Gotham Radio

olet vaan jäljessä aikaasi. nyt Cradle of Filth ja Dimmu Borgir on goottia ja muut ihme humppaa. Joy Division, Bauhaus, Siouxsie, pyh

ja Britney on black metallia... älä sekoita genrejä.

eli onko musiikkimakus niin rajoittunutta ettei mikään muu kelpaa.
Ja tällä palstalla näyttää olevan semmonen meininki että arvotaan mikä on goottia ja mikä ei.
Voi vittu. hah

Ontuja kirjoitti:

eli onko musiikkimakus niin rajoittunutta ettei mikään muu kelpaa.
Ja tällä palstalla näyttää olevan semmonen meininki että arvotaan mikä on goottia ja mikä ei.
Voi vittu. hah

Enpä usko, että musiikkimaku mitenkään rajoittunutta olisi tai että muu ei kelpaisi. Goottipalsta kun nyt kuitenkin on kai varattu ennen kaikkea goottimusiikille. Muusta voidaan sitten keskustella muualla kuin goottipalstalla.

Goottimusiikki sai alkunsa 80-luvun alussa. Joy Division, Siouxsie & The Banshees ja Bauhaus mainitaan usein ensimmäisiksi varsinaisen goottimusiikin yhtyeiksi. Goottirockin, darkwaven ja deathrockin juuret ovat siis lähinnä punkin ja uuden aallon kokeilevammassa laidassa.

Ensimmäinen industrial-levy-yhtiö perustettiin 1976 ja kärkiyhtye oli tietysti Throbbing Gristle. Samoihin aikoihin aloittelivat myös mm. Laibach ja Einstürzende Neubauten. EBM-genren pioneeri Front 242 julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa 1982. Dead Can Dance oli puolestaan ensimmäisiä yhtyeitä, joka sekoitti 80-luvulla klassista, folkia ja industrialia omaperäiseksi keitokseksi.

Lähinnä näistä aineksista on nykyinen goottimusiikkigenre kasattu. Metallilla ja gootilla ei siis ole musiikillisesti juurikaan yhteistä historiaa.

Metallin puolella on olemassa ns. gothic doom metal -tyyli (jota edustavat mm. Silentium, Autumn, The Lust I Seek) ja sitten sekalainen seurakunta ns. gothic metal -yhtyeitä (mm. Tristania, Moonspell). Näitä yhdistää goottigenreen lähinnä vain stereotyyppinen mieltymys tummaan estetiikkaan.

Mitättömyydet kuten Evanescence osoittavat, että goottiflirtttailu näyttää olevan hyvä myyntikeino, ja niinpä mm. The Rasmuskin kaivoi mustat kajalit esiin...

Tristessa kirjoitti:

Enpä usko, että musiikkimaku mitenkään rajoittunutta olisi tai että muu ei kelpaisi. Goottipalsta kun nyt kuitenkin on kai varattu ennen kaikkea goottimusiikille. Muusta voidaan sitten keskustella muualla kuin goottipalstalla.

Goottimusiikki sai alkunsa 80-luvun alussa. Joy Division, Siouxsie & The Banshees ja Bauhaus mainitaan usein ensimmäisiksi varsinaisen goottimusiikin yhtyeiksi. Goottirockin, darkwaven ja deathrockin juuret ovat siis lähinnä punkin ja uuden aallon kokeilevammassa laidassa.

Ensimmäinen industrial-levy-yhtiö perustettiin 1976 ja kärkiyhtye oli tietysti Throbbing Gristle. Samoihin aikoihin aloittelivat myös mm. Laibach ja Einstürzende Neubauten. EBM-genren pioneeri Front 242 julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa 1982. Dead Can Dance oli puolestaan ensimmäisiä yhtyeitä, joka sekoitti 80-luvulla klassista, folkia ja industrialia omaperäiseksi keitokseksi.

Lähinnä näistä aineksista on nykyinen goottimusiikkigenre kasattu. Metallilla ja gootilla ei siis ole musiikillisesti juurikaan yhteistä historiaa.

Metallin puolella on olemassa ns. gothic doom metal -tyyli (jota edustavat mm. Silentium, Autumn, The Lust I Seek) ja sitten sekalainen seurakunta ns. gothic metal -yhtyeitä (mm. Tristania, Moonspell). Näitä yhdistää goottigenreen lähinnä vain stereotyyppinen mieltymys tummaan estetiikkaan.

