Mahdollisuuksia avoimeksi suhteeksi?

Tilanne muuttuisi siten, että tilalle voisi tulla rakkautta ja kiintymystä, vähän suurempaa sitoumusta suhteeseen. En tarkoita sitoumuksella avioliittoa tai lapsia, koska niitä en halua. Mahdollista yhdessä asumista sen sijaan kyllä.

Toisin sanoen ero olisi ennen kaikkea henkinen, mutta myös käytännöllinen (esittäytyminen molempien ystäville parina, yhdessä ulkona ja syömässä käynti aina silloin tällöin yms.).

Itsekin ajattelen avoimen suhteen ja vakipanon ihan eri asioiksi, ja tietysti sekin asettaa asian hankalaksi. Ensin kun on saatava selville voiko se toinen osapuoli edes harkita siirtymistä avoimeen suhteeseen vai ei.

Juuri siksi olen avointa suhdetta miettinyt, koska avoimen suhteen pääidea (jos oikein käsitin) on, että muitakin ihmisiä voi olla kuvioissa seksin suhteen, mutta halutaan kuitenkin vakiintua pariksi sen yhden ja tietyn kanssa.

Itselleni uskollisena olo ei olisi vaikeaa (olin sitä sen ainoan poikaystävänikin kanssa, vaikka hänen kanssaan yhtä tuskaa ja kärsimystä olikin), mutta jos avoin suhde tulisi kyseeseen ja kuitenkin tiedän että tuo tuskin voisi täysin ilman satunnaisia syrjähyppyjä elää...

Niin varmasti sallisin niillä lähtökohdilla itsellenikin muutaman syrjähypyn silloin jos joku todella niin paljon kiinnostaisi että ajatus kokeilemisesta alkaisi mieltä kiusata.

Mielestäni nimittäin avoimessa suhteessa ei silloin ole järkeä jos vain toinen harrastaa sivusuhteita vaan vaatii tavallaan molemmilta osapuolilta ajatukselle avautumista.

Parisuhde ilman avointa suhdetta olisi ko. miehen kanssa lähinnä vitsi, kun tietää että uskollisuuden päälle ei voisi laskea.

Kaipaan periaatteessa myös rakkautta (sitä en ex-poikaystäväni kanssa koskaan tuntenut, liekö syynä ollut sitten esim. niiden työaikojen suhteelle tuoma rasitus, liian erilaiset maailmankuvat ja uskomukset tai seksin ikuinen sattuminen) ja enemmän yhteistä aikaa, mikä siis erottaisi suhteen pelkästä seksisuhteesta.

Kaipaan kuitenkin edelleen myös tässä suhteessa ensikertaa saavuttamaani intohimoa ja sitä että toinen on vaikeina aikoina tukena ja antamassa voimaa jaksaa eteenpäin. Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus olisivat myös tärkeitä (juuri siksi mietinnässä juuri avoin suhde eikä perinteinen parisuhde, jotta voitaisi lähteä rehelliseltä pohjalta hyväksyen asioiden laidat).

Suurin osa ihmisistä silti haluaa rakkautta tai vähintään seksiä. Mikä suhteen aloittamisessa on väärin vaikkei haluakaan perhettä perustaa, jos vain rehellisesti tämän seikan melko alussa kumppanilleen kertoo jotta tämä välttyisi turhilta odotuksilta? Toisaalta olen huomannut että harvassa ovat miehet jotka eivät itse haaveilisi jälkikasvusta... Harmi, sillä heille olisi kysyntää.

Itse löysin baarista. Netistä en ole kokeillut, mutta uskoakseni netissä ihmiset valehtelevat herkemmin ikänsä ja ulkonäkönsä (laittavat kymmeniä vuosia vanhan kuvan, josta voisi luulla paljon nuoremmaksi). Ja miehillä tietysti vielä pelättävänäan ettei se kiva tyttö jonka kanssa he kirjoittelevat olekin todellisuudessa mies valepuvussa.

Itse uskoisin siis baarin olevan paljon parempi paikka vakipanon etsiskelylle. Tärkeintä vain ettei varsinaisesti lähde sinne hakupäällä, silloin aikanaan kun tuohon törmäsin en olisi koskaan uskonut mitään vakipanoa edes hommaavani vaan vannoin aika 100-prosenttisesti pelkän seurustelun nimeen.

Mutta niin sitä sitten vaan tanssittiin, numerot vaihdettiin ja parin viikon päästä mentiin puistoon viettämään aikaa ja siitä se lähti. Seksiä ei heti ihan ekoilla tapaamiskerroilla baarikohtaamisen jälkeen ollut, mutta kolmannella kyllä.