Tapasin 25-vuotiaana miehen, johon rakastuin. Asiat sujuivat ja etenivät kivasti, ja myös seksielämä tuntui olevan "ihan ok". Kolmekymppisenä jotain tapahtui minulle. Heräsin miettimään elämääni ja itseäni, jonka seurauksena erosimme. Tapasin toisen miehen, jonka kanssa seksi sai elämässäni täysin uuden merkityksen. Tajusin, etten ollut koskaan aiemmissa suhteissani ollut seksuaalisesti tällä tavalla vapautunut, oma itseni ja onnellinen. Parisuhde uuden miehen kanssa ei kuitenkaan ole edes vaihtoehto, muista syistä.
Nyt olen viritellyt yhteenpaluuta exäni kanssa. Koen kuitenkin, etten osaa, uskalla tai pysty olemaan tässä uusvanhassa suhteessani seksuaalisesti samalla tasolla kuin tämän kolmekymppisenä tapaamani seksikaverin kanssa. Nyt mietinkin mitä oikein elämältä ja parisuhteelta haluan.
Seksuaalinen herääminen paljasti minulle täysin yllättäviä asioita - en ollut koskaan voinut kuvitella, kuinka paljon omasta ja toisen ihmisen fyysisyydestä voi nauttia. Koen nyt, että se on minulle todella tärkeä asia. Exän kanssa lähes kaikki muut ihmissuhdeasiat toimivat ja koen että meillä olisi paljon hyvää jonka varaan rakentaa, mutta sellaista seksikipinää en tunne, jonka nyt tiedän olevan itselleni mahdollista.
Onko täysin hullua heivata hyvä mies sen takia, että emme seksuaalisesti ole välttämättä toisillemme ne ideaalit kumppanit? Päädynkö ennen pitkää jonkun toisen syliin, jos jatkan tätä suhdetta?
Kertokaa kokemuksianne! Kiitos!
Nyt olen viritellyt yhteenpaluuta exäni kanssa. Koen kuitenkin, etten osaa, uskalla tai pysty olemaan tässä uusvanhassa suhteessani seksuaalisesti samalla tasolla kuin tämän kolmekymppisenä tapaamani seksikaverin kanssa. Nyt mietinkin mitä oikein elämältä ja parisuhteelta haluan.
Seksuaalinen herääminen paljasti minulle täysin yllättäviä asioita - en ollut koskaan voinut kuvitella, kuinka paljon omasta ja toisen ihmisen fyysisyydestä voi nauttia. Koen nyt, että se on minulle todella tärkeä asia. Exän kanssa lähes kaikki muut ihmissuhdeasiat toimivat ja koen että meillä olisi paljon hyvää jonka varaan rakentaa, mutta sellaista seksikipinää en tunne, jonka nyt tiedän olevan itselleni mahdollista.
Onko täysin hullua heivata hyvä mies sen takia, että emme seksuaalisesti ole välttämättä toisillemme ne ideaalit kumppanit? Päädynkö ennen pitkää jonkun toisen syliin, jos jatkan tätä suhdetta?
Kertokaa kokemuksianne! Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seksuaalisten tarpeiden pitää myös sopia yhteen, että parisuhde on vahvalla pohjalla. Avioliitossa toisen ihmisen fyysisyydestä pitää voida nauttia kuvaamallasi tavalla ja näin se tuo parisuhteeseen pysyvyyttä.
Niin se vaan taitaa olla, että jos seksi ei suju kumppanin kanssa, niin vaarana on se, että sitä lähdetään hakemaan muualta. Ja todella, hyvään suhteeseen kuuluu seksi. Se yhdistää ja lähentää.
Itselläni oli vuosia sitten sama tilanne. Asuin miehen kanssa. Hänen kanssaan oli todella luontevaa ja todella hyvä olla. Komeakin oli. Suhde siis toimi. Mutta, alkuhuuman laannuttua en kokenut enää intohimoa, se vain katosi. Joten erosin hänestä, joka oli todella tuskallista ja särki sydämeni koska rakastin miestä. Mutta päätös oli oikea. Ja niin se vana on, jos kovasti miettii eroa, niin siihen se usein päättyy, valitettavasti :/
Teetpä mitä parhaaksi näet, niin sinä selviät ja tulet löytämään vielä jotain paljon parempaa:) Hyvä ystäväni neuvoi minua tilanteessani, että kuuntele sydämesi ääntä. Se tietää sen. :)