Puoliso kiintyy liikaa ihmisiin ja asioihin

Järki käteen

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta ilmiöstä, kun minulla tuo emäntä on sellainen, että se kiintyy asioihin ja ihmisiin ihan liikaa.
Se kiintyy työ- ja opiskelukavereihin, sukulaisiin, minuun, omakotitaloomme, autoon jne niin paljon, että oikeasti se on jo järjen edelle menevää tunnetta.

Erotakin on koitettu, mutta ei, kun se olisi sille maailmanloppu, vaikka suhteessamme on ollut aika-ajoin todella kipeitä piirteitä, mutta ei tunnu haittaavan. - Itse sitten miettii että hetkonen, eikö tällaisissa tilanteissa tervepäiset eroa.
Taloa ei saa myydä, kun sama homma -vaikka nykyaikana asuntoja vaihdetaan ihan rahasyihinkin perustuen paremman perässä.
Sukulaisiinsa se on niin kiintynyt, että ymmärtää ihan kaiken ja antaa anteeksi/ unohtaa ja jopa holhoaa.

Tämä suhde on kahta ääripäätä: huutoa ja märinää. Negatiivinen sävy joka asiassa, ja se tarttuu totta kai muihinkin ympärillä ja sairastuttaa.
Yleensä kuittaus hänelle epämiellyttäviin asioihin ja keskusteluaiheisiin, faktoihin, ja toisten eriäviin mielipiteisiin ja omaani -kuulemma ihmeelliseen tahtoon ja muutoshalukkuuteen- haetaan aina toisen tai minun psykologisista heikkouksista tai menneisyydestä, kun itse kiinnytään liikaa asioihin ja se estää kehitystä.

Omasta mielestäni jos joku asia ei miellytä, niin se on sama lähteä eteen päin jos näyttää ettei fiilikset muutu.

Kysymys kuuluu: onko tervettä liikaa kiintyä?

13

498

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • onhan se

      rakkaus sitä että päästää toisen vapaaksi jos ei jostain syystä asiat luista. Mutta jos myöhemmin molemmille tulee haiku päälle niin aina voi palata yhteen tai ainakin pysyä kavereina.

    • yksakkakans

      Itse vaikutat tunneköyhältä Mieheltä, jolla on laskukone sydämen sijalla. Jos sinulla miehenä ei ole tunteita, ei ollenkaan kiinnostusta oppia myötäelämisen kykyä puolisoosi nähden, ei kunnioitusta naisen ja miehen pienille mutta oleellisille eroille juuri tunne-elämän saralla, niin valitan. Sääliksi käy vaimoa, joka on omasta mielestään saanut elämän valmiiksi mallilleen, viihtyy kodissaan jne. ja sinä olisit pakottamassa häntä taas sinkuksi "mierontielle".
      Miten itse olet tullut vastaan, yrittänyt tunnetasolla kehittää itseäsi ja suhdettasi? Pakeneminen vaikuttaa houkuttelevalta vaihtoehdolta monen miehen mielestä. Ne samat (itsestäsi johtuvat) möröt kyllä seuraavat perässä seuraavaankin liittoon, jos et itse älyä muuttua.
      Menette avoimin mielin pariterapiaan ja lopetat sen väheksyvän, halveksuvan suhtautumisen vaimoosi nähden. Voisi jotakin tulostakin alkaa syntyä?

      • mies 5+3

        Mä oon kans sellasta kiintyvää tyyppiä, vaikka oon mies, et ei se oikeen voi olla sukupuolestakaan kiinni?


    • Kiin nytkö

      Niin, mitä pahaa on kiintymisessä? Sehän osoittaa sitoutumista, halua pitää se hyvä minkä on saanut. Nykyajan tuuliviirielämä ei sovi sellaiselle ihmiselle, eikä aloittajan kaltaiset 'muutoshalukkaat' aina heitä ymmärrä. - Tai ehkä aloittaja ei kertonut kaikkea?

