Jätetyille ja yksinäisille

Minut jätettiin reilu vuosi sitten 17 yhteisen vuoden jälkeen. En ole vajonnut yksinäisyyteen, vaikka aluksi tuntui, että kuihdun pois. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, löytänyt vanhoja ystäviä uudelleen, saanut työhaasteita, minulla on kaunis koti ja puutarha, talous ok. Menneen olen hänen kohdaltaan jättänyt taakse enkä haluaisi edes palata siihen. Hänen sukulaiset, minulle rakkaat ihmiset, ovat säilyneet elämässäni. Silti koen jotain mitä en ole aiemmin tuntenut. Kaikki pitäisi olla hyvin, mutta silti on jotenkin tyhjä olo. En tunnista mistä se johtuu. En kaipaa väkisin rakkautta, mutta en taistele sitä vastaankaan.

Eikä se, että antaa itselleen luvan rakastua uudelleen tarkoita sitä, että rakastuisi. Se on vaikeaa löytää ihana ihminen, johon voisi rakastua ja joka vielä rakastuisi takaisin. Tutkimuksien mukaan ihmiset rakastuvat 0-20 krt elämänsä aikana. Onneksi olen kokenut rakkautta, tiedän miltä se tuntuu, vaikka se lopulta satuttikin. Ikävää olisi, jos ei koskaan rakastuisi. Silti voi olla ettei niin enää tapahdu. Toivon, että tapahtuu, mutta ei se varmaa ole.

Joten se joka on päässyt nopeammin kohti uutta on lasten isä . Koska minä hoidan lapset ja hän ottaa he luokseen vain joka toinen viikonloppu, kun olen töissä. Mutta jos olen kotona, niin ei. kyllähän tämä lastenhoito ja vastuu heistä on raskasta ja mulla on vielä kokopäivä työ . kaikkihan on kallista etenkin lasten harrastukset . Haluaisin tietää Miten sen tietää että on rakastunut oikeasti eikä vaan ihastunut
Etenkin kun minullakin on tyhjä olo enkä haluaisi olla yksin. Sitten ehkä kaikki menee ihan pieleen !
Tuntuu että olen expertti tekemään vikavalintoja.