- Jatkoa Dominoteoriaan ihmisen itsekkyydestä ja
kaiken suhteesta kaikkeen…
Pidämme maata elollisena olentona siksi, että
tiedämme täällä olevan elämää. Mutta elämmekö
silti todella? Tuo on kysymys jota eri filosofit
ovat pohtineet kautta aikojen. Lähes koko
ihmislajin elinkaari maapallolla on ollut elämään
liittyvien kysymysten pohdintaa.
Ajatus maan elollisuudesta on vanha. Useat
luonnonkansat pitävät maata elollisena olentona.
1600 -luvulla eräät tutkijat kirjoittivat maasta
elollisena eliönä. Geologi James Hutton kuvaa
kirjoituksissaan 1700 -luvulla maata eräänlaisena
supereliönä, jonka tutkiminen oli hänen
mielestään planeetan fysiologian selvittämistä.
Yhdysvaltain laivaston kartta- ja laitevaraston
päällikkö Matthew Maury, joka oli merkittävä
merivirtojen tutkija, kuvaili 1800 -luvulla maata
eläväksi olennoksi, jonka hengitystä ovat tuulet
ja jonka verta oli meri. 1900 -luvun alussa
venäläinen tutkija Vladimir Vernadski aloitti
Huttonin kuvaileman maan fysiologian selvitystyön.
Varsinaisen nimen teorialle maan elollisuudesta
antoi kuitenkin James Lovelock. Tämän teorian
nimeksi tuli Gaia-hypoteesi, jonka hän toi julki
1970 -luvulla. Gaia nimeä tälle teorialle ehdotti
Nobel-kirjailija William Golding. Gaia nimitys
tulee suoraan kreikkalaisen mytologian maan
jumalattaren Gaian mukaan. Tämän teorian mukaan
kaikki elävät olennot maailmassa, ovat maan
elävää kudosta. Tämän mukaan kaikki maailmassa
ovat toisistaan riippuvaisia organismeja, jotka
pitävät tavalla taikka toisella toistensa elämää
tasapainossa. Tämä on vain maan eläväosa, mutta
se toinen merkittävä elämän lähtökohta on kaikki
muu maassa oleva aines. Tällöin pilvet; ilma ja
maan kivettynyt kuorikerroskin olisivat tavallaan
elämän kehto, kuin ruumis sielulle.
Olettamuksen mukaan elämä ei olisikaan sopeutunut
maapallon oloihin vaan täällä kerran synnyttyään
olisi muovannut olot itselleen sopiviksi.
Eliöiden itse rakentama järjestelmä ylläpitää
elämää ja pystyy palautemekanismien ansiosta
vakaana. Tätä tukee se, että esimerkiksi
meriveden ominaisuudet, ilmakehän kaasujen määrä
ja lämpötila ovat pysyneet lähes muuttumattomina
satoja miljoonia vuosia, vaikka Aurinko tuottaa
nykyisin lämpöä neljänneksen enemmän kuin elämän
syntyaikoina yli 3 miljardia vuotta sitten.
Gaia-hypoteesin mukaan eliökunnalla on kyky
säädellä ympäristöään jopa koko planeetan
mittakaavassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
olosuhteiden muuttuessa jokin eliölaji muuntuu
myös siten, että se lopulta palauttaa
tasapainoaseman sellaiseksi kuin se on
aikaisemmin ollut. Tästä hyvä esimerkki on
kasvien ja ilmaa hengittävien eliöiden
keskinäiset vuorovaikutukset, joissa liika
hiilidioksidi muuntuu kasveissa jälleen
hengitettäväksi ilmaksi, kun taas hengittävät
eliöt muuntavat sen kasveille välttämättömäksi
hiilidioksidiksi. On tosin hämmästyttävää miksi
tämä on näin, kun se voisi olla yhtä hyvin
toisin. Jos kuitenkin pääsee käymään niin, että
esimerkiksi eliökunta kasvaa liian suureksi
kasvimäärään nähden niin tällöin hiilidioksidin
vaikutukset alkavat näkyä eliöiden
kuolleisuutena. Lopulta kuitenkin tilanne
palautuu ennalleen ja hetkellisesti muuntuneet
olosuhteet korjaantuvat. Ehkäpä tämä sama asia
voitaisiin ilmaista helpommin toisella
esimerkillä. Jos jonkin eläinlajin määrä kohoaa
alueellisesti liian korkeaksi, tämän kyseisen
alueen sietokyvyn yläpuolelle niin tällöin tätä
lajia syövät petoeläimet lisääntyvät yleensä
samassa suhteessa.
