mOI!
Mua harmittaa ja ahdistaa tavattomasti kun en kykene luottamaan omaan poikaystävääni yhtään. Epäilyksilleni ei ainakaan pitäisi olla mitään sijaa, sillä hän ei ole pettänyt ja on aina muutenkin todella ymmärtäväinen.
En vain itse kestä tällaista epäluuloisuuttani. Tekee elämisestä rasittavaa. Ehkä ajan kanssa...?
En nimittäin jaksa sitä että mietin koko ajan onko hänellä joku toinen. Sekopäistä.
Mua harmittaa ja ahdistaa tavattomasti kun en kykene luottamaan omaan poikaystävääni yhtään. Epäilyksilleni ei ainakaan pitäisi olla mitään sijaa, sillä hän ei ole pettänyt ja on aina muutenkin todella ymmärtäväinen.
En vain itse kestä tällaista epäluuloisuuttani. Tekee elämisestä rasittavaa. Ehkä ajan kanssa...?
En nimittäin jaksa sitä että mietin koko ajan onko hänellä joku toinen. Sekopäistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Minua vaivaa aivan sama "vika" kuin sinuakin. Oletko keskustellut poikaystäväsi kanssa asiasta, eli onko hän tietoinen siitä, että epäilet häntä? Minä olen suhteen alusta alkaen ollut omallen avoin epäilyistäni ja tämän kautta olemme saaneet selvitettyä monta turhaa ajatusta päässäni. Minullakaan ei ole mitään syytä epäillä avopuolisoani mistään, mutta silti en voi luottaa häneen täysin. Minun tapauksessa menneillä on omasta mielestäni suuri osa ja arpa asiaan, olen tullut petetyksi useaan otteeseen mitä hurjemmilla tavoilla ja olen miehelleni kertonutkin, että en häntä henkilökohtaisesti syytä mistään, mutta että jotain niistä menneistä on jäänyt pääkoppaan.
Omana pelastuksenani olen siis pitänyt avoimen keskustelun epäluuloistani, sillä toinen ei voi ymmärtää pahaa oloani, jos ei tiedä, mikä asia milloinkin rassaa. Tosin, olen myös käynyt asiasta keskustelemassa terapeutilla", sekin on auttanut.
Meillä seurustelu ihan alku vaiheessa vasta (1kk), joten varmasti ajan kanssa opin häneen luottamaan. Ollaan asiasta keskusteltukin ja luonnollisesti häntä luottamattomuuteni loukkaa ja harmittaa vaikka ymmärtääkin sen johtuvan menneisyydestäni.( mua ei kyl oo kukaan ikinä ainakaan tunnustanu pettäneensä, syyt enempi alemmuuskompleksia rakkaudessa) Pelkäänkin että saan ainaisella epäilylläni hänet lähtemään karkuun....Mutta kiitti rohkaisun sanoista Kaltaiseni :)
Että mistä tämä tunne saa alkunsa ja mikä sitä helpottaa?
Tyttöystäväni on minusta todella mustasukkainen ja suuttuu aina, kun tietää minun menevän (ammattini puolesta) tilaisuuksiin, joissa on muita naisia. Itselläni ei todella ole mielenkiintoa pettää, tai mitään sellaista.
Satuttaa, kun en saa muuta kun haukut, vaikka työtäni minun on tehtävä. Olen myyntipäällikkö.
Hei!
Tiedän itsekin aiemmasta suhteestani kuinka rasittavaa ja kuluttavaa näiden epäilysten alaisena on olla, joten voin kuvitella ahdistuksesi.
Luonnollisesti syitä mustasukkaiseen käytökseen on aina yhtä monta kuin sukkien omistajaa, mutta jotain suuntaviivoja ovat ainakin 1)heikko itseluottamus, 2)pelko toisen menettämisestä, (3 vainoharhaisuus), 4)huonot kokemukset menneisyydestä jotka ovat sitten romahduttaneet uskoa siihen että joku mies voisi oikeasti välittää ja haluta olla vain "minun" kanssani.
Tietenkin joillakin se voi johtua puhtaasti toisen kontrollointihalusta. En tunne taustojanne, vaikea sanoa.....KOitahan jaksaa!! keskustelu kumppanin kanssa yleensä voi helpottaa tilannetta, kun hänkin jollain tapaa ymmärtäisi että sinusta epäily tuntuu pahalta.
Oma mustasukkaisuuteni on peruja todellakin menneisyydestä, jolloin minua petettiin parissa pidemmässä suhteessa jatkuvasti. Kummankaan suhteen alussa en ollut mustasukkainen, tuskin olin kiinnostunut minne hän oli milloinkin menossa. Tämä sinisilmäinen luottaminen vaan sattui sitten omaan nilkkaan, koko sen ajan, kun uskoin ja jaksoin luottaa selkäni takana pelattiin mitä härskintä "it takes 5 to tango" -peliä.
Mikä sitten laukaisee sen luottamuspulan. Se saattaa olla jokin samanlainen tapa kuin menneisyydessä on tapahtunut. Jotkut meistä ihmisistä eivät välitä mitä heille on tapahtunut menneisyydessä tai he uskaltavat yrittää aina vaan uudestaan, mutta jotkut meistä saavat "pysyvät traumat" siitä, että kerta toisen jälkeen lyödään. Ehkä heikolla itseluottamuksella on osuutta asiaan (en sitä kiellä), mutta kyllä menneisyyden aaveet ovat ne, jotka eniten taitavat kummitella.
Kuten jo kertaalleen kirjoitin, näistä "luuloista" pääsee eroon keskustelemalla ja sillä, kun toinen kertoo asioiden oikean laadun. Eli, että epäilyksiin ei ole aihetta. Omalla kohdallani epäluulot ovat vähentyneet, löytyihän sieltä risukasasta sittenkin yksi mies, joka todellakin edes yrittää ymmärtää...
Tiedoksi myös se, että omalla kohdallani jankuttaminen ja raivokohtaukset eivät ole tapa osoittaa epäluuloa. Taitavat ne henkilöt (miehet ja naiset) olla oma lukunsa.
Sitä se on: siis sairaalloista mustasukkaisuutta!Sellaisia naisia (ainakin) on maailma täynnään.
Eikä se mustasukkaisuus koskaan häviä mihinkään, vaan jatkuu vaikka mitä yrität vakuuttaa olevasi uskollinen. Mustasukkaisuus perustuu heikkoon itsetuntoon.
Näin kävi mullekin; aiheetta epäiltiin aikansa. Sitten tuli siihen kyllästyneenä myös aihetta myöhemmin.
En suosittele avioliittoa kyseisten naisten kanssa ollenkaan(enkä heillekään). Molemmmat osapuolet siitä kärsivät!
Teillä on suhde vielä niin alussa että tuo on normaalia. Meillä oli ihan sama juttu alussa. Uskon sen johtuvan siitä, että vaikka kuinka uskoo toisenkin olevan tosissaan minun kanssani, toista ei tunne kuitenkaan niin hyvin että voisi täysin luottaa. Kun aikaa kuluu ja opit tuntemaan miehen todellisen luonteen, alat luottaa häneen jos hän sen ansaitsee. Ottakaa rauhallisesti, esim. kihloihin ei kannata hätäillä tuollaisessa tilanteessa. Vasta sitten kun se luottamus toiseen löytyy.