Olen 28 vuotias nainen ja asun tällä hetkellä avoliitossa. Alkuun viihdyimme yhdessä ja suhde oli ihan eri luokkaa. Nykyään olemme kämppiksiä, ei seksi, ei kosketusta, ei mitään. Ei edes hauskaa. Ensimmäiset puolivuotta meni hyvin, mutta heti yhteen muuton jälkeen tilanne muuttui täysin. Olemme asuneet noin vuoden yhdessä.
Ongelma on se, että tahdon perheen. En tämän miehen kanssa, mutta jonain päivänä. Aika ei vain näytä riittävän ja olen lisäksi huono käymään yökerhoissa, enkä nettisuhteitakaan jaksaisi.
Tällä hetkellä olen yksin suhteessa, mutta en siltikään halua olla yksin... Vaikeaa.
En todellakaan tiedä mitä tehdä. Ystäväni asuvat toisella paikkakunnalla, joten olisin todellakin yksin.
Ongelma on se, että tahdon perheen. En tämän miehen kanssa, mutta jonain päivänä. Aika ei vain näytä riittävän ja olen lisäksi huono käymään yökerhoissa, enkä nettisuhteitakaan jaksaisi.
Tällä hetkellä olen yksin suhteessa, mutta en siltikään halua olla yksin... Vaikeaa.
En todellakaan tiedä mitä tehdä. Ystäväni asuvat toisella paikkakunnalla, joten olisin todellakin yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän tämän tunteet, vaikka tilanne onkin itselläni aivan toinen.
Rakastan miestäni ja haluaisin hänen kanssaan perheen, mutta erilaisuutemme takia suhteemme ei enää toimi. Haluamme myös eri asioita, miehenikin haluaa perheen, mutta ei vielä moneen vuoteen.
Olemme juuri yhteistuumin päättäneet erota ja helvetin vaikeaahan tämä on, mutta helpompaa kun olla yhdessä jatkuvien riitojen ja platonisen suhteen välimaastossa, Myönnän, että yksinolo ahdistaa ja pelottaa, samoin kun se että löydänkö ikinä ketään toista.
Ne on kuitenkin täysin vääriä syitä olla yhdessä.
***
Suosittelisin sinulle, ettet tee hätiköityjä päätöksiä ja kuuntele itseäsi. Otat hieman välimatkaa mieheesi ja kuulostet miltä tuntuu. Yksinolo ei ole niin kauheaa kuin kuvitella saattaa.
Tsemppiä!