Mitättömyydet kuten Evanescence osoittavat, että goottiflirtttailu näyttää olevan hyvä myyntikeino, ja niinpä mm. The Rasmuskin kaivoi mustat kajalit esiin...

No, eiköhän jokainen hiukankin omaa järkeä/ajattelua omistava ihminen tajua, ettei mitkään mustat kajalit tee kenestäkään goottia. The Rasmus ei tod. ole goottibändi;kuten sanoit-mustat vaatteet,kajalit ym. "muka-gootti/hevi-jutut" ovat vain myyntikikka. Vai oletko joskus kuullut rasmuksien väittävän itseään gooteiksi? No, jos ovat väittäneet niin saapahan edes hyvät naurut... :)

pallo kirjoitti:

No, eiköhän jokainen hiukankin omaa järkeä/ajattelua omistava ihminen tajua, ettei mitkään mustat kajalit tee kenestäkään goottia. The Rasmus ei tod. ole goottibändi;kuten sanoit-mustat vaatteet,kajalit ym. "muka-gootti/hevi-jutut" ovat vain myyntikikka. Vai oletko joskus kuullut rasmuksien väittävän itseään gooteiksi? No, jos ovat väittäneet niin saapahan edes hyvät naurut... :)

Voisi sanoa, että goottilaisuus on punkin lapsi. (Hassusti sanottu, mutta kai ihmiset silti ymmärtää.) Suomesta loistava esimerkki siitä, kuinka punk-pohjalta ammennetaa muikeaa goottimusiikkia, on Musta Paraati.

Ontuja kirjoitti:

eli onko musiikkimakus niin rajoittunutta ettei mikään muu kelpaa.
Ja tällä palstalla näyttää olevan semmonen meininki että arvotaan mikä on goottia ja mikä ei.
Voi vittu. hah

Mikäli oletit että goottimusiikki sai alkunsa metallista, niin etpä juurikaan olisi voinut enempää osua harhaan.

Tristessa kirjoitti:

Enpä usko, että musiikkimaku mitenkään rajoittunutta olisi tai että muu ei kelpaisi. Goottipalsta kun nyt kuitenkin on kai varattu ennen kaikkea goottimusiikille. Muusta voidaan sitten keskustella muualla kuin goottipalstalla.

Goottimusiikki sai alkunsa 80-luvun alussa. Joy Division, Siouxsie & The Banshees ja Bauhaus mainitaan usein ensimmäisiksi varsinaisen goottimusiikin yhtyeiksi. Goottirockin, darkwaven ja deathrockin juuret ovat siis lähinnä punkin ja uuden aallon kokeilevammassa laidassa.

Ensimmäinen industrial-levy-yhtiö perustettiin 1976 ja kärkiyhtye oli tietysti Throbbing Gristle. Samoihin aikoihin aloittelivat myös mm. Laibach ja Einstürzende Neubauten. EBM-genren pioneeri Front 242 julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa 1982. Dead Can Dance oli puolestaan ensimmäisiä yhtyeitä, joka sekoitti 80-luvulla klassista, folkia ja industrialia omaperäiseksi keitokseksi.

Lähinnä näistä aineksista on nykyinen goottimusiikkigenre kasattu. Metallilla ja gootilla ei siis ole musiikillisesti juurikaan yhteistä historiaa.

Metallin puolella on olemassa ns. gothic doom metal -tyyli (jota edustavat mm. Silentium, Autumn, The Lust I Seek) ja sitten sekalainen seurakunta ns. gothic metal -yhtyeitä (mm. Tristania, Moonspell). Näitä yhdistää goottigenreen lähinnä vain stereotyyppinen mieltymys tummaan estetiikkaan.

Mitättömyydet kuten Evanescence osoittavat, että goottiflirtttailu näyttää olevan hyvä myyntikeino, ja niinpä mm. The Rasmuskin kaivoi mustat kajalit esiin...

Tuossa oli asian ydin hyvin kiteytettynä. Selväsanaisesti ja tarpeellisen perustellusti. Ja huomasinpa, että otit meidänkin projektimme listaukseesi, suuri kiitos siitä, lämmitit vanhan mieltä :)