En oikein tiedä miten tän alottaisi tän keskustelun, että kertoisi mitä mulla on sanottavaa,mutta kokeillaan vaikka näin; ihan suoraan asiaan.
Mun poikaystävä alottaa toisen vuotensa ammattikoulussa/lähillä.
Hänen haaveammatti on ensihoitaja/ambulanssi.
Täällä paikkakunnalla missä molemmat asumme ei ole tarjottavissa ensihoitajakoulutusta,joten hänen täytyisi muuttaa lappeenrantaan,joensuuhun tai muuhun missä olisi tarjolla kyseistä koulutusta.
Olemme seurustelleet yli puolivuotta (7kk pian) ja rakastamme todella paljon toisiamme. Itse aloitan ensimmäisen vuoden lukiossa nyt syksyllä.
Hän on kysynyt minulta, jos hänen täytyy muuttaa ja lähteä opiskelemaan toiseen kaupunkiin (ja nämä kyseiset kaupungit ovat melko kaukana nykyisestä missä asunmme) että haluaisinko muuttaa hänen kanssaan. Totta kai lähtisin,sillä en halua lopettaa suhdettamme tai pitää taukoa,koska rakastan häntä todella.
Hän opiskelisi viimeisen vuotensa toisella paikkakunnalla ja minun tulisi vaihtaa lukiota. Jos hän muuttaisi Joensuuhun, olisi minulla tosin loistava mahdollisuus harrastaa omaa harrastustani sillä ampumahiihto on Joensuussa/Kontiolahdella todella suuri laji.Poikaystäväni tulisi tietää missä hän aikoo opiskella viimeisen vuotensa noin puolenvuoden päästä,joulukuussa.
Jos hän jäisi tänne hän ei voisi opiskella ensihoitajaksi,mutta sairaanhoitajaksi kylläkin. Sitäkään vaihtoehtoa hän ei sulkenut pois.
Mitä mieltä olette meidän tilanteesta? Jos hän muutta, enkä minä saisi muutaa hänen kanssaan, hän menisi sinne ja minä jäisin tänne. Ja näkisimme todella harvoin verrattuna nykyhetkeen.
Kaipaisin nyt asiallisianeuvoja sillä tilanne pyörii mielessäni joka hetki kun näen rakkaani. Olisi sydäntä raastavaa ajatella että suhteemme kariutuisi tai näkisimme harvoin :´(
Voisiko olla että opiskelu erottaa meidät ?
Mun poikaystävä alottaa toisen vuotensa ammattikoulussa/lähillä.
Hänen haaveammatti on ensihoitaja/ambulanssi.
Täällä paikkakunnalla missä molemmat asumme ei ole tarjottavissa ensihoitajakoulutusta,joten hänen täytyisi muuttaa lappeenrantaan,joensuuhun tai muuhun missä olisi tarjolla kyseistä koulutusta.
Olemme seurustelleet yli puolivuotta (7kk pian) ja rakastamme todella paljon toisiamme. Itse aloitan ensimmäisen vuoden lukiossa nyt syksyllä.
Hän on kysynyt minulta, jos hänen täytyy muuttaa ja lähteä opiskelemaan toiseen kaupunkiin (ja nämä kyseiset kaupungit ovat melko kaukana nykyisestä missä asunmme) että haluaisinko muuttaa hänen kanssaan. Totta kai lähtisin,sillä en halua lopettaa suhdettamme tai pitää taukoa,koska rakastan häntä todella.
Hän opiskelisi viimeisen vuotensa toisella paikkakunnalla ja minun tulisi vaihtaa lukiota. Jos hän muuttaisi Joensuuhun, olisi minulla tosin loistava mahdollisuus harrastaa omaa harrastustani sillä ampumahiihto on Joensuussa/Kontiolahdella todella suuri laji.Poikaystäväni tulisi tietää missä hän aikoo opiskella viimeisen vuotensa noin puolenvuoden päästä,joulukuussa.
Jos hän jäisi tänne hän ei voisi opiskella ensihoitajaksi,mutta sairaanhoitajaksi kylläkin. Sitäkään vaihtoehtoa hän ei sulkenut pois.
Mitä mieltä olette meidän tilanteesta? Jos hän muutta, enkä minä saisi muutaa hänen kanssaan, hän menisi sinne ja minä jäisin tänne. Ja näkisimme todella harvoin verrattuna nykyhetkeen.
Kaipaisin nyt asiallisianeuvoja sillä tilanne pyörii mielessäni joka hetki kun näen rakkaani. Olisi sydäntä raastavaa ajatella että suhteemme kariutuisi tai näkisimme harvoin :´(
Voisiko olla että opiskelu erottaa meidät ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää on aika vaikea. Koska olisi todella helppoa sanoa, että joo, joo, nuorina sitä voi olla erossa ja ei ne nuoruuden rakkaudet kestä, olkaa järkeviä. Tai että muutat nyt vaan, se on helpoin ratkaisu!
