Olemme asuneet yhdessä avioliitossa jo 5 vuotta. Sovimme heti alkuun, että minä saan olla kotona hoitamassa kotiamme ja lapsiamme, kun mies käy töissä ja elättää perheemme. Tämä oli siis yhteinen päätös, koska mieheni tulot ovat sen verran korkeat, että meille neljälle riittää rahaa vallan mainiosti melko hyvätasoiseen elämiseen. Näin siis viisi vuotta avioliitossa eletty.
Jonkun aikaa sitten mies oli sitä mieltä, että minunkin pitää mennä töihin, koska molemmat lapsemme ovat jo päiväkodissa. Ei siinä mitään. Löysin äkkiä oman alani töitä. Ymmärrettävästä syystä kodin hoito vähentyi.
Mikään läävä ei kotimme ole, muttei enää niin viimeisen päälle siivottu kuin silloin kun kotiäidin elämää vietin. Myöskään mitään loistokasta gourme-ateriaa ei ollutkaan enää tarjolla kuin korkeintaan viikonloppuisin. Vaadin myös mieheltäni, että hän siivoaa edes omat jälkensä (vie astiat tiskikoneeseen ja pyykit pyykkikoriin, yms.).
Nykytilanteestamme mies on näreissään, koska koti ei enää kiillä, viikolla syödään eilistä ruokaa tai einesruokaa ja hän joutuu vaivautumaan korjaamaan jälkensä. Sanoin olevani myös ihminen ja kun tulen häntä myöhemmin töistä, niin en jaksa alkaa kuuraamaan kotia ja laittamaan ruokaa. Minäkin haluan edes jotain omaa aikaani joskus. Mieheni mielestä kotityöt ovat minun tehtäviäni aina. Sanoin, että nyt kaikki kotityöt jaetaan puoliksi, koska töitäkin tehdään yhdessä.
Tästäkin mies on näreissään. Hän ei enää haluakaan elättää yksin perhettämme, joten vaatii, että minä sekä käyn töissä että hoidan yhteistä kotiamme entiseen tapaan. Minä taas olen sitä mieltä, että joko tai, en millään kaikkea jaksa yksin tehdä. Mitä mieltä olette?
Jonkun aikaa sitten mies oli sitä mieltä, että minunkin pitää mennä töihin, koska molemmat lapsemme ovat jo päiväkodissa. Ei siinä mitään. Löysin äkkiä oman alani töitä. Ymmärrettävästä syystä kodin hoito vähentyi.
Mikään läävä ei kotimme ole, muttei enää niin viimeisen päälle siivottu kuin silloin kun kotiäidin elämää vietin. Myöskään mitään loistokasta gourme-ateriaa ei ollutkaan enää tarjolla kuin korkeintaan viikonloppuisin. Vaadin myös mieheltäni, että hän siivoaa edes omat jälkensä (vie astiat tiskikoneeseen ja pyykit pyykkikoriin, yms.).
Nykytilanteestamme mies on näreissään, koska koti ei enää kiillä, viikolla syödään eilistä ruokaa tai einesruokaa ja hän joutuu vaivautumaan korjaamaan jälkensä. Sanoin olevani myös ihminen ja kun tulen häntä myöhemmin töistä, niin en jaksa alkaa kuuraamaan kotia ja laittamaan ruokaa. Minäkin haluan edes jotain omaa aikaani joskus. Mieheni mielestä kotityöt ovat minun tehtäviäni aina. Sanoin, että nyt kaikki kotityöt jaetaan puoliksi, koska töitäkin tehdään yhdessä.
Tästäkin mies on näreissään. Hän ei enää haluakaan elättää yksin perhettämme, joten vaatii, että minä sekä käyn töissä että hoidan yhteistä kotiamme entiseen tapaan. Minä taas olen sitä mieltä, että joko tai, en millään kaikkea jaksa yksin tehdä. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kai tämä mikään mielipidekysymys ole, itsestään selvää että jos molemmat ovat töissä, myös kotihommat jaetaan. Miten tuollaisia miehiä vieläkin voi olla olemassa?
En osaa neuvoa en, itse en katselis tuollaista ukkoa päivääkään.
Miehesi on hölmö! Ihanko vakavissaan hän uskoo sinun jaksavan kahta työtä joa päivä? Olet ollut hyvin joustava suostuessasi miehesi tahtoon ja jäänyt ensin kotiin puunaamaan lapset sekä kodin kuin myös kiltisti lähtenyt takaisin työelämän palvelukseen miehen niin kehoittaessa. Et siis voi loputtomiin pomppia miehesi mukaan, mutta vie varmasti aikansa ennen kuin miehesi sisäistää ettet ole ihan niin suostuvainen kuin tähän asti olet ollut.
En tiedä kannattaako aina puhua, koska siitä voi pahimmassa tapauksessa tulla itsensä toistoa viemättä asiaa etenpäin. Joskus voi vaan käytännössä toimia niin kuin itse parhaaksi näkee ja heitellä välillä vastakysymyksiä, joilla toinen joutuu perustelemaan kantansa.
Synteettistä stimulointia.
Kestoaihe.
Yksinkertainen periaate. Perheessä kukin ( ml. lapset ) tekee ne askareet joihin on mahdollisuus = aikaa ja kyky.
Aika on usein järjestely- tai valintakysymys.
Taidot ovat opittavissa.
Tilanteet vaihtelevat, puuhien jakauma vaihtelee tilanteiden vaatimusten mukaan.
En osaa sanoa miten tuollaisen törpön ukon kanssa pitäisi toimia.
Loppuen lopuksi tämä on sinulle ihan hyvää henkisen kasvun aikaa. Nyt vasta huomasit että miehesi on urpo ja tästä et voi syyttää muitakuin itseäsi. Tämä urpous ongelma tuskin poistuu millää, paitsi jos annat periksi ja rupeat niska limassa tekemään kotitöitä töiden lisäksi.