Iltalehti kertoo: "Poliisi puolestaan kertoi Breivikin käyttäytyneen oikeudessa rauhallisesti. Hän ei ollut osoittanut mitään tunteita." Onko tämä joku ihmeellinen ja uutismaininnan arvoinen asia? Nykyaika tappaa ihmisten enemmistöltä tunteet, ja sen jälkeen tunteeton tappaa. Eivät Jokelan ja Kauhajoenkaan ampujat mitään tunteita tunteneet.
Jokaisessa nakkikioskin jonossa ja kapakassa on viikonloppuiltaisin potentiaalisia tappajia; niitä, jotka nyrkein ja potkimalla hyökkäävät toisten kimppuun. Heidät erottaa Breivikistä vain se, että heillä ei ole hallussaan asetta. Jos jokaisella kapakkatappelijalla olisi ase mukanaan, joka viikonloppu tapettaisiin kymmeniä ihmisiä Suomessa.
Tunteet kuolevat sen tähden, että kristillisestä omantunnon opettamisesta ja painottamisesta on luovuttu. On sen sijaan alettu joka taholta syöttää maailmankuvaa, jonka mukaan ihmisillä ei ole sellaista asiaa kuin omatunto, joka saa aikan häpeän tunteen; ihmisistä tulee siis kirjaimellisesti häpeämättömiä.
Häpeää opetetaan pitämään vääränä, poikkeamana, sairautena, josta pitää päästä eroon, vaikka se tosiasiassa on kaiken moraalin ydin ja asia, joka pidättelee ihmisiä tekemästä rikoksia. Häpeä ei ole sairaus, mutta häpeämättömyys on. Niin kuin kipu vartalossa on hyväksi osoittaen muutosta tarvitsevan asian, sairauden, niin häpeä sielussa on hyväksi. Se osoittaa, mikä on väärin.
Jokaisessa nakkikioskin jonossa ja kapakassa on viikonloppuiltaisin potentiaalisia tappajia; niitä, jotka nyrkein ja potkimalla hyökkäävät toisten kimppuun. Heidät erottaa Breivikistä vain se, että heillä ei ole hallussaan asetta. Jos jokaisella kapakkatappelijalla olisi ase mukanaan, joka viikonloppu tapettaisiin kymmeniä ihmisiä Suomessa.
Tunteet kuolevat sen tähden, että kristillisestä omantunnon opettamisesta ja painottamisesta on luovuttu. On sen sijaan alettu joka taholta syöttää maailmankuvaa, jonka mukaan ihmisillä ei ole sellaista asiaa kuin omatunto, joka saa aikan häpeän tunteen; ihmisistä tulee siis kirjaimellisesti häpeämättömiä.
Häpeää opetetaan pitämään vääränä, poikkeamana, sairautena, josta pitää päästä eroon, vaikka se tosiasiassa on kaiken moraalin ydin ja asia, joka pidättelee ihmisiä tekemästä rikoksia. Häpeä ei ole sairaus, mutta häpeämättömyys on. Niin kuin kipu vartalossa on hyväksi osoittaen muutosta tarvitsevan asian, sairauden, niin häpeä sielussa on hyväksi. Se osoittaa, mikä on väärin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
eivät taida nämäkään tappokoneiston palkkasoturit katua tekojaan
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=693
Hyvä aloitus. Itekin aloitin "rangaistusta" käsittelevän ketjuni nimenomaan tunteiden ja tunteettomuuden näkökulmasta. Ja sain vain noita kyynisiä vastauksia...
Mutta en kyllä ole ihan täysin samaa mieltä tuosta kristillisen moraalikasvatuksen ja häpeän merkityksestä. Ei sitä pakottamalla tai opettamalla saada empatiaa heräämään. Kyllä se kohtelu on tärkeintä. Lähimmäisenrakkaus. Nykyään on vallalla laiskuus ja ahneus. Kaikessa. Hyvä lähtökohta kaikelle tällaiselle.
Mutta se huolestuttaa eniten, että miten ihmiskunta tästä pääsee kehittymään, sillä ei luonnonvalinta noita ominaisuuksia siivoa... Vai onko hyvän ja pahan taistelu tarkoitettu ikuiseksi (mitä ikuisuudella nyt sitten tarkoitetaankaan)?
Suuttuminen, jonkun vihaaminen, raivokohtauksetkin kuuluvat elämään kaikilla jossain elämän vaiheissa. Samoin sinkkuna oleminen. Jokainen on ollut joskus sinkku, ja jokainen mies ja isä on ollut joskus pieni, pelokas ja vihainen poika. Nuorille miehille on ihan tavallista tietynlainen pullistelu ja esittäminen, tanssivathan linnutkin kosiotansseja ja pörhistävät höyheniään. Kaikki heistäkin silti ymmärtävät läheisyyden merkityksen.
Eniten loukkauksia ja pahaa tekevät ihmiset niissä tilanteissa, milloin kokevat itsensä uhatuiksi.
Ihanaa, että täällä on myös ajattelevia, viisaita (siinä sanan hyvässä merkityksessä), ihmisiä
Jotta jokainen voisi kantaa asetta pitäisi yhteiskunnan olla tasa-arvoisempi, vapaampi ja oikeudenmukaisempi.
Suuntaus on kuitenkin toinen ja siksi myös aseet halutaan kerätä pois, jottei epäkohtiin tarvitsisi puuttua.
Jos yhteiskunta olisi kehittyneempi, ei niitä aseita tarvittaisi...
Lapsiperheiden koon pieneneminen ja lasten määrän väheneminen kyllä vaikuttavat lasten kehitykseen. Muistatte varmasti, että äiti sanoo jo 1-2 vuotiaalle moneen kertaan, "älä lyö", "älä pure", "älä tukista". Äitien kiireellinen elämäntapa voi vahingoittaa tätä tärkeää opetusta.
Kun kansakäymistä muiden lasten kanssa on vähemmän, kyky samaistua toiseen vähenee. Nuoret aikuiset ovat narsistisempia kuin koskaan aiemmin. Paras lääke tähän ovat nuorten leirit.
Kristinuskon omatunto ei valitettavasti ole lääke mihinkään, koska kristinusko on hyvin väkivaltainen uskonto pehmeän kuorensa alla.
Jep, jep. Vaikka vaihtaisin kuitenkin "äidin" tilalle "vanhemman". Lisäksi lasten paapominen muita parempana heikentää empatiakyvyn ja omakuvan kehittymistä ennestään. Auta armias, jos nykyään yrittää oikaista jonkun vieraan lapsen selkeästi väärää käytöstä "kylä kasvattaa" -periaatteella...
"Nuoret aikuiset ovat narsistisempia kuin koskaan aiemmin. Paras lääke tähän ovat nuorten leirit." Kova on rohto. Auttoiko Norjassa leiri?