      • kiint kiint riipp

        Kiintymisessä ei ole mitään pahaa, mutta aloittajan nainen kuulostaa kärsivän läheisriippuvuudesta ja riippuvuuksista muihinkin asioihin.

        Siinä on se paha juttu, että oma persoona ei kehity koska oma tunne-elämä on kovasti sidoksissa toisen tunne-elämään. Seurauksena on huono itsetuntemus kaikenlaisine ongelmineen, kuten jatkuva huuto ja märinä. Sellainen ihminen ei osaa iloita, antaa itsestään eikä rakastaa, vaan hän on pelokkaan pikkulapsen lailla pelkäämässä jatkuvasti kaiken menevän pieleen.


      • ed.
        kiint kiint riipp kirjoitti:

        Kiintymisessä ei ole mitään pahaa, mutta aloittajan nainen kuulostaa kärsivän läheisriippuvuudesta ja riippuvuuksista muihinkin asioihin.

        Siinä on se paha juttu, että oma persoona ei kehity koska oma tunne-elämä on kovasti sidoksissa toisen tunne-elämään. Seurauksena on huono itsetuntemus kaikenlaisine ongelmineen, kuten jatkuva huuto ja märinä. Sellainen ihminen ei osaa iloita, antaa itsestään eikä rakastaa, vaan hän on pelokkaan pikkulapsen lailla pelkäämässä jatkuvasti kaiken menevän pieleen.

        linkki aiheesta:

        http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php


    • Tuo on sitomista.

      Tuo on puolison katalaa sitomista. Onko puolisosi kotona, koska työelämässä esimerkiksi työyhteisössä joutuu kokemaan melkoisia mullistuksia, joista ei ole voinut itse päättää.

    • Järki käteen

      Niin. Meillä tässä on kyse äärimmäisyyksiin menevästä kiintymisestä asioihin.
      Siis tervettähän normaalisti on kiintyä, mutta pitää osata myöskin luopua jostakin saadakseen jotakin parempaa.

      Minun puolisoni on työelämässä ja erittäin hyvä työntekijä käsittääkseni.

      • Järki käteen

        Niin ja läheisriippuvaisuutta olen itsekin veikkaillut. Turvattomuudentunnehan kehittyy lapsena ja turvattomuutta kokevat ihmisethän usein pitävät kiinni siitä mitä saavat. Joillakin esiintyy jopa sairasta hamstraamista jne.

        Minä en todellakaan ole mikään sydämetön tyyppi, mutta en kyllä ole kotiinpäin-vetäjäkään joka asiassa. Ajattelen asiaa vähän laajemmin kuin sukuni kannalta.

        Toki minussakin on vikoja ja tangoon tarvitaan aina kaksi!


      • riipp riipp

        Ehkä takertuminen olisi sopivampi sana.

        "Mitä enemmän läheisriippuvainen saa hellyyttä, sitä suuremmaksi läheisriippuvuus kasvaa. Takertumiseen liittyy hallitsematon menettämisen ja hylätyksi tulon pelko. Seuraukset takertujan käyttäytymisestä ovat usein päinvastaiset kuin takertuja toivoo: hän tukahduttaa kanssaihmisensä lähes hengiltä liialla riippuvaisuudellaan."


    • mies 5+3

      En nää mitään pahaa kiintymisessä ihmisiin, sukulaisiin, ystäviin, omaan taloon
      jopa autoon ja mihin sitten pitäisi kehittyä?
      Jonkin verran lukenut aiheesta ja itse tukisin rakkaintani ja olisin rinnalla, ymmärtäisin, me ollaan kaikki ainakin jonkin verran erilaisia.

    • oeatgaäej

      Hmm... Oletko kuullut sanontaa, ettei ole yhden syy, jos kaksi "risaa"..?
      Vaikuttaa siltä, että mielestäsi kaiken pahan alkuja ja juuri suhteessanne on tuo, mitä nimität vaimosi "yli-kiintyvyydeksi" - oletko tullut ajatelleeksi, että saatat itse sitten taas edustaa ääripäätä eli koet ihmiset ja asiat vähän niin kuin kertakäyttöjutuiksi..? Sinä haluat muutosta, hän pysyvyyttä - kumpi on "oikein"..? Kumpikin tai ei kumpikaan...