Mutta sitä rakastaa nuorena yhtälailla kun vanhana. Yhteen muutto on iso ratkaisu, ja vaikka suhteista moni päättyykin, kaikki eivät todellakaan. Minun lapsuuden ystäväni tapasi miehensä olessaan 16-vuotias, mies 18-vuotias ja he ovat olleet yhdessä nyt noin 20 vuotta ja heillä on onnellinen liitto ja 3 lasta, molemmilla ammatit jne. Mutta... Kuka sanoo mikä on kenenkin juttu? Oma liittoni päättyi 28-vuotiaana.
No, mitä kaukosuhteisiin tulee, minulla on myös siitä läheinen ystävä, hänen ja hänen tyttöystävänsä suhde on kestänyt 8 vuotta, vaikka välimatkaa on noin 300 km! Toisella on työt muualla ja toinen opiskelee... Edelleen :)
Miten se on kestänyt, en tiedä, he näkevät kohtuullisen harvoin, siis verrattuna etenkin, että monet jo asuu yhdessä ja näkee päivittäin, ja he ovat tyytyväisiä, kun monet eroaisivat jo vain siksi, etteivät jaksa enää. Mutta se väimatkakaan ei siis kaikkia suhteita kaada!
Joten mitään sellaista neuvoa ei kai vaan ole. Täytyy tehdä kuten sydän sanoo, se kertoo kyllä. Joskus sen ratkaisu onkin vain olla erossa, sen kuulee, kun rauhoittuu ja kuuntelee. Joskus sen ratkaisu on hypätä mukaan. Itselläni huomaan sen aina, että vaikka pelottaisi, niin tietty rauha tulee sieluun kun ajattelee: näin minä teen. Tietää että niin on tehtävä, eikä tulee mitään uhraus-oloa, vaan jotenkin, tietää että näin.
Ja väärä valinta saattaa vaikuttaa järkevältä, oikealta, noin pintapuolisesti ja ihmettelen, mitä? Miksi en valitsisi tätä, mutta... Se aiheuttaa pahan tunteen, ahdistuksen, ja vaikka miten järkeistäisin sitä, se ei ole pelkkää pelkoa ja jännitystä, vaan ahdistusta, tuntuu "ei!" sydämessä.
Kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse olen tehnyt niin ne valinnat mitkä olen ja aina kun kuuntelen sitä, valitsen oikein, aina kun en, valitsen väärin.
Se ei tee kaikista ratkaisuista helppoja, tuskattomia tai poistaisi luopumista elämästä, kaikessa täytyy luopua. Kuten nyt sinulla. Onko se kotipaikkakunta, usein näkeminen, vahva yhdessäolo, onko se poikaystävän jousto ja luopuminen ambulanssista, tai sinun mistä... Niin. Molemmat voisivat omissa ajatuksissaan miettiä ja sitten kertoa oman ratkaisunsa, itsenäisesti ja katsoa sopiiko ne yhteen.
Sydäntä raastavia hetkiä on elämässä, sille ei mahda mitään. Joskus oikeat ratkaisut ovat niitäkin. Tässä elämässä sydän saa vaan koviakin kolhuja joskus, ja kyllä niistä selviää, älä sitä pelkää. Se sattuu, mutta siitä selviää. Aivan varmasti.
Mutta älä nyt heti sitä vielä murehdi, mieti rauhassa. Olet aika nuori muuttamaan kotoa ja suoraan poikaystävän kanssa, mutta toisaalta, nuori se olin minäkin kun 16-vuotiaana muutin pois. Että... Niinpä niin. Mieti mitä oikeasti haluat, ja myös huom! Pidemmälle. Muista että lukio on sitten 3 vuoden valinta, että sen jälkeenkin on elämää jne.
Ja rakkaista harrastuksistaan ei kannata ehkä ihan kevyesti luopua, sillä se voi kaduttaa. Mieti rauhassa, löydätte varmaan ratkaisun.
Edellisellä todella hyvät neuvot! Haluaisin vain lisätä seuraavanlaisen näkökannan...
Minulla on tässä kolmen vuoden sisällä kolme hyvää ystävää muuttanut hätäisesti (vajaan vuoden seurustelun jälkeen) yhteen poikaystäviensä kanssa. Millään kerralla en ole ollut kovin, no, innoissani muutoista koska mielestäni he ovat edenneet liian nopeasti (itse kun seurustelin avomieheni kanssa 4 vuotta ennen yhteen muuttoa ja nyt olemme olleet avoliitossa melkein 2 vuotta). Mutta, yhdelläkään kerralla en ole tätä ääneen sanonut.
No nämä kaikki suhteet päättyivät eroon n. vuoden yhteiselon jälkeen ja ystäväni ovat sanoneet että muuttivat liian nopeasti yhteen poikaystäviensä kanssa, eivät tunteneet vielä toisiaan tarpeeksi hyvin jne.
Enkä tarkoita että kaikille kävisi näin, mutta tiedänpä ainakin että jatkossa sanon ystävilleni jos minua epäilyttää ja käsken heitä miettimään tarkkaan. Etäsuhteetkin voi toimia, mutta kysymyksellesi ei tosiaan ole yhtä oikeaa vastausta, tai on, se minkä itse koet oikeaksi. Ja mieti todella mikä on se todellinen syy yhteen muuttolle ja onko se tarpeeksi hyvä syy muuttaa yhteen. :)