Gallup!

1. 25-vuotiaana, suhdetta takana 4 vuotta ja 3 kuukautta.

2. Raskaus oli suunnittelematon, mutta kun kerran raskaaksi olin sattunut tulemaan päättelin että aika on siis nyt. Ratkaisevin asia oli se, että satuin olemaan raskaana. Siinä piti sitten suunnitella hommat uusiksi, jotta lapsen oli hyvä syntyä tähän elämään.

3. Ei ollut ehtinyt tulla mitään kuumeita. Sanoin vain että olen tullut raskaaksi ja mies meni shokkiin. Ei tosiaankaan halunnut lasta niin nuorena sun muuta.

4. Niin paha sanoa, ei yritetty, mutta ehkäisykin oli vähän miten sattuu.

5. Oikeastaan en muuttaisi yhtään mitään vaikka alussa vaikeeta olikin kun mies ei hyväksynyt asiaa ollenkaan. Kuitenkin olen niin onnellinen lapsestani ollut (kuten myös hänkin kun järkytyksestään selvisi) etten muuttaisi mitään.

6. No joo sitä omaa aikaa. Sais vaan joskus pelata koko yön:)

Lopuksi viesti sulle: Kyllä sä oot jo sen ikäinen että kannattaa se muksu pikkuhiljaa tehdä. Olen nyt kanssasi saman ikäinen eli 28-vuotias kolmen lapsen äiti ja koen että verrattuna kaikkeen mitä ennen oli on tämä äitiys paljon parempaa. Naisen hedelmällisyys kuitenkin laskee aika nopeeta, niin parempi vara kuin vahinko.

1. Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi ja kauanko suhdetta oli takana siihen mennessä?
27 vuotias, suhdetta takana 5 vuotta

2. Mistä tiesit että aika oli oikea ensimmäisen lapsesi hankintaan? Mitkä 3 asiaa olivat kaikista ratkaisivammat?
Ainoastaan yksi syy: avioituminen

3. Jos vauvakuume alkoi sinusta, miten kerroit asiasta parterillesi ja mikä oli ensimmäinen reaktio?
Lapsi oli itsestään selvä kummalekin avioitumisen jälkeen. Nyt kolmen lapsen jälkeen minulla on yhä vauvakuume, nyt kolmen lapsen jälkeen mies ei enää jaksa uutta vauvaa. Minä toivon, että mieheni muuttaisi vielä mielensä, siis ennenkuin olen liian vanha. Nyt olen 37 vuotta, eli viimeisiä vuosia viedään...

4. Kuinka kauan yrititte ennen kuin tulit raskaaksi ensimmäisen kerran?
Yritimme yhteensä kolme vuotta. Siinä välissä oli yksi elinkyvytön sikiö ja rypäleraskaus, ja myös sellaista aikaa ettei saanut tulla raskaaksi lääketieteellisistä syistä.

5. Jos voisit jälkikäteen neuvoa nuorempaa lasta suunnittelevaa itseäsi, minkä neuvon antaisit itsellesi? Muuttaisitko ajankohtaa tai mitään muuta?
Jos seurustelukumppani on oikea, niin sitten vaan naimisiin ja lapsia yrittämään. Vuosia ei kannata hukata, varsinkin jos haluaa monta lasta. Itse haluaisin niin monta lasta, kun vaan kerkeän saamaan (tosin sopivalla ikäerolla). Naisen lääketieteellisesti hyvä ikä saada lapsia on harmillisen nuori (riskit saada down-lapsi nousee 35 vuotiaalla).

6. Onko mitään mitä kaipaat elämästäsi ennen lapsen hankkimista?
Ei mitään. On vaan hyvä, kun on lapsia, ei tarvitse osallistua kaikkiin typeriin tai itselle sopimattomiin juttuihin.

1. Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi ja kauanko suhdetta oli takana siihen mennessä?
- 25-vuotias ja 11 vuotta suhdetta takana

2. Mistä tiesit että aika oli oikea ensimmäisen lapsesi hankintaan? Mitkä 3 asiaa olivat kaikista ratkaisivammat?
- Lähinnä odotettiin että olin saanut opintoni suoritettua ja taloudellinen tilanne oli vakaan tuntuinen (se helpottaa asioita, vaikkei olekaan välttämätöntä), mutta ennen kaikkea että molemmista TUNTUI oikealta.

3. Jos vauvakuume alkoi sinusta, miten kerroit asiasta parterillesi ja mikä oli ensimmäinen reaktio?
- Puhuimme lasten hankkimisesta suhteen alusta lähtien, joten olimme aika hyvin ajantasalla toistemme ajatuksista. Minä aloin "kuumeilla" kesken opintojen, ja mies toppuutteli kun otin asian esille.

4. Kuinka kauan yrititte ennen kuin tulit raskaaksi ensimmäisen kerran?
- Kolme kuukautta

5. Jos voisit jälkikäteen neuvoa nuorempaa lasta suunnittelevaa itseäsi, minkä neuvon antaisit itsellesi? Muuttaisitko ajankohtaa tai mitään muuta?
- En. Luulen, että olisin saanut viran, joka meni viimeisilläni raskaana ollessani kokemattomammalle kollagella, mutta toisaalta täydellistä aikaa ei ole. Parempi onni ensi kerralla :)

6. Onko mitään mitä kaipaat elämästäsi ennen lapsen hankkimista?
- Unta. Mutta en todellakaan vaihtaisi :D

1. 24-vuotiaana, parisuhdetta takana reilu 2 vuotta kun aloitettiin yritys.