Ihminen on vaarallinen eliölaji varsinkin
itselleen, joka sotkee tätä herkkää tasapainoa
niin hurjalla vauhdilla, että luonnon oma
monumentaalinen tasapainojärjestelmä ei ehdi
korjata niitä ihmisen tekemiä tuhoja, joita hän
aiheuttaa. Lopulta luonto alkaa kuitenkin
korjaamaan jotenkin tilannetta ja vähentää
ihmisten lukumäärää ihanteelliselle tasolle ellei
sitten tuhoa ihmisväestöä kokonaan. Ihminen ei
varsinaisesti voi tuhota maata mutta ihminen voi
tuhota itsensä harkitsemattomilla valinnoillaan
ja teoillaan. Ihmisen tekemistä valinnoista ja
teoista koituvat seuraamukset näkyvät luonnossa
nyt jo. Saasteet alkavat pikkuhiljaa aiheuttamaan
jos jonkinnäköistä ongelmaa eripuolilla maailmaa.
Kasvihuoneilmiö on hyvä esimerkki luonnon
ensireaktioista ihmistä kohtaan. Lopulta nämä eri
luonnonilmiöt tulevat vähentämään ihmiskuntaa
huomattavasti, mutta kunnes ihmisten lukumäärä
vähentyy riittävästi niin tällöin luonnon
tasapaino palautuu ennalleen ja kehitys voi
jatkua. On tosin mahdollista, että ihmisväestö
häviää maailmasta kokonaan. Niinhän se on, että
ne jotka eivät sopeudu joukkoon niin ne karsitaan
väistämättä pois. Onko ihminen tällainen
niskoitteleva laumaeläin, joka ei sopeudu elämään
luonnossa niin kuin muut eläimet?
Ihmisellä on tosin kyky tehdä valintoja, jotka
säästävät luontoa. Tämä tarkoittaa sitä, että
ihmisen tulisi luopua omista eduistaan ja
tarpeistaan. Tämä kuitenkin koituisi pitkällä
aikavälillä ihmisen itsensä sekä koko muun
luonnon eduksi vaikka tällä hetkellä voikin olla
vaikeaa kuvitella, että voisimme elää ehkä ilman
kaikenlaista saastuttavaa raskasteollisuutta ja
niiden tuomia etuuksia. Ihmisen itsekkyys ja
ahneus ajaa ihmistä kuitenkin koko ajan
väistämättömään turmioon. Totuus on se, että jos
nykyinen kehitys jatkuu samassa potenssissa niin
ihminen on historiaa jo muutamassa sadassa
vuodessa. Luonnon tasapaino voi järkkyä ihmisen
alla niin, että se tuhoaa ihmisen. Luonnon
puolustusjärjestelmät ovat verrattavissa ihmisen
puolustusjärjestelmiin bakteereja vastaan. Toisin
sanoin, jos ihminen on bakteeri, joka ei osaa
sopeutua elämään luonnon ehdoilla niin ihminen on
mennyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen
tulee kuolemaan sukupuuttoon, mutta sitä ennen
tulee kuolemaan sukupuuttoon myös niitä lajeja,
jotka eivät ole mitenkään osallisia ihmisten
tekemiin kömmähdyksiin.
PS. Jos kunnioitat näkemääsi niin se kunnioittaa
myös sinua. Jos kunnioitat itseäsi niin tällöin
kunnioitat myös maailmaasi.
Toisin sanoin, kunnioita lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi. Tee niin kuin haluaisit itsellesi
tehtävän. (Muistaakseni tällaiset sanonnat
löytyvät Raamatusta, vaikka eivät aivan
sanatarkasti noin menneetkään. Ne kuitenkin
varoittavat ihmistä ihmisen itsekkyydestä ja
tämän paheen mahdollisia seuraamuksista. Olikohan
kyseisessä kirjassa myös viittaus siihen, että
ihminen tuhoaa itse itsensä?)