      Sen sijaan, että pohtisit vaimosi "sairautta", kannattaisi miettiä, onko kyse yksinkertaisesti siitä, että olette ajatusmaailmoiltanne liian erilaisia? Eihän se vaimosi syy ole, jos hänellä on sinua korkeampi kynnys muutoksiin - se on osa hänen luonnettaan. Aivan yhtä hyvin hän voisi kirjoittaa tänne ja kertoa, että miehelleen ei ole millään mitään merkitystä, hän ei osaa kiintyä "oikein" ja on muutoksenhaluinen. Ja siltikin tuo olisi taas vain toinen puoli asiassa...

    • Järki käteen

      Pitihän se arvata, että täällä alate pitämään minua asiasta kysyvää niin kuin jonakin ääritapauksena.

      Kutsen sanoin, niin tämä on mnnyt ihan yli tämä homma.

      Menee niin kuin tunteet realiteettien edelle hänellä.

      Olen itsekin varmaan suhteellisen kiintyvää sorttia ja herkkä mieheksi, mutta en minä nyt ihan joka asiaan ja ihmiseen kiinny niin paljoa, että ihan mitä satttuu kohtelua ja käytöstä siedän ja olen suorastaan hyväksikäytettävänä.

      Olen miettinyt omaakin elämääni ja osaan katsoa piliin. Emäntä sensijaan ei ole aina osannut. Mutta olemmehan me taustoiltammekin erilaiset: minulla on elämässä ollut muutoksia, muuttoja, uusia ystävyysuhteita on pitänyt luoda jne. ja se mielestäni hyvä rikkaus.
      Emännälklä samat naamat pyörinet koko elämän ja pikkuhiljaa väki ympäriltä karisee. Osaa hän uusiakin ihmissuhteita solmia, mutta joihinkin asioihin on heidän suvulla taipumus kiintyä liikaa ja se haittaa kehitystä.

      Turhaan kai tätä selittää täällä, kun ett te asiaa tunne, kun ei sitä tunne nekään jotka ovat kanssamme fyysisesti tekemisissä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet toisen kanssa

      ...ja minä yhä vain sinua kaipaan. Tiedän ettet ole onnellinen siellä. Älä hukkaa aitoa onnea ja rakkautta hukkaan vain
      Ikävä
      224
      1546
    2. Näytit taas lihoneen.

      Tynnyri se vaan kasvaa.
      Ikävä
      29
      1393
    3. Kuka teistä on paras nainen

      A-nainen? J-nainen? K-nainen? M-nainen? S-nainen? Vai kenties joku muu...? 😊
      Ikävä
      61
      1269
    4. Immu otti pataan

      Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      69
      1217
    5. Onko jotain mistä

      Olet huolissasi kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      78
      1194
    6. Osaako joku selittää tätä

      Että miksi mulle on joka toinen ventovieras ihminen tyly ainakin ilmeillään ja eleillään?
      Ikävä
      75
      1172
    7. Jos me joskus nähtäisiin

      niin ei kai sen vielä tarvitsisi merkitä sen enempää? Ja voihan olla ettei kumpikaan enää siinä vaiheessa edes haluaisi
      Ikävä
      103
      1163
    8. Koska vietät

      Yhteisen yön kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      54
      998
    9. Lesken uusi

      Onko totta että puolangan kunnalla töissä ollut mies joka kuoli niin sen vaimolla jo uusi lohduttaja. Pitäneekö paikkans
      Puolanka
      18
      952
    10. Persun suusta:"Köyhät on luusereita ja ansaitsevat köyhyyden"

      Ministeri Juuston apulainen näin uhoaa. Mitäs siinä. Kyllä on jo tiedetty muutaman vuoden hallitustyön pohjalta että per
      Lieksa
      175
      855
    Aihe