Päätin alkaa vihata naisia

Kaikin mokomin, itsehän siitä vain kärsit. Viha on kuluttava tunne, vie paljon energiaa mukavilta asioilta,mutta anna mennä.

Arvaa mitä? Ketään ei kiinnosta.

Kiinnosti vielä senkin verran, että jaksoit kirjoittaa jatkokommentinkin? Ihanaa.

Naiset ovat aika paljon vähemmän ihania miehille, joita vihaavat.

Suorana vihana.

Mm. selän takana nauraminen sattuu aika rankasti. Omien lähteitteni ansiosta tiedän mitä minusta puhutaan. Humalassa "kuiskuttelu" kaverin kanssa, vaikka kahden metrin päästä kuulen täysin selvästi minä minusta puhutaan. Humalassa on solvattu myös ihan suoraankin.

Tällaisia kokemuksia siis ihan aikuisiällä, en edes jaksa alkaa kertoa teiniajan kokemuksista.

No ompa uutta, lisää köpöjä tälle palstalle..

Oikea päätös, mutta naisissakin on eroja. Kannattaa vihata niitä itse rakkaita niskojensa nakkelijoita, pissiksiä ja suosittuja kaunottaria joilla on aina paljon miesihailijoita ja rakastajia. Ne h.uorat pilkkaa ja halveksii alemman tason miehiä koko olemuksellaan. Monasti ATM joutuu pelkäämään että nää horot pyytää bodaripoikakavereitaan hakkaamaan tai kiusaamaan ATM:ää.

Sillä on Herpes siksi se vihaa naisia, sitä ei voi auttaa. Kohta sen manifestista voidaan lukea, mitä kaikkea herpes saa sen vihaamaan, ajattelemaan ja tekemään.

Naisilla on sellainen tapa että he pitää lähes kaikia miehiä k-päinä ja vihaa miehiä, mutta ne muutamat onkin sitten ok kun tutustuu paremmin...

Miksi miesten täytyisi tykätä kaikista naisista, hölmöistä ja k-päisistä pelkän sukupuolen perusteella? Tämä on just naisten nostamista jalustalle...

Onko humalassa kuiskuttelu tai ääneen kommentoiminen, tai tällaisen käytöksen kohteeksi joutuminen, jotenkin sukupuolisidonnaista? Enpä ole huomannut. Jos aloitteentekijä olisikin nainen, niin kyllä ne seurueessa olevat miehet yhtä ahnaasti kuuntelevat. Etkö voisi jättää asiaa omaan arvoonsa, kun kyseessä kuitenkin on roskaväen tyyli elää? Tuskin viihtyisit siinä seurassa kuitenkaan kovin pitkään, on se niin kompleksista touhua.

Minä rakastan naisia, mutta naiset eivät rakasta minua.

Se on kai ihan tutkittukin Britanniassa, että miehet tosiasiassa juoruilee työkavereistaan jne ihan yhtä paljon kuin naisetkin.

Jäin oikein miettimään, että montako ihmistä vihaan. Kun oikein mietin ja mietin, niin en keksi ketään, joka olisi vihaamisen arvoinen. Ex-miestäni vihasin, mutta hän on kuitenkin lasteni isä, joten koska rakastan lapsiani enemmän kuin ketään muuta, niin on parempaa olla asiallisissa väleissä kuin tuhlata energiaa vihaamiseen. Tällä hetkellä ex-mieheni on aika lailla yhdentekevä ihminen minulle muutoin.

Viha kuluttaa energiaa. Olen todennut, että elämä on paljon mukavampaa, kuin käyttää energiaansa sellaisten tunteiden etsimiseen, jotka aiheuttaa itselle hyvää oloa kuin että takertuu negatiivisiin tunteisiin kuten katkeruus, kateus, mustasukkaisuus, viha, pelko ja vaikkapa itsetuhoiset ajatukset. On olemassa paljon ihmisiä, jotka kohtelevat lähimmäisiään huonosti. Esimerkiksi kaupassa tai bussissa joku saattaa haistatella, mutta olen aina ajatellut, että sellaisella ihmisellä on oma elämä niin retuperällä, että hän ei kykene edes julkisilla paikoilla käyttäytymään asiallisesti. Eihän sellaista henkilöä voi kuin korkeintaan sääliä tai halveksia.

Jostakin syystä nykyään on paljon sellaista ajattelutapaa, että negatiiviset asiat on aina jonkun muun syytä, mutta syytä ei ole ikinä omassa itsessä. En minäkään ole löytänyt moneen vuoteen miestä, mutta en minä siitä miehiä syytä. Varmasti minussa on jotakin vikaa, kun en miehille kelpaa.

no sun äitisikin on nainen, vihaatko häntä?