Au pairiksi lähteminen pelottaa/arveluttaa?

Varmaan kaikkia pelottaa? Tuumasta toimeen vaan

Rohkeasti vain laittamaan papereita jollekin järjestölle. Jos tulet lasten kanssa toimeen, tykkäät leikkiä heidän kanssaan ja tunnet olosi hyväksi heidän seurassaan, niin ei pitäisi olla mitään pelättävää. Tottahan uuteen maahan lähteminen ja uuteen perheeseen meneminen on aina jännittävää, mutta kyllä se on varmasti myös sen arvoista. Koti-ikävä tulee varmasti, mutta jos perhe on mukava, niin se auttaa paljon! Rohkeasti vaan itseä niskasta kiinni :)

Ajattelin kyllä lähteä ilman järjestöä kun haluan Eurooppaan, tai siis Englantiin näin tarkemmin. Eipähän järjestö vedä välistä.. Plus että mulla on jo prfiili nettisivustoilla ja olen jutellut perheille ja puhunut puhelimessakin kerran, mutta mua ei valittu (en myöskään itse halunnut siihen perheeseen niiiiin paljoa) mutta jotenkin takkuilee tää. Oon vaan jollain tapaa tosi arka, ja sit ne voi puhua täsät kenellekään kun vanhemmat on niin vastaan.

Hei kiitti tsemppauksesta.

Mut äiti ihan oikeasti pilkkaa mua tästä ideasta. Ajattelin nimittäin au pairiksi lähtöä jos vuosi sitten mutta sainkin työtä Suomesta jne. Mutta jokatapauksessa, kerran oltiin sukulaisten kanssa kahvipöydässä vuosi takaperin ja hän siinä sitten ihan yhtäkkiä sanoi, että "Kuvitelkaa nyt, #### ois lähdössä muka au pairiksi ulkomaille, ihankun siellä nyt ikinä selviäis" Ja koko suvulta pilkkanaurut päälle. Lisäksi tätini on huolissaan kun minä olen lähdössä, mutta eri asia jos minun niin täydellinen siskoni suunnittelisi samaa, kyllähän hän pystyisi, minä en!

Kavereillekaan en viitsi asiasta liiemmin puhua, koska höpöttelin niin paljon vuosi sitten mutta joudunkin ottamaan sanani sitten takaisin. Ja oon muutenkin huomannut että mitä enemmän hehekuttaa jotain juttua, niin se ei takuulla onnistu. Eli tällä kertaa aion kertoa vasta sitten kun löydän perheen ja lentoliput on tilailtu :D Lisäksi mun paras kaveri, vaikka niin ihana onkin, on itse vanhemmistaan riippuvainen "luovuttaja" Se sanoi mullekin et "joo oishan se ikävää jos tulis joku juttu siellä Englannissa ja joutuisit tulemaan maitojunalla takaisin" Kun mulla ei oo tapana luovuttaa ja tuskin äitiäkään tulis ikävä tollasen käytöksen jälkeen...

Kauheeta vuodatusta mut enpä tällähetkellä oikein muuallekaan voi puhua.

Hei, oon pahoillaan ku pitää sanoa näin, mutta aika törkeesti käyttäytyviä sukulaisia... Oikeen ärsyttää sun puolesta. Mun sukulaiset suhtautuu aika kivasti, esim. sisko on auttanut ettimään perhettä. Ja olen kohta vasta 17 vuotta. Että luulis sun sukulaisilta odottavan vähän parempaa käyttäytymistä, sähän oot sentään täysikäinen? Sellasen kuvan sain. Mut onnea hirveesti, kyl sullekki löytyy perhe!=) Terv. au pairiksi myös

Moikka, olen itse ollut nyt vuoden aupparina englanissa ja perheen etsinnästä sen verran että kun puhutte puhelimessa ja sähköpostittelette jne. niin kyllä sen huomaa jos se perhe (yleensä äiti joka au pairia etsii) tuntuu oikealta. Olin itse tosi ujo puhumaan englantia, mutta jo ekalla kerralla puhelimessa perheen äiti alko rohkasemaan että kyllä mun englanti on todelakin riittävän hyvä ja itellekin tuli semmonen olo että kyllä sihen pystyy! Eli jos on epailystä ettei perhe tuntuisi oikealta niin kannattaa vielä harkita muitakin perheitä. Hyvä perhe näyttää sen että ne huolehtii niiden au pairista! ja jos sieltä jostain syystä pitää maitojunalla takasin tulla, niin sitten pitää, ei sitä mitään saavuta jos ei uskalla yrittää :) ja lähtiessäs voit vähän 'pehmentää' sitä laskua jos joutuukin tulemaan takas, etta sanot ihmisille että menet nyt kattomaan millanen perhe siellä olis, että et oo nähny niitä vielä jne. että et oo aivan suoraa päätä toitottelemassa että vuoden päästä nähdään! :D good luck!