään. Ongelmaksi on nyt muodostunut se että olen alkanut saamaan paniikki/ahdistuskohtauksia. Mutta aion selättää tämänkin vaikeuden vielä. Mies on edelleen yhdessä tämän naisen kanssa. Itsellä ei enää ole tunteita miestä kohtaan... tai on mutta se on lähinnä vihaa tai halveksuntaa. Tarinaan liittyy niin paljon syvää satuttamista jota en edes viitsi alkaa puimaan. Olen tavannut miehen joka kohtelee minua niin hyvin, etten uskonut että edes sellaista on olemassa. Minun on vaan vaikeaa luottaa ja säikähdän pienistäkin asioista... sellaisista joista ei oikeasti kuuluisi. Olen kertonut hänelle kaiken tapahtuneen ja koittanut ajaa pois luotani... mutta ei tuo usko. Päivä kerrallaan mennään. Edelleen pidän tuon exän tekoa julmimmista ikinä. Lapsi oli vielä syntynyt sektiolla ja hän silti jätti minut yksin pienen vauvan ja taaperon kanssa ja lähti itse sen naisen luokse. Vaikken edes päässyt kunnolla sängystä ylös. Enkä olisi saanut vanhempaa lasta syliini nostaa. Haava alkoi vuotaa kovasti verta ja parantuminen kesti kauan. Henkisesti olin jo melkein valmis kuolemaan... niin huonosti silloin voin. Enkä voi koskaan antaa sitä asiaa anteeksi... että tuossa kunnossa olevan ihmisen pystyy jättämään yksin. Ja tarkoitan sitä, että hänen olisi pitänyt auttaa minut jalkeilleni ja vasta sitten käydä tuon toisen luona... Kaikesta kai selviää... mutta vielä on matkaa. Suututtaa että joillain on oikeus satuttaa toisia niin kovasti että toipumiseen menee niin kovin pitkä aika. Toivoisin, että edes joku tämän kaiken luettuaan tekisi omassa elämässään toisenlaisia valintoja ja pyrkisi omaa etua tavoittaessaan olemaan satuttamatta muita. Sekavaa on kirjoitukseni edelleenkin :) Kiitos vastanneille

    • melkoskeptikko

      Aivan kauhea ja surullinen tarina kerrassaan tuo sinun ja lasten "tragedia", vaikkakin onneksi olet jo pääsemässä jalkeillesi ja toivottavasti vielä pystyt luottamaan ihmisiin ja löydät ansaitsemasi kumppanin elämääsi.

      Olen viimeaikoina pohtinut paljon tuota pettämisasiaa, kun itselläkin on kaksi pientä lasta. Mies aikanaan ennenkuin ensimmäinen lapsi syntyi, jäi kiinni seksiviesteistä ja epäilin pettämistä, mutta varsinaisen pettämisen hän kielsi... Minulle paljastui silloin että olin ilmeisesti alkanut seurustelemaan jonkinsortin pelimiehen kanssa kun seksiviestejä läheteltiin ainakin kolmen muun naisen kanssa. Ja nämä olivat siis vain minun tiedossani, luoja tietää oliko niitä (ja kuinka paljon!) enemmänkin...

      Jätin miehen silloin mutta palasimme jonkin ajan kuluttua yhteen, en tiedä miksi annoin anteeksi kun en ole ennenkään muiden kanssa moista anteeksi antanut. Olisin ymmärtänyt seksiviestit ja pettämiset paremmin, jos olisimme olleet pitkään yhdessä ja olisi vaikeaa, seksi laimeaa tms. mutta olimme tosiaan seurustelleet vasta muutamia kuukausia kun tämä asia kävi ilmi. En oikein koskaan ymmärtänyt miksi mies sitten halusi seurustella kanssani ja sanoi rakastavansa minua ja jakaa elämänsä kanssani kun selvästi halusi pitää muitakin vaihtoehtoja avoinna.

      No, asiaan: olen tehnyt suomi24 sivuille feikkiprofiilin, jossa en juurikaan kerro itsestäni, enkä hae erityisesti mitään tiettyä kumppania itselleni, mutta välittömästi kun profiili oli luotu, muutaman viikon aikana oli tullut jo toistakymmentä yksityisviestiä niin vapailta kun varatuiltakin miehiltä. Ja niitä varattuja miehiä seksi tms. seuraa etsimässä on PALJON!!! Tein tämän kaiken koska halusin tietää, mikä siinä salaelämässä niin viehättää, tosin itse en niin pitkälle menisi että pettäisin miestäni, sen kun teen tällaista omaa tutkimustyötäni että herättääkö tämä itsessäni mitään tunteita jotta ymmärtäisin paremmin pettäjiä ja kaksoiselämän viettäjiä.

      Mainittakoon tässä että en ole koskaan pettänyt ketään kumppaniani. Taidan olla melko omituinen tai sitten tyhmä nainen kun en sellaiseen vaan kertakaikkiaan ole kyennyt/kykene. Varsinkaan nyt kun on lapsiakin elämässä niin vaikka tilaisuus olisi, muistan aina että siitä yhdestäkin pienestä virheestä voin menettää perheeni iäksi. Ei ainakaan tähän mennessä ole ollut sen arvoista!!! Tiedä sitten miten se ajatus muuttuisi jos mies jäisi taas kiinni jostakin salaelämästä, alkaisiko sitä "kostamaan" tai elämään samoin ihan vaan pysyäkseen järjissään tässä perheessä. Kun kaikkensa sitä kai lastensa vuoksi tekee, antaa anteeksi monenlaisia asioita.