(Pahoittelen pahoja kirjoitusvirheitä. Kirjoitin
tämän kiireellä.)
kaiken suhteesta kaikkeen…
Pidämme maata elollisena olentona siksi, että
tiedämme täällä olevan elämää. Mutta elämmekö
silti todella? Tuo on kysymys jota eri filosofit
ovat pohtineet kautta aikojen. Lähes koko
ihmislajin elinkaari maapallolla on ollut elämään
liittyvien kysymysten pohdintaa.
Ajatus maan elollisuudesta on vanha. Useat
luonnonkansat pitävät maata elollisena olentona.
1600 -luvulla eräät tutkijat kirjoittivat maasta
elollisena eliönä. Geologi James Hutton kuvaa
kirjoituksissaan 1700 -luvulla maata eräänlaisena
supereliönä, jonka tutkiminen oli hänen
mielestään planeetan fysiologian selvittämistä.
Yhdysvaltain laivaston kartta- ja laitevaraston
päällikkö Matthew Maury, joka oli merkittävä
merivirtojen tutkija, kuvaili 1800 -luvulla maata
eläväksi olennoksi, jonka hengitystä ovat tuulet
ja jonka verta oli meri. 1900 -luvun alussa
venäläinen tutkija Vladimir Vernadski aloitti
Huttonin kuvaileman maan fysiologian selvitystyön.
Varsinaisen nimen teorialle maan elollisuudesta
antoi kuitenkin James Lovelock. Tämän teorian
nimeksi tuli Gaia-hypoteesi, jonka hän toi julki
1970 -luvulla. Gaia nimeä tälle teorialle ehdotti
Nobel-kirjailija William Golding. Gaia nimitys
tulee suoraan kreikkalaisen mytologian maan
jumalattaren Gaian mukaan. Tämän teorian mukaan
kaikki elävät olennot maailmassa, ovat maan
elävää kudosta. Tämän mukaan kaikki maailmassa
ovat toisistaan riippuvaisia organismeja, jotka
pitävät tavalla taikka toisella toistensa elämää
tasapainossa. Tämä on vain maan eläväosa, mutta
se toinen merkittävä elämän lähtökohta on kaikki
muu maassa oleva aines. Tällöin pilvet; ilma ja
maan kivettynyt kuorikerroskin olisivat tavallaan
elämän kehto, kuin ruumis sielulle.
Olettamuksen mukaan elämä ei olisikaan sopeutunut
maapallon oloihin vaan täällä kerran synnyttyään
olisi muovannut olot itselleen sopiviksi.
Eliöiden itse rakentama järjestelmä ylläpitää
elämää ja pystyy palautemekanismien ansiosta
vakaana. Tätä tukee se, että esimerkiksi
meriveden ominaisuudet, ilmakehän kaasujen määrä
ja lämpötila ovat pysyneet lähes muuttumattomina
satoja miljoonia vuosia, vaikka Aurinko tuottaa
nykyisin lämpöä neljänneksen enemmän kuin elämän
syntyaikoina yli 3 miljardia vuotta sitten.
Gaia-hypoteesin mukaan eliökunnalla on kyky
säädellä ympäristöään jopa koko planeetan
mittakaavassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
olosuhteiden muuttuessa jokin eliölaji muuntuu
myös siten, että se lopulta palauttaa
tasapainoaseman sellaiseksi kuin se on
aikaisemmin ollut. Tästä hyvä esimerkki on
kasvien ja ilmaa hengittävien eliöiden
keskinäiset vuorovaikutukset, joissa liika
hiilidioksidi muuntuu kasveissa jälleen
hengitettäväksi ilmaksi, kun taas hengittävät
eliöt muuntavat sen kasveille välttämättömäksi
hiilidioksidiksi. On tosin hämmästyttävää miksi
tämä on näin, kun se voisi olla yhtä hyvin
toisin. Jos kuitenkin pääsee käymään niin, että
esimerkiksi eliökunta kasvaa liian suureksi
kasvimäärään nähden niin tällöin hiilidioksidin
vaikutukset alkavat näkyä eliöiden
kuolleisuutena. Lopulta kuitenkin tilanne
palautuu ennalleen ja hetkellisesti muuntuneet
olosuhteet korjaantuvat. Ehkäpä tämä sama asia
voitaisiin ilmaista helpommin toisella
esimerkillä. Jos jonkin eläinlajin määrä kohoaa
alueellisesti liian korkeaksi, tämän kyseisen
alueen sietokyvyn yläpuolelle niin tällöin tätä
lajia syövät petoeläimet lisääntyvät yleensä
samassa suhteessa.