2. Itselläni oli valmistuminen edessä, joten aika yritykselle oli hyvä. Muutenkin parisuhde vakaalla pohjalla.

3. Ihan suoraan sanoin, että kun olimme juuri kuulleet että veljelleni on vauva tulossa niin eikö meilläkin olisi nyt kaikin puolin hyvä aika lapsen tuloon. Ensimmäinen reaktio oli ettei vielä, mutta muutamassa tunnissa muutti mielensä.

4. 3 kuukautta

5. En muuttaisi mitään, ajankohta oli todella hyvä.

6. Unta ja omaa aikaa, mutta onneksi niitä on luvassa vielä yllin kyllin kunhan lapset kasvaa.

1. 19 ja takana 5 vuotta seurustelua, nyt naimisssa :).

2. Taloustilanne, oma kämppä ja vakaa suhde.

3. Oli ollut jo monta vuotta, kerroin aina sillointällöin kunnes mieheni viime syksynä suostui lapsentekoon.

4. 2kk.

5. En muuttaisi mitään.

6. Pidempiä yöunia.

1. Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi ja kauanko suhdetta oli takana siihen mennessä?

-Olin 21v, olimme olleet reilun vuoden yhdessä. Olimme olleet 4kk yhdessä kun aloin odottaa.

2. Mistä tiesit että aika oli oikea ensimmäisen lapsesi hankintaan? Mitkä 3 asiaa olivat kaikista ratkaisivammat?

-1. Halusin elämääni sisältöä. 2. Elämäntilanne oli hyvä. 3. Vauvakuume!

3. Jos vauvakuume alkoi sinusta, miten kerroit asiasta parterillesi ja mikä oli ensimmäinen reaktio?

-Se vaan tuli puheeksi..mies ensin kieltäytyi, mutta suostui varmaankin vain miellyttääkseen minua...tällä hetkellä mies on onnellinen kahdesta ihanasta lapsestamme.

4. Kuinka kauan yrititte ennen kuin tulit raskaaksi ensimmäisen kerran?

-Tulin raskaaksi ensimmäisellä yrittämällä, lopetettuani ehkäisyrenkaan käytön.

5. Jos voisit jälkikäteen neuvoa nuorempaa lasta suunnittelevaa itseäsi, minkä neuvon antaisit itsellesi? Muuttaisitko ajankohtaa tai mitään muuta?

-Pitäisi seurustella pidempään ennen lasten hankintaa, jotta tuntee toisen hyvin.

6. Onko mitään mitä kaipaat elämästäsi ennen lapsen hankkimista?

-Sitä, että on helppo lähteä ja lähteä silloin kun haluaa. Vaikka en todellakaan vaihtaisi tätä elämäntilannetta takaisin vanhaan!

1. Minkä ikäisenä sait ensimmäisen lapsesi ja kauanko suhdetta oli takana siihen mennessä?
-Olin 24 ja yhdessä oltiin oltu 1½vuotta kun alettiin yrittään

2. Mistä tiesit että aika oli oikea ensimmäisen lapsesi hankintaan?
-hmm... Parisuhde oli varsin vakaalla pohjalla ja yhteistä tulevaisuutta oli suunniteltu aika pitkälle: asuttiin yhdessä, oltiin kihloissa ja juuri ostettu isompi talo. Kumpikin oltiin töissä joten asiat oli siis kunnossa. Suurin tekijä tosin oli mun kamala jo pitkään kestänyt vauvakuume :D

3. Jos vauvakuume alkoi sinusta, miten kerroit asiasta parterillesi ja mikä oli ensimmäinen reaktio?
-Ekan kerran kun asiasta suuta avasin niin alotin kiertämällä kaartamalla asian vierestä, pehmitellen.. Ukkohan järkytty ja kieltäyty jyrkästi mun aivan hirveästä ehdotuksesta. Ukolle tosin oli jääny tosi negatiivinen kuva perheen perustamisesta edellisestä suhteestaan, se oli kuulemma yhtä helvettiä. Vasta kolmannella pehmittelykierroksella suostui, ei siihen menny kuin puolivuotta. Mutta suostuessaan se oli saanut rauhassa pitkään miettiä asiaa ja oli siitä tosi innoissaan. Kovasti se sitten poikaa toivo (ja sai) :)

4. Kuinka kauan yrititte ennen kuin tulit raskaaksi ensimmäisen kerran?
-5 kk meni yrittäessä, mulla kun oli elimistö e-pillereiden jäljiltä ihan sekasin, ja vain joka toiset menkat tuli

5. Jos voisit jälkikäteen neuvoa nuorempaa lasta suunnittelevaa itseäsi, minkä neuvon antaisit itsellesi? Muuttaisitko ajankohtaa tai mitään muuta?
-En muuttaisi mitään, asiat oli hyvin

6. Onko mitään mitä kaipaat elämästäsi ennen lapsen hankkimista?
-En oikeestaan... Ehkä että aamulla sai rauhassa heräillä sängyssä ennen nousemista, nyt se on mahdotonta kun villimiehellä on heti kiire päästä leikkiin. Ja että aina halutessaan sai olla ihan rauhassa yksin hiljasuudessa kun kukaan ei tarvinnut mitään, mutta senkin saan onnistuun kun ipanan vippaa isänsä kanssa pihalle :D Joten kovin pieniä on mun murheet ;)
Me oltiin kumminkin sen ikäsiä jo että kaikki pahat oli ehditty tekeen niin yksin kuin yhdessäkin, että mitään en ole jäänyt ikävöimään, ne mitä jäi näkemättä tekemättä, voi tehdä (vain) lapsen kanssa.