      Mutta tuo miten sinulle kävi, sitä en itsekään anteeksi pystyisi antamaan. Kyllä miehet on idiootteja ja sikoja!!! Itse olin esikoiseni syntymän jälkeen niin sekaisin ja hormonipyörremyrskyssä että itkin jokapäivä pari viikkoa, välillä ihan ilman syytä. Ja vauvan hoitaminen tuntui väliin niin raskaalta. Sinulla siinä vielä parivuotias taapero lisäksi hoidettavana ja tuollainen kusipää mies sitten bongaa uuden naisen itelleen eikä pätkääkään osaa ajatella mitä sinä käyt läpi ja millaista elämäsi on tuollaisen shokin jälkeen. Tulee varmasti sellainen olo että mitä helvettiä koko ukko on ikinä kanssasi alkanut olemaan ja halunnut perheen kun se kaikki merkitsi noin vähän hänelle?? Tuntuu melkoiselta narsisti-mielenvikaiselta koko ukko. Tiedän kyllä että miehet ovat idiootteja, etenkin tällaisissa asioissa, mutta naisilta odottaisin enemmän. Siis minkälainen nainen alkaa miehen kakkoseksi kun ykkönen on viimeisillään raskaana ja laitoksella synnyttämässä??? Mitähän paskaa se sun ex-ukko on sille syöttäny, itse en IKIPÄIVÄNÄ aloittaisi suhdetta niin alhaisista lähtökohdista...

      No joo, kaikenlaisia paskiaisia tähän maailmaan mahtuu, sääliksi käy vain aina lapsia kun ne on viattomia ja niin toivoisi niille hyvät lähtökohdat ja ehjän perheen. Mutta voimia sinulle KOVASTI ja hienosti olet kuitenkin selvinnyt kun tässä olet ja kerrot kuulumisiasi. Pitkä tie on vielä käymättä jotta olisit ehyt jälleen, toivon kaikkea hyvää elämääsi!!!

    • Käsittämätöntä

      Voi helvetti mikä tarina... Olen itse kohta kahden lapsen isä, toisen ollessa kohta kaksivuotias. Lapseni ovat siis kohta samanikäisiä kuin sinulla tuossa tilanteessa viime vuonna. Miehesi on käsittämättömän julma kusipää. Se ei todellakaan ole sinun vikasi missään nimessä.
      Olet kuitenkin selvinnyt ja tehnyt jotain mihin harva pystyy. Nykyajan ilmiö ja henki on vastuutonta sekä kovaa individualismia ihannoivaa. Aikakautemme on sairas ja oksettava. Olet käynyt helvetin läpi ja kunnioitan sinua suuresti. En voi oikein muuta sanoa.

    • täälläsamanlainentar

      Olin aivan sanaton lukiessani tämän tarinan... On se niin samanlainen kun oman elämäni kauhunäytelmä, missä joudun tekemään töitä niin pirusti, että jaksan edes hengittää...

      Meillä oli 7-vuotta yhteistä historiaa takana, 2 vuotta naimisissa, 2v ja 6 kk kotona. Mies jäi kiinni työkaveriinsa erittäin vahvasti ihastumisesta. Minulle soitti hänen toinen työkaveri ja kertoi asiasta. Vauva oli tuolloin siis 1kk vanha ja joulu tulossa. Mies kiisti kaiken, halui jatkaa meidän kanssa.

      Miestä ei näkynyt kotona, oli aina töissä, ei kertonut enään omasta elämästän, eristäytyi. Kulki kännykkä mukanaan vessaankin. Ja minä olin pelkkä "epäilijä" akan paha... Kun tälläisistä signaaleista saatoin epäillä, että ihastus olisi syventynyt. Varsinkin, kun näin heidän tekstiviestejään pari kuukautta tämän ilmiannon jälkeen, mitkä ei olleet kaverillisia.

      Mies ei kestänyt enään kaksoiselämäänsä, vihelsi pelin "poikki", ahdisti ja pakotti omalla käytöksellään (myös väkivaltaa) minut ja lapset muuttamaan pois omasta kodistamme, hänestä ei siihen ollut, hänestä oli vaan pahojen sanojen sanojaksi.

      Nyt olen yksin kahden pienen lapseni kanssa, aivan kun ilmaa hänelle. Hän asuu vielä meidän myymättömässä asunnossamme ja höösää siellä tämän uuden kanssa. Ostimme tämän asunnon 1.5 v sitten meidän lasten kasvupaikaksi.

      Käsittämätöntä miten ihminen voi olla välittämättä lapsistaan, minun tunteista tai jaksamisesta... Ei mitään väliä... Hänellä on nyt kivaa ja ihana uusi nainen, jonka kanssa meneillään se ihana uusi alkuhuuma, vailla arjen tuomaa tylsyyttä... Vaan minulle se arjen tuoma tylsyys oli se, millä on mitään väliä. Perhe, arki ja luottamus... Mutta miten enään saada koskaan luottamusta takaisin mihinkään. Miten kohdata ex ja hänen uusi elämänsä ilman katkeruutta tai koska tunteet katoavat... Ja miksei ne ole jo kadonneet, kun hän on niin ilkeitä minulle ladellut... ;(

      En tosiaan toivo tälläistä kenellekkään, pitkä on paranemisen tie... Niin pitkä... Helmpompaa olis jos tää vastuuntunnoton puoliso/isä vois muuttaa siperiaan ja olla niin pitkällä siellä ku vaan voi olla. Mutta lasten takia pakko hyväksyä hänet ja koittaa joskus antaa anteeksi...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17199
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5536
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2595
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      16
      2087
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1778
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1013
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      961
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      909
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      904
    Aihe