Ihminen on vaarallinen eliölaji varsinkin
itselleen, joka sotkee tätä herkkää tasapainoa
niin hurjalla vauhdilla, että luonnon oma
monumentaalinen tasapainojärjestelmä ei ehdi
korjata niitä ihmisen tekemiä tuhoja, joita hän
aiheuttaa. Lopulta luonto alkaa kuitenkin
korjaamaan jotenkin tilannetta ja vähentää
ihmisten lukumäärää ihanteelliselle tasolle ellei
sitten tuhoa ihmisväestöä kokonaan. Ihminen ei
varsinaisesti voi tuhota maata mutta ihminen voi
tuhota itsensä harkitsemattomilla valinnoillaan
ja teoillaan. Ihmisen tekemistä valinnoista ja
teoista koituvat seuraamukset näkyvät luonnossa
nyt jo. Saasteet alkavat pikkuhiljaa aiheuttamaan
jos jonkinnäköistä ongelmaa eripuolilla maailmaa.
Kasvihuoneilmiö on hyvä esimerkki luonnon
ensireaktioista ihmistä kohtaan. Lopulta nämä eri
luonnonilmiöt tulevat vähentämään ihmiskuntaa
huomattavasti, mutta kunnes ihmisten lukumäärä
vähentyy riittävästi niin tällöin luonnon
tasapaino palautuu ennalleen ja kehitys voi
jatkua. On tosin mahdollista, että ihmisväestö
häviää maailmasta kokonaan. Niinhän se on, että
ne jotka eivät sopeudu joukkoon niin ne karsitaan
väistämättä pois. Onko ihminen tällainen
niskoitteleva laumaeläin, joka ei sopeudu elämään
luonnossa niin kuin muut eläimet?
Ihmisellä on tosin kyky tehdä valintoja, jotka
säästävät luontoa. Tämä tarkoittaa sitä, että
ihmisen tulisi luopua omista eduistaan ja
tarpeistaan. Tämä kuitenkin koituisi pitkällä
aikavälillä ihmisen itsensä sekä koko muun
luonnon eduksi vaikka tällä hetkellä voikin olla
vaikeaa kuvitella, että voisimme elää ehkä ilman
kaikenlaista saastuttavaa raskasteollisuutta ja
niiden tuomia etuuksia. Ihmisen itsekkyys ja
ahneus ajaa ihmistä kuitenkin koko ajan
väistämättömään turmioon. Totuus on se, että jos
nykyinen kehitys jatkuu samassa potenssissa niin
ihminen on historiaa jo muutamassa sadassa
vuodessa. Luonnon tasapaino voi järkkyä ihmisen
alla niin, että se tuhoaa ihmisen. Luonnon
puolustusjärjestelmät ovat verrattavissa ihmisen
puolustusjärjestelmiin bakteereja vastaan. Toisin
sanoin, jos ihminen on bakteeri, joka ei osaa
sopeutua elämään luonnon ehdoilla niin ihminen on
mennyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen
tulee kuolemaan sukupuuttoon, mutta sitä ennen
tulee kuolemaan sukupuuttoon myös niitä lajeja,
jotka eivät ole mitenkään osallisia ihmisten
tekemiin kömmähdyksiin.
PS. Jos kunnioitat näkemääsi niin se kunnioittaa
myös sinua. Jos kunnioitat itseäsi niin tällöin
kunnioitat myös maailmaasi.
Toisin sanoin, kunnioita lähimmäistäsi niin kuin
itseäsi. Tee niin kuin haluaisit itsellesi
tehtävän. (Muistaakseni tällaiset sanonnat
löytyvät Raamatusta, vaikka eivät aivan
sanatarkasti noin menneetkään. Ne kuitenkin
varoittavat ihmistä ihmisen itsekkyydestä ja
tämän paheen mahdollisia seuraamuksista. Olikohan
kyseisessä kirjassa myös viittaus siihen, että
ihminen tuhoaa itse itsensä?)
(Pahoittelen pahoja kirjoitusvirheitä. Kirjoitin
tämän kiireellä.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitat viisaasti Äijä-85, juuri kuvailemallasi tavalla luonto, ja ihminen osana sitä, toimii. Ihmettelin kuitenkin hieman loppukommentteja. Kirjoituksesi oli naturalistinen ja kursailematon, mutta lopussa se liukui kristillisen moralismin puolelle. Eikö ihmisten järkeen tulisi vedota ennen kuin on myöhäistä, ennemmin kuin epämääräisiin ja huonosti toimivaksi havaittuihin moraalioppeihin?
Tarkoituksenani oli vertailla Raamatun oppeja
siihen, mitä juuri tällä hetkellä voimme
ympärillämme havaita. Toin ilmi, että muun muassa
nuo kohdat, jotka kirjoitukseeni Raamatusta
lainasin (tarkempaa kohtaa muistamatta) pitävät
jokseenkin paikkaansa henkilökohtaisen
diagnoosini mukaan. Vertailin ja kuvailin syitä
ja seurauksia, joiden johdosta ihminen
todennäköisesti tulee kuolemaan sukupuuttoon tai
jos ei nyt ihan sukupuuttoon niin ainakin
ihmislajin määrä romahtaa tulevaisuudessa
roimasti.
Toisin sanoin koitin vain selittää tekstissäni
oman näkemykseni mukaan noita mielestäni hyvin
päteviä sananlaskuja vai mitä ne nyt ovatkaan,
mutta siten että ne saisivat jonkinlaisen
järkeenkäyvän selityksen taikka syyn miksi tulee
käymään niin kuin Raamatussa sanotaan (ihminen
tuhoaa itse itsensä). On ehkä väärin sanoa, että
tulee käymään niin kuin Raamatussa sanotaan,
koska emme voi sitä tietää, mutta jonkinnäköisiä
todennäköisyyksiä voimme laatia nykyisen
suuntauksen taikka oikeastaan tilanteen pohjalta
tulevaisuuden kululle. Eri tutkimustulosten ja
tieteiden pohjalta, on hyvin helppo vetää
sellainen johtopäätös, että ihmiskunta tulee
kokemaan melkoisia mullistuksia jo
lähitulevaisuudessa. Ei uskonnolliselta pohjalta
vaan tieteellisten faktojen pohjalta, kuten
esimerkiksi tämä kasvihuoneilmiö.
Kasvihuoneilmiöllekin on syy ja itse
kasvihuoneilmiö on sen seuraus. Syy on se, että
olemme tuhonneet ja saastuttaneet maailmaa
ajatellen vain omaa etuamme lyhyellä tähtäimellä.
Tämä taas tietyllä tavalla liittyy uskontoon,
sillä muun muassa Raamattu varoittelee
itsekeskeisyydestä ja ahneudesta. Raamatussa ja
monissa muissakin, kuin kristinuskossa on
ennusteltu vastaavanlaisia todennäköisyyksiä
siitä että ihminen ajautuu lopulta
syöksykierteeseen ja omaan turmioonsa. Raamatussa
puhutaan muun muassa ihmisen itsetuhovietistä ja
maailman ja elämän kunnioittamisesta ja tämän
säännön rikkomisesta koituvista seuraamuksista,
jotka ovat sinällään vastaavanlaisia kuin "gaia"
teoriaan nojautuvien eri todennäköisyyksien
lopputulokset eli syiden lopulliset seuraamukset.
En tiedä, ymmärrätkö mitä tarkoitan, mutta joka
tapauksessa Raamatun ja todellisuuden väliltä on
helppoa löytää yhdenmukaisuuksia, vaikkakin
Raamatussa muilta osin on paljon
ristiriitaisuuksia. Pistin vain nuo
Raamatunlainaukset alkuperäiseen tekstiini siksi,
että jokainen huomaisi yhteneväisyydet
mahdolliseen tulevaisuuteen ja siihen että
Raamatussa on kyseistä asiaa ennusteltu jo
kaksituhatta vuotta sitten.